Talvi -20

Kokeillaanpas päivittää talven kuulumiset heti perään nyt kun kerrankin sain itseni istutettua tietokoneen ääreen. 

Uusi vuosi käynnistyi Savossa sukulaisten luona, ja heti uudenvuodenpäivänä sain kuvata pähkinähakkia, joka vierailee ahkerasti heidän ruokinnallaan. Samalla tuli havaittua myös kuusitiainen sekä töyhtötiainen, joista jälkimmäinen oli turhan kiireinen tallentuakseen kameraani.

On se hieno lintu!

"Kuvaathan myös hienot selkäsulkani."

Edelliskesän poikanen on vielä vähän pörröinen, mutta sievä tietenkin hänkin.

Lintujen maailmassa aikuiset ruokailevat ensin ja poikaset odottavat kiltisti vuoroaan.

Kuusitiainen viivähti sen hetken että sain kuvan napattua.

Vähän vielä ruokinnan kingiä.

"Otitko nyt varmasti tarpeeksi kuvia, voi olla että et näe näin uljasta lintua pitkään aikaan?"

Sitten siirryin Puolangalle (suksilla tosin vain autolta mökille 1,5 km).

Muutamakymmenpäinen teeriparvi lehahti yli, kuvaan tarttui vain osa porukasta.

Vuoden eka päiväretki.

Nätti keskitalven pakkaspäivä.

Mökillä asustava Happystove pääsi tulille.

Hetteiköt olivat sulia pakkasesta huolimatta.

Illalla törmäsin vielä riekkoparveenkin. Aamun teeriparven lisäksi
myös pyyt vihelsivät mökin pihassa, joten sain kolme kanalintu-
lajia samalle päivälle.

Kotona jälleen, vähemmän talvinen kausi menossa. 

Ei nyt ihan tyypillinen tammikuu.

Kuusitiaista ei usein meillä päin näe. Kiva vieras!

Kakku maistuu.

Sinitiaisen ja kuusitiaisen palaveri.

Olen alkanut rei'ittää lahopökkelöitä, jotta metsätiasten olisi helpompi
aloittaa pesäkolon kovertaminen.

Sunnuntairetkellä taas.

Vähän etuajassa.

Innostuinpa tekemään tällaisiakin.

Vuoden kolmas sunnuntairetki. Trangia Triangle tällä kertaa mukana menossa.

Oulujoki 22.1.2020

Vertailun vuoksi Oulujoki 21.1.2019.

Helmikuu meni melkolailla samoilla aktiviteeteilla kuin tammikuukin. Kävin mökillä reissun ja muutoin lumikenkäilin ja lähiretkeilin kotosalla. Talven ja epätalven vuorottelu jatkui, eikä tänä vuonna sitten kunnon talvea tullutkaan kuin hetkittäin. Onneksi edes silloin.

Mustiaiset olivat meillä tv-sarjan kuvauksia paossa. Laumapotretti on taas niin uljas.

Tämän talvisempaa ei ollutkaan Oulujoella tänä talvena.

Tv-kuvaushässäkkää pakoon mökille.

Jotta repuista ei pääsisi tulemaan pulaa, niin ostin sitte tällaisenkin.
Helmikuussa vielä elättelin toiveita  kevättalven hiihtoretkestä,
joten hankin Fjellpulkenin vetovaljasrepun. Juomapullotaskut ovat onnettomat,
mutta muutoin ihan kelvollinen reppu.

Taas lähiretkellä.

10 yhteistä vuotta takana. 

Helmikuu ei juuri muuttanut tätä metsää talvisempaan suuntaan.

Mutta vain päivää myöhemmin talvi tuli taas käymään.

Mikäs se tämä reppu sitten on? No, sen ostin käytettynä mökkirepuksi mutta valitettavasti se on niin hyvä että nyt en
 enää tiedä raskinko viedä sitä sinne. Olen toivoton. 

Ja risutulilla. Alkuvuoden aikana on kyllä tullut päiväretkeiltyä ihan kiitettävästi.

Eipä ollut suollakaan häävisti lunta.

Vanni, ole kunnolla.

No nyt on parempi.

 

Maaliskuun alussa, siihen aikaan kun elämä oli vielä suht normaalia ja reissaaminenkin sallittua, kävin reissun Lapissa. Teen tästä reissusta kuitenkin oman postauksensa, koska kuvia tuli taas räpsittuä hiukan liikaa. Tuon reissun jälkeen ehdin käydä vielä Puolangallakin ennen kuin Suomi laitettiin säppiin ja ihmiset kommennettiin koteihinsa. Lumikenkäilykausi alkoi jo neljän kuukauden jälkeen vaihtua kävelyyn ja juoksuun, mutta kertyi kenkäilykilometrejäkin vielä reilut 70. Koko talven saldo näyttää jääneen lukemaan 530,67, joista liki 500 tuli talsittua marraskuussa ostamillani uusilla lumikengillä. Kenties tuosta voi jo päätellä mielipiteeni niistä, mutta jos joku vielä miettii asiaa, niin puetaan se vielä sanoiksikin: Ihan loistavat lumikengät! Joustava rakenne toimii todella hyvin epätasaisessa maastossa ja kovaksi tampatuilla, jäisilläkin reiteillä, mutta myös pehmeässä lumessa. Minä kun kenkäilen enimmäkseen metsämaastossa syviäkin ojia ylitellen, niin pohjien pidon on oltava huippuluokkaa. Ja sitä se kyllä onkin. Tässä kerran kun otinkin vertailun vuoksi vanhat Tsl Randot lenkille, niin olin kahteen otteeseen persiilläni ojanpohjalla kun pito ei ollutkaan niin hyvä kuin mihin olin symbiozien kanssa tottunut. 😆

Joskus odotus palkitaan. Näin viime talvena tuossa kotijoella eräässä koskessa karan ja siitä asti olen salaa toivonut että näkisin sellaisen myös "omalla" koskellani, jonka ohi kuljen lähes päivittäin. Ja siinä se nyt viimein oli! Kamera oli luonnollisesti kotona, mutta onneksi kaveri oli paikalla vielä kun palasin takaisin kameran haettuani. Konstikas kuvattava se oli, samoin kuin tuo koskea mukaileva risukkokin oli kulkea, mutta onnistuinpa jokusen kohtuullisen kuvan saamaan. Tämä vuosi on oikeastaan alkanut aika mukavasti lintuhavaintojen osalta, vaikken ole edes nähnyt vaivaa asian eteen. Hienot havainnot on vain tarjoiltu eteeni. Ja nyt kun menin tämän ääneen sanomaan niin en taida nähdä koko loppuvuonna muita kuin harakan. Hieno lintu toki sekin. 

 

Syreeni jo silmuja kasvattelee.

Taas tuli se jokavuotinen vanhenemispäivä.
 Minusta voisi joku vuosi jäädä jo välistäkin.

Lumet sen ku hupenee vaan.

Erään aamun taivas.

Mahtava lahopuu!

Ja retkellä.

Tällä kertaa ihan nuotiohommia.

Olen kulkenut talven aikana lukemattomia kertoja alle metrin päästä tästä
 ja nyt vasta huomasin.

Hankinta kevään harakkalintubongailuja varten.

Hyvin näkyy.

Kookas tassu se on metsäjänikselläkin.

Aamulenkit saa jo tehdä valoisassa.

Lumitilanne maaliskuussa -20

Lumitilanne maaliskuu -19

Keväisempää tunnelmaa jo havaittavissa.

Jokohan pärjäisi ilman lumikenkiä.

Lämmin.

Iso Lixada-keitinkin tuli hankittua.

Oikein hyvä nuotionkorvike.

Talvipyöräilyä kokeilemassa.

Hienot luistelujäät olisi ollu.

Mikäs näitä kelkkauria on ajellessa.

Kotona odotti piirakkahommat.

Tähän alkaa muodostua vesieste ja sitten täytynee tehdä muutoksia lenkkireittiin.

Siinäpä olikin vuoden ekan neljänneksen tunnelmat tiivistettynä. Vielä kun saan sen Lapinreissun purkitettua niin blogihan alkaisi olla ajantasalla. 😲 Ihmeiden aika ei sittenkään ole ohi.

Nyt kun elämme tätä vallan poikkeuksellista aikaa, niin en ole juurikaan osannut tehdä tulevalle retkikaudelle mitään suunnitelmia. Enköhän tässä jotain yöpymisiä lähialueilla tule tekemään jos nyt elän terveenä pysyn. Mutta eipä tässä kohtaa voi muuta sanoa kuin että aika näyttää.