maanantai 16. kesäkuuta 2014

Erämessureissu

Tulipas käytyä ekka kertaa Riihimäen erämessuilla. Oon hinkunut sinne jo pitkään, ja nyt houkuttelin retkikaverin mukaan jo joulukuussa, jolloin ostimme myös lentoliput. Kerrankin ajoissa liikkeellä. :P

Lauantaina, 7.6. lähdimme lentsikalla (hyi yök ja hui) Helsinki-Vantaalle, sieltä onnikalla Tikkurilaan ja edelleen junalla Riihimäjelle. Messubussilla messualueelle ja sitten itse asiaan. Vaikka jono oli pitkä kuin nälkävuosi, niin äkkiä se siitä eteni ja pääsimme hortoilemaan messualueelle.

Muutama muukin oli menossa messuille.

Koska aamupala oli jäänyt kummallakin väliin ja päivä alkoi olla jo puolessa, niin jämähdimme heti alkumetreillä syömään herkulliset muikkuannokset. Hyvää oli!


Sitten pääsimme viimein kiertelemään aluetta. Itselläni oli lähinnä tarkoitus katsella telttoja ja kenkiä, ja ostaa ehkä jotain pientä jos nyt jotain kiinnostavaa sattuisi löytymään edullisesti. Heti ruokateltalta lähdettyämme törmäsimme kojuun, jossa setä möi alpakkavillapaitoja. Tällainen sitten tarttui mukaan 50 euron hintaan, ja se osoittautuikin loppureissun aikana erittäin tarpeelliseksi (lähdin ehkä vähän turhan optimistisella vaatemäärällä reissuun):


Scandinavian outdoorstoren teltassa sovitin Haglöfsin ja Salomonin kenkiä. Haglöfssit olivat ihan väärän tuntoiset mun jalkaan, mutta Salomonit tuntuivat hyvältä. Olin jo alkamassa kirjoittaa tarkempia tietoja kengistä ylös, kun retkikaveri hoksautti että mitäpä jos ottaisitkin kuvan sillä uudella älypuhelimellasi, eikös olisikin kätevämpää? Ja hittolainen. Olihan se. Mulla on vielä paaljon opittavaa. ;)

Vaikka kengät nyt jäivät vielä toistaiseksi telttaan, niin ihan tyhjin käsin en sieltä lähtenyt kuitenkaan. Olen nimittäin vähän katsellut uutta retkityynyä entisen untuvaisen littanan tilalle ja kuinka ollakaan, juuri se mitä olen netistä salaa ihastellut, sattuikin olemaan tuolla näytillä. Materiaali oli oikein miellyttävää ja tyyny pakkautui mukavan pieneen tilaan ja oli kevyt. Niinpä ostin sen pois kuleksimasta, hintaa oli kolmisen kymppiä.


Savotan kojulla tuli vielä yksi pieni heräteostos. En minä tiedä mitä tuolla tekee, mutta kun se oli niin mahottoman sievä. 



Sitten käytiin pällistelemässä telttoja. Vaihtoehtoja siellä oli, mutta kyllä ne kaksi suosikkiani vaan edelleen sieltä nousivat esiin. Eli Fjellun Abisko Lightweight 3 ja Hillen Anjan GT 3. Jompikumpi noista. Hille on kevyempi ja aavistuksen tilavampi, mutta myös kalliimpi. Pikkuisen alan kallistua nyt Abiskon puoleen tässä (sopiihan se mukavasti mun "kävelevä fjellun mainos-teemaankin ja sininen väri on aika kiva). Jos jollain on joutilaana jompi kumpi näistä teltoista niin saapi vinkata (emma.penttinen1[ät]gmail.com)! Ostaisin mielelläni teltan käytettynäkin jos vain hyväkuntoinen ja asialliseen hintaan sattuisi löytymään. Tässä olisi muutama viikko vielä aikaa löytää teltta ennen Lappiin lähtöä, joten mitään kiirettähän ei tokkiisa ole. ;) Kuvia teltoista en juuri räpsinyt kun satoi vettä, ja nehän löytyy kaikki netistäkin kuvien kera niin mitäpä noita kuvaamaan.

Sitten vähän sekalaista kuvatusta.

Melkein tuli ihan oikea suotunnelma tässä.

Poro himoitsee pöllöä.

Tämmönen ois hauska istumassa kodassa mökillä. :D







Semmoiset messut. Kiva oli käydä, mutta henkiin olisi jäänyt ilmankin ja ehkä senkin rahamäärän, mikä tuonne tuhlaantui, olisi voinut sijoittaa vaikka siihen telttaan. Mutta toisaalta olisi jäänyt yksi mukava reissu hyvässä seurassa tekemättä, joten ei harmita. :)

Hotellissa testasin uutta tyynyä ja hyvältä se vaikutti:



Sunnuntaipäivänä emme enää palanneet messuille, vaan painelimme Suomenlinnaan. Kiva ja kaunis paikka sekin kyllä. Nähtiin rotta ja käärme. :O

Hanhiperheitä


Vähän pelottavia paikkoja nämä.





Pihasyreenit kukkivat nätisti.


Hobittien koteja?

Ruåttalaisia mantsikoita.

Ahmatti-lokki, joka söi juustonaksuja.







Alla vaahterapuun.



Vielä lentsikoita.



tiistai 3. kesäkuuta 2014

Juluma Ölökky ja pieni pala Hossaa

No niin. Viimeinkin sain kaikki 1000000 kuvaa ojennukseen ja ehdin jopa istahtaa koneelle hetkeksi kirjoittaakseni tarinaa tuosta meidän viikontakaisesta reissustamme. Kyseessä oli tämän kesän ensimmäinen viikonloppuretki ja ensimmäinen Hossanreissu (mutta tuskinpa vain viimeinen).

Perjantaina suunta kohti Kuusamoa ja Julmaa Ölkkyä, joka oli vielä näkemättä ja kokematta (vaikka se nyt Kuusamon puolella onkin niin lasken itse sen kuuluvaksi Hossaan kuitenkin). Lähtö venyi jonnekin 18 huiteille, joten perillä Julma Ölkyn P-paikalla olimme vasta joskus 21 aikoihin. Siinä kun lonitaan tavarat ja koirat ja akat auton uumenista lähtökuoppiin, niin olihan se jotain lähempänä 22 ennen kuin pääsimme lopulta polulle. Ilma oli lämmin, noin 20 astetta. Minulle aika sopiva lämpötila kun aurinkokin alkoi jo laskea eikä siis tarvinut paahteessa tallustella. Juoksucapreilla ja T-paidalla mentiin. Geetonnisia ei ollut lainkaan mukana tällä reissulla, mutta villapaita ja merinoa ja fleeceä rinkasta toki löytyi.

Lähtökuvatus. Tällä kertaa vain kaksi omista koirista mukana.

Tästä lähetään (kuva: Mariella H)

Reitillä oli melko paljon korkeuseroja ja kiveä ja juurakkoa, joten matkanteko eteni verkkaisesti. Välillä pysähdyttiin katselemaan maisemia ja hörppäämään vettä, mutta muuten emme pahemmin taukoja pitäneet koko viiden kilometrin matkalla.

Alkuverryttelyä


Juomatauko


Korvasieniä löytyy jo


Jylhää maisemaa
Maisemia kelpasi ihastella (kuva: Mariella H)





Äiskä ja tytär valmiina jatkamaan matkaa.



Alkaa jo hämärtää

Jyrkännekoira
Oli kai se hyvinkin puolen yön tietämillä kun Ölökynperän laavu viimein pilkotti metsän keskeltä. Ekkana koirat puuhun kiinni ja sitten pilkkomaan puita ja  tekemään tulia ja samalla siinä tietenkin muut perus iltarutiinit myös. Retkikaverilla odotti rinkassaan mieluisa yllätys: tortillapitsaa! Olihan se hyvää, eikä kyllä juuri muuta iltapalaa tarvinnutkaan. Yhden makkaran taisin siinä paistaa ja kaakaota nyt piti toki keittää myös, mutta aika pian painelimme nukkumaan, sen verran alkoi jo väsymys painaa.


Tunnelma kohillaan
Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Jo kahdeksan kieppeillä kun heräilimme, oli reilut 20 astetta lämmintä. Kuuma päivä siis luvassa. Kaveri se olisi vielä halunnut nukkua mutta nousihan tuo kun vähän heristelin kirvestä että nousetkos suosiolla. :P Aamutulilla paistui pekonia ja halloumia, kunnon suolatankkaus on hyväksi hellepäivänä. ;) Mukava ja sievä paikka tuo Ölkynperä, mutta sääskiaikaan saattaa olla jokunen ystävä...

Aamuhetki.

Aamupala odottaa pannullepääsyä. Tosin, sitä ennen halloumit ottivat hieman maakosketusta kun joku älynväläys päätti
tekaista muutaman halon viereisellä pölkyllä. Noh, tietäähän sen kuinka siinä käy. :P




Muutama tunti siinä taas vierähti aamujutuissa ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Ehkä ihan hyvä ettemme vielä tuossa vaiheessa olleet tietoisia siitä millainen taival olisi edessä... Jos perjantai-illan reitti oli vaikeahkoa kulkea niin tämä se vasta olikin. Siihen kun vielä yhdistetään kunnon helle niin huh mikä päivä. 5 km matka otti noin 4-5 tuntia kun joka välissä oli pidettävä taukoa ja kivisissä ja juurakkoisissa jyrkissä ala- ja ylämäissä sai edetä todella varovaisesti. Ja niitä mäkiä oli todellakin paljon. Onneksi myös pieniä puroja oli vähän väliä, niin vesitankkauksen kanssa ei ollut ongelmaa. En muista että olisin koskaan ennen retkilläni juonut noin paljon. Jokaisesta purosta meni ainakin yksi taittokuksallinen. Maisemat olivat hienot, joskaan eivät ihan samanveroiset kuin toiselta puolelta edellisiltana, koskapa tällä puolella polku kulki enemmän metsän suojissa. 

Romuläjä selekään ja menoksi.

Alku oli vielä helppoa.

Yhtäkkiä tuli semmoinen olo että joku tuijottaa. :O

Irvinaamoja löytyi lisääkin.

Näköalapaikalta näki kauas (mikä yllätys).

Lunta löytyi vielä rotkojen pohjalta.

Näitä riitti. Retkikaveri vielä kuilun toisella puolella pienenä violettina pisteenä.
Ja vastaava tilanne toisinpäin. Ei taida olla samasta kohtaa kuitenkaan (kuva: Mariella H).
Maan alta putkahtava puro. Raikas oli vesi tässäkin.

Pieni tasainen pätkä.

Pidin tauon ja söin kitkatin. :P


Tässä pidimme rinkattoman tauon. Komia paikka!

Tällainen kammottava retkivamma tuli jostain.

Kuuma on karvakamuillakin.


Nätti putous vastarannalla. Harmi kun ei tullut pitkä putki mukaan.

Somia pieniä puroja virtasi vähän väliä.



Hossalle tyypillisiä keloja.

Ja kääpiä.

Tassujenviilennystä lumiläntissä.

Uusi mäntysukupolvi kasvaa vanhasta kannosta.
Joskus iltapäivällä saavuimme takaisin lähtöpisteeseen, eli P-paikalle. Päätimme pitää kunnon lounas- ja lepotauon ennen kuin jatkaisimme matkaa toiseen yöpaikkaamme Hossan puolelle. Pussipastaa ja leipää naamaan ja pientä peseytymistä Julumassa Ölökyssä. Itsehän pulahdin ihan uimaankin. Voin kertoa että vesi oli kohtuullisen kylmää, mutta virkistihän se mukavasti. Tästä tapahtumasta ei valitettavasti (onneksi) ole kuvatodisteita. x)

Trangialounas.


Tauon jälkeen matka jatkui vielä muutaman kilometrin verran. Olimme suunnitelleet kiertävämme Värikallion polkua Liha(pulla)pyörteen laavulle, mutta koska Ölökyn ähkäsy osoittautuikin odotettua rankemmaksi niin päätimme että jäämme jo Ala-Ölökylle yöksi. Tulisipahan yövyttyä sielläkin. Ja valinta osoittautuikin erinomaiseksi. Jo heti kun laavu alkoi pilkottaa puiden takaa, arvasin että kyseessä olisi todella kaunis paikka. Ja oikeassa olin. Eikä tällainen lämmin alkukesän ilta ainakaan yhtään pahentanut tilannetta.

Hossan puolella polku muuttui heti kerralla huomattavasti helpommaksi.

Somerjoen yli siltaa pitkin.


Risteys.


Tästä tuli mieleen se TSH:n ruumisräme. Pelottavaa, ei uskaltanut katsoa veteen.

Siellä se pilkottaa yöpaikkamme. Sievä paikka, sen näki jo tästä.



Edelliset kävijät ovat olleet huomaavaista väkeä.

Olimme jo melkoisen väsyneitä, ja koskapa olimme vasta syöneetkin, niin päätimme vain keittää kaakaota ja soppaa ja paistella lättyjä. Yhdeksän maissa kömmimme makuupusseihin ja aika pian uni veikin voiton.

Makkuukset valmiina.

Peto ja Nalle

Prinsessa. <3

Ja mami

Koirien retkieväänä tällä kertaa: Natural menu-nappulaa ja kuivattua turskaa runsaan veden kera.


Samissauvat. Joo pinkit on retkikamun ja noi sinisen mun. x)

Lättykestit

Naiselliset, puhtoiset kätöseni (kuva: Mariella H)





Voilla meinas olla vähän rankkaa noissa lämpötiloissa.

Unille...



Aamuneljän ja viiden välillä kävimme henkeviä keskusteluita.

Yön aikana sää muuttui ja alkoi sataa vettä, juuri niinkuin oli ennustettukin. Nousimme ylös joskus kahdeksan aikaan. Niin hyvä alusta kuin tuo Neoair onkin, niin 11 tuntia sen päällä makaamista alkaa jo vähän tuntua selässä ja menikin siinä hetki että pääsi ylös. Tulia emme jaksaneet alkaa tekemään sateessa, joten virittelimme aamupalaa varten trangian. Hyvinpä ne pekonit ja halloumit siinä paistuivat, samoin kuin kaakao- ja soppavedetkin.

Aamuhommien jälkeen lähdimme palailemaan eilistä reittiä takaisin autolle. Siinäpä ei sateessa juuri pysähdelty ja matka taittuikin nopsasti. Kahvilan katoksessa oli hyvä lonia tavarat kasaan ja pakkailla märät koirat ja kamppeet autoon. Ja sitten kotimatkalle. 



Märkiä hiskejä auto täys.

Tästäki ois saanu tietenki nätimmän kuvan edellisenä päivänä auringonpaisteessa...


Hieno reissu tämäkin. Helle ei ole paras mahdollinen retkeilysää, mutta ei sitä ole kyllä kaatosadekaan. Molemmista saimme osamme tällä kertaa. Mukavasti tuli taas nähtyä uutta reittiä ja leiripaikkaa. Hossa ei pettänyt tälläkään kertaa. :) Lupailin edellisessä postauksessa raportoida Rocky roadin toimivuudesta retkiherkkuna. Joo tuota... muuten ihan jees mutta ei toimi helteellä, kuten ei mikään muukaan suklaa. x) Makkarat, pekoni ja halloumi sietivät helteen yllättävän hyvin eivätkä aiheuttaneet ongelmia vaikka vähän kylmäketju saattoi päästä siinä katkeamaan. Mutta omalla vastuulla toki näiden kanssa aina.

Täytyy kyllä vielä erikseen mainita, että vaikka nämäkin laavut olivat pääasiassa oikein siistejä ja viihtyisiä paikkoja, niin kummankin nuotiopaikalle oli jätetty foliota ja pillimehupurkkia lojumaan. Onhan tuo nyt liikaa vaadittu että ne palamattomat jätteet tuotaisiin pois metsästä. Luontohan on yksi suuri roskis!! Noh, me toimme roskat pois, mutta mukavampaa olisi tietenkin kun ei tarvisi muiden jälkiä siivoilla...