Keskikesää Hossassa

Kesäkuupostauksessani kerroin, kuinka meinasin kehittää itselleni retkiressiä kun kuu alkoi olla jo lopuillaan ja yöpymiset oli yhä vain yöpymättä. Jotain piti siis keksiä nopeasti jotta asia saataisiin korjattua, ja mikäs olisikaan parempi vaihtoehto kuin Hossa. Mikä yllätys! Ei jaksanut/ehtinyt alkaa nyt miettimään mitään reittisuunnitelmia tai muitakaan juttuja, ja Hossassa voisi vain jättää auton paikkaan x ja lähteä siitä talsimaan suuntaan y. Yöpaikka kyllä löytyisi, ja jos laavut olisivat varattuja niin uusi tunturikotihan kulkisi mukana ja tulisi siinä testattua samalla.

Lauantaina aamupäivällä suunta kohti Hossaa ja perillä Huosivirran P-paikalla joskus 14-15 väliin. Ei tullut katsottua kelloa sen tarkemmin. Reput selkään ja taipaleelle. Hakokoski veti puoleensa, mutta sinnikkäästi vain jatkettiin matkaa napattuani pikaisesti kuvan lempparilaavustani. Reittisuunnitelma oli siis hyvinkin avoin. Ainoa tavoite oli yöpyä ensimmäinen yö Kangaslammilla, joka oli jäänyt erityisesti mieleeni syksyn reissulta. Kangaslammillehan pääsee Huosivirralta montaakin kautta, ja koska aikaa oli hyvin niin valitsimme pisimmän vaihtoehdon. UmpiValkeisen tulipaikalla pidimme taukoa ja keitimme kaakaota ja söimme voileipää. Sitten matka jatkui Laukunharjua pitkin Laukkujärvelle ja siitä edelleen Puukkojärven tuvalle. Mielessäni on jo pitkään ollut ajatus että pääsisiköhän tuvan kohdilla olevasta suottakapeasta kahlaamalla yli, joten kävimme huvin vuoksi tsekkaamassa paikan, jos vaikka seuraavana päivänä innostuisimme yrittämään. Ja tupakin oli vielä näkemättä niin tuli sekin siinä samalla.

Kapea näytti suht lupaavalta. Syvimmän kohdan syvyyttä oli vaikea arvioida, mutta syvä kohta oli sen verran kapea että kyllä siitä yli pääsisi. Päätimme että edetään fiiliksen mukaan seuraavana päivänä. Talsimme vielä kilsan-pari Kangaslammille, missä olimme perillä joskus 19 aikoihin. Perus leirijuttujen jälkeen päästiin viimein makkaranpaistoon. Ilta oli mielettömän sievä, ja juuri sellaistahan olin syksyllä toivonutkin kun päätin että haluan yöpyä täällä uudelleenkin. 

Nukuin koko yön kuin tukki konsanaan, mutta joskus aamupuolella heräsin ja kävin sytyttämässä nuotion ja napsin jokusen kuvan aamu-usvasta. Sen jälkeen palelin jostain syystä ihan hirveästi eikä nukkumisesta meinannut tulla enää mitään.Vasta kun laitoin taukotakin päälle ja vetäisin toisen makuupussin omani päälle, niin lämpenin sen verran että nukahdin vielä hetkeksi. Lämpötila hipoi jossain nollan tienoilla, koska rantavarvikko oli kuulemma vähän kuurassa. Mutta ei tuolla pussilla kyllä pitäisi vielä noissa lämpötiloissa palella. Kaikkea sitä. Edes pähkinäpatukka ei tällä kertaa tuntunut auttavan. :(

Aamu oli vähintään yhtä nätti kuin iltakin. Hipoo jo täydellisyyttä tämmöinen. Kai nyt jostain pitäs voida valittaa?? No okei, oli siellä sääskiä, vaan kun nekään ei oikeen häirinneet kylmän yön takia. En ala. :D Pekonia, muna (kristillisesti kahteen osaan jaettuna kun en saanut mahtumaan rasiaan tarpeeksi että ois molemmille aamuille ollut omat), kaakaota ja soppaa. Sitten kamat kasaan ja polulle. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, joten suunta otettiin kohti Puukkojärveä ja kahluupaikkaa.

Tähtitalvikki.

Suottakapea, ylityspaikka.

Ylitys sujui ihan mukavasti. Syvimmillään vettä oli hobittikokoista ihmistä kaulaan asti. Kepokokelas paineli rohkeasti edeltä kantaen rinkkansa pään yläpuolella. Minä taas päädyin pukemaan rinkalle sadesuojan ja kelluttamaan sen edelläni. Reippaasti vain kylmään veteen ja yli. Ja hyvinhän se menikin. Koirista Salli tuli kiltisti omin avuin perässä, mutta kaksi lälläriä jäivät lähtörannalle itkemään. Huoh. Ei muutakuin hihnat mukaan ja akka hakemaan lapset. Hyvinhän nuo lähtivät mukaan uimaan ja niin saatiin lopulta koko revohka yli. Tästä episodista ei ole oikeastaan kuvia, kun kamerakin piti pakata rinkan suojiin. Tai no, minusta kahlaamassa rinkan kanssa olisi kyllä yksi kuva mutta ehkä jätän sen nyt julkaisematta tällä kertaa. :D

Tällainen vesistönylitys olikin taas ihan uudenlainen kokemus. Aiemmin olen ylitellyt vain sellaisia "polveen asti vettä"-koskia ja puroja, mutta nyt joutui melkein uimasilleen asti. Nyt olikin kaikki olosuhteet kohillaan tällaista kokeilua varten, kun oli lämmin ilma, tulipaikkoja lähellä ja autokin vain muutaman kilsan päässä, jos olisi käynyt niin hullusti että kaikki kamppeet olisivatkin kastuneet. Samalla opin myös sen että koirat narunnokkaan ettei tarvitse palata niitä enää hakemaan. Hauska opetella uusia juttuja.

Noh, jatkoimme matkaa ja päädyimme takaisin Hakokoskelle miettimään että mitäs sitten. Kepokokelas halusi kokeilla kalaonneaan ja minä valmistin sillävälin lounaaksi pussipastaa, ja fiilistelin lempparilaavuni tunnelmaa. Kello oli kuitenkin aika vähän vielä, joten emme jääneet Hakokoskelle vaan päätimme palata autolle ja siirtyä vähän kauemmaksi kalastusesitteestä bongaamallemme Syrjäjärven laavulle. Sitä ennen kävimme vielä luontokeskuksella hakemassa vähän lisää suklaata, jota kului tällä retkellä ihan luvattoman paljon. :D

Jätimme auton Aittojoen P-paikalle, ja lähdimme talsimaan kohti Syrjäjärveä. Laavulle oli vajaan kolmen kilsan matka erittäin helppokulkuista polkua, joten alle tunnissa olimme jo laavulla. Ihan mieletön paikka tämäkin. Ensimmäisenä pulahdimme uimaan ja vasta sitten aloimme miettiä ruoanlaitto-ja leiriytymishommia. Tällä kertaa jätin teltankin autoon, koska tuvissa ja laavuilla ei näyttänyt vieraskirjojen mukaan olleen ruuhkaa, emmekä mekään törmänneet muihin retkeilijöihin ennen kuin Hakokosken luonastauolla ja sen jälkeisellä pätkällä takaisin Huosivirralle. Syrjäjärvellä oli vieraskirjan mukaan käynyt viime lokakuun jälkeen neljä porukkaa, joista vain yksi oli ollut yötä. Aika hiljainen paikka siis lienee kyseessä.

Ilta kului siinä ruokaa laitellessa ja lättyjä paistellessa. Ilma alkoi jo lämmetä ja sen myötä tuli myös lisää sääskiä. Yö menikin vähän huonoilla unilla, kun kokoajan oli joku inisemässä korvanjuuressa. Ja makuupussin sisällä oli turhan kuuma. Nyt lähti hankintalistalle se rankinen, johan tuota olen pitkään suunnitellutkin.

Aamulla emme pitäneet kiirettä, vaan paistelimme kaikessa rauhassa aamupalapekonit ja -munat ja kaakaot jne, ennenkuin talsimme takaisin autolle. Hieno reissu jälleen, ja mukava oli taas nähdä vähän lisää Hossaa. Viimeistään syksyllä taas noihin maisemiin. Nyt keskitytäänkin tulevaan Lapinreissuun, jolle on suunnitteilla yhtä jos toistakin kivaa. :)

Kuva: TM