Heinäkuuta

Ajattelin, että heinäkuun kuulumisista ei tarvisi edes tehdä omaa postausta, koska eihän silloin tapahtunut yhtään mitään. Näin jälkeenpäin tuntuu että työaamujen jälkeen istuin vain aurinkotuolissa (varjossa) ja luin kirjaa aktivoituen vain välillä leikkaamaan ruohoa. Ja viikonloput istuin mökillä varjossa. No, nyt kun noita kuvia katselin, niin saattoi siihen kuukauteen jotain muutakin mahtua, joten eipä nyt tungeta näitä tuonne elokuun postaukseen vaan tehdään ihan omansa, niin pysytään jonkinlaisessa järjestyksessä näiden kanssa.

Olen näemmä kuvaillut kukkia ja perhosia, käynyt suolla ja löytänyt jopa muutaman hillankin, poiminut mustikkaa ja vadelmaa, käynyt Sallin kanssa lääkärissä, syönyt jätskiä ja melonut ja veneillyt. Hyvänen aika, siis paljon muutakin kuin pelkkää loikoilua.

Päivänkakkaroita riitti pellonlaidoilla.

Yksi suosikeistani, peltolemmikki.

Valkoinen kissankello.

Väliin taas loikoiluakin.

Kesän ekat mustikat.

Puolangan torilla. Suklaatötterö Katiska-grilliltä on kuulunut kesäperinteisiini niin kauan kuin muistan.

Rauhallinen potilas, josta ei löytynyt vikaa. Helle vain vei voimat.

Kotipihan pionit.

Heinänteko oli kerrankin helppoa säiden suhteen.

Säikähdin että mikä hemmetin järvihirviö. Mutta juurihan se vain. 

Siinä on vesikulkuneuvoa valita asti.

Mökkijärvemme ainoa saari. Tarinan mukaan siellä on aarre, mutta sen löytäminen ei olekaan ihan yksinkertaista.
Tarvitaan yksiöinen varsa ja leppäreki, mukaan yksiöinen vauva ja vielä yksiöinen jää, jota pitkin tuolla porukalla aarrejahtiin mennään.

Huima marjasaalis. 1,5 h rämpimisen tulos.

Uudenkarheaa sääskimyrkkyä löytyi.

Heinäkuussa tein myös reissun Kuopioon ja Leppävirralle sukulaisten luo. Teimme mukavan veneretken saareen, missä uitiin ja paistettiin lättyjä. Hellesään aktiviteettia parhaimmillaan.

Tottahan se pitää helteellä pipo ostaa ettei vaan päätä palele.

Vadelmaa tuli tänä kesänä paljon.

Oikukas amiraali juoksutti minua pitkin pihaa. Mutta ähäkutti, sainpas muutamia kuvia siitä.

Oman maan satoa.

Kuivuuden myötä joessa oli vesi matalalla.

Järven ja joen välinen puro kuivui ihan täysin.

Koskessakaan ei kummoisia kuohuja ollut.

Mustikka-apaja bongattu.

Kaikkea sitä marjojen mukana kotiin kulkeutuukin.

Mitä ihmettä täällä tapahtuu.

Pelästyiköhän punainen kaveri hämähäkkiä noin kovasti. 😆

Löytyihän sitä mustikkaa kun lakkasi etsimästä.

Täysikuu.

Viimein sain hankittua kauan suunnittelemani hätälähettimen.

Uuden keittimenkin hankin, ja siihen tuulisuojan Motonetistä.
Nappasin pari elementtiä pois, koska lyhyempikin seinämä riittää.

Pieni valuvika, sillä tuo saranassa oleva tikku pääsi ihan vapaasti valahtamaan pois paikaltaan. 

Jesari auttaa ongelmaan kuin ongelmaan. Nyt pysyy, ainakin hetken aikaa.

Lopullinen paino.

Suojapussin ompelin itse. Kevyempi vaihtoehto kuin mukana tullut muovikotelo.