maanantai 2. lokakuuta 2017

Syyskuu

Loma on nyt onnistuneesti takanapäin ja niinpä on syyskuukin. Hirmu vauhtia menee syksy näin kun loman venyttää noinkin pitkälle, mutta eipä se mittään. Viimeinen lomaviikko meni osaksi kotosalla, osaksi Lapissa. Säät eivät oikein suosineet, joten ei huvittanut lähteä pidemmälle retkelle, vaan tyydyin päiväretkeen sekä sienestykseen ja marjastukseen.

Päiväretki suuntautui Tervareitistön varrelle ja samalla tuli koluttua hiukan umpimettiäkin. Kaivinkoneen ääni rikkoi rauhan, ja pian vastaan tulikin tienpohja. Tiennee hakkuita ensi talvelle. :(

Tarkoitus oli palailla Tervareittiä autolle, mutta bongasin kartasta kivan pienen lammen, joten päätin käppäillä sinne teetä keittelemään. Kotalampi ei ole ihan reitin varressa, mutta ei sinne pitkäkään matka ollut mettää pitkin suunnistaa. Suolammen ympäristö oli märkää, mutta saihan tuolla risukeittimen tulille ja teen kuumaksi. Juuri kun aloin tehdä lähtöä, alkoi sataa, mutta onneksi olin lähtenyt kalvokamppeissa liikkeelle. Tätä osaa Tervareitistä en ollutkaan ennen kulkenut. Eihän se maisemallisesti kaunista maastoa ole, paitsi Matkalammen ympäristö pitkoksineen, ja sen jälkeenkin polku kulki ihan sievässä kuusimetsässä jonkin matkaa.

OI001329
Kurjaa maisemaa.

OI001328

OI001326
Kotalampi

OI001323

OI001321

OI001320

OI001317

OI001315

OI001313

OI001309

OI001307

OI001306

OI001223
Matkalammella

OI001221

OI001160

Kotimetsissä on nyt hirvikärpäsbuumi pahimmillaan. Alkuun niiden puremat aiheuttivat parikin viikkoa kutisevia isoja paukamia, mutta ilmeisesti tässä on alkanut tottua, kun nyt jo pääsee vähemmällä. Puolen tunnin puolukankeruu tuossa kotimetsässä huppu ja pipo päässä, niin saldo jää hyvällä tuurilla jonnekin kymmenen kieppeille. Ei käy kateeksi hirviä. 

Mutta jos unohdetaan nuo inhottavat kiusankappaleet, niin tämä syksy on tarjonnut mukavasti luonnonantimia. Tuossa lähellä on hyvä herkkutattipaikka, josta olen jo melko määrän tatteja kerännyt pakkaseen, ja yhtenä iltana satuin löytämään tästä läheltä myös suppilovahveroita. Mukavan määrän niitäkin sain kerättyä ja kuivattua talvea varten. Puolukkaa on hyvin, kuten muitakin marjoja on tänä kesänä ollut. Pakastin alkaa jo pullistella marjoista, mutta kylläpä vaan aion vielä pari litraa karpaloita sinne tunkea. Luultavasti sitten pärjään taas ensi heinäkuuhun ilman että pääsen marjoja poimimaan. 🙈

OI001385

OI001384

OI001383

OI001380
Iltakävelyn saalis.
Viimeiset lomapäivät menivät Utsjoella. Lähdimme vähän erikoisella kokoonpanolla reissuun tarkoituksenamme viedä mökille kärrykuorma polttopuuta sekä sänky. Tavoite saavutettiin ja reissu onnistui kommelluksitta, vaikka säät eivät meitä oikein suosineetkaan. Matkalla piti käydä ostamassa vihreä iso Kupilka-kuksa Ivalon S-marketista. Olin kateudesta vihreä kaverilleni, joka viime reissulla osti sellaisen itselleen, joten pitihän se minunkin saada. 😂 Tuo on mukavan iso, ja siksi monikäyttöisempi kuin se pienempi. Ja tätäkään en löytänyt myytävänä mistään, vaikka kuinka koitin Googlailla. Ivalon kauppa on kumma paikka, kun Vauden reppuakaan ei tahtonut muualta löytyä. :D

Tällä reissulla ei nyt retkeilty lainkaan, vaan perjantaina kuskattiin puut paikoilleen ja kasattiin sänky, ja lauantaina käytiin mutka Utsjoella sekä ylhäällä tunturissa. Sunnuntaina pitikin jo lähteä kotiin.


OI001378

OI001377

OI001376

OI001375
Kahvi- ja vesipannut sulassa sovussa samoilla tulilla.

OI001373

OI001372

OI001371

OI001369
Uusi Kupilkani.

OI001368
Rastigaissa valkoisessa hunnussaan.

OI001366

OI001363
Utsjoen kirkko.
OI001359

OI001358
Nilijoki

OI001355

OI001354

OI001353

OI001352

OI001346
Iloittelua.

OI001343
Komean tumma syysväri riekonmarjalla.

OI001339

OI001338

OI001336
Muutama auringonsädekin eksyi maisemaan.

OI001334

OI001332

Ensimmäinen työviikko meni vähän hömpsis. Podin melkeinpä koko viikon migreeniä, välillä enemmän, välillä vähemmän. Toisen työviikon ensimmäisen päivän oksennettuani (onneksi on semmoinen työ missä pikku oksentelu ei haittaa. 😆 ) aloin jo olla melko epätoivoinen, mutta onneksi tilanne lopulta helpotti. Mikä lie tullut kun noin kauan piinasi. Viikonlopun olin kuitenkin mökillä, vaikkakin olo oli koko ajan sielläkin vähän kehno. Ilma oli mitä hienoin, joten kävin lounasretkellä läheisellä "kalliolla". Sen pidemmälle ei yksinkertaisesti jaksanut, mutta olihan tuokin jo jotain. Chorizo-makkaroita paistelin pannulla itselleni ja koirille ja kyytipojaksi oli mökillä valmiiksi tehtyä coleslaw-salaattia. Jännä, että tuon reissun jälkeen pelkkä ajatuskin noista makkaroista sekä jälkkäriksi syömistäni Omar-karkeista on yököttänyt. Kummallisia mielleyhtymiä jäänyt, vaikka tuolloin ei varsinaisesti huono olo ollutkaan.

Kotimatkalla piipahdin UKK-reitillä katsomassa Markonpalon laavua. Eihän siitä meinannut mitään tulla, kun tovin matkaa käveltyäni osuin suppilovahveroapajaan, eikä minulla tietenkään ollut mukana mitään mihin niitä kerätä. Pipokin olisi ollut liian pieni moiselle saaliille. Ei muuta ku takaisin autolle ja ajamaan pikkutietä pitkin lähemmäs sienipaikkaa ja keräämään. Aikamonen kasa niitä lähtikin mukaan, ja muistin vielä käydä vilkaisemassa sen laavunkin. Ei ehkä viihtyisin mahdollinen paikka kun on aika lähellä tietä, mutta talviretken yösijana voisi olla ihan jees.

2017-10-02_02-51-18
Kiva löytö lähimetsästä.
OI001330
Hyvähkö tattisaalis.

OI001414

OI001411

OI001410

OI001407

OI001406

OI001404
Jotenkin tätä kaveria katsoessa tulee aina hyvälle tuulelle.

OI001403
Hattu päässä.

OI001402
Lounaaksi chorizoja ja coleslawia.

OI001401
Joku malttamaton kärkkyy omaa makkara-annostaan.

OI001400
Jälkkäri.

OI001397
Uskollinen puukkoni.

OI001395
Lurjus varasti risukeittimen kasata kepin.

OI001394
Joskus se leikityttää kärttyakkaakin.

OI001393
Vanski tyytyi vain söpöilemään.

OI001392

OI001391
Markonpalon laavu.

OI001390

2017-10-02_02-49-56
Kotimatkan saalis.
Toinen työviikko sujui noita kahta ekaa päivää lukuun ottamatta jo huomattavasti mukavammissa merkeissä. Kummasti sitä osaa arvostaa kivutonta oloa tuollaisen migreeniputken jälkeen. Perjantaina ajelin taas mökille, tällä kertaa ajatuksena käydä etsimässä karpaloita. Sää oli nyt pilvinen, mutta ei kuitenkaan satanut, joten sikäli ihan hyvä. Lauantaina kävin vähän melomassa järvellä ja sitten keräilin niitä karpaloitakin. Saisi niissä pakkanen käydä että olisivat parhaimmillaan, mutta kylläpä nuo avosuolla kuitenkin jo kypsiä ovat. Reilu litra löytyi, ja vielä voisi pari litraa keräillä lisääkin. Sunnuntaina taas lähdin katselemaan herkkutatteja, mutta löysin vain yhden syömiskelpoisen yksilön. Tyhjää parempi sekin.

OI001388

OI001387

OI001386
Usvaa kotijoella.
OI001434

OI001433
Kesäasukkaiden jälkiä.

OI001432

OI001428

OI001427

OI001425

OI001420

OI001418

OI001446

OI001444
Juolukoilla on nyt komea syysasu.

OI001442

2017-10-02_02-49-09
Karpaloita löytyi ihan mukavasti.

OI001438
Maisemaa matkanvarrelta.

OI001437

OI001435
Herkkutattikin tarvitsee valoa ruskettuakseen. Tämä kasvoi osaksi sammaleen alla.

Kemihaaran erämaasta on kuulunut ikäviä uutisia. Iäkäs pariskunta on ollut kadoksissa siellä jo syyskuun puolivälistä asti, ja nyt pari päivää sitten tuli tieto että mies oli löydetty menehtyneenä. Tuskin rouvakaan enää elossa löytyy, mutta toivottavasti löytyy kuitenkin. Tapaus on mietityttänyt paljon, ja viime viikolla jo mietin että lähtisinkö sinne myös auttamaan etsinnöissä. En kuitenkaan sitten lähtenyt, sillä yksin en halunnut lähteä ja lyhyellä varoitusajalla olisi ollut vaikea löytää ketään kaveriksi. Se, mitä noille ihmisille on tapahtunut ja mikä tuohon tilanteeseen on lopulta johtanut, jäänee arvoitukseksi. Uutisten mukaan he olivat saaneet toiselta kulkijalta hyvät ohjeet, kartan ja kompassin, joten kaiken järjen mukaan heidän olisi pitänyt selvitä maastosta pois niiden avulla. Surullinen tapaus, toivon mukaan näistä ei tarvisi kovin usein lukea. 

Mietin tässä, että miten sitä voisi itse parantaa näitä turvallisuusasioita retkillä. Ainakin repusta pitäisi löytyä aina mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän vaatetta ja evästä, avaruuslakana, välttämättömät lääkkeet, ensiapupakkaus, alueen kartta ja kompassi (ja käyttötaitoa näille). Pillikään ei olisi huono varuste, ja tulentekovälineet (tulukset/vesitiiviisti pakatut tikut ja sytytyspaloja) nyt tietenkin pitää olla. Ja ehkä se tärkein asia vieraaseen maastoon lähdettäessä, ja varsinkin alueilla, missä puhelimen kuuluvuus ei ole taattua, on se, että aina pitäisi ilmoittaa jollekin mihin päin mennään ja koska viimeistään tullaan takaisin. Näin edes joku tietää alkaa huolehtia riittävän ajoissa jos paluukuittausta ei kuulukaan aiotussa ajassa. Viikko, kuten tässä edellämainitussa tapauksessa, on todella pitkä aika eksymisen ja etsintöjen aloittamisen välillä. Nämä kaikki olisi siis syytä huiomioida myös päiväretkillä, ainakin silloin kun ei olla tutussa ympäristössä liikkeellä. Polkujen ulkopuolellakin retkeileville, kuten minulle, hätälähetin on myös tarpeellinen hankinta (ja se onkin minulla vakaa aikomus ostaa). Aina on parempi vähän ylireagoida näissä asioissa ja pelata varman päälle. Vaikka moni meistä luontoihmisistä varmaan romantisoikin että olisi hyvä kuolla nukahtamalla jonnekin kuusen alle, niin todellisuudessa tuollainen eksyminen ja siitä seurannut paleltuminen ei varmasti ole ollenkaan mukava tapa kuolla, puhumattakaan siitä huolesta ja epätietoisuudesta mikä omaisilla on läheisen kadotessa. Vaikka Suomen erämaat suht pieniä ovatkin, niin ne ovat kuitenkin erämaita, ja niissä on senmukaiset olosuhteet. Hyvät varusteet sekä sopivasti nöyrää ja luonnonvoimia kunnioittavaa asennetta mukaan, niin niillä pääsee jo pitkälle. Koitetaan pysyä tallessa. 💜



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti