Cumulus Alaska 1300

Hyvää kannattaa odottaa, eikös sitä niin sanota?

Helmikuussa osallistuin Cumulus-tuotteiden kimppatilaukseen ja nyt viimein sain talvipussini kotiin, sopivasti kovempien yöpakkasten aikaan.

Ajatus lämpimän makuupussin hankinnasta juolahti mieleen varmaan joskus viime syksynä, ja aikani Cumuluksen valikoimaa tutkailtuani päätin että haluan Alaska 1300- mallin, jonka mukavuuslämpötila on -20 °C tienoilla. Tällaisilla lukemilla luulisi perustalvikelissä minunkin tarkenevan. Minullahan on ennestään Cumuluksen Panyam 600, jolla olen yöpynyt monenlaisissa olosuhteissa kolmen vuoden aikana ja ollut erittäin tyytyväinen. Siksipä oli luontevaa valita tämäkin pussi Cumulukselta. Tämän pussin halusin kuitenkin hieman lyhyempänä, koska en kitukasvuisena tee mitään isojen äijien kokoisella pussilla. Ajatus oli lyhentää 20 cm, mutta valmistaja ilmoitti että lyhennys täytyy tehdä 15 cm pätkissä, joten valitsin sen 15 cm sitten. 30 cm olisi voinutkin olla jo vähän liikaa. Vetoketjun otin oikealle, niin kuin Panyamissakin on, joten voin tulipalopakkasella käyttää vaikka molempia päällekkäin.

Pitihän se uusi pussi heti testata, joten torstai-iltana perustin nukkumapaikan takapihalle. Alustana toimivat paksu solumuovi ja Exped Downmat 9. 

Yö sujui oikein mukavasti. Hiki oli välillä mutta pääasiassa lämpötila pysyi aika mukavana. Ulkolämpötila oli nukkumaanmennessä yhdeksän aikaan nollan tienoilla ja aamulla puoli kuuden aikaan herätessä -8 asteen hujakoilla. Muutamia kertoja kävin hereillä ja ihastelin hailakoita revontulia sekä tähtitaivasta ja kuunpuolikasta. Kosken kohina kaikui komeasti keväisessä yössä, herätyksen hoiti kyyhkynen.

Pitäisi ehkä nukkua ulkona enemmänkin tähän vuodenaikaan...

Melkoinen möhkö tuo makuupussi on, mutta onhan siinä aika paljon täytettäkin. Vetoketju jumittelee, kuten Panyamissa, mutta siihenpä on jo totuttu, ja itsepähän kitsastelin enkä ottanut lisämaksusta saatavaa suojakangasta, joka estäisi kankaan jäämisen vetskarin väliin. Painoa on 1900 g, mikä vastaa aika hyvin sitä mitä valmistaja lupaa. Lyhennyshän pienentää painoa vain kankaan verran, täytteen määrä on sama kuin pitkässäkin versiossa. Testiyön perusteella mietityttää että noinkohan tarkenen tuossa parinkympin pakkasessa, kun tuossa -8 asteessakaan ei enää kuuma ollut, vaikkei nyt toki kylmäkään. Mutta senpä näkee ensi talvena sitten. Tällä kertaa kylmää ei hohkannut maastakaan, eli alustakin hoiti hommansa hyvin.

Paino säilytyspussin kanssa.

Puoliunessa otettuja pokkariräpsyjä.

Kevään kuvia

Huhtikuun alkupuoliskolla ollaan seurailtu ahkerasti kevään etenemistä, lumien sulamista ja joen vesitilannetta. Retkikuume nousee, mutta vähän pitää vielä malttaa odotella metsien ja polkujen sulamista. Lähilaavulle tekisi mieli yöksi, mutta eipä ole sitäkään tullut vielä tehtyä. Elän toivossa, että se tilaamani talvipussi viimein tämän viikon aikana päätyisi minulle asti, josko se innostaisi lähtemään testireissulle. On nyt toki sille jo liian lämmintä, mutta pitänee se siltikin testaamassa käydä.

Pientä vaivaakin tässä on ollut, sopivasti retkikauden kynnyksellä. Jo pääsiäisen aikaan vasen lonkkani kipuili aina pidemmän automatkan jälkeen, mutta vertyi kuitenkin nopeasti kun lähdin liikkeelle. Sen jälkeen se on oireillut lähinnä painojen kanssa kyykkyjä tehdessä, muttei muuten, kunnes sitten koitti viime perjantai. Istuin illalla pöydän ääressä ehkä tunnin verran, ja kun sitten nousin ylös niin olin käytännöllisesti katsoen yksijalkainen. Vasemmalle jalalle ei kestänyt varata kunnolla koko iltana, ja nukkumaanmennessä kipu oli jo niin kova, että pelkkä jalan koukistaminen tai kyljen kääntäminen oli yhtä tuskaa. Tein itselleni google-diagnoosin, että jalassa täytyy olla limapussin tulehdus ja päätin että jos lauantaiaamuna tilanne on vielä yhtä paha niin menen lääkäriin. Aamulla jalka oli kuitenkin huomattavasti parempana, joten lääkäriinmenon sijasta aloin tehdä pihahommia ja siivoilla ulkorakennusta. Kaapista löytyi vielä syksyn jalkavaivoista jäänyt tulehduskipulääke, joten ajattelin että syön sitä nyt kokeeksi ja katson mitä tapahtuu. Jalka on perjantain jälkeen ollut ihan ok, mitä nyt parina iltana vähän oireillut, ja kovin pitkään ei kestä kerrallaan aina istua. Liikkuminen ei onneksi käy kipeää. Kai se on pakko lääkäriin lähteä jos tämä ei itsestään ala helpottaa. Toki yritän myös ottaa nyt rauhallisemmin, eli en juokse, pyöräile tai treenaa jalkoja ollenkaan vähään aikaan. Kävellä aion normaalisti ja töissä tietenkin pitää käydä. Näköjään se tuo vanhuus ei tule yksin... Pari viikkoa sitten poistettiin viimeinenkin viisaudenhammas, joten johan se on aikakin saada uusia kipuja nyt kun tuo hammaskuoppa alkaa olla suht kivuton, joskin kyllä sitäkin välillä vielä särkee. Ja vanha tuttavani migreeni toki vierailee säännöllisesti, näemmä aina näin keskiviikkoisin, kuten myös tänään.

Liikkumiset ovat rajoittuneet tähän lähialueille, kun tuolla metsässä on hieman hankala kulku juuri nyt. Lähipellot sulivat suunnilleen viikon aikana, mutta metsissä toki lunta riittää. Joki alkaa olla auki, ja jäät ovat kasautuneet kosken alapuolelle. Olisipa kiva sattua paikalle kun tuo jääpato lähtee liikkeelle. Tervajärven laavullakin kävin viime viikolla töistä tullessani. Hiihtoreittiä pitkin sinne pääsi kumppareilla ihan kohtuudella ja tällä kertaa paikat olivat suht siistit talven jäljiltä. Kurjetkin olivat palanneet sinne huutelemaan. Risukeittimenkin kaivoin naftaliinista ja tekaisin kaakaotulet. Pitäisi kyllä kuskata risukeitintä mukana retkillä,on se omalla tavallaan kuitenkin aika hauska kapine, vaikkei käytännöllisyydessä pärjääkään kaasukeittimelle.

5.4.

Joutsenen taistelutanner.

7.4.

Tervajärven lenkiltä.

Vettä piisaa.

Nämä ilmestyivät meno- ja paluumatkojeni välillä.

Lauantai oli myös leipomispäivä.

Kotikodassa tulisteltiin.

9.4.

Risukeitinretki lähimetsään.

Polttoainetta.

Nahkahanskat varustelekasta. Hintaa vitosen luokkaa.

11.4.

Koitelinkosken kuohuja

12.4.

Miljoona linnunpönttöä-kampanja sekä kevään etenemistä

Osallistuttiinpa mekin pönttötalkoisiin. Meillä on tässä pihalla jo ennestäänkin pönttöjä, joista neljä oli vielä käyttökelpoisia, ja lisäksi mies nikkaroi vielä neljä uuttakin pönttöä pihapiiriin. Muhoksella on tällä hetkellä himpun alle 600 rekisteröityä pönttöä, kun koko maan määrä hipoo jo puolta miljoonaa. Nyt vain sitten odotellaan ja seuraillaan tuleeko pönttöihin asukkaita. Lähinnä varmaan tiaiset olisivat noiden meidän pönttöjen potentiaalisia asukkeja.

Yksi vanhoista pöntöistä.

Uudet pöntöt.

Mukavasti alkaa jo lumet ja jäät sulaa, joskin kulkeminen tuolla maastossa on nyt hiukan haastavaa kun lunta on vielä kahlata asti, mutta se ei oikein kanna enää suksiakaan. Lumikengillä toki soselumessakin jotenkuten pääsee, ja pakkasyön jälkeen suksillakin vielä hiihteleepi. Jäille ei oikein olisi enää asiaa, vaikkakin tänään kyllä ylitettiin joki monta kertaa (varmoista kohdista toki). :P Mutta eiköhän tuo ollut jo viimeisiä hiihtoreissuja tälle keväälle. Eilen kävin käppäilemässä kelkkareitillä, mutta jouduin kääntymään takaisin kun vastaan tuli tulva. Mutta silti tämä on minusta syksyn ohella niitä vuoden parhaita aikoja, kun valoa on paljon ja luonto on täynnä elämää!

Lumikengät saa kohta laittaa kesäteloille.

Purossa on vielä yllättävänkin vähänä vesi.

Joen jäällä on jo paljon vettä.

Koskipaikat aukeavat jo.

Pajunkissakausi parhaimmillaan.

Palokärjen tekosia?

Tulviva metsä pakotti tekemään uukkarin.

Koivuoja on normaalisti aika pikkuinen puro, mutta nyt jo ihan kunnon tulvassa.

Kelkkareitti on vielä jalkaisin kuljettavissa.

Käärmekuusi.

Jokivarressa on useita isoja pönttöjä.

Kävimme tänään retkellä majavan mailla, missä kävimme viime keväänä ensimmäisen kerran. Uusia kaatoja löytyi paljon, joten kyllä siellä edelleen elämää on. 

Tarkkaa työtä.

Pikkuisen jäi homma kesken.

Tuollainen "rämeikkö" luo hyvät olosuhteet monille lajeille.

Suolla oli jo paljon sulaa, ja ihana tuoksu.

Karpaloita oli vaikka kuinka paljon.

Törmäsimme myös tällaiseen "muistomerkkiin", joka on pystytetty 30 vuotta sitten. Asialla lienee ollut porukka, joka on aikoinaan ollut vastustamassa alueella tehtyjä vesakkomyrkytyksiä. Harmi etteivät onnistuneet, mutta hatunnosto hyvästä työstä. Kivessä oli plakaatti, jossa lukee:

"Ystävä kun katselet merkkiä tätä, pois älä mielestä silloin sä jätä. Luontoa turmella ei pidä suotta, siitä se kärsii monenmonta vuotta. Myrkkyä kylvetty on paikalle tälle, ruiskutettu taimelle pienimmälle. Herroilla rahankiilto silmissä liikkuu, eipä ole oksaa missä käenpoika kiikkuu. Vastuuta tunne myös tulevista polvista, puhdas tilkku luontoa heille on kallista. Siis harkitse tarkkaan jos saastutat maata, taudin voit itsekin myrkyistäs saada. 22.06.1986."

Fiksuja ajatuksia, ja näin kun itse olen tuon "tulevan sukupolven" edustaja (synnyin vajaa vuosi kyltin pystytyksen jälkeen), niin olen kyllä kiitollinen että joku on meidänkin kannalta asioita ajatellut. Tuon tekstin sanoma pätee kyllä vielä tänä päivänäkin, mutta lieköhän noista ajoista silti paljonkaan viisastuttu kun miettii tuota juuri läpi mennyttä metsähallituslakiakin. Raha se on mikä tässä maassa tänä päivänä ratkaisee, ihan sama kaikelle muulle, ja tuntuu että luonnolle annetaan yhä vähemmän arvoa päätöksiä tehtäessä. :(