Retkeilijän kamera

Olen tässä jo pitkään miettinyt sopivaa kameraa vaellusharrastusta ajatellen. Kuvailen enimmäkseen järkkärillä, Olympus E-510:llä sekä Canon Ixus 210-pokkarilla. Järkkäri on mielestäni liian suuri raahattavaksi mukana vaelluksilla, ja pokkarilla taas ei saa kovin hyvää jälkeä aikaiseksi, joten oli aika ruveta miettimään jonkinlaista kompromissia näiden välille.

Lopulta suurensuuresta kameraviidakosta valikoitui Olympus Pen e-pm1-minijärkkäri kahdella objektiivilla, 12-50 mm sekä 40-150 mm. Painoa kameralle, objektiiveille ja laukulle tulee aika tarkalleen kilon verran. Onhan se paljon enemmän kuin pelkkä pokkari, mutta myös vähemmän kuin iso järkkäri objektiiveineen. Kuvanlaatu ja säätömahdollisuudet hakkaavat kuitenkin pokkarin mennen tullen, joten ehkä siitä ilosta olen valmis kantamaan vähän painavampaa taakkaa. Seuraava urakka olisikin viritellä laukku siten, että se kulkisi kätevästi rinkan lantiovyössä kiinni, jolloin kamera olisi koko ajan käden ulottuvilla, mutta kuitenkin suojassa omassa laukussaan.

Itsehän en ole mikään hyvä valokuvaaja. Räpsin summassa menemään, välillä manuaalisäädöillä, välillä automaatilla ja toivon parasta. Tarkoituksenani onkin saada perushyviä kuvia, joita on kiva katsella, eikä niinkään superhienoja otoksia. Ehkä tuleva kesä näyttää, mihin Penasta (annoin kameralle jo lempinimen) on. Tässä muutama testiräpsy.

Torstaina olisi sitten lähtö pohjoiseen. Mökkeilemään mennään juhannuksen ajaksi, ja varmaankin tullaan tekemään erinäisiä päiväretkiä Utsjoen alueella ja mahdollisesti Norjankin puolella. Hyviä säitä on ainakin luvattu, lauantaille jopa 25 astetta. Huh huh, ehkä ne merinokalsarit ja pipo olivat sittenkin vähän liioittelua pakata mukaan. :D Vaellusreissuunkaan ei ole enää kuin pari viikkoa, ja varusteiden kasaamisen olenkin jo aloittanut. Retkivalmisteluista lisää myöhemmin.

Risukeitin

Risukeittimet tuntuvat olevan nyt suosiossa, joten olen alkanut vähitellen itsekin kiinnostua sellaisesta. Niinpä ostin Ikeassa käydessäni pari aterinten kuivauspurkkia ajatuksena väsätä niistä omatekoinen risukeitin tämän ohjeen mukaan. Kippojen lisäksi tarvittiin pultteja ja siipimuttereita sekä metallilevyjä, jotka saatiin leikattua isosta naulauslevystä.

Tuossa videolla setä sahaa toisesta purkista pohjan pois ja halkaisee sen rautasahalla. Kokeiltiin, mutta olisi käynyt niin työlääksi, että päädyimme rälläkkään. Itse en toki sellaista osaa käyttää mutta mies auttoi sen verran. Miestä tarvittiin myös rälläköimään metallilevyt sekä poraamaan niissä olevia reikiä suuremmiksi (meillä oli vain 6 mm pultteja, jotka eivät sopineet reikiin). Kasaamisen hoidin itse. Aikaa tähän ei paljon tuhraantunut ja lopputulos oli yllättävänkin jämäkkä.

Heti vain ulos testaamaan. Keitin kannon päälle ja risuja keräämään. Syttymisen kanssa meni hetki, mutta lopulta nyljettyäni yhden koivuklapin tuohesta, sain risut palamaan kunnolla. Trangian pannullinen vettä tulille ja tasaisella syötöllä lisää risua pesään, niin eipä mennyt kauaakaan kun vesi jo kiehui. Aika tehokasta, tosin keitintä ei kestä jättää yksin, vaan risua pitää tosiaankin lisätä melkein koko ajan. Ainakin jos meinaa käyttää tuollaista ohutta kuivaa oksaa.

Tällainen hökötys
 (joo tiedän, yksi "kattilanpidike" on vinossa :P ).

Pannu tulilla

Kiehuu se

Tuli hiipuu nopeasti

Lopputuotteena hieman tuhkaa ja "kekäleitä"

Mielenkiintoinen kapistus. Pitää alkaa harjoitella tuon käyttöä ihan kunnolla jotta opin käyttämään sitä. En usko että tuo tulee kaasutrangiaa korvaamaan vaelluksilla ainakaan ihan hetkeen, mutta eipä sitä tiedä kuinka innostun vielä tuota käyttelemään. Onhan se vähän kevyempi ja ekologisempi, kun polttoaine löytyy luonnosta, mutta erätaitojen pitää kyllä vähän kehittyä ennen kuin uskallan tuon varassa lähteä reissuun. Harjoitusta siis kehiin vain.

Luontopolulla

Lumet ovat sulaneet vauhdilla, ja nyt kun maa on viimein sula niin alkaa tulla yhä vain suurempi retkikuume. Pari kuukautta pitää kuitenkin vielä malttaa odottaa lomaa, jonka alkajaisiksi olisi tarkoitus suunnata Utsjoelle ja sieltä Paistunturin erämaahan vaeltamaan. Reissun suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa. Sitä ennen pitää kuitenkin hoitaa yksi pieni projekti, tai oikeastaan kaikki kuusi, jotka tupsahtivat maailmaan viime viikolla. Nimittäin uusi sukupolvi mainioita karvaisia retkikavereita. :)

Viikonloppuna piti kuitenkin käydä vähän fiilistelemässä retkitunnelmaa ja suuntasimme seitsemän kilometrin mittaiselle Pilpasuon luontopolulle käppäilemään ja paistelemaan makkaraa. Alavalla suoalueella oli vielä vähän lunta ja sitäkin enemmän tulvavettä, mutta melko kuivin jaloin silti selvittiin. Toisaalta aika hienoa luontoa tuolla oli, vanhaa hoitamatonta metsää ja kunnon märkää rämettä. Toisaalta taas välillä kuljettiin ihan hoidetussa mäntykangasmetsässäkin leveää hiekkatietä pitkin. Mukava reitti kaikenkaikkiaan. Olen tuolla käynyt joskus toistakymmentä vuotta sitten koulun kanssa, mutta kovin suuria muistikuvia ei ole mieleen jäänyt. Saisi olla täällä Oulun seudulla enemmänkin näitä pikkuretkipaikkoja. Uusi tervereitistö kulki vähän matkaa luontopolun kanssa samaa polkua, olipahan hienot upouudet opasteet ja reittimerkit! Kaipa sitä tuotakin reittiä pitäisi joskus ihan "yleissivistyksen" takia käydä käppäilemässä, vaikken olekaan erityisen innostunut täällä mitään päiväretkeä pidempää reissua tekemään. Liian asuttua seutua tämä on minun makuuni retkeilyä ajatellen: Kun lähden vaeltamaan niin en halua törmätä tuon tuostakin metsäautotiehen tai riiviöiden sotkemiin laavuihin (minkä hemmetin takia kaikki paikat pitää sotkea tai rikkoa?).

Rinkkojen vertailua

Vaelluskuumeisen aika on pitkä kesää ja lomaa odotellessa. Niinpä täytyy keksiä aika ajoin kaikenlaista vaeltamiseen liittyvää aktiviteettia pahimman paineen purkamiseksi. Olen nyt pitänyt itseäni kuntokuurilla, johon kuuluu mm. muutama rinkkalenkki viikossa. Samalla saan kunnolla sisäänajettua Ospreyn rinkan ja kroppakin tottuu kulkemaan kuorman kanssa. Rinkan punnitsemista varten ostettu heinävaaka näytti painoa 9,5 kg, joka koostuu siis rinkasta itsestään, kolmesta elämää painavammasta kirjasta ja yhdestä muovikassista, joka pitää sisällä kaikenlaista epämääräistä roinaa. Kirjat alkoivat kuitenkin liikahdella rinkassa siihen malliin, että päätin sulloa selkäpaneelia vasten vielä bilteman retkityynyn kaikkine ilmoineen päivineen. Nyt pysyy selkäosa suorana ja kirjat ojennuksessa. Tuo selkää vasten tuleva levy on Kestrelissä sen verran heppoinen että se taipuu helposti jos tavarat liikkuvat repun sisällä, mikä ei tunnu selässä kovin mukavalle. Muuten en ole vielä rinkan kanto-ominaisuuksista löytänyt moitteen sijaa. Kymmenkiloisena se kulkee selässä ihan huomaamatta, ei keiku tai hillu omiaan eikä estä liikkumista mitenkään.

Sitten asiaan. Kaivelin kaapeista kasan tavaraa, jotka ainakin jollain mittapuulla vastaavat muutaman päivän vaelluskamppeita. Ruokia ja vaatteita en jaksanut alkaa erittelemään, mutta niitä olivat tuuraamassa erinäiset, suunnilleen yhtä paljon tilaa vievät nyssäkät. Tämän tavaramäärän sitten pakkasin vuorotellen molempiin rinkkoihin ja vertailin vähän tilavuutta ja kannettavuutta pakattuna.

Tässä kuvassa siis makuupussi, vaatepussukka, teltta, sadeviitta, kuoriasu, trangia ja kaasu, meal kit, neoair, ea-pussukka, korjauspussukka sekä muovikassi, karttoja täynnä oleva minigrip ja ylimääräinen sadeviitta korvaamassa ruokia. Niin ja juomapullo ja puukko ovat kasassa myös. Tokihan tuosta vielä puuttuu yhtä sun toista, mutta isoimmat rinkan sisälle tulevat kamppeet nyt kuitenkin ovat tuossa (tosin teltan pakkasin rinkan ulkopuolelle).

Ensin pakkasin Kestrelin. Tässä rinkka ensin tyhjänä:

Ja tässä pakattuna:

Tämän rinkan kanssa kun en ole vaeltanut, niin pakkausjärjestys oli vähän hakusessa. Yleensä tykkään pakata rinkan alaosaan makuupussin, mutta tässä kun ei ole avattavaa etupaneelia kuten Oxossa, niin on ehkä järkevämpi jättää alaosa esim. ruoille ja trangialle tai muulle päivän aikana tarvittavalle, ja pakata makuupussi ison taskun pohjalle. Sivutaskuissa olen tykännyt pitää ea- ja korjauspussukoita, mutta kun Kestrelissä niihin sivutaskuihin ei paljon mitään mahdu, niin nuo täytynee laittaa läpässä olevaan isoon taskuun (joka sentään on onneksi tilava). Sivutaskuihin menee sitten jotain litteää ja pitkänomaista, varakartta ehkä, tai paistolasta tai sadeviitta. Isoon taskuun menee makuupussin ja -alustan lisäksi vaatteet ja meal kit (tai vaihtoehtoisesti trangia ja kaasu ja meal kit ruokien kanssa alas). Pikkutilpehööriä mahtuu sitten vielä läpän pienempiin taskuihin ja jotain myös lantiovyön pikkutaskuihin (ehkä pokkarikamera). Juomapullo kulkee alhaalla olevassa avoimessa sivutaskussa. Rinkan ulkopuolelle tulee vielä crocsit ja solumuovialusta.

Sitten siirsin tavarat Oxoon. Oxo tyhjänä:

Pakkasin Oxon samalla tavalla kuin olen sen pakannut oikeillekin reissuille, eli alaosaan makuupussi ja nyt sinne mahtui seuraksi myös neoair, ja yläosaan vaatteet, trangia kaasuineen, meal kit ja osa "ruoista". Sivutaskuihin kuoriasu ja loput "ruoat" ja läppään ea- ja korjauspussukat. Juomapullo omaan sivutaskuunsa. 

Voi kun saisi yhdistettyä noiden kahden rinkan hyvät puolet samaan, niin jopa olisin tyytyväinen. Osprey on todella mukava selässä, mutta 65-litraiseksi rinkaksi se on mielestäni ahdas, ja taskut saisivat olla paremmin suunnitellut ja niitä voisi olla enemmänkin. Oxossa sen sijaan on mukavan paljon taskuja ja ne ovat tilavat ja helposti pakattavissa/purettavissa, mutta selässä Oxo on paljon kiikkerämpi ja istuu huonommin (minun selkääni) kuin Kestrel. En tiedä kumman tilavuus on lähempänä valmistajan ilmoittamaa, kun Oxon pitäisi olla 55-lirtainen ja Kestrelin 65-litrainen, mutta itse en kyllä huomaa tilavuuksissa juurikaan eroa. Tai jos eroa onkin niin se on sitten niin päin että Oxo on tilavampi. Omituista mutta totta. Näillä kuitenkin mennään, ehkä kesän reissu(je)n jälkeen olen viisaampi Kestrelin suhteen ja sitten pitää punnita että kumpi pääsee jatkossa reissuille mukaan. Todellisen luonteensahan nuo varusteet näyttävät kuitenkin vasta vaelluksilla.

Loppuun vähän tunnelmia menneen viikon hiihtoreissulta, joka ei sitten mennytkään ihan niinkuin Strömsössä.

Eli siis kaatua mätkähdin ojanpohjalle kaikkine suksineni ja sauvoineni ja jouduin vielä koirien hyppyesteeksikin siinä samalla. Että näin tällä erää. Ei sillä, ettenkö tykkäisi hiihtämisestä, mutta joskus olisi ihan hyvä ajatella ennen kuin toimii, eikä lasketella vaan menemään syvään ojaan. Tässä vaiheessa voinen tunnustaa että tämä oli jo toinen ojanpohjan koluaminen tuon reissun aikana. :D

Nyt on viime aikoina ollut todella kovia yöpakkasia, eikä päivälämpötilatkaan ole olleet kovin leppoisia. Aurinko on  kuitenkin paistanut ja lämmittänyt sen verran, että pienten hetkien ajan olen jopa osannut iloita kevättalven hyvistä puolista. En ole siis lainkaan talvi-ihminen, ja etenkin tämä kulunut talvi on tuntunut aivan kohtuuttoman pitkältä ja kylmältä (vaikka ei tämä edes ole kylmimmistä päästä). Onneksi kesä on vielä edessä, toivottavasti se olisikin lämmin ja pitkä tällä kertaa. Hyvähän se kuitenkin on että meillä on vuodenaikojen vaihtelua, eipä se kesäkään tuntuisi samalle jos ei olisi talvea välissä. :)

Lähiretkeilyä parhaimmillaan

Flunssan kourissa kärvistellessäni olen ehtinyt tavallisen kuumeen lisäksi nostattamaan myös vaelluskuumetta. Olen katsellut Youtubesta Lars Monsenin videot Norjan ja Kanadan vaelluksilta ja vielä Nordkalotten 365-jaksot dvd:ltä. Tänään sitten tylsyyksissäni päätin lähteä retkelle oman pihan grillikotaan, kun en kuumeisena sen kauemmaskaan viitsi lähteä. Ensisijaisena tarkoituksenani oli kokeilla uutta makuupussia pakkassäässä, mutta siinä makoillessani päätin kuitenkin tehdä tulet ja keittää kaakaota.

Kyllä se tuollainen miniretkikin vähän tuo retkitunnelmaa, vaikkei se toki oikeaa retkeä vastaakaan. Mutta pitkän tauon jälkeen jo pelkkä nuotion tuoksu ja kupissa höyryävä kaakao tuovat hyvää mieltä. Ja tulipahan tartutettua uuteen makuupussiinkin samalla asiaankuuluvaa nuotion tuoksua, kun kostuneet puut taistelivat vähän aikaa syttymistä vastaan. :)

Makuupussi tuntui ainakin noin pikaisesti testattuna lämpimälle. Pakkasta oli noin -6 astetta, ja n. puolentunnin aikana vain jalkoja alkoi vähän paleltaa. Villasukkien kanssa olisin varmaan siltäkin välttynyt. Pussin mukavuuslämpötilaksi on luvattu -14 astetta, tosin luulen tämän olevan miesten mukavuuslämpötila, jolloin naisille vastaava lukema olisi varmaan siellä -8 asteen hujakoilla. Itse tulen varmaankin käyttämään pussia enimmäkseen plussakeleillä, mutta ihan hyvä jos sillä tarkenisi pikkupakkasissakin, joita syys- ja kevätreissuilla, ja pohjoisessa kesälläkin, voi hyvinkin olla.

Sorruin myös tilaamaan itselleni synttärilahjaksi (kuukauden etukäteen tosin) villapaidan. Toivottavasti se ehtisi tulla ennen ensiviikonlopun mökkireissua.

Retkeilykirjoja

Muutama viikko sitten tipahti postilaatikkoon retkeilylukemista, nimittäin Lars Monsenin uusin kirja, Kanada -Armoton erämaa. Kun pääsin kunnolla alkuun, niin lukaisin kirjan lopulta muutamassa päivässä läpi, kun en millään malttanut lopettaa lukemista. Tästä innostuneena ajattelin kirjoittaa tänne blogiinkin vähän omistamistani retkeilyaiheisista kirjoista. Kun jostain asiasta innostun, niin keräilen mielelläni siihen liittyvää kirjallisuutta, ja haluan kirjat ehdottomasti omaksi, jotta voin palata niihin uudelleen jos/kun tarve vaatii ja lukea ihan vain huvin vuoksikin niitä useampaan kertaan.

Kirjahyllystäni löytyvät Lars Monsenin Vaellus halki Alaskan, Pohjoiskalotti 365 (myös dvd-versiot tästä) sekä Kanada -Armoton erämaa. Jouni Laaksosen kirjoista minulla on Vaeltajan opas, Retkeilijän kansallispuistot, Erämaat sekä Retkeilijän autiotuvat. Muita kirjojani ovat Olli Aulion Suuri retkeilykirja, Tapio Laineen Vahingossa Vongoivalle sekä Erkki Lampénin Neljä retkeä läpi Suomen. Monsenin kirjoista haluaisin löytää vielä Eräretkeilijän kirjan ja Talviretken käsikirjan, ja Laaksosen kirjoista Kainuun luontokohdeoppaan. Näitä ei vain tunnu enää mistään löytyvän, joten täytyy pitää vain silmät auki, jos joku olisi myymässä omiaan. Kirjastostahan saa toki lainata mutta kun edelleenkin haluaisin ne omaa hyllyäni täyttämään. :)

Suurta retkeilykirjaa lukuun ottamatta olen lukenut kaikki kirjat kannesta kanteen, osan pariinkin kertaan. Erityisesti Laaksosen kirjoista pidän kovasti ja selailenkin niitä monesti etsiessäni vinkkejä niin varusteista kuin vaelluskohteistakin. Monsenin, Laineen ja Lampénin kirjat ovat pääasiassa retkikertomuksia, mutta erittäin mielenkiintoisia, ja kyllähän niistäkin hyviä vinkkejä löytyy. Vaikka netti on pullollaan tietoa ja reissukertomuksia kuvineen, niin kyllä nuo kirjat siltikin ovat ihan omaa luokkaansa. Ja onhan se huomattavasti miellyttävämpää lukea sohvan nurkassa kuin tietokoneen ruudun äärellä.

En nyt ala tässä jokaista kirjaa käymään erikseen läpi, saatan ehkä kirjoittaa niistä myöhemmin enemmän, mutta jokunen sana tästä Kanada-kirjasta, kun se on tuoreessa muistissa. Kirja kertoo siis Monsenin lähes kolme vuotta kestäneestä vaelluksesta Kanadan erämaissa 2000-luvun alussa. Hän reissasi pääasiassa yksin, tai no, vaihtelevankokoisen koiralauman kanssa, liikkui talvisin valjakolla ja sulan maan aikaan jalkaisin. Suurimmaksi osaksi hän majoittui teltassa, kaikkina vuodenaikoina ja hyvin vaihtelevissa sääolosuhteissa, eikä vaikeuksiltakaan vältytty. Mukaan mahtui lukuisia kohtaamisia karhujen, susien ja muiden villieläinten kanssa sekä muita hienoja ja vähän vähemmänkin hienoja hetkiä luonnon keskellä. En nyt halua paljastaa tämän enempää kirjan sisällöstä, mutta aivan uskomaton seikkailu kaikenkaikkiaan ja suuri hatunnosto Monsenille tuollaisen reissun toteuttamisesta, siihen ei varmasti moni pystyisi. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tuon kirjan, kuten myös kaikki muutkin edellä mainitsemani kirjat.

Vaelluskuume nousee päivä päivältä, kun valoa alkaa taas olla enemmän. Nyt onkin hyvä aika alkaa miettiä ensi kesää ja vaelluskohteita. Retkikarttaa olen jo selaillutkin, mutta sen kummempia suunnitelmia en ole vielä tehnyt. Alkukesästä voisi käydä "harjoitusreissun" jossain Kainuun metsissä ja pidempi reissu voisi sitten suuntautua jonnekin tunturiseudulle. Mutta katsotaan nyt. Aloitin hiljattain myös kuntokuurin, jota olen tehostanut kantamalla rinkkaa lenkeillä mukana. Osprey kulkee mukavasti selässä n. 10 kg kuormalla, en ole ainakaan vielä löytänyt kannettavuudesta moitittavaa. Cumuluksen makuupussia en ole vielä(kään) saanut testattua, mutta ehkä jonain päivänä vielä saan senkin tehtyä. Tai sitten en. :D Uusimmassa Erä-lehdessä oli juttu saman valmistajan Alaska-pussista, ja kokemukset olivat pelkästään positiivisia. Tämän ja muiden lukemieni kokemusten perusteella en usko että Panyam osoittautuu ainakaan kovin huonoksi ostokseksi, mutta aika näyttää.

Marraskuuta!

Jokunen tovi pääsi taas vierähtämään tämän blogin päivityksestä. Tämä loppusyksy on itselläni aika hiljaista retkeilyasioiden kannalta, ja kun syysreissukin jäi tekemättä, niin ei ole oikein ollut innostusta kirjoittaa. Toiset tuntuvat kehuvan tätä loka-marrakuuta hyväksi vaellusajaksi, mutta itse en ole oikein tästä vielä vakuuttunut. Koko ajan on märkää ja pimeää niin olisikohan tuo niin lystiä olla metsässä tai tunturissa? Tyhmä kysymys, totta kai metsässä ja tunturissa on aina hyvä olla! Sievinä päivinä iskeekin aina kauhea retkikuume, mutta sitten kun sataa monta päivää putkeen, väliin vettä, väliin räntää, niin silloin on ehkä aavistuksen verran mukavampaa sohvalla takkatulen ääressä kuin teltassa. Netti on täynnä uusia vaelluskertomuksia upeine kuvineen, joten niiden parissa aika kuluu mukavasti. Olen tosin yrittänyt säästellä niitä kevättalvea varten, jolloin vaelluskuume on yleensä pahimmillaan.

Syysreissu, josta aiemmissa viesteissä olen vouhkannut, jäi kuin jäikin tekemättä. Aikataulut vaelluskaverin kanssa eivät käyneet yksiin ja syksy tuntui loppuvan kesken. No, ehkä tuota ehtii retkeillä ensi vuonna, ja vielä sitä seuraavinakin. Välillä mielessä on käynyt ajatus että lähtisin yksinkin, tai siis koiran tai parin kanssa. Joku helppo kohde alkukesästä voisi sopia tähän tarkoitukseen hyvin, ja olisihan sitä mielenkiintoista kokeilla. Myös ajatus talviretkestä on alkanut houkutella. Tiedä mitä tässä vielä keksin. Mutta ensi kesän reissut nyt ainakin ovat jo suunnitteluasteella.

Varustehankinnatkaan eivät sitten jääneet rinkkaan ja makuupussiin. Bongasin tuossa aiemmin syksyllä myynti-ilmoituksen vähänkäytetystä teltasta, Vaude Power Lizardista, josta olen jo jonkin aikaa haaveillut. Teltta oli tässä aika lähellä, joten tottahan tilaisuus piti käyttää hyväksi ja lähdin katsomaan sitä. Koepystytyksessä teltta osoittautui todella hyväkuntoiseksi ja muutoinkin se vastasi odotuksiani, joten mukaanhan se sitten lähti. Pienihän se on, mutta eiköhän sinne yksi akka ja pari koiraa mahdu, kuten oli tarkoituskin. Mutta on se myös älyttömän kevyt. Ajattelin hankkia siihen jonkin kevyen kankaan lisäpohjaksi suojaamaan koirien kynsiltä ja toisen siihen pienenpieneen absidiin "lattiaksi". Teltta oli yllättävän helppo pystyttää. Pari vaarnaa uusin siihen myyjän suosituksesta, koska teltan omat vaarnat ovat todella heppoisia. Yhden narun joutunen myös vaihtamaan kun tuo (kuvissakin esiintyvä) riiviö kerkesi purra sitä sillä välin kun itse loikoilin teltassa sisällä parin minuutin ajan. No, onneksi ei pahempaa jälkeä saanut aikaan.

Ja teinhän minä toisenkin, joskin huomattavasti pienemmän hankinnan. Tilasin nimittäin uuden makuupussin kaveriksi silkkisen sisäpussin suojaamaan untuvapussia likaantumiselta. Kävin myös Biltemassa täydentämässä trangiaan kaasuvarastoja. Jostain syystä en ole löytänyt enää noita pienempiä Primuksen kaasusäiliöitä, kaikki ovat niitä jättikokoisia, eikä viitsisi sellaista raahata lyhyellä reissulla mukana kun vähempikin riittäisi. Onneksi Biltemasta sentään saa vielä noita pienempiäkin. Suurempia hankintoja ei toivonmukaan tarvisi lähivuosina tehdä kun kaikki nuo isommat varusteet on nyt hankittuna. Kunnollinen kuoriasu olisi seuraavana listalla, ja sitten mahdollisesti se G-1000-takki. Mutta ne eivät ole mitenkään kiireellisiä hankintoja, varsinkaan nyt talvea vasten. Vaikka tokihan nuo talven alennusmyynnit voisi käydä kurkkaamassa, jos sieltä jotain kiinnostavaa löytyisi.

Nyt kuitenkin suunta kohti metsää. Koitan olla jatkossa ahkerampi näiden päivitysten kanssa. :)