maanantai 11. syyskuuta 2017

Ruskaretki Tuntsalla

Viitisen vuotta sitten olimme erään ystäväni kanssa viikonloppuretkellä Sallan Aihkipetsin kierroksella, ja jo tuon reissun jälkeen alkoi takaraivossa kyteä ajatus Tuntsasta. Reissun toteutuminen antoi kuitenkin odottaa itseään näinkin pitkään, mutta näyttipä tuo erämaa tuolla säilyneen nämä vuodet. Uutta yhteistä retkeä suunniteltiin viime syksystä saakka ja ihme kyllä saatiin aikataulut sovitettua yhteen siten, että tiistaina, 5.9. päästiin lähtemään. 

Olin hiukan pikaisesti, mutta silti harvinaisen huolellisesti suunnitellut meille mukavan reitin osin omia, osin merkattua polkua pitkin leiripaikkoineen kaikkineen, mutta kuinkas sitten kävikään...
Matka täältä minun luota Naruskajärvelle kesti viitisen tuntia ja sieltä lähdettiin körryyttämään pikkuteitä kohti aiottua lähtöpistettä. Alkuun tie oli ihan kohtuullinen ajettava, mutta sitten alkoivat kivet kolista auton pohjaan siihen malliin, että katsoimme järkevämmäksi siirtää lähtöpistettä lähemmäs. Usean kymmenen kilsan köröttely moista tahtia ei tekisi hyvää autolle. Ja toki se piti piheyksissään ottaa alle se pienin mahdollinen menopeli, vaikka vaihtoehtoja olisi ollut usean kymmenen sentin maavaraan asti. :P No, maito oli jo maassa, joten näillä mentiin. Löytyi meille lopulta ihan kelvollinen lähtöpiste, vaikka nyt jouduimmekin käppäilemään vähän turhan pitkästi teitä pitkin. Ihan hyvä se on harjoitella myös reittisuunnitelmien muuttamista nopealla aikataululla, kun toisinaan niin vaan joutuu syystä taikka toisesta tekemään. Yleensähän en edes jaksa kovin tarkkoja suunnitelmia etukäteen tehdä, mutta nyt olin poikennut tavoistani kahdesta syystä. Ensimmäinen oli se, että olimme menossa ihan oudolle seudulle ilman suurempaa aavistusta siitä, millaista maasto on kulkea (onko märkää, nousua/laskua, ylitsepääsemättömiä vesistöjä jne) ja toinen se, että meillä oli käytössä vain 1:100 000-mittakaavainen kartta, joka jättää paljon arvailujen varaan. Tietenkin tajusin tämän karttaseikan vasta siinä vaiheessa kun oli jo myöhäistä ostaa uusia karttoja, joten siksi käytin retkikartan mahdollisimman hyvin hyödykseni ja tein huolellisen reittisuunnitelman vesistöt huomioiden ja merkkasin gepsiinkin valmiiksi muutamia kiintopisteitä. Näillä eväillä nyt sitten jouduttiin reitti suunnittelemaan uusiksi, mutta hyvinpä tuosta lopulta selvittiin ja korvaava reitti muodostui osittain lähtöpaikalla, osittain maastossa.

OI001305
Innokas retkikoira valmiina lähtöön.

Ensimmäisen illan etappi koostui yksinomaan metsäautoteistä. Mietimme kyllä että pääsisimme leiriytymään metsän siimekseen, mutta sitten ongelmaksi muodostui veden saatavuus. Noin seitsemän kilometrin kulkemisen jälkeen lähistöltä ei suuremmin löytynyt vesistöjä, joten oli tyydyttävä siihen ensimmäiseen (ja ainoaan) puroon, joka muutaman kilometrin säteeltä löytyi. Leiripaikka hakkuiden keskellä ei kauneudellaan hurmannut, mutta pääasia että oli vettä ja risua sekä tasaisehko alusta teltalle. Tällä retkellä oltiin yksinomaan risukeittimen varassa, kun oli luvattu kuivaa säätä ja uskalsin luottaa siihen että risua kyllä löytyisi. Kaveria jo vähän pelottelin etukäteen, että onhan se mahdollista että syömme kylmää puuroa... Teltta pystytettiin keskelle tietä, siinä kun oli tasaisin kohta. Ajattelimme, että jospa siitä ei nyt kukaan panssarivaunulla tai muullakaan yön aikana ajelisi. Muuten hyvä paikka, mutta jatkossa on syytä muistaa, että mikäli ei halua kuorruttaa telttaa ja muitakin kamppeita hiekalla, niin ei kannata pystyttää telttaa hiekalle. 🙈

Ilta oli mielettömän sievä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja ilma oli lämmin. Sääskiä oli kuitenkin sen verran että kuoritakkia oli vedettävä päälle suojaksi, ja aika nopeasti auringon laskettua alkoikin jo viiletä niin, että kuoritakki oli vaihdettava untuvaiseen. Yö sujui mukavasti. Ei näkynyt panssarivaunuja taikka muutakaan häiriötä. Aamulla heräsimme pakkassäähän ja kuuraiseen maisemaan.

OI001304
Värriöjoki

OI001303

OI001302

OI001301
Murhahaaranoja

OI001300
Ruma ja samalla nätti maisema.

OI001299
Piispanhiippa

OI001298

OI001297

OI001296
Telttapaikka keskellä tietä

OI001295
Iltapalahommia

OI001294

Pieni kuvaustuokio oli tietenkin pidettävä, mutta sen jälkeen jatkettiin vielä unia parisen tuntia, ja siinä vaiheessa aurinko olikin jo sulattanut pakkasen jäljet pois. Aamupuuron keittoon, kamppeet kasaan ja arpomaan päivälle suunta. 

Murhahaaran tupa oli kuulunut oleellisena osana alkuperäiseen suunnitelmaamme, joten se oli ehdottomasti saatava sisällytettyä tähän uuteenkin versioon. Niinpä leiripaikalta otettaisiin suunta kohti UKK-reittiä, jota pitkin olisi lysti jatkaa tuvalle seuraavaksi yöksi.

OI001292
Hillanlehdet ja kuurakuorrutus

OI001291

OI001290

Tässä kohtaa hylkäsimme tiet ja lähdimme hakkuuaukkoja uhmaten kulkemaan kohti kartassa näkyvää polkua, joka johdattaisi meidät UKK-reitille. Onneksi hakkuuaukot eivät olleet maailman vaikeakulkuisimpia, joten niistä selvittiin. Sen jälkeen oli vuorossa pieni kaistale umpimettää kunnes polku tulisi vastaan. Ja tulihan se, vaikka ei se mikään polku ollut, vaan mönkijäura. Uraa pitkin oli hyvä tallustaa, ja ilmeisesti olisimme tallustaneetkin tuomiopäivään saakka, kun autuaan tyytyväisinä ohitimme UKK-reitin risteyksen tajuamatta sitä itse. Muutaman sata metriä ehdittiin mennä harhaan, kunnes tajusin alkaa ihmetellä kun ei risteystä näy eikä kuulu. Täyskäännös siis ja etsimään risteystä, joka löytyikin omalta paikaltaan. Olin minä sellaisen punaisen reittimerkin ehkä nähnytkin, mutta en ollut sitä jotenkin rekisteröinyt. No, onneksi ei kovin pitkää harhareissua tehty ja matka saattoi jatkua. Ensimmäisen vastaan tulleen puron kohdalla pidimme lounastauon. Paikalla oli ihan nuotiopaikkakin, mutta kokkasimme kuitenkin risukeittimellä, se kun on tehokkaampi keittoväline kuin pieni risunuotio.

OI001289
Hyvästit hakkuuaukiolle ja suunnistus mettään.

OI001288
Hilloja oli paljon. Komeannäköisiä mutta pakkasten jäljiltä pahanmakuisia.

OI001287
Vaarakuusikkoa

OI001286
Mönkkäriura löydetty.

OI001285
Ukk-reitillä.

OI001284

OI001283

OI001282

OI001281
Naama nurinkurin.

OI001280
Lounaalla.

OI001279
Perhanan näre just pahimmoilleen tiellä.

OI001278
Lounaaksi lohipastaa, ruisleipää poronlihalla ja tietenkin teetä.
Lounaan jälkeen jatkettiin helppoa reittiä pohjoiseen. Olin ajatellut että täyttäisin vesipulloni seuraavasta puronhaarasta, jonka ylittäisimme pian lounastauon jälkeen. Puron paikalla kulki kuitenkin vain kuiva porojen talloma ura, eikä vedestä ollut tietoakaan edes parin sadan metrin päässä alavirtaan päin. Täyttäkäämme siis pullot silloin kun ollaan veden äärellä. Se voi olla ainoa vesipiste vähään aikaan, vaikka kartta muuta väittäisikin. Onneksi pullo nyt ei ihan tyhjä kuitenkaan ollut, ja kaverin pulloissa oli vielä runsaasti jäljellä, joten eipä tuossa hätää tullut. Ehkä olisi kuitenkin ollut parempi ottaa mukaan 0,6-litraisen pullon sijaan joko yksi isompi, taikka sitten pari pienempää pulloa, sillä vettä löytyi lopulta vähän harvakseltaan tuolla reitillämme.

OI001277
Kelottuneet kuuset on sitten mahtavia.

OI001276
Tuo 4,8 km oli lähempänä totuutta kuin 3.

OI001275

OI001274

OI001273

OI001272

OI001271

OI001270

OI001269

OI001268

Murhahaaran tuvalle saavuimme jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Päivän kilometrisaldoksi saatiin 15 km, mikä olikin oikein passeli päivämatka. Päätimme tekaista tulet ulkotulipaikalle ja odotella iltaan mahdollisia muita kulkijoita ennen kuin alkaisimme asettua taloksi. Puro virtasi reilun sadan metrin päästä kämpältä, joten mukaan ottamani vesikassi nousi arvoon arvaamattomaan kun sillä sai tuotua usemman litran kerralla, eikä tarvinnut jokaista kattilaa käydä erikseen täyttämässä. Myös koko loppuretken ajan vesikassi oli ahkerassa käytössä.

Ilta kului nopeasti tulistellessa, tupakirjan tarinoita lukiessa ja päivällistä syödessä. Ja kun ei seitsemän aikaan vielä ketään muita näkynyt, niin tohdimme tekaista pedit tupaan sisälle ja nakata puita kamiinaan. Hämärän koittaessa keitettiin vielä iltasoppaa ja -teetä ennen kuin vetäydyimme kämpän lämpöön unille. Lämpöä todellakin riitti, olin nimittäin lämmittänyt kamiinaa kuitenkin vähän turhan paljon vaikka yritin lämmittää kohtuudella. Olipahan lämmin tupa vielä aamullakin.

Lueskelin kaverille iltasaduksi tarinaa Murhahaaran nimestä. Muistin virkistämiseksi oli tarkoitus ottaa teksteistä kuva, mutta yllättäen unohdin. Jotakuinkin tarina meni näin (täydensin muistiaukkoja Jouni Laaksosen Autiotuvat-kirjasta): 1600-luvulla jossain Värriöjoen varrella on elänyt kotakentällään muuan Innakka-niminen lappalaismies vaimonsa ja kahden poikansa kanssa. Kerran oli sitten Innakka lähtenyt Illa-nimisellä ajoporollaan peuranvasoja hakemaan erään Sompion lappalaisen luota. Miehille oli tullut riitaa, minkä päätteeksi oli Sompion lappalainen surmannut Innakan ja teurastanut tämän ajokkaan. Kun Innakkaa ei parin viikon jälkeen alkanut kuulua kotiin, lähtivät pojat isäänsä etsimään. Ajoivat Sompion lappalaisen kotakentälle ja huomasivat tämän päässä Innakan karvahatun. Sompiolainen kielsi nähneensä koko Innakkaa, ja lupasi tarjota pojille syötävää. Komensi siinä poikaansa hakemaan lihaa niliaitasta, jolloin poika ajattelemattomuuttaan kysäisi: "Tuonko sitä Illa-poron lihaa?" Innakan pojat eivät olleet huomaavinaankaan lipsautusta, mutta alkoivat kuitenkin hautoa kostoa. He sopivat sompiolaisen kanssa yhteisestä metsästysreissusta Värriöjoen itäisen latvahaaran varrelle seuraavaksi syksyksi. Kun syksy ja metsästysreissu sitten koitti, hiipivät Innakan pojat sompiolaisen leiriin ja kirveellä surmasivat tämän. Sompiolaisen pojan he aikoivat ottaa pororengikseen, mutta matkalla tulivat kuitenkin toisiin ajatuksiin. He hakkasivat jo jäätyneeseen joen suvantokohtaan avannon, ottivat poikaa jaloista ja työnsivät tämän pään avantoon lausuen samalla: "Konnasta konna versoo ja konna on myös konnan poika." 
Tämän tapauksen jälkeen tuota Värriöjoen itäistä latvahaaraa on kutsuttu Murhahaaraksi.

Alueen historian huomioden saattoi olettaa, että tuvalla kummittelisi. Kaveri kertoi kyllä nähneensä tumman hahmon pihapiirissä parikin kertaa illan aikana, mutta muuten räyhähengiltä saatiin olla rauhassa. Minä lienen niin pahansisuinen eukko, että eivät minulle viitsi tulla näyttäytymään. 😁
Yö sujui mukavasti ja lämpimästi, mitä nyt hiirulaiset rapistelivat nurkissa ja hevosmuurahaiset rouskuttivat seiniä. Auringonnousun aikaan heräsin ja huomasin maan olevan taas jäässä yöpakkasen jäljiltä. Kamera käteen siis ja pihalle hienoon aamuun. Kuvia tuli räpsittyä taas yli oman tarpeen, mutta lopulta maltoin palata tupaan ottamaan vielä pikku torkut ennen varsinaista heräämistä.

OI001267
Murhahaaran tupa löydetty.

OI001266
Iltapalaa.

OI001264

OI001263
Päivällinen: Kebabpataa, leipää ja magnesiumjuomaa.

OI001262

OI001260

OI001259

OI001258
Iltatulistelua.

OI001257

OI001256

OI001255
Iltasopat.

OI001254

OI001252
Vaahtokarkin paahtoa.

OI001251
Täysikuu nousemassa.

OI001249

OI001248
Kuura-aamu jälleen.

OI001247

OI001246

OI001245

OI001244

OI001243

OI001241

OI001240

OI001239

OI001238

OI001237

OI001236

OI001234

OI001233

OI001231
Prinsessa ruusunen nukkuu ja noita-akka pitää vahtia ettei prinssi pääse yllättämään.

OI001229
Uskolliset kulkimet.

OI001228

OI001227

OI001226

OI001225

OI001224

OI001220

OI001218

OI001216

OI001211

Aurinko oli taas kerennyt korkealle ja sulattanut kuuran kun pääsimme ylös ja ulos tuvasta. Aamutulien tekoon ja puuro- ja teevesien keittoon. Tällä reissulla meillä oli paljon leipää mukana, ja sitä tuli nyt kyllä syötyäkin ihan kyllästymiseen asti. Mutta hyvä lisähän se on puuron, sopan ja retkiaterioiden rinnalle.

OI001210
Aamutulilla.

OI001207
Puurolla, leivällä ja teellä jaksaa taas.

OI001206
Kaikki alkaa olla valmista.
Murhahaarasta matka jatkui omia polkuja kulkien Ikkervaarojen kautta etelää kohti. Viimeisen yön leiripaikka oli vielä vähän auki, mutta jonnekin Värriöjoen varteen olin sitä vähän ounastellut. Metsässä ei juuri elämää näkynyt. Metso pölähti lentoon jostain läheltä ja lounastauolla pari poroa kävi meitä katsomassa, mutta muuten ei yksittäisten pikkulintujen lisäksi näkynyt mitään elollista. Eikä edes karhun jättämiä jälkiä, vaikka tuolla alueella niitä pitäisi olla aika paljonkin.

Lounastauolle jäimme karttaan merkityn lähteen lähettyville vanhalle tulipaikalle. Minä lähdin vesikassin kanssa etsimään lähdettä kaverin jäädessä virittelemään Happystoveen tulia. Lähde löytyi ja voi että se oli upea. En meinannut saada silmiäni irti pohjasta pulppuavista kuplista! Kartan mukaan Tuntsan vaaroilla on runsaasti lähteitä, joten mielessä alkoi siintää tarkempien karttojen hankinta ja sen jälkeen retki, missä reitti kulkisi mahdollisimman usean lähteen kautta. Semmoinen muuten onnistuisi varmaan toteuttaa Puolangan vaaroillakin... Ajatus meinasi jo häipyä vaarakuusikoihin lähteitä metsästämään, mutta jospa hetkeksi vielä palauttaisin sen takaisin Tuntsalle.

OI001205
Kauniissa metsässä suunta etelään päin.

OI001204

OI001202
Lounasvedet saatiinkin lähteestä. Parhautta!

OI001200

OI001199
Lounaaksi lasagnepastaa ja tutut lisukkeet.
Lounaan jälkeen suunta otettiin poroaitaa. Tulimme vähän epämääräisellä suunnalla aitaa kohti, mutta kuinka ollakaan, osuimme just eikä melkein portin kohdalle. Kaveri siinä kyseli juuri ennen kun portti alkoi näkyä, että kuinkas siitä aidasta yli päästään. Kysymykseen oli helppo vastata: "No portista tietenkin." 😄 Kyllähän noista ali pääsee yleensä melkeinpä mistä vain, mutta aina parempi käyttää portteja jos vain mahdollista. Toinen yllätys tuli vastaan jonkin matkaa aitaa seurattuamme. Olin alunperin merkinnyt gepsiin reittipisteen aitaan ajatuksena että kävelisimme sitä kohti vaaroilta aidalle (vaikka nyt yhytimmekin aidan lopulta jo aiemmin). Ja eiköhän tämänkin reittipisteen kohdalla ollut portti, vaikka olin tosiaankin valinnut sen kohdan ihan summamutikassa. 😶 Aidalta erkanimme metsän läpi jälleen tielle, jota pitkin pääsisimme autolle saakka. Pidimme pitkään taukoa lämpimässä auringonpaisteessa tien varressa. Oli mukava tunne kun ei ollut kiirettä mihinkään. Iltapäivä ei ollut vielä pitkälläkään ja leiripaikalle olisi enää muutama kilometri.

OI001198
Kerrankin tuuri kohillaan. Osuttiin suoraan portin kohdalle.

OI001197

OI001195
Tämä kaveri ihastui ikihyviksi hattuuni.
Tietä pitkin matka leiripaikalle Värriöjokivarteen taittui nopeasti. Päivän matkaksi kertyi vain 11 kilsaa, mutta autolle ei kannattanut vielä kävellä, koska sitten olisi joutunut ajamaan yötä myöten, ja sievä ilta olikin kieltämättä mukavampi viettää luonnossa. Nätti paikka nuotiokehineen löytyi hiukan tiestä syrjässä ja joki virtasi suht lähellä. Vesikassi oli kuitenkin tarpeen, sillä ihan jokivarteen ei leiriä saatu kuitenkaan. Fiilistä hiukan latisti kun satuin huomaamaan että nuotiopaikan vieressä kuusen alla oli varsinainen kaatopaikka. Ihan älyttömästi kaikenlaista jätettä. 😠 Kummallinen ajattelutapa joillakin "siivota" roskat poissa näkyvistä. Aivan kuin se riittäisi... Koitan hillitä itseni nyt ja siirtyä pois tästä aiheesta.

Ilta kului siinä tulistellessa, vesiä keitellessä ja kuvia räpsiessä. Jälleen ilta oli tosi sievä, mutta edellisistä illoista poiketen ilma ei nyt viilennyt samalla tavalla, vaan lämpötila pysyi reilusti plussalla. Luvassa olikin pilvistä ja sateista säätä seuraavasta päivästä alkaen, joten retkemme ei olisi juuri paremmin voinut ajoittua säiden puolesta. Ennen nukkumaanmenoa keitettiin vielä risukeittimellä iltakaakaot viimeisen illan kunniaksi.

OI001194
Värriöjoki

OI001193

OI001192

OI001190

OI001188

OI001187

OI001185

OI001184

OI001183

OI001182

OI001180

OI001177

OI001176
Leiri ilta-auringossa.

OI001175

OI001174
Päivälliseksi sweetsour kanaa ja lisukkeet.

OI001173

OI001171

OI001169

OI001166

OI001165

OI001164

OI001163
Tarkennus vähän persiillään, mutta tunnelmasta tykkään.

OI001162

OI001161

OI001158

OI001157

OI001156
Absidin asukit.

OI001155
Naama taas oikein päin.

OI001152
Viimeisen illan kunniaksi iltakaakao ja suklaata.
Aamu valkeni, kuten oli odotettavissakin, pilvipoutaisena. Sillä kertaa ei hirveästi viivytelty leirissä, vaan vetäistiin aamupalat huiviin, pakattiin leiri kasaan ja lähdettiin viimeiselle etapille kohti autoa. Matka taittuikin noin tunnissa ja sitten päästiin kotimatkalle.

OI001151
Viimeisenä aamuna ei oo pakko syyä puuroa jos ei taho.

OI001149
Aurinko pilkahti meille vielä hetken.

OI001148

OI001146

OI001145

OI001144

OI001142

OI001141
Retkikunnan reput lähtövalmiina.

OI001140_1
Kyllä meki oltiin paikalla.

OI001139
Auto löytyi. Ihanaa.

OI001138

OI001137
Puolitettu paluujuoma tällä kertaa.

OI001136
Hyvästit Värriöjoelle. Ehkäpä näemme vielä.
Sen pituinen se. Kiva reissu pikku muutoksista huolimatta. Tuntsa jäi mieleen hienona alueena, ja nähtävää ja koettavaa siellä olisi vielä vaikka millä mitalla. Ei yhtään hullumpi vaihtoehto talviretkillekään, ja tuota UKK-reittiäkin voisi koluta enemmänkin joskus. Maasto oli suht helppokulkuista ja jos kuusimetsästä tykkää (niinkuin minä), niin luonto on varsin kaunista. Vettä tosiaan saa kuljettaa mukana sen verran että pärjää taukopaikalta toiselle, ja pikku purojen olemassa oloon ei näemmä pidä luottaa vaan kannattaa suunnitella taukopaikat isomman puron taikka lähteen läheisyyteen. Vedenjakaja-aluettahan tuo on, joten sikäli vesistöjen vähyys ei liene kovin ihmeellistäkään. Happy stove oli nyt ekaa kertaa tositoimissa ja palveli moitteettomasti. Kotoa otin kyllä sytytyspaloja ja tuohta mukaan varasytykkeeksi, mutta niitä ei koko reissun aikana tarvittu, vaan sytykkeetkin löydettiin luonnosta. Märällä säällä kuivia sytykkeitä voisi tarvitakin, joten hyvä niitä on mukana olla. 

Kiitos retkiseuralle. Toivottavasti seuraavaan yhteiseen retkeemme ei ihan viittä vuotta kulu. 😄


13 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia. Täytyy sanoa että on sulla kyllä nokinen pannu 😀. Et ainakaan valehtele jos puhut nokipannukahveista. Hieno tunnelma sun kuvissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pannu on tosiaan ollut kovassa käytössä, mutta onpahan ainakin eräuskottava. 😀

      Poista
  2. Onpa ollut mahtava reissu teillä! Nuo kuulaat ja kuuraiset aamut ovat kyllä syksyn parasta antia marjojen ohella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, vielä kun olisi pakkasyön aikaan vesistön lähettyvillä ja olisi kunnon usva niin olisi ihan täydellistä. Syksy on kyllä hienoa retkeilyaikaa! :)

      Poista
  3. Haha, eksyin tänne taas Googlesta vaelluskenkätietoja haeskellessani! :D Nyt etsin itselleni uusia kumisaappaita, ja noi parin vuoden takaisessa kevätpostauksessa mainitsemasi Viking Trophy II:t näyttävät toistaiseksi parhailta, joihin mulla on varaa. Olen kumisaapasvaeltaja, mutta en ihan Kontioilla kuitenkaan uskalla lähteä. Vikingeissä vaikuttaisi olevan sopivan jämäkkä ja hyväpitoinen pohja paitkointiin. Rohkenisitko suositella? Ovatko kestäneet käytössä? Onko mitään negatiivisia puolia ilmennyt? :D Kiitos jo etukäteen, jos ehdit vastata! :)

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vain, saa tänne eksyä. :D Vikingit ovat ihan loistavat, joten todellakin voin suositella. Ainoa heikko kohta noissa on pohja. Mulla (ja muistan lukeneeni että muillakin on ollut vastaavaa) tuli toisen saappaan pohjaan reikä ihan vain metässä kävelyn seurauksena, ilmeisesti keppi mennyt pohjasta läpi. Olisihan niitä voinut koittaa saada takuuseenkin jos olisi ollut kuitti tallessa, mutta kumiliimalla vaiva korjaantui ja sen jälkeen saappaat on olleet kovassa käytössä jo toista vuotta. Tänä kesänä varsinkin noille on ollut käyttöä kun on ollut niin märkää, tänään viimeksi olivat jalassa neljän tunnin metsä/suoreissulla. Noilla on tosi hyvä kävellä rinkankin kanssa ja varressa on mukavasti pituutta vaikka uppoaisi vähän syvemmällekin. :)

      Poista
    2. Haha, ihanaa saada vastaus näin nopeasti! :D Olen lukenut jonkin verran murska-arvosteluja noiden kestävyydestä, joten mukavaa kuulla tällaistakin. :)

      Poista
    3. Minäki taisin lueskelella niitä silloin kun nuo ostin, mutta vaihtoehdot olivat vähissä kun nuo oli ainoat jotka jalkaan istuivat. 😁 Ei ole onneksi vielä tarvinnut katua. Ensi kesälle haaveilen neopreeniversioista.

      Poista
    4. Niin, onhan se myös paljon käyttötavasta, kävelymaastoista yms. kiinni, miten pitkään kenkä kestää.

      Poista
  4. Hieno retkikertomus Tuntsalta. Mukava kulkea virtuaalisesti maastossa, jonne haluaisin mutta jalkavaivaisena en pysty menemään. Olin samaan aikaan Naruskalla ja Tuntsallakin vähän, siellä "turistilaidalla". Ajankohta oli paras mahdollinen kun oli tyyntä, lämmintä, aurinkoa, kuutamoa ja kuuraisia aamuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sattui kyllä upeat ilmat. Ihania kuvia oli sinullakin! ☺️

      Poista
    2. Viking Trophya astetta formulan suuntaan päin on saatavissa Viking Elk Hunter.
      Jos on korkea jalkaholvi, se passaa ihanasti. Ihan vaellukseen tehty. Kestävyys on kaikissa kummareissa epävarma. Murtumia tulee ennen pitkää tai oksa tekee reiän. Pidän aina mukana Liqui Solea.
      Tuntsa on ihana. Kiva asua sen naapurissa. Rakkaat rääseiköt!

      Poista
    3. Kiitoksia vinkistä. Noita vois myös sovittaa. :)

      Poista