Kirjoittaja

Tunturiunelmia-blogin takana on 30-vuotias naisihminen, joka pitää vakituisempaa asentopaikkaansa tällä hetkellä Muhoksen takamailla Pohjois-Pohjanmaalla. Koulutukseltani olen hortonomi (AMK), mutta työskentelen nyt toistaiseksi hevosten parissa, mikä onkin oikein mieluisaa työtä ulkoilmasta ja eläimistä pitävälle ihmiselle. Laumaani kuuluvat lisäkseni kolme
lapinkoiraa, jotka myös kulkevat mukana retkillä.

Retkeily on kuulunut kiinnostuksenkohteisiini aina. Maaseudun kasvattina olen pienestä asti viihtynyt metsissä ja luonnon helmassa ja tehnyt pieniä lähiretkiä perheen kanssa ja yksinkin kodin ja mökin lähiympäristössä. Ja omassa metsässä tuli lapsena yövyttyä teltassa useaan otteeseen. Myös lapsuuden hevosharrastus ja myöhemmin koiraharrastus ovat vieneet enemmän tai vähemmän metsän siimekseen säällä kuin säällä. Ensimmäiset ajatukset vaeltamisesta kävivät mielessä joskus 15-16 vuoden iässä, mutta silloin suunnitteilla ollut Karhunkierroksen kiertäminen jäi kuitenkin vain haaveiluasteelle. Muutama vuosi tuosta eteenpäin pääsin ekaa kertaa Lappiin ja Pohjois-Norjaan siten, että tajusinkin jostain jotain (edellisillä kerroilla olin ollut kovin pieni), ja siitä se sitten lähti tämä vouhotus. 2010 heinäkuussa olin ekalla vaelluksellani Finnmarkissa ja siitäpä reissujen määrä on kasvanut vuosi vuodelta tasaista tahtia, varuste- ja vaatekokoelma karttunut ja kokemus ja tieto lisääntynyt. Opittavaa ja koettavaa on kuitenkin vielä paljon, eikäpä sitä elämässä koskaan valmiiksi tullakaan.

Retkeily on minulle juuri sopiva harrastus. Siihen ei tarvitse sitoutua eikä valmentautua, eikä kukaan ole hengittämässä niskaan ja kertomassa mitä teen väärin ja miten pitäisi parantaa sitä taikka tätä ja kehittyä. Ja mikä parasta, ei tarvitse kilpailla. Harrastus, josta jää pois kaikki se mikä ei omalle luonteenpiirteelleni sovi, mutta jossa saan oman mieleni mukaan haastaa itseäni jos sille tuntuu. Tai olla haastamatta. Retkeily on myös moneen muuhun lajiin verrattuna suht edullinen harrastus. Varusteisiin saa kyllä uppoamaan rahaa, mutta laadukkaita vaatteita ja varusteita suosiessaan isompia investointeja ei tarvitse tehdä usein (jos ei välttämättä halua) ja näin ollen kun on kerran hyvän varustekokoelman hankkinut niin rahaa menee oikeastaan vain matkoihin siirryttäessä retkipaikoille. Ruokiin menevää rahaa on vähän turha laskea kun jotainhan se on syötävä jokatapauksessa. Toisaalta, itse en juurikaan laske rakkaaseen harrastukseen laittamiani summia, ja innostuksen lisääntyessä myös varusteiden tarve laajenee. Retkien välillä pidän kuntoa yllä juoksemalla ja lihastreenillä, jotta se rinkan kantaminen ja tunturinrinteiden nouseminen olisi hieman kevyempää sitten retkillä.

Tätä blogia olen pitänyt keväästä 2012 lähtien. Sen idea oli ja on edelleen toimia sähköisenä päiväkirjana itselle, jossa reissukertomukset kuvineen säilyvät tallessa ja helposti luettavissa ja katseltavissa paperipinojen ja -kuvien sijasta. Ja koska tykkään itse lueskella muiden juttuja, katsella kuvia ja ottaa vinkeistä oppia, niin samahan tämä omakin blogi oli laittaa julkiseksi ja muidenkin nähtäväksi. :)

Minut löytää nykyisin myös instagramista nimellä emmapenttinen.

-Emma


Ps. Jos tulleepi asiaa niin sähköpostilla tavoittaa: emma.penttinen1[at]gmail.com



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti