torstai 1. helmikuuta 2018

Reissunaisen reput

Kirjoitellaanpas pitkästä aikaa ihan vain varusteille pyhitetty teksti. Tässä viime aikoina olen päivittänyt reppukokoelmaani, joten ajattelin nyt vähän esitellä niitä ja kertoa, miksi niitä on kertynyt ja mitä niillä kaikilla oikein teen.

Aloitetaan siitä rakkaimmasta, eli Fjällräven Abisko 65 - vaellusrinkasta. Tätä ennen minulla oli parikin eri rinkkaa, ensin 55-litrainen Haglöfs Oxo ja sen jälkeen Osprey Kestrel 65. Molemmista löytyy täältä blogista juttua, joten en nyt paneudu niihin enempää kuin toteamalla että Oxo istui minulle huonosti ja Kestrel oli reppumaisena vaikea pakattava ja turhan "löysä" kannettava painavammilla kuormilla. Abiskoa sovitin ihan vain huvin vuoksi ollessani ystävän mukana rinkkaostoksilla, ja se oli sitä kuuluisaa rakkautta ensisilmäyksellä. Rinkka tuntui niin ihanalle selässä että palasin myymälään heti seuraavalla viikolla ja lähdin sieltä uuden rinkkani kanssa. Tästä on nyt aikaa 4,5 vuotta ja takana on jo aika monta yhteistä kilometriä. Eikä taida olla yhtäkään retkeä, ettenkö olisi hiljaa mielessäni itseäni tästä ostoksesta kiitellyt.



Abiskoni on miesten mallia, sillä naisille tarkoitetussa oli minun makuuni liian kapeat viilekkeet. Taskuja rinkassa on aika vähän, mihin oli alussa tottuminen (koska tykkään taskuista), mutta nyt kun pakkaamiseen on tullut jo selkeät rutiinit, niin olen oppinut elämään asian kanssa. Rinkan etuosan saa kokonaan auki, mikä helpottaa tavaroiden lonimista, mutta jostain syystä en itse ole suuremmin tätä ominaisuutta käyttänyt, vaan tavaroita tulee purettua ja pakattua pääasiassa yläkautta. Hyvä tämä ominaisuus on kuitenkin olla, sillä tulee aina joskus tilanteita että pitääkin saada jotain syvemmältä rinkan uumenista. Tänne pääosastoon pakkaan alimaiseksi makuupussin ja ilmatäytteisen alustan sekä tyynyn. Myös korjaustarvikepussukka kulkee jossain alimmaisten joukossa, sillä se majailee aina siellä rinkan pohjalla eikä sitä näin ollen pakata erikseen mukaan. Niiden päälle tulee vaatepussukkaa, taukokampetta, keitintä ja ruokia. 

Pohjalla on näemmä matkamuistoja metsästä.

Isoon etutaskuun menevät ea-pakkaus (joka myöskin asustaa aina siellä omalla paikallaan), sadesuoja, puukko, hygienia- ja wc-pussit sekä muuta tarvittavaa pienempää tarviketta. Läpässä on taskut sekä sisä- että ulkopuolella. Otsalamppu, välipalaa jne kulkevat ulommassa, jolloin niihin pääsee käsiksi rinkan ollessa selässä. Sisemmässä taskussa taas pidän sellaista tärkeää tavaraa, kuten puhelinta, autonavaimia, lääkkeitä jne. Tulitikkuja on vähän siellä ja täällä. Pikkutavaroiden järjestys nyt vaihtelee paljonkin retkien välillä, mutta kutakuinkin tällaista kaavaa tykkään tämän rinkan kanssa noudattaa. Sivuilla on vielä joustavat juomapullotaskut, ja rinkan päällä on joustavaa narua, johon saa vaikkapa takin pakattua. Alaosassa on kiinnityspisteet irtohihnoille esim solumuovialustan tai/ ja teltan kiinnittämistä varten. Myös sivuvetoketjujen vieressä on reikiä, joihin voi pujotella hihnoja, karabiinihakoja tms, tai siirtää kompressiohihnoja haluamalleen korkeudelle. Viilekkeissä on myös parit kiinnityspisteet ja lantiovyössä on myös pieni tasku, jossa säilytän nenäliinoja, särkylääkettä ja huulirasvaa, joita tarvii usein matkan aikanakin. Sisältä rinkasta löytyy kuminauhasuinen lokero juomarakolle.

Abiskossa on mukavan jämäkkä selkäpaneeli ja kova pohja, joten sen kestää nakata märempäänkin maahan ja se pysyy suht mukavasti muodossaan ja istuu vakaasti selässä. Rinkan oma sadesuoja oli mielestäni turhan pieni, joten käytän Savotan isointa sadesuojaa, jolla saa suojattua rinkan lisäksi myös ulkopuolella kulkevan makuualustan ja muut tavarat. Materiaalit ovat jämäkät ja kestävät, mutta eivät kuitenkaan kaikkein järeimmästä päästä, jolloin rinkan paino jää varsin kohtuulliseen reiluun kahteen kiloon. 65 litran tilavuus riittää minun varusteilleni talvisissa oloissa muutaman yön ja kolmen vuodenajan olosuhteissa varmasti viikonkin retkille.



Kukaan tai mikään ei ole täydellinen, joten pientä moitittavaakin Abiskossa toki on. Selän pituuden säätö on minun kohdallani se, mitä kaipaisin aavistuksen lisää. Nyt kun säädöt ovat lyhimmillään, niin rinkka on juuri ja juuri minulle sopiva, mutta jokunen sentti lisää säätövaraa niin saisin sen istumaan vielä vähän paremmin. Toki tästä voi syyttää rinkan sijaan myös minua itseäni. Mitäs olen tämmönen hukkapätkä (joskin tiedän minua pidempiä henkilöitä, joilla selänpituus ei ole riittänyt edes niinkään hyvin kuin minulla...). 😆 Toinen asia on juurikin tuo taskujen vähyys. Kuten jo sanoin, niin olen oppinut asian kanssa elämään, mutta enpä panisi pahakseni vaikkapa paria lisätaskua.

Minun käyttööni Abisko on siis lähes täydellisyyttä hipova rinkka, mutta vaikka se minulle istuukin niin mukavasti, niin sinä joka nyt harkitset rinkan ostamista, niin älä luota tähän tekstiin vaan mene kauppaan, sovita, tunnustele, kokeile eri malleja ja tee päätös sen mukaan mikä itsellesi parhaiten sopii. Me ollaan kaikki niin erimallisia, että se mikä on hyvä jollekin, ei välttämättä ole edes välttävä toiselle. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä sanonpa vielä senkin, että älä luota sokeasti myöskään myyjään. Ammattitaitoinen myyjä ei tuputa vain sitä kaupan kalleinta testivoittajaa, vaan kehottaa kokeilemaan monia vaihtoehtoja ennen päätöksen tekemistä. Voi olla, että olisin itse säästynyt ainakin yhdeltä hukkaostokselta, jos olisin tajunnut tämän asian ekaa rinkkaani ostaessa.

Kuva: TM


Edetään nyt kokojärjestyksessä toiseksi suurimpaan reppuuni, joka on nimeltään Bergans Rondane 46 lady. Tämä oli puhtaasti sellainen "mutkumähaluun" -ostos sen jälkeen kun tällainen miesten mallinen majoittui joskus samaan talouteen. Eikä valintaan vaikuttanut mitenkään vähäisessä määrin violetti väri, joka on heikkouteni. Edellinen päiväreppuni, Fjällräven Funäs 35 oli vähän hankalan kokoinen sellaiseksi välimallin repuksi, johon mahtuisi yönyliretken kamppeet, joten 11 litraa isompi reppu tuli myös paikkaamaan sitä tarvetta.

Viikonloppuretken kamat solahtivat yllättävän hyvin Rondaneen.

Rondane on vielä Abiskoakin simppelimpi ratkaisu. Taskuja on pääosaston lisäksi tasan yksi. Se sijaitsee rinkan läpässä ulkopuolella. Tämä on samalla repun isoin miinuspuoli, jonka merkitys korostuu etenkin silloin kun pääosastossa on vain vähän tavaraa. Kun läppätaskussa on kuitenkin aina sitä pikkutavaraa, niin reppu on ihan muodoton kun läppä painaa paljon ja iso osasto on melkein tyhjillään. Enkä oikein osaa niitä pikkutavaroita sinne isolle puolellekaan laittaa, kun nehän vallan katoavat sinne. Noh, tämänkin asian kanssa olen oppinut elämään, joskin se osaltaan vaikutti siihen, miksi hankin seuraavaksi esittelyyn tulevan repun.

"Kengurutasku" on tämän repun parhaita puolia.

Rondanessa on mukavasti säätövaraa selässä ja se istuukin oikein mukavasti selkään. Kannettavuus alkaa kuitenkin kärsiä painon noustessa yli 10 kiloon, eikä tätä reppua toki ole sen raskaammille kuormille suunniteltukaan. Mukavimmillaan se on siinä viiden ja kymmenen kilon välimaastossa suht täyteen pakattuna. Reppu aukeaa Abiskon tapaan edestä kokonaan auki vetoketjulla. Ominaisuus, jonka olemassaolon tajusin vasta jokin aika sitten vaikka reppu on ollut mulla jo parisen vuotta. :D Itseasiassa taisin vähän valehdella noista taskuista, sillä onhan siinä sittenkin vielä yksi tasku pääosaston alaosassa. Sen saa tarvittaessa vetskarilla auki ja osaksi pääosastoa. Varmaan unohdin tämän olemassaolon siksi kun en ole oikein osannut sitä koskaan käyttää. Sadesuoja siellä asustaa, mutta en ole varsinaisesti koskaan pakannut sinne mitään. Ehkä voisinkin majoittaa ea-pakkauksen sinne... Repun parhaita puolia on edessä oleva joustava "kengurutasku", johon voi pakata vaikkapa märän takin tms. Kiinnityspisteitä löytyy mukavasti makuualustalle, karabiinihakasille ym. ja lantiovyössä on tasku sekä sivuilla juomapullotaskut. Sisäpuolella on juomarakolle pidike, mutta ei lokeroa. Omaa sadesuojaa Rondanen mukana ei tullut, mutta se saa käyttää Abiskon suojaa.



Pääosaston saa vetskarilla kokonaan auki.

Alaosastossa on tilaa pikkutavaroille, kuten sadesuojalle.

Alaosaston ja pääosaston välisen kankaan saa tarvittaessa auki.

Makuualustan kiinnityspisteet ovat vähän hankalasti repun pohjassa.

Lantiovyön tasku on mukavan tilava.

Litran vetoinen Nalgenen juomapullo
 solahtaa isoon verkkotaskuun ihan kokonaan.
Rondanen käyttöalue on enimmäkseen pidemmillä päiväretkillä, jolloin mukana on keittovehkeitä, tauko/sadevaatetta ja reilummin evästä. Myös yhden ja tarvittaessa kahdenkin yön kamat sulanmaan aikaan siihen menee, ja käytän sitä myös paljon mökki- ja muillakin reissuilla. Kevyen repun materiaalit ovat keveät mutta ihan kestävän oloiset. Parin vuoden aikana en ole saanut sitä juuri kulumaan, joten uskaltaisin väittää suht kestäväksi. Painoa Rondanella on 1350 g.




Pienemmälle päivärepulle tuli tarvetta, kuten edellä mainitsinkin, lähinnä siksi että Rondaneen joutuisi pakkaamaan pikkuretkiä varten ylimääräistä täytettä jotta se pysyisi ryhdissä. Lyhyillä päiväretkillä, joilla mukana on vain vähän tavaraa, pärjää mainiosti pienemmälläkin repulla, joten aloin puolitosissani katsella eri vaihtoehtoja n. 25 litran vetoiselle repulle. En kuitenkaan uhrannut tälle asialle paljonkaan energiaa, vaan sopiva löytyi ihan sattumalta Ivalosta. Ruukaan yleensäkin aina koluta kauppojen retkiosastoja läpi, ja siinä tietenkin katselin noita reppujakin samalla. Valikoimaa oli yllättävänkin paljon, ja sovitin mukavalle vaikuttavaa Vaude Varyd 22-reppua, johon ihastuin lähinnä siksi että siinä oli samanlainen joustavaa kangasta oleva kengurutasku kuin Rondanessakin. Yllätyksekseni reppu istui tosi kivasti selkään ja vaikutti muutenkin hyvälle. Jätin kuitenkin asian vielä hautumaan ja päätin vähän googlailla lisätietoja ennen ostopäätöstä (jonka olin oikeastaan jo tehnyt). Pikainen etsiskely osoitti, että tuota kyseistä mallia ei oikein saisi kuin jostain Amazonista, eikä hintakaan olisi yhtään sen edullisempi. Niinpä seuraavalla Lapinreissulla sävelet olivat selvät. Ivalon S-marketiin reppuostoksille.

Varyd 22 ekalla retkellään.

Varyd vastaa juuri siihen tarpeeseen, mikä minulla oli. Teen paljon sellaisia "teenkeittoretkiä", jolloin pakkaan reppuun risukeittimen, jotain pikku evästä, kuksan ja pannun, ja tarvittaessa jotain taukovaatetta. Nuo mahtuvat Varydiin juuri sopivasti. Repun selkäpaneelia pystyy taivuttamaan, jolloin sen voi muotoilla itselle sopivaksi, tai vaikkapa pyöräilyä varten. Painoa Varydilla on 810 g.




Varydissa on pääosaston lisäksi yksi pieni tasku ulkopuolella ja toinen sisäpuolella sekä se kengurutasku ja juomapullotaskut. Sisällä on myös oma lokeronsa juomarakolle. Tuo kengurutasku pakkautuu myös omaan taskuunsa repun alaosaan, missä matkustaa myös mukana tullut sadesuoja. Vähän jännä ratkaisu, mutta toisaalta ihan hyvä että verkon saa piiloonkin jos ei sitä tarvitse. Etuosassa verkon sivuilla on kiinnityspisteitä, samoin viilekkeissä. Lantiovyössä on molemmin puolin verkkotaskut, joissa ei ole vetoketjua. Mitään pikkutavaraa niihin ei siis oikein viitsi laittaa, mutta esim. puhelin venyttää verkkoa sen verran että pysyy napakasti eikä ole vaarassa pudota.

Isot Nalgenen pullot eivät oikein mahtuneet kapeisiin taskuihin,
joten Varydia varten täytyi hankkia oma kapoisempi pullo.
Vihreänä tietysti.

Repun mukana tuli sadesuoja, jonka taskuun myös verkkotaskun saa pakattua.

Ilman verkkoa.

Lantiovyön taskuihin kaipailisin vetoketjuja.

Varyd on istahtanut mukavasti osaksi harrastustani. Vaikka se on ollut minulla vasta syksystä, niin olen jo kerennyt jonkin verran sitä käyttää. Istuvuus on tässäkin huippuluokkaa, mikä on minulle se kaikkein tärkein juttu. Liikkuessa en voi sietää heiluvaa ja hilluvaa kantolaitetta, vaan repun pitää istua selässä kuin tatti, paikallaan kiltisti, eikä se saa hiertää, hinkata tai hangata.




Uusimpana tulokkaana retkikaapistani löytyy nyt myös juomareppu, Osprey Rev 6. Olen puolikkaalla silmällä katsastellut juomarakkoa, jota voisi käyttää kaikkien reppujeni kanssa. Samalla olen pohtinut, että olisiko minulla käyttöä ihan juomarepullekin jossain tilanteissa vai riittäisikö pelkkä rakko. Ongelma ratkesi itsestään, kun tammikuun alemyynnistä löytyi rakon sisältävä juomareppu melkeinpä pelkän rakon hinnalla. Ostin siis koko paketin. Olisi tuollaiselle minirepulle varmaan paikkansa pyöräillessä, marjametsässä ja kesän pidemmillä kävelyillä, jolloin keveissä vaatteissa ei ole taskuja, mutta kamera, puhelin ja vettä olisi hyvä saada mukaan. Ja kuka tietää vaikka tässä vielä juoksemaankin tuon kanssa lähtisi.

Osprey Rev 6

Repun "valjasosa" on mukavan joustavaa, liikkeitä mukailevaa ja hengittävää materiaalia. Siinä ei ole lantiovyötä, vaan ikäänkuin kaksi joustavaa rintahihnaa. Juomarakolle on oma taskunsa, jonka lisäksi repussa on toinen isompi osasto sekä pieni tasku. Sivuilla on juomapullotaskut ja viilekkeissä on toisella puolella kääntyvä, klipsillä lukittava tasku puhelimelle ja toisella puolella pieni vetoketjutasku, jonka sisältä avautuu isompi verkkotasku, johon saa vaikkapa juomapullon. Molemmissa viileikkeissä on myös pienet verkkotaskut pikkutavaroille. Reppussa on ilman juomarakkoa mukavasti tilaa vaikkapa (pienehkölle) kameralle, eväille ja muulle pikkutavaralle. Kai tuonne kevytuntsikkakin sulloutuisi. Juomarakon kanssakin tilaa jää ihan mukavasti. Eihän tuossa ole tarkoituskaan viikon kamoja kuljettaa, vaan juurikin semmoista pientä tavaraa. Painoa repulla on 420 g.

Viilekkeissä on mukavasti paikkoja pikkuesineille.

Juomapullotaskuihin menee pieni ja kapea pullo
 (en ruukaa juoda rypsiöljyä, se oli vain mallina paremman puutteessa. :D )

Pullon, tai jotain muuta pientä saa myös viilekkeen vetoketjun takaa
paljastuvaan verkkoon.

1,5 litran vetoiselle juomarakolle on oma taskunsa.

Toiseen isoon taskuun jää vielä tilaa tavaroille.

Juomaletkun pää kiinnittyy rintaremmin pikalukkoon magneetin avulla.

Vasemmassa viilekkeessä on puhelimelle oma taskunsa. Kovin iso
luuri tuohon ei tosin mahdu. Sony Xperia XA menee juuri ja juuri.
Hiukan tuo puhelin haittaa käden liikettä, mutta ei pahasti.

Olen testannut Reviä vasta pari kertaa lumikenkälenkeillä, joten en osaa kovin kummoista arviota vielä antaa (voin täydentää tätä myöhemmin kun käyttökokemusta karttuu). Kivasti tuo selkään istuu ja erityisesti tykkään viilekkeiden taskuista ja kiinnityspisteistä, joihin saa puhelinta, pokkaria ja gepsiä tms käden ulottuville. Käyttö tulee varmaankin rajoittumaan enemmän kesäaikaan, kun tuo istuvuus ei paksujen vaatteiden kanssa oikein parane (eihän tuollaista ole tarkoituskaan toppatakin kanssa käyttää), ja muutenkin talviaikaan lenkeillä on sen verran taskua sisältävää kampetta, että pikkutavarat kulkevat mukana ilman reppuakin, ja retkille onkin jo otettava tilavampi reppu. Vähän kahden vaiheilla vielä olen, että otanko Azorien reissulle mukaan tämän vaiko Vauden, joten jos päädyn Ospreyyn niin siellä varmaan tulee sitten muodostettua enemmän mielipidettä.


Oman esittelynsä ansaitsee myös pienenpieni päiväreppuni, Sea To Summit Daypack Ultra-sil, jonka ostin parisen vuotta sitten rinkkareissujen päivärepuksi. Tämä reppu on semmoinen hengetön, eli vain yksinkertainen, vettähylkivä kangas repun malliin ommeltuna ilman taskuja taikka pehmusteita. Painoa sillä on 71 g, ja se pakkautuu vain hiukan tulitikkuaskia isompaan pussukkaan. Siksi se onkin oivallinen lisäreppu kuljetettavaksi rinkassa esim. huiputuksia tai muita leiristä tehtäviä pikkuretkiä varten. Pari kertaa olen tätä käyttänyt, 16 kilsan päiväretkellä tunturissa, sekä pienellä hiihtoretkellä laavuleiristä käsin. Ultra Sil on painoonsa, kokoonsa ja hintaansa nähden ihan käypäinen reppu juuri tällaiseen tarkoitukseen, mutta mikään ihanteellinen kannettava se ei tokikaan ole (ja tuskin kukaan moista olettaisikaan). Selkää vasten kun pakkaa untuvatakkia tai jotain muuta pehmeää, niin kyllähän tuota ihan kohtuudella kantaa pidemmänkin matkan, eikä siihen tavaraakaan niin paljoa mahdu että paino pääsisi turhan suureksi pehmustamattomien viilekkeiden kanssa. Tilaa repussa on 20 litraa, joten saa siihen kuitenkin mahtumaan pikkuretken tarpeelliset kamppeet, kuten ea-pakkauksen, juotavaa ja syötävää sekä tauko/sadevaatetta jne.

Kaikki tarpeellinen mahtuu mukaan.


Tilaihme.

Valmistajan ilmoittama paino 68 g. Ei paha heitto.




Retkireppujen lisäksi esittelen bonuksena vielä uutukaisen lentoreppuni. Merkki on Cabin Max Metz, ja kyseessä on käsimatkatavaramittoihin sujahtava, vain 680 g painava reppumallinen lentolaukku. Bongasin tällaisen Facen retkivarustekirppikseltä ja vaikka kyseinen reppu ei minulle päätynytkään, niin tuon ilmoituksen myötä lähdin reppuun tutustumaan ja päädyin lopulta tilaamaan sellaiset koko reissuporukallemme. Hintaa oli vain 40 e ja värivaihtoehtojakin lukuisia. Yllättäen minulle valikoitui se violetti malli. :D





Cabin Maxissa on iso pääosasto, jonka sisällä ei ole verkkoja tai muitakaan taskuja. Tilpehöörille löytyy paikkansa repun edessä olevasta taskusta, jossa on muutama vetoketjuton lokero, pieni vetoketjullinen verkkotasku sekä iso vetoketjullinen verkkotasku. Lisäksi edessä on vielä yksi erillinen vetoketjullinen tasku. Repun sivuilla on kompressiohihnat ja viilekkeissä on metalliset D-lenkit kiinnityspisteinä.

Tilaa on ainakin parille sohvatyynylle, ja jotain muutakin mahtuisi noiden lisäksi (tarkoitus ei ole tosin ottaa tyynyjä mukaan reissuun. :P ).

Tilpehööritasku.

Cabin Max ei varmastikaan ole mikään erityisen mukava reppu kantaa, mutta eihän sitä toki ole tarkoituskaan kilometritolokulla raahata selässä, vaan lähinnä ne siirtymät mitä lentokentällä nyt tarvitsee. Keveytensä ansiosta se minimoi laukun osuuden tavaroiden painosta, ja 44 litran vetoisena siihen mahtuu jo ihan mukavasti kampetta. Retkireppujen kanssa kun on tottunut ajattelemaan repun/rinkan tilavuutta siltä kantilta, että siihen mahtuu kaikki retken aikana tarvittavat kamat, niin tässä kohtaa tilaa tarvitsee olla oikeastaan vain vaatteille. Azorien reissu tehdään reppureissuperiaatteella, eli tarkoitus ei ole hienostella mekoissa ja hamosissa hienoissa ravintoloissa, vaan käppäillä ja liikuskella rennoissa kamppeissa. Näin ollen mukaan ei tarvitse ottaa monia kenkäpareja ja vaatekertoja, joten kamppeiden pitäisi mahtua noihin reppuihin aika mukavasti. Lähtee meillä yksi yhteinen iso laukku myös mukaan, jotta mahdolliset mukaan tarttuvat ostoksetkin saadaan raahattua kotiin asti. :D Kirjoittelen tästäkin repusta lisää sitten kun reissu on heitetty. Itsehän lennän melkoisen harvoin, joten käyttöä tuolla nyt ei mahdottomasti tule olemaan, mutta voihan siihen nyt tietenkin pakkailla muidenkin reissujen kamppeita, ja investointina tuo oli sen verran edullinen että vararikko ei välttämättä uhkaa vaikka käyttöä olisikin vain muutamien vuosien välein.


Kaikissa (retki)repuissani kulkee mukana tietynlainen perusvarustus, jolloin ei tarvitse miettiä jokaista tavaraa erikseen aina lähtiessä. Tällaisia tarvikkeita ovat ea-pakkaus, tulitikut, avaruuslakana (joka tosin juomarepusta vielä uupuu), nenäliinat ja huulirasva. Varustus vaihtelee vähän repun mukaan. Abiskossa on tietenkin laajin ea-pakkaus sekä se korjaustarvikepussi, kun taas juomarepussa on vain pientä paikkaustarviketta haavoille ja rakoille. Tässä jokaisen repun perussisältö kuvien kera.

Abiskossa on siis vakiovarusteina ea- ja korjauspakkaukset, avaruuslakana (ja toinen korjauspussukassa), taittokuksa ja spork, sadesuoja, muovipusseja, sytytyspaloja ja tulitikkuja, käsidesi, minikompassi sekä pähkinöitä ja kaakaota. Kuvasta puuttuu vielä teetä sisältävä pussukka. Tuossa sinisessä pussukassa on erilaisia lääkkeitä, ylimääräisiä rakkolaastareita ja muuta pientä hygienia/terveystarviketta, joiden haluan ehdottomasti olevan aina matkassa muiden tarvikkeiden lisäksi. Lantiovyötaskun tarvikkeet (huulirasva, nenäliinat ja varavaraburanat) puuttuvat muuten kuvasta myös.



Rondanen läppätaskussa kulkee tällainen arsenaali. Suht laaja ea-pakkaus lääkkeineen, avaruuslakana, taittokuksa ja spork (repun sävyyn sopivana, huom), tulitikkuja, nenäliinoja, savetteja sekä sytytyspaloja. Ja mukaan on näemmä livahtanut ylimääräisiä rakkolaastareitakin. Huulirasva kuuluu luonnollisesti myös tämän repun varustukseen, mutta se majailee lantiovyötaskussa, joten on unohtunut pois kuvasta. Niin ja tähänkin reppuun laitoin sellaisen teepussukan varalle kun sen huomasin puuttuvan. 


Varydin perusvarustus noudattelee tuttua kaavaa. Ea-pakkaus on päivärepussa jo pelkistetympi. Se sisältää lähinnä laastareita, rakkolaastareita, desinfioivia liinoja, ihoteippiä ja sideharsoa. Särky- ja migreenilääkkeitä unohtamatta. Taittokuksa, spork, nenäliinat, savetit, sytytyspalat, muovipussit, tee, tulitikut ja tulukset toki kuuluvat myös settiin. Ja se huulirasva, jota ilman en meinaa tulla toimeen. Mukaan on näemmä livahtanut myös koeputkellinen suolaa, joka on ruoanlaittoretkillä ihan kiva olla matkassa.


Juomarepun varustus onkin jo melko askeettinen. Välttämättömät nenäliinat, kosteuspyyhkeet (joita muuten yllättävän harvoin edes käytän), tulitikut ja huulirasva nyt tietenkin, ja sitten hyvin pelkistetty ea-pussukka (ei mansikoita, vaikka pussissa niin lukeekin). Se sisältää laastaria, rakkolaastaria, sideharsoa, des.pyyhkeen sekä ihoteippiä. Ja no niitä tuikitarpeellisia lääkkeitä tietysti. Migreenipotilas kun ei uskalla lähteä juuri postilaatikkoa pidemmälle ilman lääkkeitään. Avaruuslakanan olen ajatellut hankkia tähänkin reppuun kaiken varalle.



Miksi minä sitten olen haalinut jokaiseen reppuun omat tarvikkeensa? No ihan puhtaasti sen takia, että minulla on vahva taipumus unohdella asioita. Ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa kun jotain oleellista on puuttunut retkeltä. Harvemmin onneksi pidemmiltä retkiltä, mutta päiväretkelle olen saattanut lähteä sen verran huolimattomasti, että sitten on harmittanut kun jokin "elintärkeä" juttu onkin jäänyt matkasta (esimerkkinä vaikkapa tuo suola, tärkeääkin tärkeämpi asia. 😆 ). Lääkkeet, kuten jo mainitsinkin, on sellainen juttu mitkä eivät saa missään tapauksessa unohtua. Vaikka migreeni ei (tällä hetkellä) päivittäin vaivaakaan, niin sitten kun kohtaus iskee niin lääkkeet on oltava välittömästi saatavilla. Myös nuo perus haavansitomistarvikkeet on paras olla aina matkassa, ja mitä pidempi retki, niin sitä kattavampi ensiapupakkauksen on oltava. Tulitikut ovat myös sellainen varuste, mikä saattaa hyvinkin unohtua matkasta, joten helpointa on pitää niitä aina mukana, ja ovathan nekin tavallaan turvallisuusvaruste samalla. Avaruuslakana saattaa myös nousta arvoon arvaamattomaan jos jotain sattuu, ja kun kyseessä on pieni, kevyt ja halpa varuste niin en näe syytä miksi jättäisin sen pois matkasta. Huulirasvaan olen sen verran pahasti koukussa, että senkin on oltava mukana aina, jopa kameralaukussa. :D Ja palovamman sattuessa sitä voi käyttää ensihätään rasvasiteenkin tekemiseen. Taittokuksa ja spork kulkevat minulla reppujen lisäksi myös käsilaukussa. Onpahan aina kippo ja ruokailuvälineet mukana jos jano tai nälkä tulee. Ihan sivistysreissuillakin tulee joskus tilanteita, että tarvisi vesilasia tai lusikkaa, eikä haluaisi välttämättä ostaa 50 kpl kertakäyttöastioita sitä yhtä käyttökertaa varten. Ja retkillä nyt nuokin kuuluvat niihin helposti unohtuviin/hukkuviin tavaroihin.

Vielä yksi mainittava asia liittyen reppuihin, on koirien hihnojen kiinnittäminen lantiovyöhön. Aikani sidoin remmit suoraan vyöhön kiinni, kunnes totesin että tämä ei toimi näin kovinkaan hyvin. Vetoa tulee aina jonkin verran, ja sen myötä lantiovyö löystyy väistämättä. Niinpä ratkaisin ongelman laittamalla rinkan lantiovyön molempiin sivukiristyshihnoihin O-renkaat. Näihin kiinnitän joustavan, mustekalamateriaalia olevan hihnan(halpahallista löytyy), jonka molemmissa päissä on karabiinihaat. Tämä hihna siis kulkee minun etupuolelta, ja siihen kiinnitän koirien hihnat (tai flexit). Näin ollen veto kohdistuu lantiovyön takaosaan ja ikäänkuin puskee minua eteenpäin eikä löysytä vyötä. Alamäissä vaan saa olla tarkkana, sillä pienikin veto kaataa tällä viritelmällä huomattavasti helpommin. Ja ajan myötä huomaan että ne hihnat, joissa O-renkaat ovat, alkavat vähitellen rispaantua niihin kohdistuvan vedon takia. Jospa nuo saisi suutarilla korjautettua sitten kun enemmälti repeävät. Pikkurepuissa olen korvannut O-renkaat isoilla karabiineilla. Näihin saa muuten tarvittaessa myös ahkion vetonarut/aisat kiinnitettyä.

Abiskon rispaantunut hihna ja O-rengas.

Partioaitan isot karabiinit soveltuvat tähän paremmin kuin pienet.

Värikoodista ei tingitä.

Tätä postausta varten kolusin reppujen taskut kunnolla läpi, ja sieltä, Abiskon juomarakkotaskun pohjalta löytyi aarre. Puolitoista vuotta kadoksissa ollut kompassini, jonka oletin lojuvan jossain Vätsärin erämaan Sakiapetäjäjärven rantamilla, missä minulla on siitä viimeinen muistikuva. Mutta sepä olikin matkustanut koko ajan mukanani. :D Uuden kompassin olen jo kerennyt hankkia ajat sitten, mutta eipä tuo haittaa. Hyvä että löytyi.

Rinkan uumenista voi löytyä yllätyksiä.

Tässäpä oli katsaus reppukokoelmaani. Onhan mulla toki kaappien perukoilla vielä muutama halpisreppu, mutta niiden käyttö nyt on sen verran olematonta, että en kokenut tarpeelliseksi ottaa niitä tähän mukaan. Itseasiassa voisinkin kuskata mökeille niitä vararepuiksi. Yhden repun laitoin vasta autoonkin siltä varalta, että se päättää jättää minut tienposkeen ja joudun jatkamaan matkaani jalan. Kaikkeen sitä pitää varautua. 😆


2 kommenttia:

  1. Komea reppukokoelma sulla :)

    Mutta pitäähän niitä olla. Itsellenikin niitä on kertynyt sillä tavoin, että joka lähtöön löytyy kyllä sopiva. Tai ainakin melkein. Jos jotain vielä tarttisin, niin polkujuoksuun ja vastaaviin aktiviteetteihin pitäisi olla joku kapea ja tiiviisti selän muotoon asettuva kantolaite, johon saisi taukovaatteet ja eväät mukaan niin, etteivät hölsky.

    Vaellusrinkkani on monessa testissäkin hyvin pärjännyt Deuter Aircontact 65+10. Siinä on riittävästi tilaa ja rinkka on osastoitu ja taskutettu minun pakkauslogiikalleni sopivalla tavalla. Selkämyksen pituuden säätö riittää juuri ja juuri - pitkäjalkaisena olen lyhytselkäinen ja useimmissa miesten rinkoissa on minulle aivan liian pitkä selkämys.

    Lyhyille kesäretkille otan Deuter ACT Lite 40 + 10 -rinkkani. Siihen olen tuunannut myös ahkionvetonarun kiinnikkeen, joten tämä pikkurinkka sopii talviretkillä taukovarusteiden (vaatetus ja eväät) mukanakuljettamiseen, jolloin ei tarvitse aina penkoa tavaroita ahkiosta.

    Päiväretkireppuja minulla on kaksi - Osprey Talon 33 ja Osprey Talon 18. Näissä miellyttää erityisesti reppujen pieni tyhjäpaino. Miinuspuolelle menee sisätilan jakamattomuus, mikä varsinkin tuon isomman kohdalla pakottaa miettimään, miten repun pakkaa niin, että pohjalla oleviin tavaroihin ei kovin usein tarvitsisi kajota. Ja se taas on vähän hassua, koska jos mukana on tavaraa, jota ei juurikaan tarvita, niin miksi se on edes mukana? Tämän ongelman voi tietysti kiertää pakkaamalla tavarat sopivalla tavalla jaoteltuina erivärisiin kuivapusseihin, niin ne on helppo ottaa repusta ulos silloin, kun pitää sukeltaa alemmas.

    Onhan minulla sitten vielä tuo vanha reppu, Deuter Superbike 18 Exp, joka alkaa olla jo käyttöikänsä päässä ja siksi olen siirtänyt sen vähäisempiin käyttötilanteisiin. Sen repun paras ominaisuus on sisätilan laajennettavuus: avataan yksi vetoketju ja reppu pullistuu monta litraa isommaksi.

    Kantolaitteiden valinta on tosi hankalaa. Paitsi niiden sopivuus omaan selkään, myös repun tilavuus ja tilan käytettävyys on jotain tosi vaikeasti hahmotettavaa. Deuterin repuissa olen törmännyt useammassakin tapauksessa siihen, että samankokoisiksi ilmoitetut reput ovat olleet selvästi erikokoisia.

    Nyt tuo reppuvalikoimani on kuitenkin sillä lailla hyvä, että välttämättömiä hankintoja ei ole edessä. Paitsi ehkä se polkujuoksureppu, mutta sekään ei ole välttämätön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa noita sullekin kertynyt, hyvä että en ole ainoa. :D

      Olipa mukava lukea sinunkin kokoelmastasi, kun sattumoisin aihe kiinnostaa. Minustakin tuntuu, että tällä arsenaalilla pitäisi nyt aika pitkään pärjätä, mutta aina joskus sitä saattaa vahingossakin löytää jonkin kiinnostavan varusteen joka on aivan pakko saada. Mutta kun hankkii laadukkaita kamoja niin niitä on sitten helppo myydä eteenpäin jos ne vahingossa korvautuvat jollain uudella. 😁

      Poista