Pakkasyöpyminen vol. 3 sekä tammikuun alkupäiviä

Vuosi alkoi viileissä merkeissä, kun pakkanen huiteli taas kolmenkympin paremmalla (vai huonommalla?) puolella. Taas säälitti pikkueläimet, nyt enimmäkseen linnut, jotka joutuvat melko koetukselle sinnitellessään kylmyydessä. Olen kyllä koittanut alkutalven aikana lihottaa näistä "omista" suojateistani pulleita, jotta niillä olisi hyvät mahdollisuudet. Ja koville pakkasille valmistin uuden rasva-siemenkakunkin, joka näytti tekevän kauppansa. Silti säälitti katsoa kun ne nostelivat pieniä kinttujaan kylmällä alustalla istuessaan. Melkein jo lähdin leikkaamaan solumuovista pienenpieniä alustoja, mutta en sitten kuitenkaan.

Normaalit ihmiset pysyttelevät kovilla pakkasilla tietenkin sisätiloissa peittojensa alla lämpimässä, mutta jotkut, vähemmän normaalit ihmiset taas kaivelevat kaapeistaan talviretkeilyvarusteensa ja painuvat pihalle niitä testaamaan. Tietenkin tosiretkeilijät lähtevät metsään, mutta tällainen vilukissamukatosiretkeilijä sentään jää kodin lämmön välittömään läheisyyteen voidakseen kipaista äkkiä sisälle, jos haasteet kävisivätkin liian suuriksi. Alustaksi valikoituivat 15 mm solumuovi ja Exped Downmat 9, jonka hankin viime talvena. Se on hienohelmalle mitä parhain alusta, melkein kuin sängyssä nukkuisi. Ei tunnu herneet tai muutkaan epätasaisuudet läpi. Makuupussikokoelmastani Cumuluksen Panyam 600 ja Alaska 1300 pääsivät myös mukaan testiin, Panyam ohuempana sisemmäksi ja Alaska paksumpana ulommaksi. Lisäksi mukaan lähti uusi Cumuluksen takkini tuomaan lisälämpöä kaiken varalta. Päälle puin kaksi merinokerrosta, ohuemman ja paksumman, angoravillaiset (ehkä) sukat, untuvatöppöset, tuubihuivin ja tietenkin karvalakin. Sitten vain koko joukkio takapihalle mittarin näyttäessä -30,7 astetta (koirat jäivät toki sisälle lämpimään).

Vanni haluaisi mieluummin leikkiä nopalla. Akan touhotukset on ihan tylsiä.

Jos ei näillä tarkene niin millä sitten?

Lupaavalta näyttää.

Mikäs tuossa on nukkuessa.

Pedin tekaisin tuttuun tapaan taivasalle ja suoraan lumen päälle. Tämä siksi että hätätilanteessa, joita varten tässä nyt testaankin (tällaisilla pakkasilla en tietentahtoen nimittäin reissun päälle lähde mutta sääennusteet ovat epäluotettavia...), ei välttämättä ole muuta tarjolla. Yötä ennakoiden olin päivän mittaan syönyt vähän normaalia tuhdimmin ja vielä ennen nukkumaanmenoa hörppäsin kupillisen lämmintä vettä ja nappasin jokusen pähkinän. Sitten vain makuupussien uumeniin ja unille. Tähtitaivasta olisi ollut hirmu kiva katsella, mutta jotta ei tarvisi hengittää raakaa pakkasilmaa, niin kirrasin sisemmän pussin hupun tiukalle ja vetäydyin syvälle pussien sisälle ja vedin vielä karvalakin lipan silmille. Siinä ei paljon tarvi maisemia katsella, mutta nukkuminenhan se tarkoitus olikin. Useamman päivän reissulla tämä ei toki ole paras tyyli, sillä untuviin kertyy turhaa kosteutta, mutta näin yhden yön aikana sillä ei vielä ole merkitystä. Uni maistui pääasiassa hyvin ja vajaan yhdeksän tunnin unien jälkeen päätin siirtyä sisätiloihin aamuteelle. Alkuyöstä meinasi olla hiukan kuuma, joten piti raottaa vähän sisemmän pussin vetoketjua. Muutoin oli melkoisen sopiva lämpötila, eikä alustan läpi tuntunut pahemmin kylmää tulevan. Aamulla mittarissa oli enää -21 astetta, joten pakkasennätystä tästä ei nyt tullut kyllä. Onnistunein pakkasyökokeilu kuitenkin tähän mennessä.

Hieman kertyi kuuraa yön aikana.

Vielä pitäisi testailla tuota Alaskaa yksistäänkin, että missä meillä sen kanssa mukavuusraja kulkee. Valmistajan mukaan comfort-lämpötila pitäisi olla -19, mutta veikkaan että se minulla vähän tuosta jää. Pussissa on kyllä tilaa sen verran reilusti, että sinne voisi pukea vaikkapa untuvatakkia ja -housua tuomaan lisäeristystä.

Pakkaspäivien parasta antia ovat tietenkin auringonpilkahdukset. Sain plussakeleillä tallottua lumikenkäreitit sen verran tiiviiksi, että pakkaset jäädyttivät ne kantaviksi ja niitä pitkin pääsi kulkemaan jalkaisin. Pieniä lenkkejä kiertelimme koirien kanssa keskitalven aurinkoa ihaillen.

Tästä sitä mennään taas valoa kohti ja edessä on toivottavasti paljon aurinkoisia kevättalven päiviä.

Salli se sitten rakastaa pakkasta. xD

Tänä talvena ei onneksi yhtään vesilintua koskessa...

"Minä voisin ottaa namusen". Koitappa tuota vastustaa...

"Ja meki." Seniorit. <3

Koko orkesteri.

Vahvaluustoinen ja paksuturkkinen lapinkoirani... 😂

...muttako se on vaan niin soma.

Pikkujouluretki

Viikonloppu vierähti metässä ystävän kanssa, ja samalla vietettiin tyttöitten pikkujouluja ja Cumulus Alaska 1300- makuupussien käyttöönottajaisia. Lienee vähän turhaa, mutta mainitaan nyt kuitenkin että Hossassahan sitä taas oltiin, kuinkas muutenkaan.

Perjantaina iltapäivästä liikkeelle, ja Huosivirralle saavuimme siinä puoli kahdeksan maissa ehkäpä. Lunta ei juuri ollut, joten auton valojen sammuttua yllemme laskeutui kirjaimellinen black friday. Ottalamput esiin ja lähtöselvitystä tekemään. Kun kaikki tarpeellinen ja tarpeetonkin oli pakattuna rinkkoihin ja koirien reppuihin, saattoi retki alkaa. Perjantain leiripaikaksi valikoitui tuttu ja turvallinen Hakokosken laavu, jonne on Huosivirralta parin kilometrin matka. Pakkaslukemat olivat jossain -13 huitteilla.

Määränpää saavutettiin ja aloitimme tutut leirirutiinit. Nuotioon tulet, vaatetta päälle ja sitten makuuksien tekoon. Taas piti vähän kirota tuota Downmatin pumppaamista, mutta noihan tuo täyttyi kuitenkin, ja nukkumismukavuus ja -lämpimyys ovat kyllä kaiken tuon vaivannäön arvoiset. Tykkään! Meillä on tosiaan nyt kummallakin samanlaiset ihanan paksut talvipussit, jotka tietenkin laitettiin hyvissä ajoin muhkeutumaan. Sitten makkaranpaistoon ja kyytipojaksi glögiä ja juustoja suolakeksien kera. Ja taisi siinä muutama piparikin tulla syötyä. Nälkiintymään emme päässeet tälläkään reissulla... 

Sallin tarkeneminen vähän mietitytti, joten peittelin sen parkatakkini alle, missä se näyttikin viihtyvän oikein hyvin. Yöllä kun kurkkasin takin alle että vieläkö siellä henki pihisee, niin esiin tullut kuono vedettiin hyvin pikaisesti takaisin lämpimään. Hyvin se tuntui tarenneen, vaikka yöllä pakkanen lienee kiristynyt vielä illastakin. 

Lähtöselvitystä.

Tulilla jo.

Näissä tarkenee.

Missä minun iltapalani??

Arktinen retkikoira karvahupussaan.

Mörkö on oikea koira eikä ole pikkupakkasesta millänsäkään.

Iltapalaa.

'

Tämmöstä tää aina meillä on...

Pikkujouluherkkuja.

Menossa mukana myös pukki.

Illan tunnelmaa.

Aamu alkoi hämärtää joskus 7.30 kieppeillä ja samalla oli myös aika kömpiä ylös lämpimästä makuupussista aamuhommiin. Muutenhan meillä ei toki kiirettä ollut, mutta ajattelimme että olisi mukava keretä seuraavaan yöpaikkaan valoisaan aikaan. Yöllä oli alkanut tuiskuttaa lunta ja tuulla kovaa, ihan kuten sääennuste oli lupaillutkin. Huolellisen laavuvalinnan ansiosta kuitenkin olimme mukavasti tuulensuojassa laavussa. Pakkanenkin oli hellittänyt ja nyt oltiin enää kuutisen astetta miinuksen puolella. Aamupalaksi kotona valmiiksi tehtyä voileipää ja glögiä ja muuta lämmintä juomaa. Sitten kamppeet kasaan ja puoli kymmenen maissa päästiin taas jatkamaan matkaa.

Tärähtänyt aamiainen.

Perinteiset partaukot seuraaville.

Hakokoski talviasussaan.

Matka jatkui Laukkujärven polkua seuraillen kohti Laukunharjua ja edelleen Laukkujärven tupaa, missä oli määrä pitää lounastauko. Matkanteko oli rauhallista ja varsinkin mäissä sai olla hyvin varovainen että pysyi pystyssä. Eikä aina pysynyt siltikään. Päässä soiva suvivirsi siivitti matkantekoa talven hämäräisessä metsässä, mikä on tietenkin ihan luonnollista ottaen huomioon kesäretkien joulurallatukset. Umpi-Valkeisen tulipaikalla pidimme pikku paussin ja otimme vähän suklaata, millä jaksoi taas paarustaa Laukkujärvelle. Laskeutuminen Laukunharjulta alas Laukunsalmelle on jyrkkä, joten päätin minimoida kaatumisriskin ja laskea jyrkimmän kohdan persmäellä alas. Hyvin se sujuikin, mutta jälkeenpäin harmiteltiin kun ei tästä huvista tullut yhtään kuvaa. Kaveri sentään tuli sivistyneesti jalkaisin rinteen alas. 

Metsä oli yön ja aamun aikana saanut valkean peiton.

Suottavirran silta.

Hei, kuuraparta!

Nämä rinteet olivat mukavan liukkaita.

Mörkö nauttii talvesta ja töiden tekemisestä.

Otimme vähän välipalaa.

Liukumäki. Kuva ei tietenkään kerro totuutta jyrkkyydestä.

Kuva: MH

Laukkujärvellä meitä olikin vastassa lämmin tupa. Siellä oli selvästikin joku yöpynyt ja oli kaiketi tulossa vielä takaisinkin. Jätimme rinkat tupaan sisälle ja teimme tulet ulkotulipaikalle, jotta saisimme vettäkin lämmitettyä (kamiinalla se olisi vaatinut tuvan lämmittämisen saunaksi). Ensimmäiseksi piti saada jäähän reikä ja minähän se tietenkin päädyin kirveen kanssa jäälle kokeilemaan jään kestävyyttä. Avanto syntyi helposti ja itsekin pysyin jään pinnalla, vaikka kaveri oli vakuuttunut siitä että mulahtaisin veteen. 

Laukkujärven tupatonttu ei tainnut pitää vierailustamme, sillä paitsi että se oli kostuttanut puut huonosti palaviksi, se myös nakkasi rinkkani alas laverilta sillä seurauksella että sivutaskussa matkustanut suklaapukki muutti muotoaan kolmiulotteisesta kaksiulotteiseksi. Nuotion kanssa tovin taisteltuamme ja keuhkot täynnä savua tajusimme lopulta pilkkoa kokonaan uudet, aivan pienet puut, joilla lopulta saatiin vedet kiehumaan ja makkarat lämpimiksi. Melkein saatoin kuulla tontun ilkikurisen naurunremakan meidän touhuja seuratessaan. (Omilla taidoillahan ei tietenkään ollut tämän episodin kanssa mitään tekemistä.)

Saapuminen Laukkujärven tuvalle.

Mörkö nauttii ja Salli tuijottaa kaukaisuuteen (kuva MH)

Koekaniini jäällä (kuva MH)

Kuriton nuotio.

Lumi peittää koirankin hiljalleen.

Ihan ite tein!

Tärkeä vedenottokuva.

Lopulta, kun lounas oli saatu kommellusten jälkeen syötyä kunnialla, pääsimme jatkamaan matkaa viimeiselle etapille kohti Puukkojärven laavua, joka oli seuraavan yön yöpaikkamme. Kangaslammillehan sitä muuten olisi varmaan menty, mutta tuuli kävi juuri sellaisesta suunnasta että Puukkojärvi oli tällä kertaa suojaisampi paikka. Matka taittui nopsasti ja juuri ennen pimeää olimmekin perillä. Aikaa jäi runsaasti leirissä olemiseen, mutta päätimme että menemme vaikka sitten hyvissä ajoin nukkumaan jos aika kävisi pitkäksi. 

Puukkojärven laavu.

Puukkojärvellä laavutonttu taisi olla hyvällä päällä kun ilta sujui mukavasti ilman ylimääräistä häslinkiä. Tulet saatiin tehtyä kohtuudella ja kun makuualusta oli pumpattu (huoh) ja untuvat pöyhkeytymässä, niin alettiin valmistaa retken juhla-ateriaa, joka oli siis jo perinteeksi muodostunut savukylki-sipulipaistos pottumuussilla. Sipulia oli tarkoin varjeltu jäätymiseltä majoittamalla hänet edellisyöksi kanssani makuupussiin ja päiväksi takintaskuun. Ateria oli lopulta oikein onnistunut ja jälkkäriksi tuli tietenkin syötyä keksiä ja juustoja ja suklaata jne lämpimiä juomisia unohtamatta. Mutta kylmässä pitääkin huolehtia energiansaannista, että ainakaan sen takia ei sitten alkaisi palella. Eikä muuten kyllä palellutkaan oikeastaan missään vaiheessa! Varpaat ja sormet nyt toki kylmettyivät välillä, mutta eivät nekään kuitenkaan niin pahasti kuin mitä olin odottanut.

Kiepillä.

Koirillakin normaalia tuhdimmat eväät. Sallin annos.

Ja Mörkön annos.

Juhlaillallinen valmistuu. (Kuva MH)

Pimeä kokki (kuva MH).

Oikeastaan aika pahanmakuinenkin tämä...

Avaruusalusko lie laskeutunut laavun taa.

Yö sujui lämpimästi ja mukavasti, ja unta riitti n. 12 tunniksi. Puoli kahdeksan aikaan noustiin tälläkin kertaa aamutulille. Aamupalan ja kamppeiden pakkaamisen jälkeen olimme jälleen lähtövalmiina viimeiselle etapille. Lunta tuiskutteli edelleen, mutta onneksi sitä oli satanut sillain kohtuudella että kahlata ei tarvinnut. Hiljakseen käppäiltiin menemään mäet ylös-alas (tuolla Syvä-Hoiluan rannoilla on melkoisia nousuja ja laskuja) ja noin parissa tunnissa saavuimme autolle. 

Tällä matkalla näimme retken ainoat elonmerkit luonnossa. Niitä olivat tikka, pari korppia, metso sekä pieni tokallinen poroja. Hiljainen on luonto tähän aikaan vuodesta. Ja no nyt minä jo valehtelin. Lähtihän Laukunsalmesta edellispäivänä pari sorsaakin lentoon.

Suottajärven tulipaikalle on joskus päästävä yöksi. Ihanan siisti ja sievä paikka.

Selhvie. Kummasti sitä ryvettyy parissa päivässä talvisessa metässä...

Salli se niin rakastaa isoa salskeaa Mörköä. Eikä ihme, komea poika Mörkö onkin!

Saisinko suukon? Mörköä vähän nolottaa moiset hellyydenosoitukset.

Puro <3

Poropaimen ja tokka.

Kelot pitävät pakkasella hauskaa napsetta. 

Yksinäinen kulkija sillalla.

Ympyrä sulkeutuu jälleen.

Akka ja koira (kuva MH)

Viisas Mörkö mörkönen (kuva MH)

Mainio retki kaikinpuolin ja aivan erinomaisessa seurassa. Kiitos! 💓 Ensimmäinen kahden yön talviretkeni, mutta tämän kokemuksen perusteella tuskin viimeinen. Alaska-pussi toimi näillä pakkasilla oikein hyvin ja piti lämpimänä, vaikka tulin ajatelleeksi että se on minulle vähän turhan väljä. Olisi siis kannattanut ehkä lyhentämisen lisäksi myös kavennuttaa sitä hieman. Mutta näillä mennään nyt. Onpahan ainakin kasvunvaraa. 😁 Downmat- alustakaan ei päästänyt kylmää lävitseen, ja se on kyllä ihana kaikinpuolin. Öiden sujumisesta en tosin ollutkaan huolissani vaan enemmänkin mietitytti tarkeneminen taukopaikoilla liikkumisen ja nukkumisen ulkopuolella. Kunnollisella vaatetuksella sekään ei kuitenkaan tuntunut olevan ongelma.

Vaatetta oli mukana paljon, ja kokonaisuutena vaatevalinta oli juuri passeli tälle reissulle. Kirjaan nyt tähän itselleni muistiin vaatetusta tulevaisuutta varten. Päällä oli koko ajan Devoldin Expedition-kerrastohousut, saman valmistajan Duo active- paita, tallinnalaisten mummojen tekemä paksu villapaita, tuubihuivi, ohuet merinosukat sekä paksummat villaiset sukat. Yöllä makuupussissa korvasin paksummat sukat untuvatöppösillä, mutta muuten vaatetusta ei tarvinnut yöksi muuttaa, kun en kävellessäkään juuri hikoillut. Kulkiessa nakkasin villakamppeiden päälle Halpahallin muutaman numeron liian suuret kevyttoppahousut sekä kolmikerroskuoritakin. Jalassa oli Sorel Caribout, joilla onnistui käveleminen ja tarkeni myös leirissä. Kädessä oli kulkiessa puuvillavuorilliset nahkahanskat, joilla tarkeni ihan mukavasti myös touhuillessa nuotiolla. Nämä kuitenkin kastuivat lauantain aikana, joten sunnuntain etapilla kädessä olivat nahkakinttaat (liian kuumat kävellessä). Leirissä päällä oli Fjellun Nuuk-parka (painaa ihan sikana ja vie tilaa, mutta on lämpimyydessään kultaakin kalliimpi) ja toppahousujen alle vetäsin vielä untuvahousut. Päässä oli yöllä karvalakki ja muuten Norrönan paksu villapipo. Näiden lisäksi rinkassa oli vielä varakerrasto (Expedition, jäi käyttämättä) ja -sukat (oli käytössä tokka yönä), merinotuubihuivi (yksikin olisi riittänyt), varakinttaat ja merinosormikkaat (ei tarvinnut kumpiakaan) sekä kevytuntuvatakki, joka oli sekin periaatteessa turha.