tiistai 28. heinäkuuta 2015

Heinäkuun hulinoita ja lomareissun lähtöselvitystä

Viimeinkin, heinäkuu alkaa olla lopuillaan ja loma alkamassa. Normaalisti tähän aikaan loma olisi jo melkein loppu, joten oikeastaan oli melkoisen hyvä ajatus siirtää loma tänne loppukesään/syksyyn. Tänä vuonna meillä olisi haaveissa tehdä määrittelemättömän pituinen reissu ilman aikatauluja tai velvotteita palata kotiin ennen kuin vasta viimeistään töiden alettua. On siis monta viikkoa aikaa kulkea pitkin pohjoista ja tehdä lyhyitä ja kenties joku pidempikin retki. Ajattelen että tämä on vähän sellainen "once in a lifetime"-mahdollisuus nyt, jollaista ei välttämättä tule ihan heti uudelleen (tai sitten tulee, elämä on epävarma), joten otetaan nyt sitten kaikki ilo irti. Reissusuunnitelmaan kuuluu myös tietynlainen suunnittelemattomuus, eli edetään fiiliksen ja sään mukaan ja tehdään mitä huvittaa, ja jos huvittaa. Sen verran olen kuitenkin etukäteen miettinyt, että ihan aluksi mennään Puolangalle, koskapa en ole kevään jälkeen päässyt siellä kunnolla käymään ja rantasauna ja järvi houkuttelevat. Sieltä kai sitä sitten valutaan kohti pohjoista, kenties vähän eri reittiä kuin yleensä.

Tuollaista reissua varten saakin pakkailla melkeinpä koko omaisuuden mukaan. Vaatetta jos jonkinlaista, kenkiä kaikenlaiseen tarpeeseen, rinkka sisältöineen tottakai, koirille ruokaa pidemmäksi aikaa, pohjoisen mökille polttopuuta, mattoa, lipastoa, kattilaa yms... Jännä nähdä kuin täyteen auto tulee tästä kaikesta romusta. Karttojakin pitää ottaa useita, kun ei voi tietää minne sitä innostuu lähtemään. Jotain uuttakin on tätä reissua varten hankittu, kuten mm. retkimuonaa, mehujauhetta, kengät, makuualusta, vaatetta jne.

Ruokatermokset pussimuonien haudutusta varten.
Vaihtoehtoja on monia.
Mehujauheet kokeiluun

Isoin hankinta oli tuo makuualusta. Kevättalven suoretken jälkeen kun marisin palelleeni, niin sain vinkin Ylämäen Marikalta kokeilla Neoairin Xtherm-mallia, jonka pitäisi olla ihan talvikäyttöönkin soveltuva alusta, mutta kuitenkin yhtä kevyt ja pieneen pakkautuva kuin tuo omistamani perus Neoair. Aloin sitten vaivihkaa kyttäillä, josko jostain tällaisen löytäisin kohtuulliseen hintaan ja sopivan kokoisena (yleisimmin myynnissä tuntuu olevan regular-koko, mutta kun minulle medium riittää oikein hyvin). Aika vähän niitä tuntui Suomessa olevan myynnissä ja hinta hipoi 200 euroa, mutta nyt viimein odotukseni palkittiin. Löysin nimittäin saksalaisen Bergfreunde-nimisen verkkokaupan, josta patja löytyi paitsi medium-kokoisena, niin myös erittäin kohtuulliseen 143 euron hintaan ilmaisella toimituksella. Enhän tuollaista tarjousta voinut ohittaa, vaan pistin patjan tilaukseen ja viikon päästä se jo ilmestyikin oven taakse. Enköhän siis asioi kyseisessä kaupassa toistekin. Patja vaikuttaa oikein hyvältä, ja koska olen tuohon vanhaankin Neoairiini (joka jää nyt siteen miehen käyttöön) ollut erittäin tyytyväinen niin odotukset ovat korkealla myös tämän suhteen. 

Uusi ja vanha vierekkäin.
Salomonin Coretex-lenkkarit löytyivät heräteostoksena Prismasta 50 eurolla, ja kun sellaisetkin olivat olleet tämän kesän hankintalistalla niin mukaanhan ne piti sieltä ottaa kun sopivat kerran löytyivät. Kalvolenkkareita olen tässä vuosien varrella kuluttanut jo lukuisia pareja lompsien niillä ympäri vuoden ja kaikkialla suolta asfalttiin, joten eivätköhän nämäkin pääse melkoisen kovaan käyttöön vielä.


Heinäkuuta ollaan vietetty aikalailla tässä kotosalla, mitä nyt yksi viikonloppu oltiin Ranualla mökkeilemässäkin. Viime päivinä olen kolunnut lähisoita hilloja etsimässä, ja onpa tuota jokunen litra saalista pakkaseen saatukin. Tänä kesänä niitä kyllä tuntuu riittävän, joskin suurin osa on vielä raakoja, ja kypsiä on vain siellä täällä. Tällä viikolla pitää vielä käydä tästä omilta mailta hakemassa kypsyneet pois, kun ei niitä millään meinaisi raskia tuonne suollekaan jättää. Mustikoita näyttäisi tulevan myös runsaasti, mutta ne saavat minun puolestani kypsyä vielä tovin ennen kuin säntään niitä keräämään. Nehän vain paranevat ja kasvavat tässä ajan mittaan. Ensimmäiset hirvikärpäsetkin tuntuvat heräilleen. Näköhavaintoja ei vielä ole, mutta kyllä niitä tuolla pusikossa pärähtelee lentoon jo. Hyi, äkkiä pohjoiseen karkuun!

Tällaiseenkin kulkijaan törmättiin.
Kanoottireitiksi aika kapea, mutta tulva-aikaan varmaan melottavissa.
Hopeahärkissä on nätit kukat.
Joku maksaruoho tämä, en muista enää mikä, enkä jaksanut tehdä tarkempaa lajimääritystä.
Tuulihaukanpojat asustelivat meidän naapurissa olevan hylätyn mökin katolla.
Peltosauniot ja sääski.
Käytin pitkästä aikaa Powerlizardin pystyssä.
En muistanutkaan että se on näinkin tilava.
Leppis käppäili kuistilla.
Omppujakin olisi muutamia tulossa.
Piikkikaveri ilahdutti minua töissä yhtenä aamuna.
Ranualla saatiin savumuikkuja.
Ja ihailtiin komeaa auringonlaskua.
Kävimme veneretkellä.
Komeaa hiekkarantaa. Auringonottoon vaan turhan viileä sää.
Lapinkoira vs terrieri.
Sallikin kerrankin iloisena.
Lamangin kodalla makkaranpaistoa.
Lauma veneeseen ja matkaan.
Liskoja oli kiva katsella.


Orvokki, yksi lempikukistani.
Nätti se on timoteikin kukkivana.
Ritarinkannus on muuten kova leviämään.
"Keisarinkruunu"
Eka bongaamani kypsä hilla.
Suo ja ukkosen jyrähtelyt. Kesää parhaimmillaan.
Meillä päin on paljon isoja siirtolohkareita.
 Tämän päältä näkyi jopa puiden yli:
Eihän tuo nyt vielä näköalapaikasta mene, mutta korkea se oli. :D
Paikoin on hyvinkin märkää. 
Muutamia kypsiä mustikoitakin löytyi.
                             
Yhtenä iltana oli komeat sateenkaaret.
Lähisuolla hillaretkellä.
Retken saalis.
Mikäköhän laji tämä. Sievä on joka tapauksessa.
Repolainenkin tavattiin.
Vähän ankea kuva valkolehdokista.
Mies tekaisi tulet kuivista risuista sillä aikaa kun minä poimin hilloja.
Kaunista on suomaisemakin.
Lauantain saalis.
Tätä hillaapa en raskinut ottaa.
Sallilta lähti villakerrasto.
Sunnuntaina oli pirtsakka aamu, joten päätin toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani käydä kiertämässä Isokankaan polku juoksemalla. Juoksukamppeet siis niskaan ja autoon ja polulle. Sää oli oikeastaan paras mahdollinen; ei kuuma, ei kylmä, ei paahdetta, pieni tuulenvire, ja pitkoksetkin olivat suht kuivat. Reitti on 9,8 km pitkä, joten jouduin vielä lopuksi ottamaan kiinni puuttuvat (mutta niin tärkeät) 200 m ja sitten oli täys kymppi täynnä. Nopeusennätyksiä tuolla paikoin kivikkoisella ja juurakkoisellakin reitillä ei rikottu, lopullinen aika oli tunti ja 36 minuuttia. Mutta koko matkan kuitenkin juoksin, joskin paikoin hyvin varovasti välttäen kaatumista. Keskisyke oli lopulta 170, vaikka yritin pitää sen 160:n tienoilla jotta jaksaisin varmasti koko matkan. No, jaksoinpa silti, vaikka syke livahtikin aika ajoin 180:n kieppeille. Olen aika tyytyväinen itseeni, sillä kesän aikana olen juossut aivan onnettoman vähän, ja kymppiä en varmaan pariin vuoteen. Mukava nähdä että kunto on kuitenkin säilynyt suht hyvänä. Reitillä olisi ollut vaikka mitä kivaa kuvattavaa, mutta koska juoksemista ei voi keskeyttää niin sain vain yhden kuvan lenkin päätteeksi Isokankaanjärveltä. Kummunkorven laavu on näemmä saanut nimen Viehko, ja sen tulipaikan penkit oli uusittu. Melkein pitäisi päästä sinne taas syksyllä yöksi, on se kuitenkin aika sievä paikka. :)


Tässäpä tämänkertaiset kuulumiset. Reissun jälkeen onkin varmaan luvassa melkoinen määrä kuvasaastetta ja retkihöpinää, ja voisihan sitä jotain koittaa päivittää sieltä reissunpäältäkin kun on kaikenlaista mobiililaitetta kuitenkin matkassa. Palaamisiin siis!

Ps: Muokkasin tässä yks päivä blogin värimaailmaa vähän erilaiseksi. Johan tässä kohta syksy tulee, niin saa olla vähän ruskeaa sävyä. ;)


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kesäretki Tiilikkajärvellä

Viime viikonloppuna teimme ystäväni kanssa tyttöittenretken Tiilikkajärven kansallispuistoon, joka vaikutti sopivalta kohteelta viikonloppuretkelle ja oli sijainniltaan edes jokseensakin Muhoksen ja Kuopion puolivälissä. Tällä kertaa minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä ilman omia koiria (lämmin kiitos hoitopaikoille), joten käytin tilaisuuden hyödykseni ja päätin kokeilla retkeilyä ilman kiskomisia, solmiutuvia hihnoja, ylimääräisten reppujen pukemista ja muuta sellaista venkslausta. Kaverin koirat kuitenkin lähtivät mukaan, joten ihan täysin koiratonta reissua tästäkään ei toki tullut.

Perjantaipäivä oli melkoisen kiireinen: Aamulla kuudelta töihin ja siellä pikaisesti hommat valmiiksi, puoli yhdeksältä kotiin ja suihkuun, naaman kampaus ja autoon, autolla Puolangalle mökille, sieltä isotädin hautajaisiin, piipahdus vielä mökillä ja sitten viimein auton keula kohti Kajaania ja Rautavaaraa. Olin puolisen tuntia aikataulusta edellä (sovimme tapaavamme n. 18.30 lähtöpisteessä), joten koitin kuluttaa aikaani Kajaanissa. En tunne kaupunkia yhtään, mutta onnistuin jotenkin löytämään sieltä Citymarketin, mistä sain jäätelöä. Kuitenkin olin jo ehtinyt unohtaa mitä reittiä olin sinne tullut, joten poispääsy oli melko tuskaista. Navigaattori ohjasi minua milloin minnekin parkkihalliin tai p-paikoille, ja lopulta kun päätin olla uskomatta sitä niin pääsin viimein oikealle tielle. Loppumatkan navigaattori ohjasikin suht kiltisti perille saakka, ja ajoitus osuikin aika nappiin ja olimme retkikaverin kanssa lähes yhtäaikaa paikanpäällä.

Ensimmäisen yön olimme suunnitelleet viettävämme Kosevan tuvalla. Tiilikkajärvellä kun ei saa leiriytyä kuin tietyillä alueilla, niin vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Pystytimme teltan tuvan tulipaikan läheisyyteen kauniille hiekkarannalle. Myöhemmin tuvalle saapui kahden naisen retkue, ja pari retkeilijää poikkesi siinä myös, mutta muuten oli hyvinkin rauhallista. Illalliseksi teimme pyttipannua ja jokusen makkarankin paistoimme, kaakaota ja keksejä unohtamatta. Ilta oli lämmin ja tyyni, ja valvoimme aika myöhään. Juuri nukkumaanmennessä alkoi sataa, ja sadetta taisi riittää aamuun asti.

Sinne ja takaisin.
"Valtatie" Kosevan kämpälle.
Iltapala.
Uudet hienot puukot molemmilla.
Kaunista järvimaisemaa tyynessä kesäillassa.
Reissukoti nätillä paikalla.
Aamu valkeni harmaana ja tyynenä, mutta kuitenkin lämpimänä. Edellisen hellepäivän jäljiltä koko yö oli ollut lämmin, välillä oli jopa kuuma nukkua. Nousimme ylös melko aikaisin, paistelimme munia ja pekonia ja tulistelimme kaikessa rauhassa ennen kuin pakkailimme kamppeet kasaan ja jatkoimme matkaa.

Ei oikein ota selvää että enteileekö tämä sadetta vaiko ei. Kosteaa jokatapauksessa.

Reput valmiina lähtöön.
Tupa itse.
Punikkitatteja oli jo useita. Utelias kärsä änkesi kuvaan mukaan.
Matka jatkui ensin takaisin autolle, mistä nappasimme mukaan vähän lisää evästä ja vesitäydennystä (järvivesi tuskin olisi juomakelpoista ilman keittämistä, joten kuljetimme kaiken juomaveden mukanamme) ja sitten jatkoimme järven itäpuolta kohti Tiilikanautiota. Alkumatkasta polku oli melko märkää ja pitkostetut kohdat lähes vaarallisen liukkaat ja paikoin hyvin lahotkin. Hitaasti ja varovasti sai edetä jotta pysyi pystyssä, mutta muutaman kilometrin jälkeen tilanne helpottui uusittujen pitkosten myötä ja matka taittui jouhevammin. Koirakiven tulipaikalla yhytimme tuvalla yöpyneet naiset, jotka kertoivat että Selkäsalmen yli pääsisi kahlaamalla ja uimalla Kalmoniemestä Pohjoisniemeen. Innostuimme ajatuksesta ja suunnittelimme käyttävämme sitä reittiä paluumatkalla sunnuntaina. Pidimme tulipaikalla lyhyen suklaatauon ja jatkoimme sitten Tiilikanaution pihapiirin läpi Autionkierrokselle.

Hilpa on meidän Sallin tytär, ja aivan yhtä masentunut reppujen kantamisesta kuin äitinsäkin. :D
Sievää polkua.
Emme tavanneet asukkaita, ja pato vaikutti muutenkin hylätyltä.

Kielo.
Komia pahka.
Uutta pitkospuumuotia. Yksi leveä lankku onkin oikeastaan
miellyttävämpi kävellä kuin kaksi kapeaa.
Suopursu.
Karvaiset retkikaverit Saiva ja Hilpa.
Maariankämmeköitä löytyi runsaasti.
Komeaa hiekkarantaa oli vähän siellä täällä.
Tiilikanautio oli mielenkiintoinen paikka. Hyvin vanhassa pihapiirissä on ehtinyt sattua ja tapahtua monenlaista. Tuvan pöydällä oli tietoa paikan historiasta, ja vaikkemme kaikkia lappusia lukeneetkaan, niin silmäni osuivat epäilemättä kaikkein karmivimmasta tapahtumasta kertovaan paperiin. 1600-luvun lopulla tuvassa oli asunut perhe, jonka vanhemmat pahan nälänhädän keskellä surmasivat ja söivät omat lapsensa ja myöhemmin vielä yhden orpolapsen. Perheen äiti oli tuomittu vankeuteen ja roviolle ja ties mitä, mutta hänen lopullisesta kohtalostaan ei ole olemassa dokumenttia. Isä taas oli ollut jo valmiiksi pahoin nälkiintynyt ja oli sitten kuollut vankilassa. Melko hurja tapaus. Pihapiiri oli kaikkinensa todella sievä, hienoa että se on säilynyt ja että sitä pidetään kunnossa.

Pihapiirissä oli lähde.


Nurmitädyke.



Kuinkahan lie vanha tämä upea aita.
Autionkierroksella kuljettiin lähes kokoajan suolla pitkospuita pitkin, ja mikäs sen mukavampaa kuin helppoa kävelyä kauniissa suomaisemassa niittyvillojen keskellä. Kierros päättyi Uiton kämpälle, mistä jatkoimme suoraan toisen yön leiripaikalle Venäjänhiekalle. Etukäteen olimme ajatelleet kiertää vielä Uitonkierron, mutta jotenkin meno ei luistanut nyt oikein hyvin, joten olimme molemmat sitä mieltä että jäädään suoraan leiripaikalle, tehdään ruokaa ja tulistellaan, vietetään kaikessa rauhassa aikaa nyt kun pitkästä aikaa taas tapaamme.

Edellisvuotinen iso karpalo.
Tästä lienee tulossa sille seuraaja.
Selitys tälle alemmassa kuvassa...
Enpä ole moista nimitystä ennen kuullutkaan. Oppia ikä kaikki.
Ilonaama ja hapannaama, vähän niinkuin me (minä epäilemättä tuo happamampi osapuoli).
Tämä parka oli vähän heikommassa hapessa.

Sisiliskot paistattelivat pitkoksilla. Musta oli hieman tuhdimpi kuin ruskea.

Liekö uutta sukupolvea tulossa, vai onko vain ollut turhan meheviä kärpäsiä. :P


Miksi hämähäkin pitää olla noin julmetun iso?? Pelottava.


Hauskanmallinen silta.
Aamupäivän aikana oli alkanut tuulla kovaa pohjoisen suunnasta ja tuuli tietenkin osui suoraan nuotiopaikallekin. Saimme kuitenkin tulet tehtyä ja pottunyytin lämpenemään. Pikkuhiljaa horisontti alkoi muuttua harmaaksi ja kohtapa saimmekin jo mojovan sadekuuron niskaamme. Siinä kun leikkasin savukylkeä ja sipulia kaatosateessa, niin tuli hiukan ristiriitainen olo. En oikein tiedä oliko tilanne kurja vaiko sittenkin melko koominen. Ruoka siinä kuitenkin valmistui (joskin potut epäonnistuivat kun folio paloi rikki heti kättelyssä) ja saimme syötyä sateen ja tuulen keskellä, läpimärkinä tottakai. Näin lämpimillä keleillä nuo juoksukamppeet ovat muuten aika mainiot retkeilyssäkin. Ei haittaa pieni kastuminenkaan, kun ne kuivuvat päällä melkein yhtä nopsaan kuin kastuvatkin. Ja kulkiessa ne hengittävät ja ovat kevyen ja mukavan tuntoiset päällä. Sade lakkasi aikanaan ja pääsimme pystyttämään teltan.

Nuotio lähdössä tuulen mukaan.
Sieltä saapuu sade.
Hieman ankeat olosuhteet mutta pääasia että evät saatiin lämpimäksi.
Luppoaikaa jäi sen verran paljon, että ehdimme käydä vielä iltakävelyllä Kalmoniemen kärjessä katsomassa mahdollista ylityspaikkaa, että tohditaanko siitä lähteä yrittämään yli. Eipä tuo mitenkään mahdottomalta tehtävältä vaikuttanut, ainakaan tyynellä säällä katsottuna, ja kuuleman mukaan varsinainen uintimatka olisi kohtuu lyhyt ja loput sitten kahlaamista. Palailimme takaisin teltalle lätynpaistoon, minkä jälkeen painuimmekin aika pian teltan suojiin pois polttiaisten armoilta. Venäjänhiekka on arvatenkin suosittu leiripaikka, sillä meidänkin kanssa yhtäaikaa paikalla oli neljä muutakin telttaporukkaa. Onneksi tilaa oli mukavasti niin ei tarvinnut ihan vierekkäin olla. Me saimme vielä paikkamme pienen kumpareen takaa, mistä ei ollut näköyhteyttä kuin yhteen muista teltoista.

Kalmoniemi on paikoin hyvin kapea. Arvuuttelimme, että mistä se olisi nimensä saanut.
Tämmöinen ylitys olisi edessä.
Venäjänhiekka.
Lätynpaistohommissa.

Ja kaakaota kyytipojaksi ilman muuta.
Tämmöinen kaveri oli tarttunut trangian kattilankanteen.
Illalla pilkahteli aurinko. Ja polttiaisia niin pirusti.
Yön aikana nousi jälleen kova tuuli, joka tuntui vain yltyvän ja yltyvän. Nousimme hyvissä ajoin ylös, paistoimme nopsaan pekonit ja munat trangialla ja pakkasimme kamppeet kasaan. Aamupalan aikana seurailimme tuulen kehittymistä ja yksissä tuumin päätimme että uintireissu jätetään nyt tekemättä. Kovassa aallokossa uiminen ei ole ihan vaaratonta, ja vähintäänkin kaikki tavarat olisivat kastuneet. Koirillakin olisi voinut olla vaikeuksia uida pidempää matkaa aallokon keskellä. Eikä kylmennyt ilmakaan ihan hirveästi houkuttanut uintihommaan ryhtymään. Niinpä suunta otettiin Kalmoniemen sijaan eilisille jäljille. Koko Autionkierrosta meidän ei toki olisi tarvinnut kiertää toistamiseen, jos vain olisimme tajunneet että Uiton kämpältä pitäisikin lähteä eri suuntaan kuin sinne mistä olimme edellispäivänä tulleet. Noh, kilometrin verran siinä vain tuli ylimääräistä, ja sievää suomaisemaa katseli ihan mielellään uudelleenkin. Isompia taukoja emme enää pitäneet vaan käppäilimme melko suorilta parkkipaikalle. Jotakuinkin 9 kilsaa matkaa otti 2,5 tuntia, ja puolilta päivin pääsimmekin jo kotimatkalle. Kiva retki, mukava retkikohde, ja retkiseura ensiluokkaista. :)

Aamuinen hellyydenkipeyshetki.
Aamiainen tuloillaan.
Uiton kämppä.
Jälleen suolla.

Välipalaksi puoli patukkaa suklaata.
Eräät on ainakin tyytyväisiä päästessään autoon.
Retkikohteena Tiilikkajärvi oli oikein kiva. Kaunis luonto, pääasiassa hyväkuntoiset polut ja pitkokset (pientä pätkää lukuun ottamatta, mutta jospa nekin pian uusittaisiin), selkeät opasteet ja siistit tauko/leiripaikat (huusseissa jopa vessapaperit valmiina!). Korkeuseroja ei juurikaan ole, joten polut olivat myös helppokulkuisia. Kulkijoita oli paljon, mikä nyt oli toki arvattavissakin kun kyseessä on suht helposti saavutettavissa oleva kohde, joka on myös vesilläliikkujien suosiossa. Mutta kylläpä tuonne hyvin sekaan mahtui. 
Harvemmin noissa retkikohteissa tulee kiinnitettyä huomiota huussien sisustukseen, mutta tällä kertaa niissä oli aika mahtavia pieniä yksityiskohtia, josta ehdottomasti lisäpisteitä Tiilikkajärvelle! Antaa kuvien kertoa lisää:





Nyt tuleekin sitten vähän taukoa retkeilyyn, kun tähän pahimpaan sääskiaikaan ei oikein ole kiva lähteä. Jotain päiväretkeä nyt voisi toki tehdä, mutta katsotaan miten innostutaan nämä muutamat viikonloput tässä kuluttamaan. Neljän viikon päästä alkaa loma ja sittenpä sitä taas mennäänkin kohti pohjoista. Monenlaista suunnitelmaa olisi retkeilyn saralla olemassa, mutta senpä näkee sitten että minne päädytään. :)