Kevätyö suonlaidassa

Helatorstain aikaan olin useamman päivän mökillä, ja päätin että tuolla reissulla pitäisi käydä avaamassa retkiyöpymiskausi. Niinpä juuri Helatorstain iltana pakkasin rinkan ja suuntasin suonlaitaan yöksi. Ensin halusin kuitenkin käydä eräällä kalliolla katsomassa auringonlaskua. Sieltä lähdin kohti suota ja etsimään sopivaa telttapaikkaa. Suolle en tietenkään ajatellut telttaa pystyttää, vaan haaveena oli paikka, mikä olisi kuivalla maalla mutta hyvällä näköyhteydellä suolle.

Jänöjussi näyttäytyi.

Täälläkin on joskus ollut kaunista vanhaa metsää.
Ei ole enää.

Tovin aikaa piti kulkea suolla ennen kuin hyvä paikka löytyi. Minähän olen maailman rasittavin ihminen mitä tulee telttapaikan etsintään, enkä meinaa itsekään aina jaksaa sitä päättämättömyyttäni. Harmi kyllä, itseäni en pysty jättämään matkasta kun lähden retkelle. Voisinpa jättää edes pään.

Ospreyn toinen retki.

Iltatulilla.

Yöllistä valonkajoa pohjoisella taivaalla.

Yö meni vähän huonosti. Alkuyöstä paleli aika kovasti, ja piti käydä vähän jumppaamassa ulkona jotta sain kropan kunnolla lämpimäksi. Voin vain kuvitella sen näyn, kun juoksin kahdeksikkoa krokseissani ja villahameessani teltan vierellä. Onneksi ei ollut ketään katsomassa.

Aamulla kuulin kun pari isohkoa lintua lensi kaartaen teltan yli, ja kuinka ollakaan, ne laskeutuivat ihan lähelle telttaani. Ne olivat hanhia, ehkäpä metsähanhia, en noita tunne kovinkaan hyvin. Teltta osoittautui hyväksi piilokojuksi, ja sain katsella lintujen puuhasteluja makuupussissa maaten. Tietenkin yritin ottaa kuviakin niistä, mutta ainahan se jokin puu sattui tielle. 

Aamu oli todella kaunis ja lämmin, joten istuin pitkään risutulistelemassa ennen kuin aloin pakkailla telttaa kasaan. Mielettömän hieno retkiaamu.

Aamupalaksi puuroa ja tädin tekemää piirakkaa.

Ja tietenkin aamujälkkäri, kuten retkellä kuuluukin.

Tonttu matkassa tietenkin.

Nämä pitäisi vielä tunkea rinkkaan ja sitten menoksi.

Onnistunut retkikauden avaus.

Paluumatkan käppäilin melkolailla suorinta, tai siis helpointa tietä. Matkaahan kertyi vain 2,5 kilometriä, eli kaukana en ollut, mutta eipä sitä aina tarvi niin kauas lähteäkään. Onnistunut pikkuretki, vaikka unet nyt jäivätkin vähän vähiin.