Aamuretki Pilpasuolla

Tämä viikko on mennyt sairaslomalla, tai ainakin melkein kun eilen jouduin kuitenkin käymään töissä. Sunnuntaina lonkan kipu paheni pahenemistaan, joten varasin maanantaille lääkäriajan. Lääkäri siis määräsi vain lisää Motifene dualia ja loppuviikon saikkua. No, mikäs siinä, kokeillaan nyt tekohengittää vähän aikaa, lääkehän nimittäin pitää kivun kurissa mutta itse vaivaa se ei kyllä poista...

No, kuitenkin, tänä aamuna oli mukava ilma joten päätin lähteä mettään katselemaan kevättä ja testaamaan eilen saapunutta uutta päiväreppuani. Jo viime kesänä Karasjoen Sport1:ssä katselin nätinväristä Bergansin pikkurinkkaa sillä silmällä, ja nyt kun mies tilasi itselleen vastaavan miesten mallisena niin iski kateus ja halusin samanlaisen. Tuolla voisi hyvässä lykyssä tehdä lyhyet yöreissutkin kun tilaa löytyy ihan mukavasti, mutta ensisijaisesti nyt päivärepuksi tuon ostin. Tämän päivän retkelle pakkasin mukaan risukeittimen ja pannun, vettä, barebarin ja yhden kappaleen koiria ja ajelin hetken mielijohteesta Pilpasuolle. Jo kahdeksan aikaan aamulla olin polulla lumisateessa, ja kyllähän se aurinkokin välillä pilkahteli.

 

 Matka taittui verkkaisesti jäisillä pitkoksilla ja kipeää koipea varoen. Maasto oli vielä aika märkää, joten kumpparit olivat oivallinen jalkinevalinta, joskin vaelluskengilläkin olisi toki päässyt hieman kierrellen kulkemaan. Taukoa pidettiin Pilpakankaan laavulla, missä keitin risukeittimellä teevettä.

Oiskohan tämä Pahalammen laavu.

Nättiä polkua.

Ja suota.

Pilpakankaan laavu.

Juuri tarkoitukseen sopivat tulet.

Retkikunnan eväät.

Askartelin taas lisää pakkauspusseja.

Tulistelukaverit.

Uusi päiväreppuni Bergans Rondane 46. 

Tauon jälkeen matka jatkui polkua vastapäivään kohti Ala-Korkiakangasta, joka on tuhansia vuosia sitten ollut saari. Nyt alue on melkoista kivilouhikkoa, jossa saa katsoa mihin astuu ettei mätkähdä nokalleen. Muutoinkin maasto oli tästä eteenpäin kivikkoisempaa ja paikoitellen luntakin oli vielä ihan reilusti.

Vannin piti saada tutkia koirien somea. Oisko joku ihana poikakoira ollut täällä.

Lisää nättiä polkua asteltavaksi.

Ja väliin taas suota.

Näköhavainto kurjesta.

Tarkkuutta askeleisiin.

Talven jäänteitä.

Loppusuo...

Lintuja tuntui olevan liikkeellä paljon. Alkumatkasta bongasin puunrungolta kaksi palokärkeä, soilta kuului kurkien huutoa ja teeren pulinaa, joutsenia lenteli yli ja metsässä oli metso sekä akkateeriä. Tulipaikalla ihan lähelle tuli isokäpylintupariskunta. Istuin hiljakseen paikallani ja katselin niiden touhuja, tottakai se kameran pitkä putki oli kotona... Paljon muitakin lintuja toki kuulin ja näin, mutta tunnen niitä niin kovin huonosti. Lintujen ääniä olisi kyllä kiva oppia tunnistamaan.

Kiva pieni kevätretki oli se. Reppu toimi oikein hyvin, samoin uudet Hellyhansenin kuorihousut, ja oli ihana päästä taas sulaan metsään talven jälkeen. Ainut vaan että tuo jalka ei tykännyt retkeilystä ja on nyt taas kahta kipeämpi. Maanantaille uusi lääkäriaika ja toivon saavani siihen kortisonipiikin, kun kiirehän tässä kohta tulee kun retkikausi kolkuttelee ovella. Ei ole aikaa nyt olla rampana.