Hellettä ja itikoita Finnmarkissa

Siinäpä se meni meikäläisenkin kesäloma, 5 vk yhdessä hujauksessa. En juuri ehtinyt kaupunkikammiossani mätänemään kun piti käydä mökillä ja pohjoisessa ja Kuopiossa ja taas mökillä ja taas pohjoisessa jne. Ja ne  muutamat välipäivätkin tuli sitten useimmiten vietettyä Sanginjoella, jonne nyt kuskasin sitten loputkin maallisesta omaisuudestani. Johan tuo puoli vuotta kaupunkielämää olikin ihan riittävästi. Nyt on taas tilaa ja luontoa ympärillä ja raikasta ilmaa hengitettävänä, ja mikä parasta, omilta mailta löytyy niin jokirantaa, mustikkametsää kuin hillasuotakin. Niin, ja Isokankaan laavutkin ovat nyt vain reilun kymmenen kilometrin päässä!

Mutta niin. Kesäloman reissailuista voisi kirjoitella oman postauksen ja kuvakoosteen, mutta nyt olisi tarkoitus keskittyä tunturiretkeemme Norjassa. Se on tuo ukontekele kova kalamies, joten pitihän sille lähteä esittelemään niitä oikeita kalavesiä (ja toki se on hyvä testata äijän soveltuvuus retkeilykäyttöön myös tunturiolosuhteissa), eikähän tuo hanttiin pistänyt moista ideaa.

 Lähtöpäivä oli öö...hetki pitänee miettiä nyt. Sen täytyi olla lauantai, 12.7. Joskus alkuiltapäivästä starttasimme Jergulista kohti tunturiylänköä päämääränämme kalaisat järvet jossain kaukana. Päästiinhän siinä autolta noin puoli kilsaa kun auto aloitti hirveän huudon. En ole tiennytkään niilläkin esiintyvän eroahdistusta. :( Nakkasin rinkan selästä ja riensin katsomaan mikä oli hätänä. Päättelin että auton sisälle ryykännyt sääskiarmeija oli onnistunut laukaisemaan liiketunnistimen ja sen myötä hälyt päälle. Nappasin liiketunnistimen pois päältä, enkä sen koommin kuullut itkuja ja matka saattoi jatkua.

 Oli mahdottoman kuuma, ja alkumatkan pusikoissa sääskiä ja mäkäräisiä riitti ihan omiksi tarpeiksi asti. Jokien vedet olivat matalalla, joten ylitykset hoituivat hyvin näppärästi ilman kenkien riisumisia tai muitakaan erityistoimenpiteitä. Yhden puron kohdalla pidimme taukoa ja söimme mikropitsaa (on muuten ihan kiva menomatkan eväs :D) puron keskellä kiven päällä istuen. Hyvin maistui ja siihen kävi sen verran tuuli, että enimmät ötökät pysyivät loitolla.

Matka jatkui lämpimissä tunnelmissa ja ukkonenkin jyrähteli jossain kauempana. Salaa toivoin että jokin sadekuuro olisi pyyhkäissyt yli ja tuonut viilennystä, vaan eipä se sitten tullut. Puurajan yläpuolella alkoi onneksi käydä pieni tuuli, joka piti osan itikoista loitompana. Päädyimme pitämään toisen pitsatauon yhden isomman järven rannassa ja miettiä siellä sitten seuraavaa siirtoa. Uimisen ja syömisen jälkeen päätimme että olemme kävelleet riittävästi sille päivälle (ehkä noin 10 kilsaa) ja että etsisimme hyvän leiripaikan lähistöltä. Sellainen löytyikin parin kilsan päästä pienemmän lampareen läheisyydestä, joten leiriydyimme sinne. Kalaa siitä lampareesta ei tullut, tosin säätilallakin saattoi olla vaikutusta syöntiin. Lammen kierrettyämme palasimme leiriin ja iltapalapekonien ja -näkkärin jälkeen painelimme nukkumaan. 

Aamulla ylös, nopsa aamupala, kamppeiden kasaus ja menoksi. Matkaa ei ollut paljoa kuljettavana ja tarkoitus olikin vain päästä seuraaville järville ja saada leiri äkkiä pystyyn, jotta voisi keskittyä kalastukseen. Hyvä olikin ajoitus, sillä ensimmäinen sadekuuro taisi tulla melkein heti teltanpystytyksen jälkeen. Pystytimmekin ensin vain ulkoteltan lähinnä sadesuojaksi ja koirille, että ne pääsisivät pakoon mäkäräisiä. Varsinkin Salli meinasi tulla hulluksi niiden kanssa, ja viihtyikin enimmäkseen vain teltan suojissa. Sateen lakattua valmistimme lounaaksi nuudeleita ja sen jälkeen lähdimme kokeilemaan kalaonnea.

Kalaa olisi kyllä tullut niin paljon kuin vaan olisi jaksanut ylös kiskoa, mutta kolme noin kiloista harjusta riitti meidän tarpeisiimme hyvin. Itse sain vain yhden, enkä oikein jaksanut keskittyä koko touhuun. Kalastus on ihan kivaa mutta ei niin kivaa että jaksaisin sitä kovin pitkään tehdä yhteen menoon. Mutta aika ei toki käynyt pitkäksi lampea kiertäessä ja maisemista ja tunnelmasta nauttiessa. Emme ihan ehtineet sateen tieltä pois, joten saimme suihkun, mutta eipä se noin lämpimällä ilmalla haitannut. Teltan suojiin vain odottelemaan sateen laantumista. 

Kuuron jälkeen ukkeli lähti vielä kiertelemään muita järviä ja minä aloin sytytellä nuotiota. Olin keräillyt risuja leiripaikan lähistöltä ison kasan ja niistä sainkin sievän pikku nuotion aikaiseksi. Mutta juuri kun sain tulen palamaan kunnolla, niin eiköhän tullut oikein kunnon vesikuuro, joka sammutti nuotion ja ajoi meikäläisen takaisin telttaan. Pöh. Mieskin sieltä aikanaan saapui, läpimärkänä tietysti ja sittenpä sitä pideltiinkin sadetta teltassa maaten pitkän aikaa. Yli pyyhkäisi kiva ukkoskuuro kunnon sateen kanssa. Tässä tilanteessa kiittelin todella itseäni siitä että ostin laadukkaan ison teltan, joka pitää veden ja jossa on tilaa sekä ihmisille että tavaroille ja koirillekin.

Viimein kun sade lakkasi ja taivas alkoi selkeytyä, pääsimme jatkamaan nuotiopuuhia. Tai siis aloittamaan koko homman alusta. Saatiin se lopulta syttymään ja saimme kalat kypsymään. Kaksi harjusta laitettiin savustuspussiin ja yksi käärittiin folioon paistumaan koiria varten. Savuharjuksen kyytipojaksi pottumuussia. Olihan se hyvää!

Iltapalan jälkeen virittelimme sisäteltan paikalleen ja pujahdimme nukkumaan. Telttaan meneminen oli oma operaationsa. Ensin pienestä raosta makuupussit ja -alustat ja muut tilpehöörit sisään, sitten toinen ihmisistä perässä aukomaan niiden pussukat ja levittelemään ne paikoilleen, sitten koirat yksitellen pikapikaa sisälle ja lopuksi toinenkin ihminen sisälle. Näin mäkäräisten määrä sisäteltassa saatiin pysymään ehkä noin sadassa yksilössä, ja niistäkin valtaosa tuli koirien turkeista hyvin syöneinä. Sääskiä tuli sisälle vähemmän ja ne oli myös helpompi listiä siinä unta odotellessa.

Aamulla teltan ulkopuolella odotti harmaus. Sakea usva oli peittänyt maiseman tehokkaasti ja ilma tuntui mukavan viileältä, eikä ötököitäkään ollut mahdottomasti. Aamupalan ja muiden leirijuttujen jälkeen löimme taas kamppeet kasaan ja lähdimme palailemaan takaisin päin ja etsimään sieltä muutaman järven läheisyydestä uutta leiripaikkaa. Mukavan tuulinen paikka löytyikin vaivatta ja majoituimme siihen. Käppäilyn aikana sumu oli haihtunut ja ilma alkoi taas lämmetä. Tuuli piti mukavasti sääskiä loitolla. Lounaaksi nuudeleita ja lättyjä, sekä kokeilussa ollutta suklaavanukasta (en ihastunut).

Päivä siinä kässäiltiin leirin läheisyydessä. Ukkeli kalasti ja minä kuvailin kukkasia, otin päikkärit ja nautin tunturi-ilmasta. Niin ja tietysti kävin uimassa pariinkin otteeseen tunturijärvessä. Mukavan raikastavaa, muttei kuitenkaan jääkylmää vettä.

Päätimme että heräisimme hyvissä ajoin seuraavana aamuna, jotta ehtisimme takaisin autolle ennen kuin lämpötila nousee mahdottoman kovaksi. Niinpä painuimme ajoissa nukkumaan kuumaan telttaan. Olisiko joskus kolmen-neljän aikoihin ollut hetkellisesti vähän viileämpää ennen kuin aurinko alkoi taas nousta ylemmäs ja lämmittää telttaa. No mutta, talvella tätäkin osaa jo taas arvostaa ihan erilailla. :D

Käppäilyn aikana rymistelin vauhdilla yhden puron yli, ja siinä rytäkässä katkesi toinen rakkaista vaellussauvoistani (jotka ovat siis kymmellä eurolla jostain halpakaupasta ostetut). Onneksi sattui olemaan mukana kätevä mies, jolla ei kauaa mennyt sauvan korjaamisessa. Ja tulipahan korjaustarvikepussukallekin käyttöä. Eihän siitä enää entisenveroista tullut, mutta paluumatkan sillä vielä tikutteli menemään. Pitää muistaa hankkia uudet ennen seuraavaa reissua.

Suklaa menestyy huonosti helteessä.

Yöllä kävin räpsimässä muutamia kuvia.

Viimeinen yö oli myös sääskien kannalta koko reissun pahin. Illalla ulkoteltan katossa oli tuhansia mäkäräisiä, ja aamuyöllä ne kaikki olivat kadonneet ja tilalla oli vähintään sama määrä sääskiä. Mutta miten ja miksi tällainen vaihdos oli tapahtunut? Sangen omituista. :P

Aamulla pikavauhtia ylös ja kamppeet kasaan. Rinkat nousivat selkään noin kahdeksan maissa ja melkolailla yhtä soittoa sitä käveltiinkin sitten autolle asti, missä olimme noin yhdeltätoista jo. Pääsimme siis pois pahimman paahteen alta. Ystäviä oli taas enemmän kuin riittävästi heti puurajan ohitettuamme. Hirvikärpästakki päällä taisin kävellä koko matkan, ja se suojasikin mukavasti enimmiltä syöpäläisiltä. Kamppeet autoon, pikasiistiytyminen ja vaatteidenvaihto ja kaupan ja pitserian kautta mökille saunomaan!