Hiihtelyä

Meillä täällä on hankikelit nyt parhaimmillaan. Suksilla pääsee loistavasti kulkemaan missä vain, joten ne ovat nyt viime aikoina olleetkin paras kulkupeli retkillä. Pari viikkoa sitten olimme Ranualla mökillä, ja teimme pienen päiväretken Koronlatvajärven laavulle. Ahkio otettiin mukaan kokeilumielessä, joten katselimme kartasta mahdollisimman tasaisen reitin tieltä laavulle. Reitti kulki siis Iisakinuomaa pitkin ja koska laavun lähelle menevä pikkutiekin oli aurattu, ei hiihtomatkaa kertynyt kuin jokunen hullu kilometri, joka taittui hyvinkin nopeasti. Itse pääsin jo turhankin helpolla, sillä koirat päättivät vetää minua niinkuin parhaatkin rekikoirat. Mistä lie moisen hullutuksen keksineet, kun eivät aiemmin ole osanneet vetää yhtään. Onneksi olin kuitenkin tajunnut laittaa niille valjaat päälle, vaikka ei nyt toki oikeita vetovaljaita ollutkaan.

Kaipaamaamme auringonpaistetta emme saaneet, mutta muuten kyllä sää oli oikein mukava: avistuksen pakkasen puolella eikä tuulikaan ollut ihan mahdoton. Laavu oli todella hienolla paikalla suuren kallioseinämän vieressä. Heti alkajaisiksi kiipesimmekin kallion päälle katselemaan maisemia. Tätä varten otimme lumikengät mukaan, ja ne olivatkin todella tarpeen. Ainut vaan että rinteessä hanki kantoi niitäkin aika heikosti, ja nousu oli melkoista rämpimistä.

Kipeilyn ja maisemien ihailun jälkeen teimme tulet ja paistoimme nuotiolla pippuripihvit kermakastikkeella ja kyytipojaksi puikuloita folionyyteissä. Foliota oli liian ohut kerros, joten osa potuista päätyi nuotion pohjalle ja foliossa pysyneetkin olivat aika mustanpuhuvia, mutta hyviäpä noista siltikin tuli. 

Paluumatka sujui yhtä vauhdikkaasti kuin menomatkakin. Eipä tarvinnut kovin paljoa itse hiihtää kun hurtat kiskoivat menemään. Tokihan sukset luistivat jäisellä hangella tosi kevyesti, että ei noille liene kovin raskasta taakkaa minusta koitunut. Saavuttuamme tielle, virittelin ahkion koirien vedettäväksi viimeiseen ylämäkeen, ja hienostihan nuo tehtävästä suoriutuivat. Ehkä tätä vetämistä voisi vähän ruveta reenailemaan jossain vaiheessa. Musto nyt alkaa olla jo pappaiässä, joten sillä en raski vedättää enää tarkoituksella, mutta tytöt voisivat joskus vetääkin pieniä matkoja ja keveitä kuormia. Pistetään harkintaan.

Koronlatvajärven laavu vaikutti sen verran kivalta paikalta, että tarkoitus olisi palata sinne kesällä ihan yöpymäänkin. Suunnitelmana olisikin kulkea koko Korouoman reitti tuossa alkukesästä, kunhan sieltä enimmät lumet häipyvät. Aika kiva kun varsinaiseen retkikauden alkuun on enää pari kuukautta aikaa. :)

Viime lauantaina olimme jälleen suolla hiihtämässä. 2,5 tuntia siellä hurahti, ja välillä mentiin melko lujaakin. Hankikanto oli jälleen loistava, niin mikäs siinä oli hiihdellessä. Kävimme kotijokemme rannassa, joitain kilometrejä meiltä ylävirtaan, kohdassa jossa ei ole mökkejä tai asutusta, ja bongasimme majavan kaatamia puita. Itse pesää emme nähneet, mutta kova into olisi palata noille huudeille kesällä kanootilla. Silloin voisi hyvällä tuurilla nähdä enemmänkin.

Sunnuntaina tuli sitten sellainen päähänpisto, että pitäisi saada laavu. Siis sellainen mukanakuljetettava laavukangas. Ja oikeastaan siinä sivussa tuli mieleen myös ajatus yön yli tehtävästä hiihtoretkestä lähiaikoina. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin ajella Ouluun ja Kärkkäiseltä Savotan Pena-laavua hakemaan. Maanantaina koepystytimme laavun ja tällainen siitä tuli:

Melkoinen kötöstys tuosta tuli noin pikaisesti testattuna, mutta olisipa tuossa jo nukkumaan mahtunut. Pieni pettymys tuli kankaan heikkoudesta, sillä yhtä kiilaa laittaessani kävi näin:

Kangas siis lähti repeämään saumakohdasta ja repesikin sitten ihan huolella pitkältä matkalta. Ja mielestäni en edes pingottanut sitä erityisen tiukalle. No, ostokuitin olin tietenkin kerennyt jo hukata tällä välin joten minkäs teet. Koitin vähän ommella ratkenneita kohtia yhteen, että se ei repeäisi enää enempää. Pitää muistaa olla varovainen tuon kohdan kanssa seuraavassa pystytyksessä. Onneksi tuo ei vedenpitävyyteen juuri vaikuta kun on noin alhaalla. Penasta lisää kunhan päästään se koeyöpymään, mahdollisesti jo lähiaikoina. :)

Pulukka

Tässä ollaan viime aikoina enemmän taikka vähemmän aktiivisesti ettiskelty ahkiota. Uutta emme olisi raskineet ostaa, sillä hinnat hipovat jossain lähempänä tonnia (mikä niissä lasikuitulootissa oikeen maksaakaan), joten katseemme kohdistui lähinnä noihin armeija-malleihin, joita jokseenkin edulliseen hintaan välillä on tarjolla. Ukkelihan oli jo tuossa syksyllä bongannut SA-kaupasta armeija-ahkioita tyyliin 30 euron hintaan, mutta ei tietenkään hoksannut ostaa kun ei ollut moisista ollut puhetta. Ja tuommoiset erät taitavat mennä kuin kuumille kiville, näin olen ymmärtänyt.

No mutta, meillä kävi kuitenkin hyvä tuuri, kun eräänä sunnuntaiaamuna mies löysi Torista ilmoituksen edullisesta Ruotsin armeijan ylijäämäahkiosta, joka vielä samana iltapäivänä käytiin Raahesta hakemassa. Lähestulkoon käyttämätön pulkka satasella, ei huono ostos ollenkaan. Valjaiden kanssa pähkäiltiin, mutta kun XXL-verkkokaupasta löytyi Fjellpulkenin valjaat hintaan 49,90, niin eipä tarvinnut kauaa miettiä että kannattaako ruveta ostamaan tarvikkeita ja itse tekemään. Valjaat tilaukseen vain. Aisat tuosta vielä puuttuvat, mutta naruillakin pärjännee näin alkuunsa, kun mitään suurempia retkiä ei nyt ole edes tiedossa. Suurin syy miksi ahkion nyt halusimme, oli se että pääsiäiseksi olemme suunnitelleet reissua Utsjoen mökille, jonne ei luonnollisesti pääse talvisaikaan autolla pihaan. Ahkiolla olisi siis tarkoitus vetää tavarat autolta mökille. Ja onpa tässä vähän virinnyt ajatus että jos jonkinlaisen yönyli-retkenkin tässä kevään aikana tekisi. Kuka tietää.

Eilen pääsimme sitten paremmin testaamaan pulkan vetämistä. Hanki kantaa hienosti suksia ja ahkio tulla huristeli perässä varsin kuuliaisesti. Testiympäristönä metsämaasto, paikoin tiheäkin, ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta ainakin noin selvisi että ahkion saa suht kivuttomasti kiskottua mm. ojien yli. Painoa pulkassa oli yhden aitaverkkorullan verran, eli oisko 20 kilon luokkaa.

Hiihtokelit alkavat olla aika makkeimmillaan nyt kun viime viikon plussakelien jälkeen kävi kunnon pakkaset. Hankia pitkin pääsee missä vain, ja kun aurinko vielä paistelee niin mikäpä sen hienompaa!

Suolla oli jo pari viikkoa sitten mukava hankikanto, joten kävimme jättiläissaaressa vähän tulistelemassa. Testissä oli myös uusi päiväreppuni, 35-litrainen Fjällräven Fusnäs (tjsp), jonka ostin itselleni etukäteissynttärilahjaksi vanhan Haglöfsini tilalle. Oikein toimivan tuntoinen reppu, mitä nyt uutuuttaan vähän jäykkä vielä. :P Haglöfsin reppu on vielä ihan ehyt ja toimiva, mutta siinä on muutamia pieniä yksityiskohtia, joihin kaipaisin parannusta. Esimerkkinä juomapullotaskujen puuttuminen sivuilta sekä lantiovyön ja viilekkeiden hihnat, joiden säätäminen on jokseenkin työlästä. Vetoketjullisena repun tilavuus on myös ehdottomampi kuin "säkkimallisessa", jota voi jonkin verran ylipakata tarpeen vaatiessa.

Viime sunnuntaina teimme niin ikään hiihtoretken. Tälläkertaa emme tehneet tulia, mutta mukava retki silti. Suksilla on hyvä käydä tutkimassa lähiympäristöä, kun hankea pitkin pääsee liikkumaan niin helposti. Samalla bongasimme poron (!) jälkiä. Ihan siis vain parin kilsan päästä meiltä. :O

Meillä on molemmilla nyt käytössä 160-senttiset, leveät suomupohjaiset eräsukset. Ainakin tähän asti ne ovat tuntuneet oikein toimivilta. Itse kun hiihdän vähän kaikenlaisissa maastoissa, niin en ole oikein innoissani pitkistä suksista. Sikäli ehkä nuo pätkät ovat omaan käyttööni aika optimaaliset. Pohjaan ehkä kaipaisi aavistuksen parempaa pitoa, erityisesti jos tuota ahkiota meinaa vetää. Periaatteessa kai suomupohjien pitäisi olla huoltovapaat, mutta ajattelin kokeilla sipaista niihin ihan vähän jotain pitovoidetta, josko sillä saisi pitoa hieman paremmaksi. Lieköhän ihan tuhoontuomittu idea?

Tässä muuten näkyy hyvin, kuinka muutaman päivän plussakelit vajuttavat lumihankea. Kuvat on otettu suunnilleen samasta kohdasta noin viikon välein, verrokkina sama 120-senttinen sauva.

Lunta, lunta, lunta...

Lumityöt ovat erinomaista hyötyliikuntaa. Pari tuntia kun pukkailee painavaa (tai välillä kevyempääkin) lunta paikasta a paikkaan b pitkin pihaa, niin siinä ei juuri tarvitse enää lenkille lähteä. Mukavaakin se homma on, mutta liika on liikaa lumitöissäkin kun se alkaa olla jokapäiväistä. Tahdon kesän! Vaikka toisaalta, omapa on vikani kun en halua asua kaupunkiasunnossa, missä ei tarvisi moisista hommista itse huolehtia. Elämä on valintoja.

Kotipihalla on jo kivat hanget, koirat voi kohta aivan rauhallisesti käppäillä 120 cm korkean aidan yli. Ja kyllähän tuota riittää metsässäkin. 120-senttisestä sauvasta jäi näkyviin tämän verran:

Jotain positiivista toi viime viikonlopun myräkkä tullessaan, nimittäin hanki alkaa jo suurelta osin kantaa lumikenkää aika mukavasti, ja kenkäilyreviiri sen kuin laajenee. Suksillakin varmasti jo pääsisi hyvin kulkemaan.

Viikonloppuna olimme jälleen Ranualla mökillä. Haaveissa oli päästä hiihtämään/lumikenkäilemään talven ihmemaahan lumisten kynttiläkuusien sekaan, mutta kuinkas kävikään. Pieni testipätkä metsähallituksen puolella osoitti että hanki on niin pehmeää ettei se kanna sen kummemmin suksia kuin lumikenkiäkään. Pahkeinen. Jonkinlaisen retken kuitenkin halusimme tehdä, joten järvenjää oli lopulta ainoa vaihtoehto. Lähtötilanteessa minä olin omilla pätkäsuksillani, jotka kulkivat kuin unelma hangen pinnalla, ja mies raahusti perässä lumikengillä upoten ties kuinka syvälle. Jossain vaiheessa hellyin ja ehdotin vaihtoa, ja loppumatka mentiinkin sitten toisinpäin. Minulla lumikengät kantoivatkin huomattavasti paremmin. Otimme suunnan erään saaren kärkeen, jossa teimme pienet tulet.

Pari päivää sitten lumikenkäreittiä avatessani törmäsin metsäpurossa tällaisiin jälkiin:

Itse veikkaisin että kyseessä voisi olla saukko, joka on kulkenut ojan pohjaa ja pulahtanut välillä sulapaikoissa veteen. 

Heräteostos

Viime viikolla tuli tehtyä pikku hankinta näin niinku alkaneen vuoden kunniaksi. Onhan tätä periaatteessa suunniteltu jo jonkin aikaa, mutta kun ei oo osattu päättää että millainen ja milloin ja mihin entinen jne jne niin eihän siitä oo sitte tullu tolokkua. No, puoltoista viikkoa sitten eräänä torstai-iltapäivänä päätös syntyi aivan yllättäen ja noin parin tunnin päästä siitä kaupat oli sovittu. Tämmönen tulla huristeli keski-Suomesta tänne Muhoksen perukoille:

Maasturinpenikka. Ei noin pientä voi ihan oikeaksi maasturiksi kutsua, vaikka siinä kaikki tarvittavat ominaisuudet, kuten jatkuva neliveto, lukot ja muut härpäkkeet onki. Mutta eiköhän tuo meidän tarpeisiin liene aivan riittävä. Ainakaan sillä ei jää kiinni kotipihaan lumituiskun jälkeen, niinkuin jäin matalalla etuveto-Civicilläni tässä vastikään. Tarkoitus olisi myös päästä kulkemaan tällä pohjoisen mökillä, minne ei kannata edes haaveilla muulla kuin nelivedolla ja hyvällä maavaralla. Takapenkkejähän tuossa ei ole kun on pakuksi rekisteröity, ja niinpä takaosaan jää mukavasti tilaa hunnilaumalle ja tavaroille, vaikkei tämä nyt varsinaisesti mikään tilaihme olekaan.

Vuosi on lähtenyt käyntiin kaikinpuolin mukavasti. Retkeilyä on harrastettu hyvin pienimuotoisesti, lähinnä lumikenkäillen, mutta mitään kummempia tulistelureissuja ei ole tehty. Kovilla pakkasilla ei juuri huvita pysähtyä pitkäksi aikaa, eikä muutenkaan ole hinkua lähteä kovin kauas. Odottelemme vähän leppoisempia säitä (joita nyt näyttäisikin olevan luvassa aika mukavasti). Olen tässä taas kasvatellut kuntoa ja riehaannuin jopa juoksemaan. Lumikenkäpolkua oli muuten ihan hyvä juosta, mutta polvi otti hieman osumaa jonkun karahkan kanssa ja kipuili aika reippaanlaisesti muutaman päivän. Pintavaurioita onneksi vain, ja nyt se alkaa taas olla toimintakunnossa. Eilen olikin melkoinen tehopäivä: aamulla reilun puolentunnin juoksulenkki ja parin kymmenen minuutin puntteilu/kahvakuulailu päälle, sitten reilun parin tunnin lumikenkäily ja päälle vielä tunnin verran lumitöitä. Tänään kaikki tuo tuntuukin melko mukavasti jokapuolella kropassa, mutta sehän on tervettä kipua se.

Vuoden alusta aloitin projektin, jossa otan jonkinlaisen valokuvan vuoden jokaisena päivänä. En oikein itsekään tiedä, mikä on homman perimmäinen tarkoitus, mutta ehkä se vielä selviää tässä. Pyrin ottamaan kuvat aina ulkona, mutta toki joukossa on välillä muitakin kuvia. Niiden ei siis ole tarkoitus olla mitenkään erikoisen hienoja, vaan ihan vain jotain pieniä yksityiskohtia, erilaisia valo-olosuhteita, säätiloja jne. Mitä nyt milloinkin keksin. Ainakin noista on mukava katsella vuodenaikojen vaihtumista, erilaisia säätiloja samojen vuodenaikojen sisällä, jne. Toivottavasti homma jatkuu loppuun asti. Ehkä niistä jossain vaiheessa voisin tehdä koosteen tänne blogiinkin.

Tässä vähän kuvasaastetta tammikuun ulkoiluista

Vuoden eka päivä, ja eka hämähäkki. :O

Uudenvuodenpäivänä nuotioitiin Posiolla.

Kuutamokuvayritelmä.

Jäämuodostelmaa.

Sanginjoki on koskipaikoista sula.

Hiihtämässäkin käytiin. Pätkäsukset ovat minun ja armeijasukset miehen.

Kovilla pakkasilla tulistellaan sisällä. Ei se ihan nuotiota voita, mutta hyvä korvike. Ja samalla lämpiää talo.

Lumisessa metsässä on kiva kenkäillä menemään.