Elokuuta ja lomailua

Elokuu alkoi perinteisesti synttärisankaria juhlimalla. Salli täytti pyöreät 10 v.

Uuden keittimeni loputkin osat (tuulisuojan esittelinkin jo heinäkuun postauksessa) saapuivat, ja pääsin testaamaan kuinka se toimiikaan. Kyseessä on siis MSR Pocket rocket 2 -kaasukeitin, jonka ostin Jetboilin tilalle sooloreissuja varten. Jetboilista en oppinut koskaan tykkäämään, joten se lähti uuteen kotiin.

Samalla kun testasin keitintä, niin mittasin myös huvikseni kaasua kulutusta. Säiliössä oli jäljellä 40 g, jolla keitin 2,5 litraa vettä sekä vielä yhden 1,5 litran satsin lähes kiehuvaksi. Nuo ensimmäiset erät kiehuivat jonkin aikaa ylimääräistäkin, joten uskoisin että säästelemällä tuo kolmaskin erä olisi päässyt kiehumispisteeseen saakka. Toki tässä olosuhteet olivat hyvät, oli lämmin ja suht tuuleton sää, mutta sanoisin että semmoinen kolmisen litraa pitäisi kyllä kiehua tuolla 40 grammalla vaikka tuulisi ja olisi viileämpääkin.

Synttärisankari.

Melkoinen kasa vajaita kaasusäiliöitä jäänyt reissuilta.

Uuteen keittimeen hankin tietysti omat keittoastiatkin. Trangian 25-sarjaa.

Polttimella on oma boxinsa.

Koko komeus kasattuna. Kaasusäiliön jalka löytyi Biltemasta.
Se vakauttaa tornin vähän epätasaisemmallakin alustalla.

Loma alkoi elokuun ekana viikonloppuna ja sille lähdettiin hakemaan vauhtia mökiltä. Sunnuntaina kotiin palattuani nakkelin lisää kampetta autoon ja otin samantien suunnan kohti pohjoista.

Lomanalkajaisloikoilut.

Matkalla pohjoiseen.

Kaveri oli lähtenyt samoihin aikoihin liikkeelle omalla autollaan ja sovimme treffit Rovaniemelle. Olimme siis lähdössä yhdessä Lappiin, mutta eriävistä aikatauluista johtuen jouduimme nyt menemään kumpikin omilla autoillamme. Ei kovin ekologista tietenkään, mutta joskus näin.

Rovaniemellä käytiin syömässä ja päätettiin että jatketaan siitä eteenpäin niin kauan kun jaksetaan ja etsitään sitten paikka, missä voidaan yöpyä autoissa. Sopiva paikka löytyi lopulta vähän Vuotson pohjoispuolelta.

Autoleiri.

Aamulla matka jatkui Ivaloon ja edelleen Inariin, missä kävimme kiertämässä Siida-museon. Se on kyllä kiva paikka, vaikka olin sen jo kertaalleen kiertänyt aiemminkin. Illan mittaan sitten ajelimme mökille Dalvadakseen.

Pohjoiseen ne mustikat menneet on.

Punikkitatitkin alkavat heräillä.

Lohen savustelua.

Kävimme ajelulla Norjan puolellakin. Ensin ajettiin Nuorgamiin, sieltä Tana Bruhun ja edelleen kohti Ifjordia. Pysähdyimme Ippagirkun retkeilyreitillä, sillä halusin käydä katsomassa, sattuisinko löytämään äitini viime vuonna sinne pudottamia retkipatjaa ja krokseja. No enhän tietenkään löytänyt, kun ne eivät olleet pudonneet polulle vaan metsään, jonka läpi vähän oikaistiin. Mutta saatiinpa Vannin kanssa pieni lenkki tehtyä hienoissa maisemissa. 

Matka jatkui Ifjodiin ja sieltä Mehamniin saakka. Sinne ajettiin melkoisen kivierämaan läpi, ja perillä odotti pikkuinen kyläpahanen keskellä ei mitään. Nätti paikka, ja täällähän kun merelle katsoo, niin vastaranta on jossain Huippuvuorilla, satojen kilometrien päässä.

Palasimme samaa reittiä takaisinpäin ja jäimme yöpymään jo menomatkalla hyväksi katsomallemme paikalle sievän joen varteen. Ilta-aurinko valaisi upeasti maiseman juuri kun olimme päässeet telttaan. Ei auttanut, vaan oli noustava ylös kuvaamaan. Aamulla matka jatkui taas Ifjordiin ja sieltä Lakselvin ja Karasjoen kautta takaisin mökille.

Mehamnissa.

Kivierämaata matkanvarrelta.

Ystävä lähti perjantaina ajelemaan takaisin kotiin, ja samalla kun saattelin hänet tienvarteen, niin päätin ajella Badokseen päiväretkelle. Viime vuonnahan kävin Erttetvarrin vanhalla poroaidalla, ja nyt halusin nähdä myös Badosoaivin vastaavan kivikaarteen. Sinne tulisi aika sopiva matka noin päiväretkeä ajatellen, ja sääkin oli mitä oivallisin tätä tarkoitusta ajatellen.

Jätin auton tienvarteen ja lähdin nousemaan mönkijäuraa pitkin ylös tunturiin. Jyrkän alun jälkeen matkanteko alkoi helpottua. Matkanvarrelta löytyi paljon mustikkaa ja muutamia hillojakin.

Poroaita löytyi ja aikani sitä tietenkin ihastelin ja kuvailin. Hieno paikka oli tämäkin, vaikkakaan ei ihan niin hyvin säilynyt kuin Erttetvarrin aita. Palalilin jonkin matkaa takaisinpäin ja jäin tauolle nätin puron varteen. Lounaaksi lämminkuppikeitto ja teetä. Jotain suklaatakin saattoi tietysti olla. Tauon jälkeen suunnilleen samaa reittiä takaisin autolle samalla mustikoita keräille. Matkaa kertyi n. 12 km, oikein sopiva päiväretki siis.

Täältä näemmä löytyy hillaakin tänä kesänä.

Kivikaarre löydetty.

Tauolla.

Lämminkuppikeitto ei ole kummoista, mutta jotain suolaista nyt
kuitenkin.

Nätti paikka. Menomatkalla näin piekanan lentelevän tässä laaksossa.

Keitinkalusto pakkautuu mukavasti pannun sisään.

Mitäköhän ihmettä tässä tapahtui. Jokin touhotti jotain tuolla kaivamasaan kolossa. Mutta en oikein saanut selvää että mikä.

Iltapalaa löytyi mukaan.

Oleilin viikonlopun ajan siinä mökillä sadetta pidellen. Kävin vain pienellä kävelyllä lähikoivikossa ja hakemassa vettä purosta kun harmaa sadesää ei oikein houkutellut tunturiin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan parin kaverin olisi ollut tarkoitus tulla mökille alkuviikosta, ja olisimme sitten yhdessä lähteneet siitä Norjan turneelle. Sääennusteet kuitenkin vaikuttivat onnettomille, joten lopulta muutimme suunnitelmia siten, että kaverit lähtivätkin suoraan Norjaan ja minä puolestani kotiin. Onneksi elämässä ei tarvitse aina mennä käsikirjoituksen mukaan, vaan tarvittaessa voi muuttaa suunnitelmia.

Ei kovin mieltäylentävä sää.

Kaiknlaista lähdettä sitä onkin.

Kotona en toki kauaa läsinyt, vaan jo tiistaina ajelin Puolangalle ja keskiviikkona sieltä edelleen Hossaan. Tästä retkestä lisää omassa osiossaan.

Koppelo tiellä. Oli pyöräyttänyt hienon pesueen, jonka tapasin tulomatkalla.

Jo sitä on aikoihin eletty kun tämmöisen projektin aloitin.

Isäntämies kävi syömässä pihasta kaikki tatit. Tai oikeastaan vain niiden lakit.

Viikon verran siinä vierähti mökkeillessä, ja sitten kun olin jo ajatellut lähteä kotiin, niin jouduinkin yhtäkkiä mukaan asuntoautoreissulle. Mikäs siinä, lomalla ollessa parasta on just tämä kun voi vaan ottaa ja lähteä, ja vielä kun puoli omaisuutta on jo valmiiksi mukana, niin mikäs siinä. Reissuun vain.

Ajelimme ensin sukulaisten luo Leppävirralle, mistä jatkoimme seuraavana päivänä Puumalaan ja edelleen Punkaharjulle. Puumalassa piti tietysti käydä katsomassa Kummakiveä, joka olikin aikamoinen näky. Punkaharju oli hieno paikka sekin, joskaan yhtään kuvaa en sieltä tullut näköjään ottaneeksi. Reissun viimeinen yö oltiin Lieksassa, ja perjantaina palailtiin takaisin mökille. Olipa kiva päästä pitkästä aikaa asuntoautoreissulle. Toivottavasti ottavat mukaan toisenkin kerran. :D

Puumalan sillan näköalaa.

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa. Hienoa kuusimetsää.

Melkoinen tapaus tämäkin. Kuvissa näyttää paljon pienemmälle kuin mitä se oikeasti onkaan.

Kiersin takaisin autolle sammalsillan kautta. Pikkukengillä hiukan haasteellinen ylitettävä, mutta pääsihän tuosta.

Olin positiivisesti yllättynyt, että etelässäkin voi päästä noinkin erämaiseen tunnelmaan. Hienoa luontoa.

Auringonlaskun värejä Pielisellä.

Asuntoautoilun jälkeen olikin jo aika palailla kotiin. Viimeisellä lomaviikolla kävin Salamajärvellä retkellä, mutta muutoin olinkin ihan vain kotosalla. Olihan tuota taas reissattukin ihan kiitettävästi. Salamajärven reissusta on tietysti tulossa myös oma kertomuksensa.

Omenapuu teki tänä vuonna vain yhden ompun. Porkkanoita sen sijaan tuli runsaasti.

Lintulaudalta kylväytynyt auringonkukka. Ainoa, joka selvisi kuivuudesta huolimatta kukintavaiheeseen asti.

Tattejakin alkoi löytyä.

Pieni, mutta äkäinen kyy. Sievä ku mikä.

Onneksi sattui olemaan pari paitaa päällekkäin kun lähdin kävelylle. Muuten olisi pitänyt luikkia metsien kautta kotiin
kun jollain nuo sienet oli tuotava. :D

Siinäpä menikin se elokuu, ja loma myös. Syyskuun postauksessa jatketaan.