Alkukesää

Mitäköhän kaikkea tässä onkaan jäänyt blogiin päivittämättä. Retkikertomukset olen tehnyt, mutta kaikki muu hömpänpömppä on näemmä päivittämättä pariltakin kuukaudelta. No toisaalta en ole kyllä ihan hirveitä ehtinytkään tässä tehdä, varsinkin tuonne juhannukseen saakka piti aikamoista hulabaloota erinäisten hommien kanssa, että siinä meinasi jo vuorokaudesta tunnit loppua välillä. Reilun kuukauden ajan pääroolia elämässä esittivät punainen ja valkoinen maali, muutama pensseli sekä tellinki. Viikonloput sentään sain pidettyä suunnilleen vapaata tuosta urakasta ja ne taisin viettää mökillä. En muista enää. No kuitenkin, talo on saanut uuden maalipinnan ja säätkin suosivat maalausurakkaa enemmän kuin oli lupa toivoakaan. Myös huushollissa sisällä vallineen kaaoksen sain lopulta selviteltyä ikkunan- ja matonpesuineen. Kattohuopaprojekti tuossa vielä olisi levällään, mutta elämään tuli nyt pari muuttujaa, joten saa nähdä siirtyykö se ensi kesän urakaksi. 

Toukokuussa siis maalasin ja kävin pari mökkireissua, piipahdin Rovaniemen erämessuilla sekä kävin pikavisiitillä Kuopiossa. Noiden parin yöretken ja Siikavaaranreissun lisäksi kävin vain yhden päivä- tai pitäisikö sanoa iltaretken lähisuolla. Muutoinpa en enempiä retkeillyt, vaan kuljin metsissä ihan vain lenkeillä. Lenkin ja retken erohan on mulla seuraava: retkelle otetaan reppu keittimineen ja eväineen, kun taas lenkille mennään vain kävelemään. Erikseen tulee vielä marja- ja sienireissut. Tarkkaa on.

Kevättulvaa mökkijärvessä helatostain aikaan.

Kyyyllä se paras tunne tulee, kun tulet aamulla töihin ja kohtaat ensimmäisenä kumimatolle kaatuneen melassisankon.
23 vuotta hevosten parissa, niin sitä ei ihmettele juurikaan mitään enää. (Tämä nyt livahti tänne mökkikuvien väliin, mutta olkoon.)

Erämessuostos

Pakurisaippua taisi olla tämä. Tuo tikku-ukko estää
saippuaa tarttumasta astian pohjaan.

Mansikkamaa valmis.

Makuupussi pääsi taas pesulle.

Aamukävelyllä.

Ojasta nousi usvaa viileänä aamuna.

Kallaveden yllä ukkospilviä.

Kotijoella alkaa vihertää.

Investoin itselleni grillin.

Maalaushommissa. Katonharjan korkeudelta on hyvät näköalat.

Toiseenkin suuntaan näkymää.

Vaahteranlehdet ja aamuaurinko.

Preerialle aitaa. Työhommia.

Kotimetsän korvasieni.

Retkibloggaajien tapaaminen suoretkeilyn, teen ja rähmäpullan merkeissä. Menossa mukana Tapani Kunnas

Maukkaat eväät.

Semmoinen oli toukokuu. Sitten kesäkuun kimppuun. Kuun ekan viikon ajan jatkui aika pitkälle sama meno kuin toukokuussakin, eli maalausta, aamulenkkejä ja mökkiviikonloppu siihen päälle.

Synttärisankari 6 v.

Isä-tulkulla pitää kiirettä vaikka lapsoset lähtivät jo pesästä.

Sitten koitti viikon lomapätkä ja Lappiinhan se oli lähdettävä hetimmiten. Lauantaiaamuna liikenteeseen ja erinäisten pysähdysten kautta mökille.

Vesitankkaus Sulaojasta.

Mummolta jäänyt Ikean taittopöytä pääsi omalle paikalleen. On muuten kätevä pieneen tilaan kun molemmat pöytälevyt
taittuvat alas, jolloin hökötys ei vie juuri yhtään tilaa.

Olihan tänne taas ollutkin ikävä.

Sunnuntaiaamuna päätin hyödyntää hyvän sään ja lähteä aamupalalle tunturiin.

Uuvana kukkii jo.

Lumiukkomateriaalia löytyi vielä reilusti.

Koivun runko kertoo, kuinka korkealle lumipeite talvella yltää.

Tunturikoivurisut eivät ole parasta mahdollista polttoainetta.
Juuri kun pitkän odottelun jälkeen vesi alkoi viimein lämmetä,
niin eiköhän koko helahoito kaatunut maahan.
Ja uusiksi koko homma... 😒

Tunturissa oli vielä kovin harmaata, mutta puro oli silti yhtä hieno kuin kesälläkin.

Aamiainen, ja työn ja tuskan takana ollut teevesi.

Maanantai oli kylmä sadepäivä. Kävin vain naapurikukkulan huipulla ihastelemassa maisemaa.

 

Kotatulilla.

Tiistaina ajelin Karigasniemelle ja kävin Sulaojan ympäristössä muutaman tunnin käppäilyllä. Tarkoitus oli kulkea maastouraa jonkin matkaa ja palailla Kevonreittiä takaisin, mutta eihän siitä tullut mitään, kun Luomusjoen ylittävää "siltaa" ei enää ollutkaan. Taitaa olla vähintään viisi vuotta siitä kun olen tuolla viimeksi käynyt, joten onhan siinä ajassa ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Aika vänkkyrä se silta taisi olla jo silloin. Kahlaamallahan tuosta olisi mennyt heittämällä, mutta laiskuus iski, eikä kieltämättä sääkään nyt innostanut riisumaan housuja (joissa on ne typerän kapeat, venymättömät lahkeet) ja kenkiä pois. Niinpä lähdin kulkemaan joen vartta pitkin ja nouseskelin aikanaan kevonreitille ja jatkoin sitä pitkin vähän matkaa. Sitten bongasin alaoikealla vettä ja lähdin katsomaan että mikä siellä oikein on. Jännänmallinen lampihan sieltä löytyi. Melkein voisi luulla sitä ihmisen aikaansaannokseksi, mutta tuskinpa se kuitenkaan sitä on. Lammen jälkeen lähdin nouseskelemaan kohti Gamahbelvarria, jonka olin nyt saanut päähäni käydä huiputtamassa. Kiemurtelin koivikossa syntyjä syviä pohdiskellen ja aikanaan päädyin huipullekin. Koitin siinä ottaa meistä koirien kanssa yhteiskuvaa sen hetken minkä tarkenin kylmässä tuulessa paikallaan oleskella.Sitten laskeuduin hiljakseen takaisin autolle, joka odotteli maastouran varrella. Joskus minä vielä otan yöpymisvermeet ja teen parin yön retken tuolla. Se maasto on jotenkin hauskaa, sellaista kumpuilevaa hiekkamaastoa, pieniä lampia, tasaista katajakenttää ja sopivasti koivikkoa. Retken (tai itseasiassa lenkin, kun ei ollut reppua eikä eväitä ☝) jälkeen kaupan kautta takaisin mökille.

Keskiviikkona lähdinkin jo edellisessä postauksessa selostamalleni retkelle ja sieltä palattuani lähdinkin seuraavana aamuna jo kotia kohti.

Reitti löydetty.

Tämän parempaan en taas pystynyt, mutta menköön.

Heti näyttää paremmalle kun olen itse kameran oikealla puolella. 😆

Tämä on se hassu lampi. Väärässä järjestyksessä taas kuvat mutta niin...

Mukavaa maastoa kulkea. Taustalla kohoaa "Tapanin tunturi", eli Karigasniemen Ailigas.

Sulaojaa pinnan alta.

Pilkahdus aamuyön auringosta.

Testissä risukeittimen ja spriipolttimen yhdistelmä. Toimii, joskin kovalla tuulella hitaanlaisesti.

Tuulensuojassa isokin pannullinen lämpesi yllättävän äkkiä.

Kotimaisemissa jälleen.

Isokankaanjärven laavu.

Juhannusta vietin tällä kertaa Puolangan mökillä. Säät olivat mitä olivat, niinkuin juhannuksena yleensäkin, mutta ihan rento pidennetty viikonloppu hyvine ruokineen, eikä seurassakaan ollut valittamista.

Vanha ritariperhonen poseerasi lobelian kukilla.

Aika monta vuotta siihen meni, että istuttamani lumipalloheisi alkoi viimein viihtyä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Loimulohi ja virallinen valvoja.

Kolmisen tuntia siihen meni. Ei pikaruokaa, mutta hyvää oli.

Puolangan uusi tervemenijäistoivotus.

Oulujoki ja kesäaamu.

Suolla jälleen.

Karpaloita näyttäisi tulevan runsaasti.

Tällainenkin kävi kylässä. Mistä lie tullutkin.

Viime viikolla piipahdin kiertämässä Isokankaan polun pitkästä aikaa.  Kymmenisen kilometriä taittui muutamassa tunnissa risukeittelyineen. Oli ilahduttavaa huomata, että Kummunkorven laavu ympäristöineen oli nyt oikein siistissä kunnossa. Kiva pikku lounasretki, ja tuulinen sää piti sääsketkin loitolla.

Lounas.

Viidakkoakin välillä.

Kotijokea taas

Perinteinen kesäkimppu luonnonkukista.

Pinaattisatoa tuli reilusti ja tulee vielä lisääkin.

Lauantain grillailut.

Siinäpä ne olisi nyt tärkeimmät. Pidempiä retkiä ei ole nyt näillä näkymin suunnitteilla ennen elokuuta, jolloin pidän varsinaisen lomani, eikähän heinäkuu sääskineen ja helteineen olekaan niin ihanteellista retkiaikaa. Marja-aikaa tässä jo innolla odottelen ja kohtahan se alkaakin olla käsillä.