torstai 22. toukokuuta 2014

Retkiherkkuja

Olen jo pitkään halunnut kokeilla miten rockyroad toimisi retkisuklaana ja nyt päätin sitten tämän toteuttaa. 3 levyä suklaata (valkoista, tummaa ja maitosuklaata), keksejä, vaahtokarkkeja ja kuivattuja karpaloita kaupasta ja hommiin. Ekka keksit muruiksi ja vaahtokarkit pienemmiksi paloiksi, sitten uunivuokaan kelmuvuoraus ja suklaat sulamaan. Tarkoitus oli saada aikaan raitoja valkosuklaalla, mutta sepä sekoittuikin muun suklaan joukkoon turhan helposti joten en saanut raitoja. Noh, eipä tuo haittaa. Yhdistin siis sulatetut suklaat, kaadoin n. puolet vuoan pohjalle, lisäsin muut roippeet ja kaadoin loputkin suklaat päälle. Koko komeus jääkaappiin, missä se oli noin puolessa tunnissa jähmettynyt. Leikkelin levyn sopiviin annospaloihin ja nakkasin takaisin jääkaappiin. Yhden palan maistoin ja hyvää se oli, joskin ihan hirmu imelää evästä. Mutta eipä sitä toki ole tarkoituskaan syödä kilotolokulla yhdellä kertaa. Viikonloppuna selviää että miten se retkioloissa toimikaan. ;)



Viime viikonloppuna kävin puolangalla mökillä ja poikkesin katsomassa myös vähän nähtävyyksiä, auhtokalliota ja hepoköngästä. Yhtä hienoja olivat kumpikin kuin aina ennenkin. :) 



Tänään otetaan suunta kohti itää. Saas nähdä mitä onkaan luvassa, raporttia seuraa ensi viikolla. :)

torstai 8. toukokuuta 2014

Kaatopaikka

Kävin metsälenkillä koirien kanssa  pitkästä aikaa tuossa metsässä ja heti alkumatkasta vastassa oli tällainen hemaiseva näky. Taidan jättää sanomatta mitä tästä ajattelen, koska se olisi vallan painokelvotonta tekstiä se. Päällimmäisenä mielessä vain kysymys MIKSI??

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen laatuaan noissa metsissä. Sieltä on vuosien varrella löytynyt näiden perus sohvien, hellojen, auton akkujen ja renkaiden lisäksi myös useampia kuolleita koiria ja kissoja ja poltettuja autoja. Mutta silti nämä saavat aina aikaan melko kovan vihastumisen. Huoh... Olisi hirmu kiva tietää millainen tyyppi tämmöisen takana on.

Ja sitten vielä toinen miellyttävä löytö tälle päivälle omalta lattialta. Koirilla on kyllä punkkimyrkyt niskassa, mutta hyvinpä oli eläväinen, joskin hieman ylensyönyt kaveri tämä. Yäk!!  

Ps. Eka päivitys puhelimella, ihan vain kokeeksi että miten tää toimii. :)

tiistai 6. toukokuuta 2014

Pikaretki Tervajärvelle


Olen jo pitkään katsellut tätä uutta tervareitistöä sillä silmällä, että sitä pitäisi päästä talsimaan jonkunlaisissa pätkissä. Karttoja ja tietoa reitistä on vaan vähän heikosti saatavilla, joten se on sitten aina jäänyt. Kallioselän tuvalla olen melkein käynyt viime keväänä, ja Pilpajärven polun olen tokkiisa kiertänyt, mutta siinäpä se onkin sitte ollut. Nyt sitten kun olin yön Muhoksella siinä melko lähellä tervareitistöä, niin päätin käydä vilkaisemassa reittiä vähän tarkemmin.

Ei muuta ku hiihtämään!!

Tervajärven laavulle oli kyltin mukaan matkaa 1,5 km. Parkkipaikka on tietenkin tehty siihen kohtaan, missä kulkee talvireitti, joten päädyin kulkemaan sitä pitkin laavulle. Virhe, koskapa jalassa olivat vain matalavartiset kalvottomat kengät. Mutta minä kun olen tämmöinen, että periksi ei anneta, niin sinnittelin sitten märillä jaloilla laavulle saakka. Viimeinen suonylitys ennen laavua oli vähintäänkin mielenkiitoinen. Siinä kun seisoskelin nilkkoja myöten hyytävän kylmässä suovedessä, niin kävi mielessä kyllä että miten ihminen voi olla näin typerä?? Ilmeisen helposti näköjään. Mutta ei kai siinä, elämä on valintoja. Kahlasin laavulle, puristelin sukista enimmät vedet ja vetäsin kengät takas jalkaan. Onneksi en ole vielä luopunut villafroteesukista. Niillä kyllä tarkenee vaikka vähän kastuisikin.

Alkumatkasta suht kuivaa maastoa.

Risteys

Tuonne suunta.

Vähän haastetta matkaan. Joo-o, saappaat ois ollu aika kivat.

Laavu oli oikein sievällä paikalla, joskin panin merkille että jos pohjoisen suunnasta käy kova tuuli, niin voi olla vähän toivotonta nukkua. Laavun etuseinä on melko korkea, ja tietysti ylös asti avoin, joten sopivan tuulen saattelemana sadekin varmaan tulisi laavuun sisälle. Mutta tyynellä säällä varmastikin mahtava paikka. Pitäähän se käydä joskus koeyöpymässä. Kovin kauaa en viitsinyt räntäsateessa märillä jaloilla siellä maisemia ihastella, vaan lähdin tallustelemaan takaisin tietä kohti, tällä kertaa ihan sitä kesäretkeilyreittiä pitkin. Suurin osa kahden kilometrin matkasta kuljettiin tietä pitkin, joten sinällään se talvireitti oli mukavampi vaihtoehto...jos siis olisi kunnon kengät jalassa. Vielä viimeinen noin kilsan pätkä pikitien reunaa takaisin lähtöpaikkaan ja autolle. Kyllä tuosta mukavan yöpymisretken saisi tehtyä, ja jos matkanteko maistuu niin muutama kilometri laavulta eteenpäin on jo seuraava laavu. Pitäisi melkein käydä sekin tutkimassa että onko millainen paikka noin niinku yöpymistä ajatellen. Tuolla Muhoksen suunnilla tulee nyt liikuskeltua varmasti enemmänkin, kun on eräänlainen tukikohta nyt siellä. Saapa nähdä mitä kiintoisaa sieltä vielä löytyy. :)


Tervajärven laavu.



Tässä loppuu polku ja alkaa metsäautotie. Risusilta toimi hyvin. ;)

Retkeilyreitin "p-paikalla"

Illalla lähdin vielä kylään kaverin luokse Liminkaan, ja illalla saimme idean että mennäänpäs marraskuulta tutulle Eeronmäen laavulle makkaranpaistoon. Sinne siis. Oli sievä ilta, mitä nyt vähän räntääkin koitti sadella. Mutta eipä semmoinen meitä lannista. Samalla teimme vähän retkireittisuunnitelmia tuonne loppukuulle. Ihanaa, kohta pääsee pakkaamaan rinkkaa ihan oikealle reissulle!! :)

Iltaroihut.

Väsynyttä porukkaa.

Notski hiipuu. Retkikaveri pukeutuu nykyisin skottilaiseen tyyliin. x)