torstai 3. heinäkuuta 2014

Kesäkuu kuvina

Yhtä jos toista on vielä tehtävänä ennen ensi viikolla starttaavaa Lapinturneetamme. Kaiken hössötyksen ja vouhkauksen keskellä hoksasin että blogikin vaatisi päivitystä tähän väliin, ettei sitten tule paniikki. Lapissa kun niitä kuvia tulee varmaan otettua taas (ihan liikaa) aika paljon, niin parempi päivittää nää aiemmat jutskat alta pois ennen sitä urakkaa. :D

Erämessujen jälkeinen kesäkuu on mennyt lähinnä mökkeillessä ja vähän retkeillessäkin, sen mitä nyt töiltä ja muilta velvoitteilta on ehtinyt. Kesäkuun retkiöidenkin suhteen meinasi jo iskeä ressi, kun kuu alkoi lähestyä loppuaan ja yhtäkään makuupussiyötä ei vielä ollut nukuttuna. Noh, asia korjaantui kuun viimeisinä päivinä Hossassa, mutta siitä teen toki erillisen postauksensa. Tähän nyt ensin kuvia niistä muista jutuista mitä on tullut hommailtua.

Kuun puolivälissä mökkeilimme Ranualla. Kävimme kiertämässä Auttikönkään luontopolun ja sitten teimme vielä pienen veneretken Lamangin saareen. Tokihan se piti eläinpuistokin käydä katsomassa pitkästä aikaa. Kamera ei vain sattunut kierrokselle mukaan.

Näkymää näköalatornista.

Possut odottelivat maantasalla.

Riippusilta ylitettiin nätisti.

Jätän sanomatta mitä ajattelen näistä uusista pitkos"puu"älynväläyksistä.
Voi luoja että ovat rumia ja epäkäytännöllisiä etenkin koirien kanssa. Hyi.

Kota vai jokin metsänolento?

Tällainen löytyi kodan seinältä (ja pimeässä tuli vähän tärähtänyt kuva). Roskattoman retkeilyn kannalla minäkin. :)

Simojärveä.

Hilla kukkii. Lienevätkö selvinneet juhannusviikolla iskeneestä takatalvesta.

Veneilijäkoiria.



Saaressa sai rallatella vapaana. Tosin makkaranpaistohetkellä ei toki voinut poistua kovin kauas.

Mökin kodassa grillattiin.

Jossain vaiheessa paisteli aurinko...


...ja juhannusviikolla sateli räntää:


Juhannusta vietettiin Puolangalla mökillä. Sievä ilma, mutta kylmä.

Kaveri tykästyi peukalooni. :P

Tämä tyyppi asusteli hirrenraossa. Hieno!

Perinteiset juhannuseväät.

Rantasaunan ikkunasta ei ole yhtään hullumat näkymät. <3


Juhannustunnelma kohillaan. Vain lämpö puuttui.


Myös retkivalmisteluita tuli vähän tehtyä. Kaivoin Meindlit naftaliinista ja puhdistin, kyllästin ja vahasin ne pohjoisenreissua varten viimesenpäälle retkikuntoon. Tokihan tämä toimenpide pitäisi tehdä aina reissun jälkeen mutta... joo, pääsi unohtumaan. :)

Kyllästeaine vaikuttamassa.

Lopuksi vaha pintaan, ja kiiltävätpä niistä tulikin.

Sitten kävin asioimassa Partioaitassakin. Abisko Lightweight 3 tuntui olevan loppu jokapaikasta, joten tilluuseen meni. Onneksi olin aikonaan liikkeellä, sillä myyjä arveli toimituksessa menevän parikin viikkoa. Noh, lopulta teltta saapui alle viikossa ja sainpa vielä haluamani sinisen värinkin. Partioaitta ei pettänyt tälläkään kertaa. :)

Tunturikoti. <3

Tilaa on sekä sisällä että absidissa.


Koirien kuivaliha tuntuu olevan katoava luonnonvara nykyisin. Siispä päätin tehdä hunnilauman retkieväät itse kuivaamalla. Olen joskus ennenkin testimielessä kuivannut yhden kilon pötkön verran marketeissa myytävää Oscarin j-lihaa, hyvällä menestyksellä, joten kävin hakemassa sitä heti kolme kiloa ja aloin hommiin. Vähän turhan rasvaista tuo on (20 %), ja ekasta satsista en tajunnut valuttaa kunnolla ylimääräistä rasvaa pois ennen pellille levittämistä. Kahdesta muusta tajusin, tosin jos olisi ollut siivilä, niin rasvan olisi ehkä saanut pois vieläkin paremmin. Noh, ens kerralla sitten. 

Kypsensin siis lihan ekka pannulla ja sitten valutin enimmän rasvan pois (paitsi siittä ekasta pellillisestä) ja annoin vielä hetken aikaa lihojen olla talouspaperin päällä ennen leivinpaperille levittämistä. Sitten pellit kiertoilmauuniin, lämpöä 50 astetta ja välillä luukku auki (etenkin alussa). 14 tuntia ne siellä taisivat lopulta olla. Lopputulos oli ihan kohtalainen. Tuo rasvaisin annos olisi ehkä saanut olla vielä jonkin aikaa, mutta en viitsinyt enää työpäivän ajaksi niitä jättää uuniin niin nappasin kaikki pois vain. Annoin lihojen olla vielä pöydällä seuraavaan päivään, ja sitten pussitin ja laitoin jääkaappiin, missä saavat olla lähtöön saakka. Saapa nähdä kuinka säilyvät. Lihoista lähtenyt tuoksu ei ainakaan ollut erityisen miellyttävä levitessään koko taloon. Mitä lie kaikkea pärtöä pitävätkään sisällään nuo koirien lihat, mutta pääasia kai että hurtille maistuu.




Hossanreissun jälkeen olimme vielä yhden yön Puolangalla. Kävin pitkästä aikaa kalassa, ja kuinkas ollakaan, haukihan sieltä tuli. Kepokokelas sai myös samanlaisen (ärsyttävän samankokoisia olivatkin, tasapeli siis. :P) ja pitihän ne ihan vain muistinvirkistämisen takia ottaa mukaan ja hiillostaa kodassa. Ei suinkaan omaksi ruuaksi (en ole kovinkaan suuri hauen ystävä, joskin ihan syötäväähän se toki on), vaan koiria ajatellen. Oli nimittäin ajatuksena että koittaisin kuivata myös haukea. Kuivaukseen asti en vain ole vielä päässyt ja hauenlihat odottavat pakkasessa, josko ensi viikolla tulisi sopiva sauma kuivatteluhommiin. Onhan se toki silkkaa typeryyttä kuskata puolankalaista haukea tunturiin, missä riittää parempaakin kalaa vaikka ja kuinka. Mutta tietäähän sen että jos laskee sen varaan että kalaa tulee, niin sitten sitä ei ainakaan tule. :P

Perkkaushommissa.


Me ihmiset siis emme tosiaan haukea syöneet, vaan oli vähän paremmat eväät. :D



Sellaistapa oli kesäkuussa. Loppuun vielä omin kätösin poimittu kukkakimppu. Kuva vaan on mitä on, vaikka kimpusta ihan sievä tulikin. Paljon nätimpiä nuo luonnonkukat ovat kuin kasvatetut rehut.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti