maanantai 5. lokakuuta 2020

Kesän tunnelmia

 Siinäpä se kesäkin taas mennä humahti ohi. Näin kun ajoittaa loman loppukesään ja alkusyksyyn, tuntuu että syksy tulee todella nopeasti. Eipä siinä mitään, syksy on mukavaa aikaa, vaikka hirvikärpäset sen pilaavatkin olemassaolollaan.

Heinäkuun olin viimeistä viikkoa lukuun ottamatta vielä töissä. Toki siihen mahtui myös paljon mökkeilyä ja marjanpoimintaa.

Harakankello.

Pikkutalvikki.




Kypsymään päin jo.

Tätä en tunne. Täytynee selvitellä kasviosta ajan kanssa laji.

Ukkosta enteilee.





Kimalaiskuoriainen huopaohdakkeella.



Aikaisella aamulenkillä.

Aivan pakko on maata paahteessa. Luulisi olevan kuuma.

Tunturikaksiossa mökin pihassa.

Mansikkabritakakkua sukulaisille.

Ihan hyvin onnistui tämä kukkaketo.

Sadettakin saatiin pieniä määriä.

Laituri oli vähällä lähteä merille
 kun vesi nousi tulvakorkeuksiin.

Heinäkuun lopulla sitten koitti viimein loma. Oikeastaan otin pienen varaslähdön - varsinasen loman piti alkaa vasta elokuussa - sillä käsky kävi lähteä asuntoautoreissulle mm. Rantasalmen uppopuukylään, joka on yleisölle avoinna vain heinäkuussa. Eipä siinä ollut paljon vaihtoehtoja. Kuopion kautta Rantasalmelle, sieltä Kouvolaan, Heinolan lintutarhalle, Joensuuhun ja takaisin mökille. Mukava reissu oli sekin. Reissun jälkeen sain mökille vieraan viikonlopuksi, ja sittenpä sitä pitikin jo taas suunnata kohti pohjoista. Noilta Lapinreissuilta tulee aina niin paljon kuvia, että teen tästä elokuun ja myöhemmästä syyskuun reissusta vaikka yhteisen päivityksen vielä. Nämä hölynpölypostaukset venyvät mahdottoman pitkiksi jos mahdutan nekin joukkoon. Retkistä toki sitten omat raporttinsa.

Vanni piti vahtia asuntoautossa.

Ihan niinku olisi peiliin katsonut.

Repoveden kansallispuiston laitamilla päästiin rantasaunaan ja uimaan.

Lintutarha oli mukava vierailukohde.

Auringonlasku Joensuun leirintäalueella.

Hän oletettavasti viimeisellä reissullaan ennen muuttamista tunturiin.

Sadekeli ja soratie...

Muori 12 v.

Lauma kokoontuu jälleen.

Olisi niin kiva värisuorakuva, mutta kun tuo flexi... Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.

Tytär ja äitimuori.

Eräs se osaa olla sievä.





Kenenköhän lienee sisäänkäynti.


Kuusi vuotta vanha Abisko-telttani alkoi jo olla kyllästämisen tarpeessa, joten piipahdus kyllästeostoksilla ja tuumasta toimeen.

Ensin pesu miedolla mäntysuopaliuoksella.

Sitten huuhtelu.

Kuivaus ja kyllästeaineen suihkutus.

Kyllästeen annetaan vaikuttaa hetken ja pyyhitään ylimääräiset pois.
Ilta-aurinko saa hoitaa lopullisen kuivattamisen.

Lapista ajelin suoraan Puolangalle, missä vietinkin suurimman osan koko lomasta. Poimin marjoja, tein pari päiväretkeä, kudoin villapaitaa, ja no, lomailin. Pidimme myös eräänlaisen saunamaratonin, jossa saunoimme viidessä saunassa yhden päivän aikana. Hauska tempaus oli, ja kyllä siinä tosiaan koko päivä hujahti saunoja lämmittäessä ja siirtyessä paikasta ja saunasta toiseen. Ja tietenkin saunoessa.




Yhdet 60-vuotispäivätkin juhlittiin. Sukulaispoika Sakke 8 v koristeli kakun.

Joku EU-direktiivi kai se saisi näiden tattienkin kokoa säädellä.

Kuusamossa piipahdin ja sieltä lähti mukaan tällainen.

Kuusamosta suoraan Leppävirralle, missä pääsin kantarellimetsään.


Hyvä saalis tuli.


Veneretkellä Kallaveden saaressa. Huikean hieno ja lämmin loppukesän ilta. 




Muutama pikku hauki tarttui uistimiin. Pääsivät kasvamaan.



Joutsenten kalenteri näyttää nyt kyllä vähän väärin. 





Omalla järvellä jälleen.


Kaverikin oli matkassa.



Pyöräretkellä.


Kelkkareittiä oli aika raskas ajaa, mutta mukavaahan se on tuo maastopyöräily.

Yllättävän kirkasta vettä löytyi suosammaleesta (johon olin ensin upottanut jalkani).



Hyvä alusta tuo alumiinilautanen, ei jää jälkiä siitä että tässä olisi risutulia pidetty.
Vielä kun kastelee keittimen ympärystän huolella ennen sytyttämistä, niin tulistelu on turvallista. 
Hyvin kuivaan aikaan tai metsäpalovaroituksen ollessa voimassa risukeitintä ei kuitenkaan pidä käyttää.







Loppukesän parhautta ovat nämä usvaiset aamut.











Laitoin hirvikärpäsen puunrungolle ottaakseni siitä kuvan, mutta sen
kimppuun hyökättiin välittömästi kaarnankolosta. Hämis sai helpon lounaan.


Ei hyvänen aika miten pieni konna! 💚






Kinkelinkoski.

Kinkelinkosken laavu.

Muistutus siitä, että täälläkin on joskus ollut oikeaa 
metsää. Nyt enää puupeltoa.


Aavistus jäljellä vanhoista hyvistä ajoista.


Siisti tupa, mutta sisällä haisi rööki ja ulkona urea. En yöpyisi.


Täällä heräsi ajatus puhallettavasta kanootista. Juuri tällaisina hetkinä sellainen olisi aika mukava.
Ehkä ensi kesäksi...

Käyn usein tutkimassa kartalle merkittyjä lähteitä. Harvoin löytyy tällaisia helmiä!

Eväshetki.

Nämä ovat hyviä, mutta niihin kyllästyy aika äkkiä.

Tarkennus ei nyt oo osunut ihan sinne mihin piti. 

Koski ja myllynrauniot.



Vielä piipahdus lähteellä.

Täydellistä juomavettä kotipakettiin.

Syksyksi se on taas muuttumassa tämäkin kesä. 

"Elokuuhun kesä jää" laulettiin ala-asteella eräässä laulussa. Niinpä stoppaan tähän elokuun loppuun myös kesäkuulumisien päivittämisen. Palataan kuvakuulumisiin syyspostauksen merkeissä, ehkä joskus ensi kesänä tällä mun blogiaktiivisuudellani. 😆 Sitä ennen voin kuitenkin luvata lukijoille pari retkikertomusta, sillä ne ovat jo valmiina odottamassa julkaisemista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti