Tänä vuonna hommasin itselleni extrapitkän loman, 6 viikkoa. Olin suunnitellut että elokuun Lapinreissuamisen jälkeen olisi hetken kotona ja saman loman nimissä ehtisi vielä ruskareissunkin heittää. No, aina elämä ei etene suunnitelmien mukaisesti, reissuseuran puuttuessa Lappiin lähteminen jäi, ja jos nyt totta puhutaan niin reissaaminen alkoi jo vähän väsyttääkin. Luultavasti pettymys olisi kuitenkin ollut lopulta pahempi jos olisin ehtinyt jo suunnitella reissun ja sitten se olisi viimeistäänkin kosahtanut näihin kinttuihini. Hossan reissun jälkeen, kuten siinä edellisessä postauksessa kirjoitin, jalkani kipeytyivät ihan mahdottomiksi. Lepokaan ei viikon aikana auttanut yhtään, joten lääkäriin oli lähdettävä. Keskiviikkoaamuna varasin ajan suoraan yksityiselle ortopedille (kiitos ja kunnia hoitokuluvakuutukselleni, joka tällaisen mahdollistaa!), sillä halusin ammattilaisen mielipiteen koipien tilanteesta sekä jatkotoimenpiteistä. Jalat ovat kuitenkin yllättävän tarpeelliset sekä töissä että vapaa-ajalla. :P Lääkäri tutki jalkoja ja kävelemistäni ja totesi sitten että jalkaterät ovat löysät ja kävellessä niissä näkyy jonkinlainen virheasento, lenuavat vähän sinne tänne ja painuvat linttaan. Nyt sitten kun kuormitusta on lyhyen ajan sisään tullut paljon, ne ovat joutuneet turhan koville ja tulehtuneet. Sain viikon-tarvittaessa kahden mittaisen tulehduskipulääkekuurin ja kehotuksen hankkia tukipohjalliset. Pakkolevossa ei tarvisi kuitenkaan olla, mikä oli tietenkin mahtava uutinen. Liikkua saisi sen mukaan miten kivulta pystyy. Seuraavaksi olisi siis suunnattava pohjalliskauppaan, ainakin vaellus- ja työkenkiin sellaiset olisi hyvä hankkia. Kipulääke on onneksi tehonnut hyvin ja kintut ovat miltei kivuttomat. Huomenna kuuri on kestänyt viikon, joten keskiviikosta lähtien alan kokeilla, josko pärjäisin ilman lääkettä. Jos en pärjää niin sitten on jatkettava vielä toinenkin viikko.
Jotain viimeiselle lomaviikolle kuitenkin piti keksiä, enhän halunnut sitä kotisohvallakaan viettää. Niinpä päätin lähteä mökille Puolangalle jo keskiviikkona, mies tulisi sitten perjantaina perässä. Sää oli jo mennessä ihan huikea ja parani vain loppuviikkoa kohti. Lämmintä lähes 20 astetta, tyyntä ja täys auringonpaiste. Eihän tuosta voi enää syyssää paremmaksi muuttuakaan. Aamuisin järven yllä oli upea usva, päivät olivat kuulaita ja illalla näkyi revontulia. Ei hullumpaa! Otin vain yhden koiran mukaani ja nautin olostani oikein kunnolla. Päivällä istuin ulkona kiikkutuolissa lukemassa ja illan viilennettyä siirryin sisälle sohvalle lukemaan. Nelisataasivuinen kirja oli parissa päivässä koluttu läpi, mutta onneksi oli toinenkin mukana. Torstaiaamuna riehaannuin parin tunnin kävelylle metsään kun jalat olivat kivuttomat ensimmäistä kertaa viikkoon. Käveleminen on toisinaan yllättävän kivaa. Perjantaiaamuna laskin kanootin vesille ja meloskelin lahdella mielettömässä säässä. Samalla tein ikävän havainnon mökkijärvestämme. Sinilevää on valtavasti ja vesi haisee kalalle. Ekat havainnot sinilevästä teimme alle 10 vuotta sitten ja sen jälkeen levää on ollut vuosi vuodelta enemmän. Näin tyynellä säällä sen vasta kunnolla huomaa kuinka paljon sitä onkaan. Ja kuinka viileä kesä nytkin on ollut, ei viitsi edes ajatella mikä tilanne olisi hellekesän jäljiltä. Järvi on muutenkin rehevöitynyt harmittavan paljon.
Perjantaina saapui sitten loppukin lauma mukanaan meidän oma kanoottimme. Lauantaiaamuna herätys puoli kuudelta ja aamu-usvan rippeiden vielä verhotessa maisemaa mulskautimme kanootin järveemme laskevan Palosenjoen yläjuoksulla. Sitten lähdimme laskettelemaan jokea alaspäin. Matkanteko sujui mukavasti, eikä alussa ollut juurikaan esteitä. Sitten alkoi kuulua kosken kohinaa, josta päättelimme olevamme Hiltusenkosken myllyn lähettyvillä. Paikalla on ihan oikeastikin ollut mylly, josta nykyään on jäljellä enää rauniot. Koski oli pidempi kuin muistinkaan, viime käynnistäni myllyllä onkin jo kymmenisen vuotta. Jokea pitkin en ole aiemmin näin pitkällä ylävirralla käynytkään, rantoja pitkin muutaman kerran. Tälläkin kertaa meillä oli oikeastaan tarkoitus viedä perjantaina kanootti joelle ja kävellä aamulla viitisen kilometriä lähtöpisteeseen, mutta jalkavaivojen takia suunnitelmasta luovuttiin. Jouduimme kiskomaan kanootin lopulta melko korkealle rantatörmälle jotta pääsimme kosken ohittamaan. Tai mieshän sitä kiskoi ja minä kävelin perässä ottamassa kuvia. :D Autoin sitten tarvittaessa. Koskipätkän jälkeen tuli vielä yksi kohta, jossa kanootti piti hilata rannalle. Majavat olivat kaadelleet puita jokeen ja tästä risukosta ei oikein päässyt alitsekaan. Vielä kahdessa muussakin patokyhäelmässä piti rantautua, tosin näissä kanootti saatiin kiskottua runkojen yli. Itse majavaa emme nähneet, mutta jäljistä päätellen niitä on enemmänkin. Vähän väliä jokeen laskeutui polkuja, joita oli selvästi liu'uttu alas, ja jokeen kaadetut puut tietysti kielivät majavien olemassaolosta. Loppumatka sujuikin leppoisasti aamuauringossa lipuessa ja puolilta päivin olimme jo takaisin mökillä. Tämä oli meidän ensimmäinen pidempi melontareissumme, ja minuun se ainakin aiheutti kuumeen päästä uudelleen, ja kenties yönyliretkellekin. Vesiltä maiseman näkee kuitenkin hieman erilailla kuin kävellessä.
Myyriä on tänä vuonna kauhean paljon. Mökilläkin niitä kuhisi joka paikassa ja Vannilla oli lystiä. Valitettavasti myös mökissä sisällä myyrät viihtyvät, ja lauantai-iltana pääsin tekemään lähempääkin tuttavuutta yhden kanssa kun se kipitteli olkapäälläni maatessani sohvalla. En tiedä kumpi meistä enemmän säikähti tilannetta. :P Sunnuntaiaamuna oli pakko vielä käydä meloskelemassa järvellä ennen kotiinlähtöä. Mielessä alkoi myös kyteä ajatus toisesta kanootista, sellaisesta vähän kevyemmästä versiosta. Tuo meidän vihreä kanootti on lasikuitua ja painaa aikamoisen paljon. Kevyemmän muovisen jaksaisin itsekin kammeta auton katolle, jos vaikka joskus keksisin lähteä itsekseni kanotoimaan. Ja pidempää retkeä ajatellen kaksi kanoottia voisi olla ihan kiva, jos mukaan saisi pari koiraakin otettua. Koko lauman kanssa melomisesta ei kannata edes haaveilla, mutta yksi koira per kanootti vielä menisi. Sallin kanssa harjoiteltiinkin jo, ja hyvin tuntui sujuvan. Matami olisi vain mielissään kun ei tarvisi itse kävellä ja varsinkaan kantaa reppua. :D Mutta eiköhän tuota toistaiseksi pärjätä tuolla yhdelläkin kanootilla, ja tarvittaessa voi ottaa vaikka toisen noista mökillä olevista lainaksi.
Tämän reissun jälkeen en harmittele enää tippaakaan sitä että Lapinreissu jäi välistä. Vaikka pohjoisen ruskalle ei nämä etelän värit vertoja vedäkään, niin kokonaisuutena tämä ei juuri Lapinreissulle kalvennut. Ja vaikka tuonne olisi mieluusti jäänyt vielä muutamaksi päiväksi, niin silti oli jopa ihan kiva palata töihin. Syksyä on vielä jäljellä ja parhaat retkeilysäät ovat juuri käsillä. Nyt kun sain jalkanikin takaisin niin voi taas alkaa suunnitella viikonloppuretkiä. :)
 |
| Kuva: TM |
