torstai 12. maaliskuuta 2015

Hiihtelyä

Meillä täällä on hankikelit nyt parhaimmillaan. Suksilla pääsee loistavasti kulkemaan missä vain, joten ne ovat nyt viime aikoina olleetkin paras kulkupeli retkillä. Pari viikkoa sitten olimme Ranualla mökillä, ja teimme pienen päiväretken Koronlatvajärven laavulle. Ahkio otettiin mukaan kokeilumielessä, joten katselimme kartasta mahdollisimman tasaisen reitin tieltä laavulle. Reitti kulki siis Iisakinuomaa pitkin ja koska laavun lähelle menevä pikkutiekin oli aurattu, ei hiihtomatkaa kertynyt kuin jokunen hullu kilometri, joka taittui hyvinkin nopeasti. Itse pääsin jo turhankin helpolla, sillä koirat päättivät vetää minua niinkuin parhaatkin rekikoirat. Mistä lie moisen hullutuksen keksineet, kun eivät aiemmin ole osanneet vetää yhtään. Onneksi olin kuitenkin tajunnut laittaa niille valjaat päälle, vaikka ei nyt toki oikeita vetovaljaita ollutkaan.

Kaikki valmiina.

Vanni johti "valjakkoa" reippaasti.



Saapuminen hienolla paikalla olevalle laavulle.

Kaipaamaamme auringonpaistetta emme saaneet, mutta muuten kyllä sää oli oikein mukava: avistuksen pakkasen puolella eikä tuulikaan ollut ihan mahdoton. Laavu oli todella hienolla paikalla suuren kallioseinämän vieressä. Heti alkajaisiksi kiipesimmekin kallion päälle katselemaan maisemia. Tätä varten otimme lumikengät mukaan, ja ne olivatkin todella tarpeen. Ainut vaan että rinteessä hanki kantoi niitäkin aika heikosti, ja nousu oli melkoista rämpimistä.






Kipeilyn ja maisemien ihailun jälkeen teimme tulet ja paistoimme nuotiolla pippuripihvit kermakastikkeella ja kyytipojaksi puikuloita folionyyteissä. Foliota oli liian ohut kerros, joten osa potuista päätyi nuotion pohjalle ja foliossa pysyneetkin olivat aika mustanpuhuvia, mutta hyviäpä noista siltikin tuli. 







Oikein maistuva notskiateria.

Ja jälkkäri ilman muuta.
Paluumatka sujui yhtä vauhdikkaasti kuin menomatkakin. Eipä tarvinnut kovin paljoa itse hiihtää kun hurtat kiskoivat menemään. Tokihan sukset luistivat jäisellä hangella tosi kevyesti, että ei noille liene kovin raskasta taakkaa minusta koitunut. Saavuttuamme tielle, virittelin ahkion koirien vedettäväksi viimeiseen ylämäkeen, ja hienostihan nuo tehtävästä suoriutuivat. Ehkä tätä vetämistä voisi vähän ruveta reenailemaan jossain vaiheessa. Musto nyt alkaa olla jo pappaiässä, joten sillä en raski vedättää enää tarkoituksella, mutta tytöt voisivat joskus vetääkin pieniä matkoja ja keveitä kuormia. Pistetään harkintaan.

Tässä taitaa Sallikin tulla vedossa.

Hyvin se ahkio liikkuu koiravedossakin.
Koronlatvajärven laavu vaikutti sen verran kivalta paikalta, että tarkoitus olisi palata sinne kesällä ihan yöpymäänkin. Suunnitelmana olisikin kulkea koko Korouoman reitti tuossa alkukesästä, kunhan sieltä enimmät lumet häipyvät. Aika kiva kun varsinaiseen retkikauden alkuun on enää pari kuukautta aikaa. :)

Viime lauantaina olimme jälleen suolla hiihtämässä. 2,5 tuntia siellä hurahti, ja välillä mentiin melko lujaakin. Hankikanto oli jälleen loistava, niin mikäs siinä oli hiihdellessä. Kävimme kotijokemme rannassa, joitain kilometrejä meiltä ylävirtaan, kohdassa jossa ei ole mökkejä tai asutusta, ja bongasimme majavan kaatamia puita. Itse pesää emme nähneet, mutta kova into olisi palata noille huudeille kesällä kanootilla. Silloin voisi hyvällä tuurilla nähdä enemmänkin.


Hanki kantaa koiria ja suksia. Suolla mennään lujaa.

Puissa oli aivan valtavasti naavaa.
On siinä ollut hampailla töitä.




Joki alkaa olla jo aika hyvin sula virtapaikoista.

Sunnuntaina tuli sitten sellainen päähänpisto, että pitäisi saada laavu. Siis sellainen mukanakuljetettava laavukangas. Ja oikeastaan siinä sivussa tuli mieleen myös ajatus yön yli tehtävästä hiihtoretkestä lähiaikoina. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin ajella Ouluun ja Kärkkäiseltä Savotan Pena-laavua hakemaan. Maanantaina koepystytimme laavun ja tällainen siitä tuli:



Melkoinen kötöstys tuosta tuli noin pikaisesti testattuna, mutta olisipa tuossa jo nukkumaan mahtunut. Pieni pettymys tuli kankaan heikkoudesta, sillä yhtä kiilaa laittaessani kävi näin:


Kangas siis lähti repeämään saumakohdasta ja repesikin sitten ihan huolella pitkältä matkalta. Ja mielestäni en edes pingottanut sitä erityisen tiukalle. No, ostokuitin olin tietenkin kerennyt jo hukata tällä välin joten minkäs teet. Koitin vähän ommella ratkenneita kohtia yhteen, että se ei repeäisi enää enempää. Pitää muistaa olla varovainen tuon kohdan kanssa seuraavassa pystytyksessä. Onneksi tuo ei vedenpitävyyteen juuri vaikuta kun on noin alhaalla. Penasta lisää kunhan päästään se koeyöpymään, mahdollisesti jo lähiaikoina. :)


5 kommenttia:

  1. Hienot reissukuvat jälleen. Voi miten söpösiä nuo koirat on ♥ Ja nuotio sapuska on tosi hyvää, tuo teän ruokahan on ihan kurmeeta jälkiruokaa myöten:)
    Ihan vasta oli majava käyny puut kaatamassa, on niin tuoreet jäljet.

    VastaaPoista
  2. Minä oon sitä mieltä, että metässä kun ollaan niin ruokien pitää olla sitten kans hyviä ja maistuvia. Arkielämässä voi sitten kituuttaa vaikka maitorahkalla. :D

    VastaaPoista
  3. Hyvä Vanni Valjakonjohtaja!! :D Siitä se lähtee ;D Ja näytti aika komialta tuo Koronlatvajärven laavupaikkaki! 8)

    Onko teillä kanoottiki jo?? :O Yks kaveri houkutteli viime kesänä koittaan melontaa, en käyny.. Mutta jos tänä kesänä koittais.. :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meillä oo vielä, mutta hankitalistalla ois kesäksi jos sopiva löytyy, nyt ku joen äärellä kerta asutaan. Minäkään en oo koskaan melonu, mutta nytpä sitä pääsis sitte kokeileen. Mökillä meillä on pari kanoottia, ja niilläki on ollu tarkotus jo monta kertaa käydä melomassa mutta ei oo sitte muka ikinä muistanu. x)

      Poista
    2. Siis mökilläki on ja et oo käyny melomassa x_x Mutta jos uskaltas vesille nii siinä avautuis taas ihan uus maailma liittyen retkeilyyn! 8)

      Poista