torstai 19. helmikuuta 2015

Pulukka

Tässä ollaan viime aikoina enemmän taikka vähemmän aktiivisesti ettiskelty ahkiota. Uutta emme olisi raskineet ostaa, sillä hinnat hipovat jossain lähempänä tonnia (mikä niissä lasikuitulootissa oikeen maksaakaan), joten katseemme kohdistui lähinnä noihin armeija-malleihin, joita jokseenkin edulliseen hintaan välillä on tarjolla. Ukkelihan oli jo tuossa syksyllä bongannut SA-kaupasta armeija-ahkioita tyyliin 30 euron hintaan, mutta ei tietenkään hoksannut ostaa kun ei ollut moisista ollut puhetta. Ja tuommoiset erät taitavat mennä kuin kuumille kiville, näin olen ymmärtänyt.

No mutta, meillä kävi kuitenkin hyvä tuuri, kun eräänä sunnuntaiaamuna mies löysi Torista ilmoituksen edullisesta Ruotsin armeijan ylijäämäahkiosta, joka vielä samana iltapäivänä käytiin Raahesta hakemassa. Lähestulkoon käyttämätön pulkka satasella, ei huono ostos ollenkaan. Valjaiden kanssa pähkäiltiin, mutta kun XXL-verkkokaupasta löytyi Fjellpulkenin valjaat hintaan 49,90, niin eipä tarvinnut kauaa miettiä että kannattaako ruveta ostamaan tarvikkeita ja itse tekemään. Valjaat tilaukseen vain. Aisat tuosta vielä puuttuvat, mutta naruillakin pärjännee näin alkuunsa, kun mitään suurempia retkiä ei nyt ole edes tiedossa. Suurin syy miksi ahkion nyt halusimme, oli se että pääsiäiseksi olemme suunnitelleet reissua Utsjoen mökille, jonne ei luonnollisesti pääse talvisaikaan autolla pihaan. Ahkiolla olisi siis tarkoitus vetää tavarat autolta mökille. Ja onpa tässä vähän virinnyt ajatus että jos jonkinlaisen yönyli-retkenkin tässä kevään aikana tekisi. Kuka tietää.

Eilen pääsimme sitten paremmin testaamaan pulkan vetämistä. Hanki kantaa hienosti suksia ja ahkio tulla huristeli perässä varsin kuuliaisesti. Testiympäristönä metsämaasto, paikoin tiheäkin, ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta ainakin noin selvisi että ahkion saa suht kivuttomasti kiskottua mm. ojien yli. Painoa pulkassa oli yhden aitaverkkorullan verran, eli oisko 20 kilon luokkaa.


Pientä kiskomista, mutta kyllä se siellä perässä tuli ihan kiltisti.

Tasaisella oli oikein mukava kulkea pulkan kanssa.
Hiihtokelit alkavat olla aika makkeimmillaan nyt kun viime viikon plussakelien jälkeen kävi kunnon pakkaset. Hankia pitkin pääsee missä vain, ja kun aurinko vielä paistelee niin mikäpä sen hienompaa!
Suolla oli jo pari viikkoa sitten mukava hankikanto, joten kävimme jättiläissaaressa vähän tulistelemassa. Testissä oli myös uusi päiväreppuni, 35-litrainen Fjällräven Fusnäs (tjsp), jonka ostin itselleni etukäteissynttärilahjaksi vanhan Haglöfsini tilalle. Oikein toimivan tuntoinen reppu, mitä nyt uutuuttaan vähän jäykkä vielä. :P Haglöfsin reppu on vielä ihan ehyt ja toimiva, mutta siinä on muutamia pieniä yksityiskohtia, joihin kaipaisin parannusta. Esimerkkinä juomapullotaskujen puuttuminen sivuilta sekä lantiovyön ja viilekkeiden hihnat, joiden säätäminen on jokseenkin työlästä. Vetoketjullisena repun tilavuus on myös ehdottomampi kuin "säkkimallisessa", jota voi jonkin verran ylipakata tarpeen vaatiessa.

Tuuli pöllyytti lunta hangen pinnalla.

Sieviä aaltoja hangella.
Aku Ankka-notski

Uusi päiväreppuni. Istuu hyvin puna-musta-valkeaan väriteemaani. :D

"Tervapuusta metsän tuoksu tarttuu ihon pintaan. Muistot kalavirran juoksun lämpöä luo rintaan" (jäänyt mieleen lapsuudesta
tervashampoopullon kyljestä).

"Ken latua käy, se ladun on vanki. Vapaa on vain umpihanki."
Varjoselhvie.

Hyvin kantaa hanki pätkäsuksia (ja pätkähiihtäjää).

Ukkelilla oli lumikengät. Eipä kantanutkaan niin hyvin kuin suksia. 

Viime sunnuntaina teimme niin ikään hiihtoretken. Tälläkertaa emme tehneet tulia, mutta mukava retki silti. Suksilla on hyvä käydä tutkimassa lähiympäristöä, kun hankea pitkin pääsee liikkumaan niin helposti. Samalla bongasimme poron (!) jälkiä. Ihan siis vain parin kilsan päästä meiltä. :O


Hienoja jäämuodostelmia joessa.

Kyllä se luistelutyyli näilläkin onnistuu.

Saapi olla jo varovainen jäällä liikkuessa.

Meillä on molemmilla nyt käytössä 160-senttiset, leveät suomupohjaiset eräsukset. Ainakin tähän asti ne ovat tuntuneet oikein toimivilta. Itse kun hiihdän vähän kaikenlaisissa maastoissa, niin en ole oikein innoissani pitkistä suksista. Sikäli ehkä nuo pätkät ovat omaan käyttööni aika optimaaliset. Pohjaan ehkä kaipaisi aavistuksen parempaa pitoa, erityisesti jos tuota ahkiota meinaa vetää. Periaatteessa kai suomupohjien pitäisi olla huoltovapaat, mutta ajattelin kokeilla sipaista niihin ihan vähän jotain pitovoidetta, josko sillä saisi pitoa hieman paremmaksi. Lieköhän ihan tuhoontuomittu idea?

Tässä muuten näkyy hyvin, kuinka muutaman päivän plussakelit vajuttavat lumihankea. Kuvat on otettu suunnilleen samasta kohdasta noin viikon välein, verrokkina sama 120-senttinen sauva.



Loppukevennyksenä vielä naapuritallin minipossu, joka oli yhdessä lapsensa kanssa lähtenyt pienelle omatoimiaamukävelylle tänään. Voi luoja mitä otuksia. :D


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Lunta, lunta, lunta...

Lumityöt ovat erinomaista hyötyliikuntaa. Pari tuntia kun pukkailee painavaa (tai välillä kevyempääkin) lunta paikasta a paikkaan b pitkin pihaa, niin siinä ei juuri tarvitse enää lenkille lähteä. Mukavaakin se homma on, mutta liika on liikaa lumitöissäkin kun se alkaa olla jokapäiväistä. Tahdon kesän! Vaikka toisaalta, omapa on vikani kun en halua asua kaupunkiasunnossa, missä ei tarvisi moisista hommista itse huolehtia. Elämä on valintoja.

Kotipihalla on jo kivat hanget, koirat voi kohta aivan rauhallisesti käppäillä 120 cm korkean aidan yli.


Ja kyllähän tuota riittää metsässäkin. 120-senttisestä sauvasta jäi näkyviin tämän verran:


Jotain positiivista toi viime viikonlopun myräkkä tullessaan, nimittäin hanki alkaa jo suurelta osin kantaa lumikenkää aika mukavasti, ja kenkäilyreviiri sen kuin laajenee. Suksillakin varmasti jo pääsisi hyvin kulkemaan.

Viikonloppuna olimme jälleen Ranualla mökillä. Menomatkan tuiskutti (yllätys) lunta, ja maisema näytti oikeastaan aika upealta:


Haaveissa oli päästä hiihtämään/lumikenkäilemään talven ihmemaahan lumisten kynttiläkuusien sekaan, mutta kuinkas kävikään. Pieni testipätkä metsähallituksen puolella osoitti että hanki on niin pehmeää ettei se kanna sen kummemmin suksia kuin lumikenkiäkään. Pahkeinen. Jonkinlaisen retken kuitenkin halusimme tehdä, joten järvenjää oli lopulta ainoa vaihtoehto. Lähtötilanteessa minä olin omilla pätkäsuksillani, jotka kulkivat kuin unelma hangen pinnalla, ja mies raahusti perässä lumikengillä upoten ties kuinka syvälle. Jossain vaiheessa hellyin ja ehdotin vaihtoa, ja loppumatka mentiinkin sitten toisinpäin. Minulla lumikengät kantoivatkin huomattavasti paremmin. Otimme suunnan erään saaren kärkeen, jossa teimme pienet tulet.



Huolellisesta pohjustuksesta huolimatta notski vajosi syvälle hangen sisään.

Vanni oli vähän ihmeissään kun sai kokonaisen makkaran.

Jälkkäri.
Pari päivää sitten lumikenkäreittiä avatessani törmäsin metsäpurossa tällaisiin jälkiin:


Itse veikkaisin että kyseessä voisi olla saukko, joka on kulkenut ojan pohjaa ja pulahtanut välillä sulapaikoissa veteen.