Kevättä kohti

Hopsan, siinähän hurahtikin muutama kuukausi ennen kun sain taas itseni tähän tietsikalle istutettua. Pahoittelut, jos nyt joku on turhaan odottanut lupaamaani helmikuun postausta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tässä se nyt tulee ja saatte vielä maalis- ja huhtikuutkin kaupanpäälle. Tästä tulee nyt sattuneesta syystä maratonpostaus, pahoittelut myös siitä.

Varsinaista hiihtokuuta ei helmikuusta tullut, mutta tuli niitä suksiakin silti jokusen kerran ulkoilutettua. Tein pari risutuliretkeä suolle (pahoittelen ekan retken kuvamäärää) ja ystävän kanssa käytiin Isokankaalla lumikenkäretkellä. Muutoin jatkoin lumikenkäilyä kotimetsissä.

Auringonnousu kotipihassa.

Napero on ominut molemmat luut.

Suolla oli ihan huikean valkoista.

Yrmykkäkeitin sai ekat tulensa,
vaikka horiskopää-akka unohtikin vesipannun kotiin.

Tuore lumi paljasti lumikon käyneen oven takana.

Helmikuun ekan viikon jälkeen tulivat suojasäät ja saimme heittää hyvästit lumisille puille. Maisema ei enää ollut niin kaunis, mutta aika aikaa kutakin, ja tulipahan kertalinttuulla keväisempi fiilis. Plussakelien alettua en tohtinut metsässä kulkea, ja kun sitten taas sinne menin niin totesin että päätös oli aivan oikea. Puita oli katkeillut paikoin ihan urakalla lumipainon alla. Sellaisten alle olisi aika kurja jäädä.

Pahoitin mieleni kun tuolleen on pitänyt katkoa puita suoraan polulle. 😣

Pieni kuusi-raukka vielä sinnitteli lumen alla.

Pakkohan se oli sieltä vapauttaa, samoin kuin naapurikin. Joskus kuulkaa tunnen itseni vähän höperöksi jutellessani puille.

Näätäkin oli kulkenut ja käynyt aidan takanakin hillumassa.

Kivipeikko iloitsee keväisestä säästä.

Ja taas pahoitin mieleni. Tällä kertaa hirvi oli rohnostanut polullani.

Amaryllis päätti sitten kukkia pari kuukautta myöhässä. No, ei se oo niin justiinsa.

Myrskyn jälkeen on paha siivo.

Plussakelit ja niitä seuranneet pakkaset loivat otolliset olosuhteet lumikenkäilyyn reittien ulkopuolella.

Avautuva maisema, hakkuuraiskion vähäisiä hyviä puolia. 

Lumikenkäpolkua käyden polun on vanki, vapaa on vain lumikengän ja koiran kantava hanki.

Pyyköhän lie lompsinut tästä.

Suoretki vol.2.

Yrmykällä tällä kertaa pannu päässä.

Lounas.

Mukkelismakkelis.

Naapurikylän porot olivat valtautuneet tänne minun poluilleni kulkemaan.
No, mahtuuhan tänne.

Tulistelua Korpilammella.

Salli tuumi että eiköhän tässä mennä jo laavuun nukkumaan.

Kuva: TH

Huppistakeikkaa. Ojan ylitys meni vähän hömpsis ja löysin itseni ojanpohjalta.

Riehaannuin tässä neulomaan villapaitoja. Ruskea on islantilaisesta Bulkylopi-langasta erittäin helpolla ohjeella tehty, ja kirjava samalla ohjeella, mutta siihen käytin pehmoista Drops Eskimo-lankaa. Ohje on Islantilaisia neuleita-kirjasta. Tein Eskimo-langasta vielä kolmannenkin äidilleni kun kerran vauhtiin pääsin. Sitten neuloin samaisesta langasta vielä villahousut ja -hameenkin. Kaikenlaista villitystä sitä keksiikin.

                                  

                                  

Maaliskuu tuntui vierähtävän aivan siivillä. Lumikenkäkausi jatkui, synttärit tuli juhlittua ja mökilläkin piipahdettiin.

Maaliskuiset sienet.

Jäätelökakkukokeilu, josta tuli vähän levis-merkkinen. Maku oli silti hyvä.

Elämäni eka kalakukko.

Kakku nro 32.

Lunta ihan kohtuudella. Aitahan on 120 cm korkea.

Poroaidan ylittäminen ei ole monesti näin helppoa.

Grillauskausi avattu.

Kotijoki alkoi vapautua jäistään.

Toisenkin kukon tekasin.

Huhtikuussa kevät alkoikin tulla todenteolla. Alkukuusta käytiin viikonlopun piipahdus Etelä-Suomessa veljenpoikaa moikkaamassa. Samalla pääsin käymään Varustenetissä. Olihan se melkoinen retkeilijän varusteparatiisi, mistä varmasti löytyisi kaikkea mitä kuvitella voi. Ostin kuitenkin vain uudet Inov8-juoksuhousut, joihin olen ihastunut ikihyviksi. Entisetkin ovat vielä käyttökelpoiset, mutta eivät ehkä enää niin priimakuntoiset. Siksi ostin uudet vielä kun niitä sattui löytymään. Tuppaa minun suosikkikamppeille käymään niin, että sitten kun tarvisin uusia, niin niitä ei enää saakaan mistään.

Iltapäiväteellä lähimetsässä.

Tulin hankkineeksi tällaisen juoksurepun, kun käytettynä löysin. Ihan käypä reppu.

Herrasmies on saapunut.

Peippokin palautui reissunpäältä, laiha ja riutunut parka.

Käpytikka ei ole riutunut, mutta talipallot kelpaavat.

Pääsiäisviikon olin vapaalla ja se vierähtikin reissun päällä. Ensin suunnattiin Pallaksen seuduille kaverin vuokraamalle mökille muutamaksi yöksi. Tässä kohtaa alkoivat ilmat lämmetä siihen malliin että hanki kantoi vain varhain aamulla, joten retkeilyt latu-urien ulkopuolella sai nyt unohtaa. Minähän en tunnetusti mitään turistireittejä välitä kulkea, joten ei sitten huvittanut pidemmälle retkelle lähteäkään. Maanantaina kävimme kiertämässä Ahovaaran kierroksen ja teimme tulet laavulla. Minä herätin varmaan niissä (onneksi harvoissa) ohikulkijoissa hupia leveine suksineni ja ahkioineni. Pulkka oli siis mukana siksi, kun laavulla ei ollut puuhuoltoa ja otimme omat puut mukaan. Olimme jo lähdössä laavulta, kun paikalle saapui pari kuukkelia ja siihen sitä sitten jumituttiin niitä kuvaamaan. On ne vaan hauskoja tyyppejä!
Toisena päivänä lähdin jo aamusta aikaisin liikkelle hankien vielä kantaessa. Ajattelin nousta ylös tunturinrinteelle ja tekaista risukeittimellä aamupuurot jossain matkanvarrella. Pääsin kuusikkoon saakka kunnes lumi alkoi pettää alta siihen malliin, että ylemmäs oli vähän turha enää yrittää. Puurajan yläpuolelle olisin varmaankin päässyt, mutta sitten reissu olisi jo venähtänyt niin pitkäksi että kestohanget olisivat olleet muisto vain paluumatkalla. Tuli siitä kuitenkin muutaman tunnin retki, ja pääsin sentään vähän latujen ulkopuolellakin hiihtämään.

Lomanalottajaistulistelut kotimetsässä.

Koirista tuli kilttejä sillä hetkellä kun makkarat alkoivat paistua.

Jälkkäri.

Viimeisiä hiihtelyitä viedään.

Oulujoki sula jo. 14.4.19

Mahtumisen maalimanennätys.

Pitihän se tuokin kummastus nähdä.

Pallaksen maisemia.

Linssilude.

Ahovaaran laavu. Ei puuhuoltoa.

Taviokuurnaherra.

Ja rouva.

Minulle mieluisaa metsää.

Uuden puukon törsäsin Ylläkseltä.

Nousukarvat piti ottaa käyttöön.

Pallakselta pyyhälsin suoraan Puolangalle jatkamaan pääsisäisen viettoa. Mökki on kevään aikana siirretty minun ja serkkuni nimiin, joten olin nyt ensimmäistä kertaa ihan omalla mökillä. :) 

Sielläkin säät olivat mitä mainioimmat ja lumet sulivat silmissä. Laiskottelin enimmäkseen, mutta lauantaiaamuna käväisin aamupalaretkellä. Tietenkin tuo oli se ainoa pilvinen aamu, mutta eipä se mitään haitannut.

Rantasaunakausi avattu.

Avantoki olisi ollut, vaan en pulahtanut.

Risutulilla taas.

Joo, kyllä on aika lopettaa hiihtäminen tältä talvelta.

Pääsiäiskuu.

Kotona oli viikon aikana tullut miltei kesä. Loman viimeisen päivän olin kotosalla ja käväisin katsomassa lähisuolla lumitilannetta. Aika hyvin siellä jo pääsi kulkemaan, mitä nyt vettä tietenkin oli paljon ja paikoin sai haeskella pitkoksia lumen alta. Vuosi sitten tähän aikaan kulkeminen oli aivan mahdotonta, eli vähän aikaisemmassa on kevät tänä vuonna. Loppukuu menikin sitten miltei kesäisissä säissä, mikä kyllä kostautui myöhemmin...

Muitakin kulkijoita oli liikkeellä.

Jääpato.

Kuusikkoprojektiin 22 tainta lisää.

Suruvaippa lämmitteli auringossa.

Leskenlehti hereillä jo.

Huhtikuun lopussa kävin vuoden ensimmäisen yönyliretkenkin, mutta teen siitä oman postauksensa. Tästä nyt tuli tällainen monen kuukauden jättipostaus, pitää yrittää jatkossa päivittää vähän tiuhemmin. Jospa tässä alkaisi kohta olla ihan retkiraporttejakin kirjoitettavana, toivossa elämme niiden suhteen. Tietokonekin tässä on loppunsa edellä, enkä siten ihan hirmu innoissani käyttäisi sitä enää kun se tekee kaikenlaisia ylläripäivityksiä jne. Nytkin kesken kirjoittamisen päätti omatoimisesti sammuttaa itsensä. Uuden hankkiminen on siis edessä.