keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Viikonloppuretki Ranualla

...tai jossain siellä päin. Virallinen nimi tuolle alueelle taitaa olla Simojärvi-Soppana-ulkoilualue. Kävimme siellä jo viime syksynä päiväretkellä, ja nyt sitten kun suunniteltiin sopivaa viikonloppuretkikohdetta niin päätettiin mennä tuonne, se kun vaikutti suht rauhalliselle ja maastoltaankin mukavalle.

Perjantai-iltana ajelimme pelipaikoille. Emme menneet viralliselle parkkipaikalle Matalakankaalle, vaan jatkoimme siitä pikkutietä vielä eteenpäin ja päädyimme Paha-paason tielle, jonka varteen jätimme auton. Siitä oli noin kilometrin taival Paha-paasonjärvelle ja sen rannalla olevalle Kostin kodalle, missä olimme aikoneet yöpyä. Tuon pidempää matkaa oli vähän turha lähteä kulkemaan, sillä pimeä alkoi tulla ja otsalampun kanssa kulkiessa tulisi missattua aika iso osa maisemista. Kota oli onneksi tyhjillään, joten asetuimme taloksi. Kodassa olikin mukavan tunnelmallista ja lämmintäkin, eikä ulkona vallinnut sateinen ja tuulinen ilma haitannut. Illalliseksi oli nyyttipottuja ja läski-sipulipaistosta, maistuihan se taas kovin hyvälle! Tuhdin iltapalan jälkeen maistui myös uni kodan leveällä laverilla nuotion lämmössä. Olisinkohan kaikenkaikkiaan kymmenisen tuntia vetänyt sikeitä, kunnes seitsemän jälkeen heräilin aamupalalle. Mies oli ollut valveilla pidempään, joten sain nousta makuupussista lämpimään kotaan. Aika luksusta!

PA022003
Lähtöpisteessä, sadetta ja tuulta.

PA022004

PA022017
Ruuanvalmistusta.


PA022027
Me ei koskaan saaha mitään...


PA022032
Läskit ja sipulit paistuu.


PA022038
Valmis ateria. Ruokajuomaksi limpparia!


                                     PA022044

                                     PA022059

PA022066
Mukava tunnelma kodassa.
Pakollinen yhteiskuva miehen kameralla.
Joku porsas jo untenmailla.
PA032074
Aamupala, teetä ja ruisleipää.


                                     PA032078

PA032080
Ja jälkiaamupala, lisää teetä ja hannu ja kerttu-jäljitelmiä, jotka eivät nämäkään pärjää alkuperäisille (joita ei enää valmisteta :/ )


PA032084
Partaukkoja seuraaville tulijoille valmiiksi.
                                    
                                     PA032086

PA032091
Kostin kota Paha-paasonjärvellä.


PA032094

PA032095


Aamupalan jälkeen pakkailimme kamppeet kasaan ja lähdimme kulkemaan näköalapolkua pitkin aikomuksenamme poiketa siltä Korouomaan vievälle reitille. Tämä reitti oli merkitty karttaan retkeilypolkuna, mutta ei merkittynä reittinä. Polkujen risteykseen oli asetettu risuja ikään kuin merkiksi että tuolle polulle ei olisi menemistä. Ei siellä kuitenkaan mitään kieltoja ollut, joten ajattelimme ottaa riskin ja lähteä katsomaan missä kunnossa reitti olisi. Alku sujuikin hyvin, polku erottui maastosta suht selkeästi, purojen yli pääsi siltoja pitkin, mitä nyt yhdessä kohtaa joutui vähän kahlaamaan, ja reittimerkinnätkin olivat havaittavissa vaikka niitä oli selvästi koitettu hioa pois. Kynttilälammen tulipaikkakin näytti olevan ihan toiminnassa, oli puita ja kaikkea. Emme kuitenkaan pitäneet siellä kummempaa taukoa vaan jatkoimme matkaamme kohti Kaarlolammen kotaa. Soiden kohdalla meille kuitenkin valkeni miksi tämä reitti oli poistettu käytöstä. Pitkokset olivat aivan lahot, raksahtelivat tuon tuostakin poikki jalan alla, harjateräspiikkejä törrötti liitoskohdissa, ja puut olivat monin paikoin vajonneet syvälle suohon. Sai kävellä todella varovasti että pysyi pystyssä, eikä aina pysynytkään. Mies taisi kaatua kerran ja minä kahdesti, toisella kertaa vieläpä hyvin märässä kohdassa, missä pitkosten vierellä sauva upposi yli puoli metriä suohon. Hieman saappaat hörppäsivät vettä, mutta muuten säästyin pahemmalta katastrofilta. Jalkinevalintani osui kyllä nappiin tällä reissulla, kumpparit olivat aivan ylivoimaiset tuolla suossa ja märillä poluilla rämpiessä.

PA032099
Kirkas puro, josta saimme juomavettä.
                                    
PA032101
Joku on laittanut hanskat naulaan.
PA032108
Vähän vuolaampi puronen.

PA032110

PA032113
Tässä kohtaa saappaat nousivat arvoon arvaamattomaan. Vettä oli syvimmillään lähes varren mitalta.
PA032114
Mies vaelluskenkineen joutui kiertelemään kaukaa jotta pääsi kosteikon yli.
PA032116
Joko mennään?
                                    
                                     PA032118

PA032119
Kynttilälampi


PA032120
Kyltitkään eivät ole ihan uusinta uutta.


PA032121

PA032126

PA032127
Merkki on, mutta missäs polku.

PA032129

PA032131
Siitäpä vain reippaasti lahoille pitkoksille.
                                      
                                     PA032132

PA032133

                                     PA032136

                                     PA032138


PA032144
Hyvin maastoutuneet pitkospuut.
                                       
                                     PA032149

PA032150

PA032153
Räks poikki.
                                       
PA032157
Voihan ne viitat näinkin sijoitella.


Viimein pääsimme polulle ja eroon lahoista pitkoksista. Märkää toki riitti soiden ulkopuolellakin ja polku kulki vielä jonkin metsäraiskion läpi, missä kulku oli hankalampaa. Lopulta kuitenkin saavuimme Kaarlonlammelle (tai järvelle, nimitys vaihtelee) ja löysimme kodankin. Tämä kota ei ollut kovin viihtyisä, vaan lähinnä sotkuinen ja nuhjuinen. Teimme tulet ulkotulipaikalle ja jäimme lounastauolle. Tauon aikana alkoi tuulla kylmästi, joten söimme hyvin pikaisesti ja lähdimme sitten käymään mutkan Korouomassa. Jätimme rinkat kotaan ja vieraskirjaan maininnan reissustamme siltä varalta että joku tulisi paikalle. Ilman rinkkaa kävely sujui nopsasti. Maasto oli mukavannäköistä ja polku helppokulkuista. Matkaa kodalta Korouomaan oli 3,5 km ja pieniä kuvaustaukoja pidellen aikaa meni aika tarkalleen kaksi tuntia edestakaiseen matkaan. Pitkokset olivat huonot tälläkin taipaleella, mutta niihinpä oltiin jo totuttu. Menomatkalla vastaan tuli metsämies, joka olikin ainoa näkemämme ihminen koko reissulla.

PA032158
Niin kaunista maisemaa...

                                     PA032160'

PA032163
Siihen on päättynyt jonkin linnun elämä.


PA032164
Kaarlolammen kota.


PA032165

                                     PA032168

PA032169
Vieraskirja tutkinnan alla.
                                    
PA032171
Lounaaksi samanlainen kalkkuna-cheddar-reissumies kuin aamullakin. Ja teetä.


PA032176
Ei ole kehumista näissäkään pitkospuissa.
                                       
PA032183

PA032188
Korojoki


PA032191
Vanha niittylato/kämppä, mikä nyt olikaan.


PA032194
Tästä kuljimme nelisen kuukautta sitten.


PA032197

PA032198

PA032201

PA032202

PA032207

PA032211

                                     PA032212

PA032216
Takaisin kodalla.


PA032217
Lämpimänä kesäpäivänä tämä ei olisi lainkaan hullumpi näkymä.
                                       
PA032218

PA032220

PA032227

Palattuamme hengähdimme hetken ja lähdimme sitten melko suorilta suunnistamaan kohti Paasonjärveä, jonka rannalla sijaitsevalla laavulla ajattelimme yöpyä toisen yön. Emme palanneet ihan samaa reittiä, vaan uudempaa ja suorempaa reittiä, joka kiersi lammelta hieman eri suuntaan vanhempaan reittiin nähden, yhtyi siihen jälleen raiskion kohdilla ja jatkui pian taas eri taholle. Tämä polku erottui maastosta paikoin aika heikosti ja se kulki oikeastaan vähän tylsässä maastossa taannoin kynnetyssä metsässä. Sitten polku jossain kohtaa lakkasi olemasta, samoin reittimerkit. Tulimme suolle, joka oli myllerretty samalla koneella kuin metsä jokunen kilometri aikaisemmin, ja samalla pilkkapuut oli jyrätty matalaksi. Päättelimme että polku voisi jatkua kynnöksen toisella puolella, ja niin se onneksi tekikin. Pienen rämpimisen jälkeen yhytimme sen jälleen.

                                     PA032230

PA032233
Taas joutui mies kiertelemään kuivempia maastoja kun minä lompsin vain menemään saappaineni.


PA032235
Haastavahko silta.


PA032237
Tästä alkoi se ikävämpi pätkä.


PA032241
Merkinnät ovat uudehkot ja selkeät.


PA032242
Siihen loppui polku.


PA032243

PA032245
Kenties täydellistä retkeilymaastoa.


Tässä kohtaa maasto muuttui taas kauniimmaksi ja pian ylitimme pienen kirkkaan puron. Aloimme täyttää vesipullojamme ja samalla huomasimme puron saavan alkunsa pienestä lähteestä. Olipas se miellyttävä löytö! Mieli vähän virkistyi, vaikka matkanteko alkoikin jo vähän painaa. Ohitimme pienen lammen, jonka yhdellä rannalla oli pystyjyrkkä kallio. Pohdimme siinä että olisipa tässä kaunis paikka laavulle. Sitten alkoi nousu Paasonvaaralle. Vaaranrinne oli sinisenään vielä yllättävänkin hyvässä hapessa olevia mustikoita, jotka meinasivat olla minulle ihan liikaa. Ilmeisesti oli vähän energia- ja nestevajettakin kun olisin voinut syödä niitä vaikka kuinka paljon. Matkaa oli kuitenkin jatkettava, ja loputtomalta tuntuvan ylämäen raahustamisen jälkeen saavuimme lopulta vaaran laelle. Jännä, että viittakylteissä ei mainittu sanallakaan mitään Paasojärven laavusta. Luotimme kuitenkin laavun olevan siellä missä piti, ja pienen laskeutumisen jälkeen se sitten löytyikin, samoin kaipaamamme viitat laavun perukoilta. Siellähän ne toki opastavatkin parhaiten. :D Laavu oli ihan todella hienolla paikalla ja pitkän päivän jälkeen oli mahtavaa kun leiri saatiin valmiiksi ja ruoka tulille. Auringonlaskua ja tähtien "syttymistä" taivaalle oli mukava seurata. Tässä tulikin oma päivämatkaennätykseni, 20 km, josta tosin 7 km ilman rinkkaa, mutta kuitenkin.

PA032251
Pienestä lähteestä...

PA032253
...sai alkunsa yllättävänkin vuolas puro.
                                       
PA032256

PA032258
Puu on kaatuessaan kahminut jokusen kivenkin mukaansa.
                                    
PA032261
Nätti kallioranta. Täällä olisi mainio paikka laavulle.


PA032263
Kopsakoita mustikoita ja hyviäkin vielä.


                                     PA032268

PA032269
Paasonvaaran kyltit.


PA032273

PA032274
Paasonjärven laavu näkyy jo.


PA032276

Ilta laavulla sujui leppoisasti. Illalliseksi oli kotona valmiiksi tehtyä possukastiketta sekä pottumuussia. Kastiketta olikin sen verran reilusti että myös koirat saivat vähän extraa nappuloihinsa. Hyväähän se taas oli ja maha tuli täyteen. Vieraskirjaa lueskellessa törmäsin erikoisiin valituksiin mm. siitä, että laavun paikalla ei ollut mökkiä missä olisi voinut syödä eväitä (ja samassa kirjoituksessa puhuttiin myös uimisesta, joten oletan että ihan hyvällä säällä on oltu liikkeellä. Tosin ranta oli kuulemma kovin huono uimiseen), ja jonkun mielestä polku laavulle oli aivan liian pitkä, eikä puhelimessa ole edes kenttää. Jospa noita asioita voisi miettiä hetken aikaa ennen kuin lähtee metsän keskelle retkeilemään. Mutta saahan noista hupia ainakin. :D Odottelimme vähän revontulia, mutta tällä kertaa ne eivät meille näyttäytyneet. Eipä sillä, ei me kovin myöhään jaksettu edes valvoa, päivä oli ollut sen verran rankka että uni tuli pian. Yöllä kävi pakkasella, mutta aamulla heräsimme vesisateessa.

PA032284
Mies usutti minut kuvaamaan auringonlaskua ja teki sitten kunnolla savuttavan nuotion. "Hää hää!"

PA032287

PA032288

PA032294
PA032297
Karvaporsaat olivat tyytyväisiä päästessään lepäämään.


PA032298
Muussivesi kiehuu.


PA032301
Ja porsaskastike lämpiää.
                                       
PA032302
Lopputulos oikein maistuva.


PA032308
Sallikaan ei kauheasti nirsoillut.
                                       
PA032310
Paasonjärvi.


PA032316

PA032328

PA032330
Hämärtyy.


                                     PA032333

                                     PA032352

                                     PA032361

                                     PA032364

Päiväkirjan kirjoittelua.

PA032383

PA032393
Tunnelmallinen ilta.


Kosteassa, koleassa säässä ei juuri huvittanut jäädä enää lässehtimään laavulle, vaan pakkasimme suht pikaisesti kamppeet kasaan. Aamupalaksi napsimme pähkinöitä, keksiä, leipää ym nopeasti käsillä olevaa ja sitten lähdimme palailemaan autolle. Näköala järvelle olisi ollut varmasti hieno hyvällä säällä, mutta sateessapa siitä ei juurikaan ollut iloa. Täytynee siis palata takaisin joskus paremmalla säällä. Noin tunnissa olimme autolla ja pääsimme kotimatkalle. Kosteus ja kylmyys tuntui luissa ja ytimissä koko automatkan, mutta onneksi kotona pääsi saunaan lämpenemään.

PA042409
Märkää ja koleaa. Ei huvittaisi nousta makuupussista.
   
Laavu siivottu.

Hyvällä säällä täältä olisi ihan kivat maisemat.

Sateesta huolimatta jaksoi vähän hymyilyttää.


Täällä päässä on hieman kattavammat viitat.


Paha-paasonjoki.

Ensimmäisen yön yöpaikkamme.

Kiva kävellä välillä ehjillä pitkoksilla.

Maali!

Perinteiset paluujuomat.

Sellainen reissu se. Oikein onnistunut oli kaikin puolin ja mukavasti noista reiteistä sai viikonloppuretken rakennettua. Huonokuntoisille pitkoksille tuskin kannattaa enää palata, mutta tulipahan tuokin reitti kuljettua. Paljon sievempi se olisi maisemien kannalta tuohon uudempaan reittiin verrattuna, joten harmi jos sitä ei enää kunnosteta. Mutta kyllähän ne määrärahat, tai oikeastaan niiden puute tiedetään, joten olisiko tässäkin kyse vain siitä että pitkoksien uusiminen olisi liian kallista, joten edullisempaa ja helpompaa vain linjata uusi reitti kuivempia maita pitkin. Vielä noista reiteistä olisi se Simojärven puoleinen osuus kiertämättä, joten ehkäpä sinne joku päiväretki tässä vielä tehdään, jos ei tänä syksynä niin kenties ensi vuonna sitten.

Kumpparit olivat nyt ekaa kertaa rinkkareissun jalkineina, ja hyvinpä nuo asiansa ajoivat. Paksuilla villafroteesukilla ja perinteisillä mummonkutomilla villasukilla pärjäsi hienosti ilman hiertymiä, ja vaikka lauantaina jalat hieman kerkesivät hikoamaan, niin lopputulos oli kuitenkin huomattavasti miellyttävämpi kuin läpeensä märät vaelluskengät. Ehdottomasti siirryn käyttämään noita Viking Trophyja jatkossa aina märillä keleillä. Pieni pettymys tosin tuli niiden kanssa tuossa ennen retkeä, kun toisesta saappaasta irtosi kiristysremmi ihan vain tuossa lähipellolla iltakävelyllä. Mies onneksi neuvokkaana otti ja korjasi remmin painoniitillä, joten nyt pitäisi pysyä. Minulla tuntuu nyt olevan vähän huonoa tuuria jalkineiden kanssa.

Tuosta se vain irtosi.

Korjattu versio. Hieman ryvettyneet saappaat retken jäljiltä.

Ärh. Luvassa marmatusta. Siirryin Photobucketista Flickrin käyttäjäksi ja joko olen täys uuno tai sitten tuo on ihan järkyttävän monimutkainen käyttää. Jollain ilveellä sain viimein kuvat linkitettyä tänne bloggeriin, mutta nyt ne sitten ovat ihan miten tykkäävät eivätkä suinkaan sievästi kaikki samassa linjassa. Ja osassa on kehykset, osassa ei. Huoh. Koitan nyt tulla toimeen tuon kanssa vielä hetken ennen kuin luovutan. Ja se mikä nyt ainakin lähtee vaihtoon heti kun vain mahdollista, on Soneran liittymä. Hyvä että yhden reissun kuvat saa ladattua nettiin niin jo se herjaa että nettipaketin käyttömäärä on täynnä. Ja sellaista liittymävaihtoehtoapa ei Soneralla ole tarjolla, missä tätä rajoitusta ei olisi. Saunalahteen on siis siirtyminen heti kun tuo vuoden määräaikainen sopimukseni umpeutuu keväällä. Erillistä nettiä on kuitenkin aivan turhaa pitää ja maksaa, kun puhelimessa kerran netti on. Ja kun tykkään räpsiä paljon kuvia ja myös käyttää niitä täällä blogissani (kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa), niin kyllä vain haluan niitä myös ladata nettikansioihin. 

Nyt alkaisi taas rinkanpakkausoperaatio, sillä tulevana viikonloppuna olisi taas retkeilyä tiedossa. Ilmojen puolesta näyttäisi lupaavalle, joskin lämmintä kampetta saa kyllä varata mukaan.

2 kommenttia:

  1. Mun kanssa ois varmaan tuollaki päädytty lopulta leirintämökkiin XD Ootta te kyllä reippaita! Ja ihanan neuvokas mieski sinulla :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, reippaita ja reippaita. xD Mutta joo, neuvokas on mies. :3

      Poista