maanantai 26. tammikuuta 2015

Heräteostos

Viime viikolla tuli tehtyä pikku hankinta näin niinku alkaneen vuoden kunniaksi. Onhan tätä periaatteessa suunniteltu jo jonkin aikaa, mutta kun ei oo osattu päättää että millainen ja milloin ja mihin entinen jne jne niin eihän siitä oo sitte tullu tolokkua. No, puoltoista viikkoa sitten eräänä torstai-iltapäivänä päätös syntyi aivan yllättäen ja noin parin tunnin päästä siitä kaupat oli sovittu. Tämmönen tulla huristeli keski-Suomesta tänne Muhoksen perukoille:


Maasturinpenikka. Ei noin pientä voi ihan oikeaksi maasturiksi kutsua, vaikka siinä kaikki tarvittavat ominaisuudet, kuten jatkuva neliveto, lukot ja muut härpäkkeet onki. Mutta eiköhän tuo meidän tarpeisiin liene aivan riittävä. Ainakaan sillä ei jää kiinni kotipihaan lumituiskun jälkeen, niinkuin jäin matalalla etuveto-Civicilläni tässä vastikään. Tarkoitus olisi myös päästä kulkemaan tällä pohjoisen mökillä, minne ei kannata edes haaveilla muulla kuin nelivedolla ja hyvällä maavaralla. Takapenkkejähän tuossa ei ole kun on pakuksi rekisteröity, ja niinpä takaosaan jää mukavasti tilaa hunnilaumalle ja tavaroille, vaikkei tämä nyt varsinaisesti mikään tilaihme olekaan.

Vuosi on lähtenyt käyntiin kaikinpuolin mukavasti. Retkeilyä on harrastettu hyvin pienimuotoisesti, lähinnä lumikenkäillen, mutta mitään kummempia tulistelureissuja ei ole tehty. Kovilla pakkasilla ei juuri huvita pysähtyä pitkäksi aikaa, eikä muutenkaan ole hinkua lähteä kovin kauas. Odottelemme vähän leppoisempia säitä (joita nyt näyttäisikin olevan luvassa aika mukavasti). Olen tässä taas kasvatellut kuntoa ja riehaannuin jopa juoksemaan. Lumikenkäpolkua oli muuten ihan hyvä juosta, mutta polvi otti hieman osumaa jonkun karahkan kanssa ja kipuili aika reippaanlaisesti muutaman päivän. Pintavaurioita onneksi vain, ja nyt se alkaa taas olla toimintakunnossa. Eilen olikin melkoinen tehopäivä: aamulla reilun puolentunnin juoksulenkki ja parin kymmenen minuutin puntteilu/kahvakuulailu päälle, sitten reilun parin tunnin lumikenkäily ja päälle vielä tunnin verran lumitöitä. Tänään kaikki tuo tuntuukin melko mukavasti jokapuolella kropassa, mutta sehän on tervettä kipua se.

Vuoden alusta aloitin projektin, jossa otan jonkinlaisen valokuvan vuoden jokaisena päivänä. En oikein itsekään tiedä, mikä on homman perimmäinen tarkoitus, mutta ehkä se vielä selviää tässä. Pyrin ottamaan kuvat aina ulkona, mutta toki joukossa on välillä muitakin kuvia. Niiden ei siis ole tarkoitus olla mitenkään erikoisen hienoja, vaan ihan vain jotain pieniä yksityiskohtia, erilaisia valo-olosuhteita, säätiloja jne. Mitä nyt milloinkin keksin. Ainakin noista on mukava katsella vuodenaikojen vaihtumista, erilaisia säätiloja samojen vuodenaikojen sisällä, jne. Toivottavasti homma jatkuu loppuun asti. Ehkä niistä jossain vaiheessa voisin tehdä koosteen tänne blogiinkin.

Tässä vähän kuvasaastetta tammikuun ulkoiluista

Vuoden eka päivä, ja eka hämähäkki. :O

Uudenvuodenpäivänä nuotioitiin Posiolla.


Kuutamokuvayritelmä.

Jäämuodostelmaa.

Sanginjoki on koskipaikoista sula.



Hiihtämässäkin käytiin. Pätkäsukset ovat minun ja armeijasukset miehen.


Kovilla pakkasilla tulistellaan sisällä. Ei se ihan nuotiota voita, mutta hyvä korvike. Ja samalla lämpiää talo.

Lumisessa metsässä on kiva kenkäillä menemään.


perjantai 2. tammikuuta 2015

Vuosi 2014

Miksi minusta tuntuu, että siitä on vain hetki aikaa kun tein tällaista postausta edellisen kerran? Ja siitä on muka nyt jo vuosi aikaa. Höh, en usko. Täytynee siis vähän palailla ajassa taakse päin ja katsella että mitä tähän väliin on oikein mahtunutkaan.

Tammikuusta jäi mieleen pari harjoitusyöpymistä pakkasessa retkiystäväni kanssa. Eka taisi olla jotain -16 Myllykosken laavulla, ja toinen -28 astetta silloisessa kotipihassa.

Myllykoskella

Pakkasennätys

Helmikuussa oli muutto maalta kaupunkiin, ja ekat yöt yksin metsässä pimeään aikaan. Kaksi maastoyötä tuli tässäkin kuussa täyteen. Eka yö Myllykoskella ja toinen Kummunkorvella.

Ekka yö yksin pimeällä.

Kummunkorvella

Maaliskuussa oli mökkireissua, päivätulisteluita ja kaksi retkiyötä. Ensimmäinen retkikamujen seurassa Isokankaanjärvellä ja toinen vähemmän retkeilevän ystävän kanssa Kummunkorvella.


Aamu Isokankaanjärvellä. Toiset jäi nukkumaan, meikä läksi töihin.

Kummunkorvella jo keväinen meininki.

Huhtikuussa taisi täällä jo viimeisetkin lumet lähteä. Joskus alkukuusta taisin käydä itsekseni yöpymässä Kummunkorvella, ja sitten loppukuusta teimme retkikamun ja hänen ystävänsä kanssa yhden yön retken, jossa kiersimme Isokankaan polun ja yövyimme Kummunkorvella.

Rauhallinen aamu Kummunkorvella.

Lähes kesäistä jo.

Toukokuun aikana ehti sattua ja tapahtua, niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta pääasiassa siitäkin jäi vain hyviä muistoja. Alkava kesä, ensimmäiset helteet, kiva mökkireissu, ensimmäinen viikonloppureissu Hossassa, ja muutakin kivaa. :)

Tervajärvellä. Synkkä ilma ja synkkä mieli.

Muutamaa tuntia myöhemmin Eeronmäellä Limingassa.

Puolangalla veneillään.

Juluman Ölökyn maisemissa.

Alkukesää Sanginjoella.

Kesäkuu mennä hurahti melko joutuin. Oli erämessureissua Riihimäelle, mökkeilyä Ranualla ja Puolangalla ja kuun päätteeksi ja loman alkajaisiksi vielä viikonloppuretki Hossassa. Ja räntäsade. Kaksi retkiyötä-tavoite täyttyi tässäkin kuussa.

Joutensuolla. Kesän eka hellepäivä.

Omppuja tulossa.

Suomenlinnaa.

Simojärvellä veneillään.

Juhannusviikon virkistävä räntäkuuro.

Muutama päivä myöhemmin. Juhannus Puolangalla.

Liskonen.

Uusi hankinta.

Kesäkuun viimeisiä aamuja, Hossan Kangaslammit.

Heinäkuu meni lomaillessa, ja sehän tarkoittaa mun kohdallani viiden viikon reissailua siellä, täällä ja tuolla. Heti kuun alkupuolella paineltiin pohjoiseen. Kilpparin ja Norjan kautta Dalvadakseen, josta takaisin Norjan puolelle kolmen yön vaellusreissulle ja jälleen takaisin Dalvadakseen. Lämpötila taisi pysytellä koko reissun ajan lähempänä kolmeakymmentä ja sääskiä oli... noh, paljon. Välillä kävin mutkan Kuopiossa, sitten jokunen päivä mökillä, ja takaisin pohjoiseen. Ja siinäpä se loma menikin. Maastoöitä kertyi neljä kappaletta.

Jäämeren maisemissa, helleaamu.

Dalvadas

Eka leiri Finnmarkissa.

Kallavesi, Leppävirta.

Kesän kohokohtia. Hillassa "omalla" suolla Puolangalla.

Jälleen Tenoa katselemassa.

Elokuun alussa koitti jälleen muutto, tälläkertaa kaupungista maalle, tai no, oikeastaan vielä sitäkin syrjempään. Tähän katkesi myös hyvin alkanut "2 retkiyötä kuussa"-projekti. Mutta olen tyytyväinen jo siihen seitsemäänkin kuukauteen. Päiväretkiä tehtiin ja marjoja poimittiin. Koko kuukausi oli lämmin, alkukuu jopa helteinen. Hirvikärpäsiä oli niin helvatusti.

Omppuset alkaa olla jo valmiita.

Suoretkellä.

Tervajärvellä tulilla.

Sateenkaari omalla takapihalla.

Syyskuussa kävimme jälleen Lapissa ja muutaman päivän retkellä Paistuntureilla. Loppukuu menikin aika pitkälti sairastaessa, joten Lapinreissu jäikin melkeinpä ainoaksi retkeilyksi.

Reippaasti tossua toisen eteen.

Toisen yön leiri.

"Kotipurolla"

Lokakuussa teimme jokusen päiväretken, ja sitten kävimme kaverini kanssa yhden laavuyön Kummunkorvella. 

Aamutulet

Pahan-paasonjärvi.

Suolla jälleen.
Kalimenlampi jäätyy.

Marraskuu jatkui samalla kaavalla. Jokunen pieni retki, mutta ei sen suurempia. Talvi alkoi tuleskella ja päivät lyhentyä. Ulkoiluinto vähän haussa, vain jokunen kuva koko kuulta.

Tervareitillä.

Metsälenkki Pikkaralassa.

Joku piiperö kulki tästä.

Raippaluodon silta.

Sanginjoki alkaa jo saada jääpeitettä.

Joulukuussa oli taas yhtä ja toista hössötystä. Itsenäisyyspäivän aikaan olimme Ranualla, ja muinakin viikonloppuina ulkoilimme tässä kodin läheisyydessä. Joulun olin töissä, mutta sitten alkoi viikon loma, ja heti pyhien jälkeen suuntasimme Puolangalle 20 asteen pakkaseen. Muutaman yön jälkeen kotiin pikasiistiytymään ja seuraavana päivänä Ranualle uudenvuoden viettoon.

Kultivaarassa tulilla Itsenäisyyspäivänä.

Lähitupa Kallioselällä. Turhan "hieno" ja vilkas paikka meikäläisten makuun.

Varvikon laavu oli riittävän syrjäinen. Huoltamaton laavu, mutta suht siistikuntoinen.

Risutulet tehtiin.
Semmoinen oli se vuosi. Paljon siihen mahtui kaikenlaista, ja isoja muutoksiakin elämässä tapahtui. Retkeilyn kannalta oikein hyvä vuosi, vaikka syksy jäikin vähän vaisuksi sairasteluiden ja muun hässäkän takia. Mutta ehtiihän tässä vielä, ja kuitenkin päiväretkiä tuli tehtyä oikein mukavasti. Maastoöitä kertyi kaikenkaikkiaan 19. Tavoite oli saada vähintään se 24, mikä olisi aika helposti täyttynytkin muutamalla viikonloppureissulla. Mutta ei se huonosti ole tuokaan, varsinkin kun mukaan mahtui eri vuodenaikoja, lämpötiloja, sääolosuhteita ja retkiympäristöjä.

Hankintojakin tuli tehtyä, suurimpina teltta, kengät ja luminkengät (jotka tosin mies minulle osti). Lisäksi toki vaatetta ja pienempää retkisälää tuli hankittua. Joulupukkikin toi retkeilyyn liittyviä juttuja, kuten villapaidan, Ruskovillan silkkivilla-kerraston, villaisia sukkia, Partioaitan lahjakortin, sekä jo pidempään haaveilemani kameran:


Joulupäivän testikuvia.




Puolangalla oli mahtavia aurinkoisia päiviä, ja pakkanen hipoi kovimmillaan kolmeakymmentä astetta. Reissu sai sunnuntai-iltana ikävän käänteen, kun koirat karkasivat jäniksen perään, ja vain kaksi niistä tuli takaisin. Pikkuinen Vanni oli eksynyt muista ja harhaili koko yön jossain metsässä. Toki yritimme sitä etsiä, mutta turhaan. Olin jo melko varma, että se on joko juossut sulaan, loukannut itsensä, paleltunut hengiltä, joutunut suden suuhun tai vähintäänkin jäänyt auton alle. Mutta niin vain se löytyi seuraavana päivänä linnuntietä noin viiden kilometrin päästä mökistä, isolta tieltä harhailemasta. Joku fiksu autoilija oli sen havainnut ja pysähtynyt ottamaan sen kiinni. Olimme samaan aikaan itsekin liikkeellä autolla ja satuimme juuri oikeaan aikaan paikalle ja saimme lapsen heti kotiin. Väsynyt ja nälkäinen ja vähän järkyttyneen oloinen se ressukka oli, mutta kaikinpuolin kunnossa kuitenkin. Helpotuksen määrää ei voi sanoin kuvailla.

Karkulainen






Kotimatkalla näimme kauriita eräällä pellolla. Sieviä otuksia.
Vuosi päättyi hienossa säässä Ranualla. Teimme vielä pienen moottorikelkkareissun Simojärven Porosaaressa autiotupaa ja laavuja katsomassa ja samalla näimme mitä hienoimman auringonlaskun (ja kuvien signeeraus livahti jo seuraavan vuoden puolelle vahingossa).





Ja vaikka en itse kauhena raketteja arvostakaan, niin kun sellaisia nyt sattui näkymään, niin pitihän noita kameran ominaisuuksia vähän testailla. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen.





Hyvää uutta vuotta 2015!