perjantai 24. lokakuuta 2014

Syksyn tunnelmia

Syksy on jo lopuillaan ja talvi tuloillaan. Tässä välissä voisi olla hyvä vähän muistella että mitäs tässä syksyn aikana onkaan hommattu. Onhan sitä kaikkea pientä retkijuttua ollut, mutta harmillisen vähiin ovat silti jääneet, eikä yhtään viikonloppuretkeäkään olla saatu tehtyä. Syyskuun puolivälissä sain jonkin syysinfluenssan, jota kestikin sitten reilut neljä viikkoa. Joo kyllä, neljä viikkoa. Ei tietenkään pahin kausi kestänyt kuin sen viikon verran, mutta kaikki yskät ja nuhat ja väsymykset alkaa vasta nyt olla selätetty. Jossain kahden ja puolen viikon kohdalla kävin lääkärissäkin kuulemassa diagnoosin: "sulla on se kolmen viikon flunssa, ei siihen mikään auta". Selvä, ei kai siinä. Viime viikolla sain vielä jonkin vatsapöpön ja yön oksennettuani vietin päivän terveyskeskuksessa, josta siirryin ambulanssikyydillä illaksi Oysin päivystykseen eristyshuoneeseen tippaletkun jatkeeksi. Heikkoon kuntoon veti, aamulla kun raahauduin vessan lattialta olohuoneen sohvalle jatkamaan vähiin jääneitä unia, niin oli lähellä ettei taju mennyt. Kovastihan nuo koittivat verikokeita ottaa (hyi) mutta eivät selkeää syytä moiselle löytäneet. Joko se oli tavallista rajumpi (ja nopeammin ohimenevä) tauti taikka sitten ruokamyrkytys. Toipuessa meni useampi päivä, mutta jos jotain positiivista niin ainakin tuon pakkolevon myötä helpotti viimein yskäkin.

No niin, mutta sitten asiaan, eli retkijuttuihin. Syyskuussa käytiin Puolangalla mökkeilemässä mutta siellä emme poistuneet tontilta, koska se flunssa. Sitten lokakuun alussa oli kaveri käymässä ja koska me emme ole vähään aikaan päässeet yhteiselle retkelle, niin ajelimme perjantai-iltana Kummunkorven laavulle yöksi. Sehän oli varsin mukava normaali laavuyö, ja kaiken kruunasi lauantaiaamun upea sää.






Sitten, lokakuun puolivälin paikkeilla kävimme oman lauman voimin Ranualla mökkeilemässä ja lauantaina kiersimme Paasonjärven retkeilypolun, jolle tuli mittaa noin 12 km. Miellyttävää metsämaastoa ja varsin helppokulkuista polkua, eikä koko päivän jatkunut räntäsadekaan menoa hidastanut. Jo alkumatkasta sain todeta, että pari vuotta vanhat ja erittäin kovalla käytöllä olleet Vikingin corekengät olivat tulleet tiensä päähän. Kaikki kosteus mitä nyt muutaman sentin sohjokerroksesta vain irtosi, meni kengistä läpi. Sinnikkäästi vain eteenpäin, onneksi oli villaiset sukat jalassa.




Taukoa pidimme noin puolivälissä, Kostin kodalla Pahan-paasojärven rannalla. Kova tuuli yhdistettynä räntäsateeseen sai ilman tuntumaan melko hyytävältä. Siinä säässä olikin oikein kiva siirtyä kodan suojiin tulistelemaan. Eväänä meillä oli pyttipannua ja jälkkäriksi kääretorttua ja kaakaota.






Yritin epätoivoisesti saada sukkia kuivateltua nuotion lämmössä ja kyllähän ne vähän kuivuivatkin, mutta jäivät kuitenkin kosteiksi. Jostain reppujen uumenista löytyi pari muovipussia, jotka vetäisin jalkaani sukkien alle. Sukkien päällä ne olisivat ehkä olleet paremmat, mutta jossain mielenhäiriössä laitoin ne nyt noin päin ja ensimmäiset pari kilometriä osoittivat että ei ois kannattanut. Jalat tietysti hikosivat pussien sisällä ja ympärillä olevat kylmät ja märät sukat ja kengät kylmettivät jalat melko tehokkaasti. Kyllä ne onneksi lämpesivät siinä kävellessä, joten paluumatka oli jalkojen osalta kuitenkin siedettävämpi kuin menomatka. Yskä meinasi vaan vaivata aika paljon, onneksi ilma oli kosteaa ja happipitoista niin henki kulki jotenkin.





Paikoin oli jo melko talvinen maisema.
Kiva päiväretki se kuitenkin oli pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Pari kierrosta tuolta alueelta olisi vielä kierrettävää ja yhdistelemällä niistä saisi kivan viikonloppuretkenkin koostettua. Pistämme siis paikan muistiin ja palaamme joskus katsastamaan loputkin reitit. Isojen jokien vesi oli aika tummaa, mutta suo-osuuksilla oli lähteitä, ja yhdestä pienemmästä purosta joimmekin ilman jälkiseuraamuksia. 

Talven eka lumiukko!

Viime viikonloppuna kävimme jälleen kotimme lähimaastossa Jättiläissaaressa ja sitä ympäröivällä suolla. Lähdimme liikkeelle heti aamusta siinä toivossa että suo olisi vielä jäässä ja sitä pitkin pääsisi käppäilemään pitkospuiden ulkopuolellakin. Pakkasta oli kuitenkin liian vähän ja suo paikoin upotti, joten pysyttelimme pitkoksilla. Jättiläissaaresta lähti myös toiset pitkokset Pirttijärveä kohti, ja lähdimme tutkimaan mihin ne veisivät. Puut päättyivät keskelle suota, mutta eipä hätiä, sillä Retkikartan uuden (ja mielestäni hyvin toimivan) mobiiliversion avulla selvisi että vähän matkan päässä menisi seuraavat pitkokset. Niitä kohti siis suunta. Siinä osittain upottavaa suota rämpiessä tuli mieleen Mistä tunnet sä ystävän-laulu ja kohta "kun on kaukana kaikki muu, ja kun päättyvät pitkospuut, kuka rinnallas ruikuttaa, takaisin mennä saa." Ei kuulunut ruikutusta, eikä kumpikaan meistä (tai kukaan koirista) kääntynyt takaisin. ;) Saavutimme pitkokset ja niitä pitkin pääsimme metsään ja pienen lenkin kautta takaisin autolle. Oikein mukava aamuinen suoretki se.









Jää kantoi jo ihmisen.


Ranuan reissun jälkeen aloin tietenkin suunnitella uusien kenkien hankkimista. Omistamani Meindlin vaelluskengät ovat omaan makuuni liian jäykät ja nämä kevyemmät retkikengät soveltuvat enää korkeintaan kuivankelin käyttöön, joten uusille kengille olisi todella tarvetta. Nettiä selaillessani ihastuin Lowan Renegade-kenkiin, joita ajattelin käydä sovittamassa jossain vaiheessa. Kuitenkin sunnuntaina päädyin Intersportiin ja vilkaisin siinä ohikulkiessani myös vaelluskenkätarjontaa. Hyllystä erottuivat edukseen Meindlin vakuum ultrat, joita sitten ihan vain mielenkiinnosta sovitin. "Istuu kuin hanska käteen"-sanonta sopi tilanteeseen erinomaisesti ja kauaapa ei tarvinnut enää harkita, vaan kenkäpari lähti mukaan. Ovathan nuo heti laadukkaan näköiset ja tuntoiset kengät, ja koska Meindlin laadusta on itselläni hyviä kokemuksia, niin miksipä en olisi niitä ostanut. Kymmenisen kilsaa olen niillä nyt talsinut ja edelleen ne tuntuvat hyvälle. Toki sisäänajo jatkuu vielä ennen kuin voi tehdä lopullisia johtopäätöksiä. Nämä ovat mukavan kevyet ja pohjan jäykkyys on juuri sopiva minun makuuni. Muutoinkin kenkä on tukeva jalassa, mutta ei kuitenkaan mikään laskettelumono. :P



Kuluneella viikolla kävimme iltapäiväretkellä Kalimenlammen luontopolulla. Reitin kiertämiseen meni kaikkiaan pari tuntia, vaikka emme pitäneet pidempiä taukoja, muuten kuin mitä nyt vähän katselimme ympärillemme kävelemisen lisäksi. Tarkoitus oli paistella makkaraa Kalimenlammen laavulla reitin loppupäässä, mutta laavu oli jokseenkin epäviihtyisän näköinen, eikä puitakaan juuri ollut, joten siirryimme Kummunkorvelle tulistelemaan. Mukava iltapäiväretki kauniissa syksyisessä metsässä.



Myllykosken laavun tulipaikka.

Myllykosken vanha laavu. Pirulaiset sotkeneet tämän hyvin rumaan kuntoon. :/

Tässä sillalla jo tuli mieleen että täällä voisi asua joku...

...joka kaatelee puita. ;)

Ilta-auringon viimeiset säteet osuivat puiden latvuksiin. Kännykän
kamera ei oikein toimi enää hämärässä.


Kalimenlampi oli jo vankassa jäässä.


Lammen rannalta olisi saanut hyvän karpalosaaliin.


Loppuun vielä muutama kuva ihan kotiympäristöstä. Sieviä ovat nämä aurinkoiset pakkaspäivät.

Sanginjokikin alkaa jäätyillä.

Takapihan näkymiä.



Kynttiläaika parhaimmillaan.

Mies kokeili valmistaa itse jerkyä, eli maustettua kuivalihaa. Naudan paisti suikaleiksi, marinoitumaan muutamaksi tunniksi ja sitten sähkökäyttöiseen savustuspönttöön kuivumaan. Yön ja työpäivän yli ne taisivat siellä noin 50 asteessa roikkua, kunnes olivat valmiita. Hyviä niistä tulikin, mutta valitettavasti sairastuin siihen mahatautiin juuri seuraavana yönä, joten ei ihan hirveästi tee enää mieli noita syödä. Jerkyt minulle tuskin ruokamyrkytystä aiheuttivat, koskapa miehelle ei niistä tullut mitään oireita, mutta silti pelkkä ajatuskin ällöttää. :D Jospa tästä inhotuksentunteesta joskus pääsee eroon. 


Sairaalassa on todellakin tylsää. Ei oo mulla ennen tämmöstä kädessä ollutkaan, ja verisuonikammoiselle se olikin
melko inha kokemus. Hyih,

Niiin, ja teinhän minä tässä kenkien lisäksi toisenkin retkeilyyn liittyvän hankinnan. Bongasin fb:n retkitavaroiden myydään/ostetaan-ryhmästä vähällä käytöllä olleen Warmpiece Viking-untuvapussin, jolle lupailtiin ihan mukavia käyttölämpötiloja (comfort miehille -9 ja naisille -3). Pussi on myös suht kevyt (1100 ja jotain pientä päälle) ja pieneen pakkautuva, eikä hintakaan päätä huimannut joten ostaa täräytin sen pois kuleksimasta. Lähinnä kai tuon ois tarkoitus olla miehen pussi, itselläni kun on lämmin pussi jo olemassa, mutta tarvittaessa voin toki käyttää sitä itsekin, vaikkapa pakkasyöpymisennätyksen rikkomiseen. :D Nämä sopivat myös yhteen minun pussini kanssa, joten pitihän ne heti kokeilla yhdistää. Lopputulos on vaan aivan jättiläismäisen suuri pussi, jossa varmaan nukkuisi kokonainen perhe. Liekö sitten kauhean lämmin noin väljä ratkaisu, mutta täytyy kai se kokeilla vielä. :P