tiistai 30. elokuuta 2016

Kalareissu Finnmarkissa

Loman ensimmäinen retkireissu suuntautui Norjaan, Finnmarkin tuntureille, samaan paikkaan, mistä tämä retkeilyurani 6 vuotta sitten alkoi. Tämä oli jo kolmas kerta tuolla seudulla ja samalla leiripaikalla. Tokihan siellä lääniä olisi kulkea muuallekin, mutta tuolla nyt sattuu olemaan sen verran hyvät kalavedet, että jos kalalle aikoo, niin se on ainakin varma valinta siihen hommaan.

Lähtö Jergulista maastouraa pitkin ylös tunturiin. Sää oli pilvipoutainen ja viileä, oikein passeli kulkea. Polulla oli vettä paljon, ja Jerguljoessa vesi oli melkoisen korkealla. Kuljimme jonkin matkaa joenvartta ylävirtaan kunnes löysimme sopivan ylityskohdan. Kengät pois ja koskeen. Pääsimme koko revohka turvallisesti yli ja matka jatkui. Muutaman kilometrin päässä odotti uusi ylitys, puro, jonka keskellä pari vuotta sitten istuin kivellä syömässä mikropitsaa. Tämäkin puro oli sen verran tulvan vallassa, että kivelle ei ollut nyt istumista, vaan kengät oli otettava jälleen pois ylityksen ajaksi. Viimeinen isompi ylitys onneksi onnistui juuri ja juuri kengät jalassa, ja loppumatkalla ennen leiripaikkaa olikin enää pieniä puroja, joista pääsi yli loikkaamalla. Piekanoita lenteli tunturien yllä, muuta elämää emme juuri nähneet matkalla. Muutama kilometri ennen määränpäätä Vanni alkoi selvästi väsähtää ja jättäytyä jälkeen, joten pidimme pienen jalkojenlepuutustauon. Eipä tuo pahaa tehnyt itsellekään.

OI000738
Retkikoira lähdössä jälleen.

OI000739
Sallia ei oikein kiinnostaisi.

OI000740
Tästä ei kengät jalassa mentykään.

OI000741
Pienempikin joki virtasi vuolaana.

OI000742
Tästä onneksi vielä päästiin kenkiä riisumatta.

OI000743
Vannikin menee ihan itse.

OI000744

OI000745
Tauolla.

OI000746

OI000747

OI000748

OI000749

OI000752
Vielä jokunen kilometri.

Perillä leiripaikalla alkoi jo olla aikamoinen väsy ja nälkäkin. Siispä ensimmäisenä teltta pystyyn ja ruoanlaittoon. Ruokalistalla oli perinteinen läski-sipulipaistos pottumuusin kanssa, ja kyllähän se hyvältä taas maistui. Kaasun kanssa meinasi olla vähän ongelmaa, kun käytössä oli sellainen pitkänomainen kaasupullo, joka tohotti niin isolla liekillä että hyvä ettei koko teltta palanut. Ja jos säädintä ruuvasi pienemmälle, niin liekki sammui, tai vaihtoehtoisesti jatkoi holtitonta tohotustaan. Vasta kun pullon nosti pystyasentoon, kaasuntulo tasaantui, mutta kaasua oli jo ehtinyt kulua aikamoinen määrä. Kyllä aion tästedes pitäytyä noissa tavallisissa kaasupöniköissä, vaikka ne eivät ihan niin käteviä olekaan pakata rinkkaan. Turvallisuus painaa tässä vaakakupissa kuitenkin enemmän. No, mahat saatiin täyteen eikä telttakaan palanut. Mies kävi vielä kalastelemassa ja minä poimin hillaa ja mustikkaa lähiympäristöstä. Melko aikaisin kuitenkin kömmittiin jo makuupusseihin ja unten maille.

OI000753
Maistuva illallinen.

OI000754

OI000755
Hillat ilta-auringossa.

OI000756
Absidin asukit.

OI000757

OI000758

OI000759

OI000760

OI000761
Marjasaalis.

OI000762


Seuraavan päivän ohjelmassa oli kalastusta ja tulistelua. Mies lähti isommalle järvelle kalaan ja minä kuuhasin aikani leirissä ja lähdin sitten koirien kanssa perässä. Olimme päättäneet yöpyä toisenkin yön samassa leirissä, joten kiirettä ei ollut mihinkään ja mikä parasta, ilmakin oli oikein mainio. Palattuani kävelyltä aloin keräillä risuja nuotiota varten. Vaivaiskoivurisua löytyikin mukavasti, joten ei muutakuin tulentekoon. Koivurisunuotio onkin melkoinen ylläpidettävä. Risua saa olla syöttämässä kokoajan lisää ja tuli palaa kunnolla vasta pitkän ajan päästä kun nuotionpohjaan on ehtinyt kertyä kunnon kuuma hiillos. Mutta mukavaa hommaahan se on istua nuotion äärellä, juoda teetä ja ruokkia nuotiota. Kaupanpäälle saa vielä hengitellä kitkerää savua, jonka vieno tuoksu tarttuu kivasti vaatteisiinkin.

OI000763
Aamupalalla kuivalihaleipää ja mustikoilla höystettyä Lämminkuppi-soppaa.

OI000764
Päiväkävelyn ainoa onnistunut kuva. Joskus käy näinkin. :P

OI000765
Lounasvesi tulilla.

OI000767
Herkkuhetki.

OI000768


Miehen palattua leiriin söimme lounaan. Minulla oli pussiruokana Chicken korma currya, joka oli oikein hyvää (tämä taas muistutuksena itselle). Lisäsin joukkoon Ruotsista ostamaani kermajauhetta, mikä ei ainakaan huonontanut makua. Mies söi jonkin ihme pasta-aterian joka oli siis märkäruokaa ja olisi pitänyt lämmittää kiehuvassa vedessä keittämällä 8 minuuttia. Eihän meillä ollut niin isoa kattilaa ja muutenkin lämmitysaika kuulosti melko pitkältä, joten koko eväs lyötiin paistinpannulle lämpiämään ja hyvin se noinkin onnistui. Makukaan ei tainnut olla ihan kauhea. Ei tuommoinen silti oikein retkiruokana toimi jo painonsakaan takia, lämmityksestä sitten puhumattakaan. Mutta kokeiltu on.

Lounaan jälkeen lähdettiin hakemaan koirille iltapalaa eräältä harreja kuhisevalta lammelta. Minullekin oli kalakuvat tälle reissulle, joten pitihän se vähän heitellä. Yksi pienehkö harri sieltä tulikin, ja mies sen jälkeen nosteli niitä ties kuinka monta. Pah. No, koirille otettiin pari ja muut laskettiin menemään. Vanni hullaantui kalojen mätiin, joita tarjoilin koirille perkauksen yhteydessä. Kaksi hyeenakoiraa vain irvistelivät sille, mutta Vanni veti kuin viimeistä päivää. Arvelin että sillä oli vähän energiavajetta, laiha luuviulu kun on, eikä karvaakaan ole nyt lämmittämässä juuri nimeksikään. Harrit päätyivät nuotioon kypsymään ja lopulta koirien kuppeihin ja sieltä mahoihin. Näytti kelpaavan.

2016-08-22_06-49-05
Kala-akka. (Kuva Tero M)
OI000769
Meikäläisen saalis.

OI000770


P8140261
Iltapala kypsyy.

OI000771
Tuoretta iltapalaa. Ihan kätevät muuten tuollaiset kokoontaittuvat kupit, jotka olivat nyt ekaa kertaa käytössä.

OI000772


Loppuilta menikin siinä tulia pidellessä, päiväkirjaa kirjoittaessa ja karttoja tutkaillessa, rauhallisissa merkeissä siis. Iltapaksi oli mikropitsaa. Illan paras hetki on aina se kun pääsee telttaan makuupussin lämpöön lukemaan hyvää kirjaa.


14.8. Leirielämää.


OI000774
Väsynyttä porukkaa.

OI000775


OI000776


OI000778
Ajanvietettä.

OI000779


OI000780

OI000781

OI000782

Aamulla nousimme hyvissä ajoin ylös ja lähdimme heti aamupalan jälkeen paluumatkalle. Yhdellä tauolla mentiin tälläkin kertaa, ja nyt jokien vedet olivat laskeneet sen verran, että ne olivat ylitettävissä kengät jalassa. Mukava näin, kun ei olisi millään jaksanutkaan ruveta vekslaamaan kenkiä pois. Polkukin oli huomattavasti kuivempi nyt. Melko nopeasti nuo vedenkorkeudet voivat vaihdellakin näköjään.


OI000783

OI000784
Reppukoira.

OI000786

OI000787

OI000788

OI000789
Uskollinen rinkkani.

OI000790

OI000791

15.8. Pieni koira suuressa koskessa.
Vannille on tullut paljon lisää rohkeutta ylityksiin, mistä olen hyvin tyytyväinen.

OI000793
Nyt pääsee jo kevyesti yli.

OI000794


OI000795
Vieläkö on pitkästi?

OI000796 


OI000797
Paalit tuottavat uutta satoa.

OI000798
Reissu heitetty.

OI000799
Vähän pahaa norjaista paluulimukkaa.

2 kommenttia:

  1. Voi kuinka kivan näköinen teillä oli retkija maisemat. Retkikoirat ne vaan on niiin söpöjä, ihania ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se oikein kiva reissu kyllä. :)

      Poista