Syksyn ja loppuvuoden -19 kuulumisia

Näinhän se taas on aika vierähtänyt ja koko syksyn kuulumiset ovat jääneet päivittämättä. Olen vähän miettinyt tämän blogin tulevaisuutta viime aikoina, että olisiko sama lopettaa koko touhu. Tämä tietokoneella istuminen ei tahdo oikein innostaa kovinkaan usein, ja yhdenkin päivityksen tekeminen vie kuitenkin tuntitolkulla aikaa. Tuntuu myös että blogien aikakausi alkaa olla hiipumassa ja videot ovat nyt se, mikä kiinnostaa. Ei mulla toki tämän blogin tavoite olekaan koskaan ollut haalia isoja lukijamääriä, joten se ei ole niinkään kynnyskysymys, vaan ennemmin juuri tämä oma motivaatio kirjoittamiseen. En ole mitään päätöksiä kuitenkaan tehnyt. Voi olla, että nämä ns. hölynpölyt jätän vähemmälle ja kirjoittelen sitten pidempien retkien raportteja tänne. Jääpi nähtäväksi.

Nyt kuitenkin vielä hölynpölyä viime syksyltä ennen kuin (varmaan joskus vuoden päästä) alan päivittää kuluvan vuoden juttuja.

Mahtui syksyyn hölynpölyn lisäksi vähän retkeilyäkin, mutta vain yksi maastoyö johtuen omasta mukavuudenhalustani, tai mistä nyt ikinä. Ei vain tullut lähdettyä kaikesta suunnittelusta huolimatta. Onneksi ei olekaan mikään pakko.

 Syyskuun alussa suunnattiin ystävän kanssa vielä ruskareissulle Lappiin. Ruska olikin tänä vuonna huikean hieno, me vain oltiin muutaman päivän verran aikaisessa. Säät olivat kuitenkin taas huippuluokkaa, kuten meidän reissuilla on ruukannut olla ennenkin. Vain yksi sadepäivä, joka vietettiin lähinnä mökissä, mutta ei se sekään haitaksi ole.

Sulaojalla jälleen kerran vesitankkaus.

Matkalta tarttui mukaan pari uutta retkivarustetta. Tontusta on tuleva minun reissumaskottini.

Teno ilta-auringossa.

Aamulla oli hieno usva.

Valitsemanne maisema ei ole juuri nyt katsottavissa.

Sorruin ostamaan myös tällaisen n.30 g painavan repun kameralaukkuun. 

Utsjoen kylää.

Kalkujoenlammen kota.

Hyvin hylkii uusi kangas vettä.

Ruska komistui päivä päivältä.

Badosoaivin kivikaarre.

Evästauko.

Pakanamaankarttakin otti ja valmistui.

Matkalta lähti mukaan tällainen. 

Reissun jälkeen olikin enää viikon verran lomaa jäljellä, ja olo jo sellainen että voisi vaikka asettua kotiinkin välillä. Mökillä toki kävin vielä, mutta enimmäkseen retkeilyt painottuivat kotiympäristöön. Fatbikella tuli ajeltua aika paljon, ja se osoittautui kyllä oikein mainioksi menopeliksi.

Auringonkukat kukkivat komeasti, kunnes tuli ekat pakkasyöt.

Pyörän kanssa tehtiin tuttavuutta.

Minä en ikinä voita mitään arvonnoista, ja taas voitin. Mullahan ei noita reppuja vielä
montaa ollutkaan. 😆

Heinähukan toukka oli tietenkin välttämätöntä pelastaa autotieltä, ja paljain käsin. Jotkut
saavat kuulemma allergiaoireita näistä, joten älkää kokeilko tätä kotona.

Porkkanasato onnistui hyvin, mutta puikulat jäivät vähän pieniksi. Mikä lie tuo yksi epäsikiö tuossa keskellä. 

Huopasukkakokeilu.

Hyvin onnistui.

Iltalenkki vaihtui mustikanpoimintaan kun satuin harhautumaan tieltä metsään.

Puolukkaan lähdin ihan tarkoituksella.

Tällä on kyllä kätevä hurauttaa marjamettään.

Puolangalla oli hyvin herkkutatteja.

Mustamörskykin löytyi pihasta.

Suppilokausi vasta aluillaan syyskuun lopulla.

Ystävä tarjosi päiväteet ja eväät Isokankaalla.

Eka päiväretki pyörällä.

Lokakuulla täällä kotonakin alkoi olla jo harvinaisen hienot syysvärit. Kävin paljon pyöräilemässä, ja keräilin suppiksia vähän liiankin innokkaasti.

Pitkoksilla ajaminen ei ihan mennyt nappiin, mutta ehkä se siitä harjoituksen myötä. 🙈

Lokakuussa käytiin ystävän kanssa yhden yön retki Tervajärvelläkin. Reilut viisi vuotta näemmä piti tuon laavun "naapurissa" asua ennen kuin sinne yöksi pääsin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Suppispastaa illallisella.

Tuoreita suppiksia, sipulia, valkosipulia, creme fraichea, suolaa, pippuria ja parmesania sekä pastaa.

Hyvää tuli!

Just ja just vältyttiin nälkäkuolemalta tälläkin retkellä.

Iltatunnelmaa.

Ja aamutunnelmaa.

Ystävän upouusi Akka view-teltta koepystytettiin.

Arpavoittorinkka testissä.

Kaksi erilaista rinkkaa, kaksi erilaista pakkaustyyliä. 😅

Ruokinnalla alkoi jo olla vieraita.

Maa valkeana ensimmäisen kerran 13.10.

Sieniretkellä.

Välillä aika synkkiä päiviä.

20.10. Ensilumi ja punatulkku.

Vuoden viimeinen lämmin päivä täytyi tietenkin hyödyntää retkeillen.

Marraskuun alussa lunta oli jo sen verran reilusti, että pääsin aloittamaan lumikenkäkauden heti kuukauden alkupäivinä. Retkeilyt vähenivät mutta lumikenkäkilsoja kertyi mukavalla tahdilla.

1.11.

2.11.

3.11.

4.11.

6.11.

Heräteostoksena uudet lumikengät. TSL Symbioz access celestial hyperflex (olisivat vielä vähän vaikeamman nimen keksineet).

10.11.

Matkustaja kyydissä.

Kas noin tuli vesikelit.

15.11.

Jaa että synkkä kuukausi? No enpä tiiä...

21.11.

Viikkoa myöhemmin talvi oli taas paikalla.

30.11.

Joulukuu kului pitkälti samoissa merkeissä kuin marraskuukin. Lumikenkäilyä lähimetsissä ja kilometrien keräilyä 25 kilsan vähimmäisviikkotavoitteella. Toki myös jouluvalmisteluja mahtui mukaan.

Kivipeikolla vähän totinen ilme.

Tänä jouluna toteutin haaveeni suklaalaavusta.

Itsenäisyyspäivän aaton lumiukot kuuluvat jouluperinteisiin.

Joulumökki.

Laavulle piti toki tehdä myös ympäristöä, nuotiota ja tulistelijoita unohtamatta.

Joulun ajan meillä oli hoidossa pieni terroristi kultamussukka Elo.

Nyt jo peikkoa vähän hymyilyttää.

Napero.

"Mistäs minä tietäisin miksi tuo kenkä on tuossa."

Uudenvuoden ilotulitus sukulaisten seurassa. 💜

Sen pituinen oli vuosi 2019. Seuraavaksi sitten uuden vuosikymmenen pariin.