Hiihtoloma Utsjoella

Maaliskuun alussa sain mahdollisuuden pitää muutaman päivän vapaata ja lähteä käymään Lapissa. Tuolloin elettiin vielä aikaa, kun korona kummitteli vain melko kaukaisena uhkana Euroopan toisella laidalla, eikä se vaikuttanut menemisiin tai kulkemisiin mitenkään.

Lähdin aikaisin torstaiaamuna liikkeelle ja noin 10 tunnin ja 730 kilometrin ajomatkan jälkeen sain auton parkkiin Dalvadaksessa. Tavarat olin pakkaillut jo aika hyvin valmiiksi, joten lähtöselvitys sujui aika kivuttomasti. Kevyet tavarat pulkkaan, raskaat rinkkaan, ja ei-välttämättömät jäävät autoon seuraavana päivänä haettavaksi. Sitten vaan lumikenkää toisen eteen ja suunta ylöspäin.

Sodankylän kohdalla oli lunta liki pikkuauton korkeudelta.

Kamppeet pakattu. Rinkka selkään ja mäkeen.

Helpostihan tämä sujui. Pahin takana jo.

Ensimmäisen illan ohjelmassa on enimmäkseen kamiinan lämmittämistä ja tavaroiden järjestelyä paikoilleen. Ja tietenkin lumen sulattelua. Saunaa en jaksanut alkaa lämmittää, sen ehtisin hyvin tehdä huomennakin. 

Mökki pystyssä vielä.

Lumiukkosopat tulilla.

Eka yö meni vähän vilakasti, kun niin hirret kuin sängyn patjatkin ottavat aikansa ennen kuin lämpiävät kunnolla. Aamulla lähdin ensitöikseni käymään autolla hakemassa toisen tavarakuorman ja sitten tulin aamupalalle.

Aamumaisemaa.

Aamulenkki heitetty.

Lapiohommiksi menee.

Ihan jonkin verran tätä lunta. 

Salli aloitti heti juurtumisen tuohon peittoon.

Aamupäivällä suksin ylös tunturiin. Sää ei ollut paras mahdollinen, joten en ottanut keitintä mukaan vaan kävin ihan vain hiihtelemässä ja tutkimassa lumitilannetta. Loppupäivä menikin saunaa ja mökkiä lämmittäessä ja lumia sulatellessa. Ja saunoessa tietenkin myös.

Mustavalkoinen maisema.

Lauantaille oli luvassa koko reissun paras sää, joten päätin että se olisi retkipäivä. Aamulla kävin taas autolla lenkin kun olin olevinaan unohtanut sinne jotain tuikitärkeää. Tulipahan Sallillekin vähän liikuntaa makoilemisen lomaan.

Aamuhämärää.

Aurinko nousemassa jo.

Aamiaisen jälkeen alkoi pilviharso repeillä lupaavasti, joten oli aika pakata eväät reppuun ja lähteä tunturiin. Risukeittimen polttopuutkin oli tietysti otettava mukaan, kun tunturissa niitä ei nyt olisi tarjolla lainkaan. Evääksi mukaan pari riisipiirakkaa ja jälkkäriksi mustikkapiirakan pala ja menoksi.

Purosta ei ollut juuri tietoakaan.

Vain tämä avoin hete paljasti että kyllä siellä vettä on. Tällaiseen ei olisi kiva pudota.

Tauon paikka.

No hupsista, alusta tulessa. Lixada kuumentaa aikalailla
myös alustaa. Tarkkana siis risukeittimien kanssa sulanmaan aikaan.

 

Gaissat valkoisissa puvuissaan.

Taas hete. Tässä menee kesällä pienenpieni puronliru, mutta näemmä siinäkin on lähteitä, jotka pysyvät avoimina talven yli.

Tarjoillaan hyvin jäähdytettynä.

Lieköhän tässäkin heitteikkö.

Riekko on tehnyt suunnanmuutoksen ja pyrähtänyt lentoon.

Olihan se reissu. Viitisen tuntia vierähti tunturissa ja täytyy tunnustaa, että en ole ihan hetkeen kokenut moista hyvän fiiliksen aaltoa kuin tuolla kevättalven hangilla täydeltä terältä paistavan auringon alla hiihtäessäni. Ei sitä oikein pysty sanoilla kuvailemaan ja varmaan siksi nuita kuvia onkin noin paljon.

Retken jälkeen en jaksanut laittaa ruokaa, joten paistoin vain makkaraa kamiinassa. Onneksi ei oo pakko jos ei jaksa. Sauna tuntui taivaalliselle kuten yleensäkin retken jälkeen, tai ihan muutenkin. Aika hyvä päivä, vähään on ihminen tyytyväinen.

Sallilla oli kova päivä mökkivahtina.

Ilta-auringon viimeisiä säteitä.

Kuun vuoro ottaa vastuu valaistuksesta.

Sunnuntaina sain hitaan aamun kun en järjestänyt itselleni asiaa autolle tai muuallekaan. Tunturissa toki kävin, mutta kun en lähtenyt heti aamusta niin sain kaikessa rauhassa paistella munia ja pekonia aamupalaksi ja vetelehtiä lukemassa.

Kuu toi mieleen lapsuuden tietokonepelin, jota pelattiin kaverin
Amigalla. Näitä tämän näköisiä kavereita kulki edestakaisin pälpättävää ääntä pitäen
 ja niitä piti väistellä. Kultainen 90-luku.

Tunturissa ei ollut ihan eilisenveroinen ilma, mutta ihan mukava kuitenkin. Kovan tuulen takia en ottanut eväsvermeitä mukaan, eikä siellä tosiaan olisi tarennutkaan tauolle pysähtyä.

Pitikö olla hoppu? Nyt se on leikin loppu.

Taas helpoimman kautta.

Viimeinen ilta kuluikin tavaroita pakkaillessa, sillä aamulla oli aikainen lähtö. Olisihan tuolla viihtynyt pidemmänkin aikaa, mutta toisella kertaa sitten taas. Saa olla tyytyväinen että tuli ylipäätään tehtyä juuri tuolloin tuo reissu, kun nyt ei sitten tiedäkään milloin tässä pääsee seuraavan kerran Lappiin. Toivon mukaan kesän tai edes syksyn aikana.

Kamat kasassa. 

Pulkka vähän niskuroi. Ihan ymmärrettävää, en minäkään haluaisi tunturista
takaisin autotalliin möyröttämään.