tiistai 3. kesäkuuta 2014

Juluma Ölökky ja pieni pala Hossaa

No niin. Viimeinkin sain kaikki 1000000 kuvaa ojennukseen ja ehdin jopa istahtaa koneelle hetkeksi kirjoittaakseni tarinaa tuosta meidän viikontakaisesta reissustamme. Kyseessä oli tämän kesän ensimmäinen viikonloppuretki ja ensimmäinen Hossanreissu (mutta tuskinpa vain viimeinen).

Perjantaina suunta kohti Kuusamoa ja Julmaa Ölkkyä, joka oli vielä näkemättä ja kokematta (vaikka se nyt Kuusamon puolella onkin niin lasken itse sen kuuluvaksi Hossaan kuitenkin). Lähtö venyi jonnekin 18 huiteille, joten perillä Julma Ölkyn P-paikalla olimme vasta joskus 21 aikoihin. Siinä kun lonitaan tavarat ja koirat ja akat auton uumenista lähtökuoppiin, niin olihan se jotain lähempänä 22 ennen kuin pääsimme lopulta polulle. Ilma oli lämmin, noin 20 astetta. Minulle aika sopiva lämpötila kun aurinkokin alkoi jo laskea eikä siis tarvinut paahteessa tallustella. Juoksucapreilla ja T-paidalla mentiin. Geetonnisia ei ollut lainkaan mukana tällä reissulla, mutta villapaita ja merinoa ja fleeceä rinkasta toki löytyi.

Lähtökuvatus. Tällä kertaa vain kaksi omista koirista mukana.

Tästä lähetään (kuva: Mariella H)

Reitillä oli melko paljon korkeuseroja ja kiveä ja juurakkoa, joten matkanteko eteni verkkaisesti. Välillä pysähdyttiin katselemaan maisemia ja hörppäämään vettä, mutta muuten emme pahemmin taukoja pitäneet koko viiden kilometrin matkalla.

Alkuverryttelyä


Juomatauko


Korvasieniä löytyy jo


Jylhää maisemaa
Maisemia kelpasi ihastella (kuva: Mariella H)





Äiskä ja tytär valmiina jatkamaan matkaa.



Alkaa jo hämärtää

Jyrkännekoira
Oli kai se hyvinkin puolen yön tietämillä kun Ölökynperän laavu viimein pilkotti metsän keskeltä. Ekkana koirat puuhun kiinni ja sitten pilkkomaan puita ja  tekemään tulia ja samalla siinä tietenkin muut perus iltarutiinit myös. Retkikaverilla odotti rinkassaan mieluisa yllätys: tortillapitsaa! Olihan se hyvää, eikä kyllä juuri muuta iltapalaa tarvinnutkaan. Yhden makkaran taisin siinä paistaa ja kaakaota nyt piti toki keittää myös, mutta aika pian painelimme nukkumaan, sen verran alkoi jo väsymys painaa.


Tunnelma kohillaan
Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Jo kahdeksan kieppeillä kun heräilimme, oli reilut 20 astetta lämmintä. Kuuma päivä siis luvassa. Kaveri se olisi vielä halunnut nukkua mutta nousihan tuo kun vähän heristelin kirvestä että nousetkos suosiolla. :P Aamutulilla paistui pekonia ja halloumia, kunnon suolatankkaus on hyväksi hellepäivänä. ;) Mukava ja sievä paikka tuo Ölkynperä, mutta sääskiaikaan saattaa olla jokunen ystävä...

Aamuhetki.

Aamupala odottaa pannullepääsyä. Tosin, sitä ennen halloumit ottivat hieman maakosketusta kun joku älynväläys päätti
tekaista muutaman halon viereisellä pölkyllä. Noh, tietäähän sen kuinka siinä käy. :P




Muutama tunti siinä taas vierähti aamujutuissa ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Ehkä ihan hyvä ettemme vielä tuossa vaiheessa olleet tietoisia siitä millainen taival olisi edessä... Jos perjantai-illan reitti oli vaikeahkoa kulkea niin tämä se vasta olikin. Siihen kun vielä yhdistetään kunnon helle niin huh mikä päivä. 5 km matka otti noin 4-5 tuntia kun joka välissä oli pidettävä taukoa ja kivisissä ja juurakkoisissa jyrkissä ala- ja ylämäissä sai edetä todella varovaisesti. Ja niitä mäkiä oli todellakin paljon. Onneksi myös pieniä puroja oli vähän väliä, niin vesitankkauksen kanssa ei ollut ongelmaa. En muista että olisin koskaan ennen retkilläni juonut noin paljon. Jokaisesta purosta meni ainakin yksi taittokuksallinen. Maisemat olivat hienot, joskaan eivät ihan samanveroiset kuin toiselta puolelta edellisiltana, koskapa tällä puolella polku kulki enemmän metsän suojissa. 

Romuläjä selekään ja menoksi.

Alku oli vielä helppoa.

Yhtäkkiä tuli semmoinen olo että joku tuijottaa. :O

Irvinaamoja löytyi lisääkin.

Näköalapaikalta näki kauas (mikä yllätys).

Lunta löytyi vielä rotkojen pohjalta.

Näitä riitti. Retkikaveri vielä kuilun toisella puolella pienenä violettina pisteenä.
Ja vastaava tilanne toisinpäin. Ei taida olla samasta kohtaa kuitenkaan (kuva: Mariella H).
Maan alta putkahtava puro. Raikas oli vesi tässäkin.

Pieni tasainen pätkä.

Pidin tauon ja söin kitkatin. :P


Tässä pidimme rinkattoman tauon. Komia paikka!

Tällainen kammottava retkivamma tuli jostain.

Kuuma on karvakamuillakin.


Nätti putous vastarannalla. Harmi kun ei tullut pitkä putki mukaan.

Somia pieniä puroja virtasi vähän väliä.



Hossalle tyypillisiä keloja.

Ja kääpiä.

Tassujenviilennystä lumiläntissä.

Uusi mäntysukupolvi kasvaa vanhasta kannosta.
Joskus iltapäivällä saavuimme takaisin lähtöpisteeseen, eli P-paikalle. Päätimme pitää kunnon lounas- ja lepotauon ennen kuin jatkaisimme matkaa toiseen yöpaikkaamme Hossan puolelle. Pussipastaa ja leipää naamaan ja pientä peseytymistä Julumassa Ölökyssä. Itsehän pulahdin ihan uimaankin. Voin kertoa että vesi oli kohtuullisen kylmää, mutta virkistihän se mukavasti. Tästä tapahtumasta ei valitettavasti (onneksi) ole kuvatodisteita. x)

Trangialounas.


Tauon jälkeen matka jatkui vielä muutaman kilometrin verran. Olimme suunnitelleet kiertävämme Värikallion polkua Liha(pulla)pyörteen laavulle, mutta koska Ölökyn ähkäsy osoittautuikin odotettua rankemmaksi niin päätimme että jäämme jo Ala-Ölökylle yöksi. Tulisipahan yövyttyä sielläkin. Ja valinta osoittautuikin erinomaiseksi. Jo heti kun laavu alkoi pilkottaa puiden takaa, arvasin että kyseessä olisi todella kaunis paikka. Ja oikeassa olin. Eikä tällainen lämmin alkukesän ilta ainakaan yhtään pahentanut tilannetta.

Hossan puolella polku muuttui heti kerralla huomattavasti helpommaksi.

Somerjoen yli siltaa pitkin.


Risteys.


Tästä tuli mieleen se TSH:n ruumisräme. Pelottavaa, ei uskaltanut katsoa veteen.

Siellä se pilkottaa yöpaikkamme. Sievä paikka, sen näki jo tästä.



Edelliset kävijät ovat olleet huomaavaista väkeä.

Olimme jo melkoisen väsyneitä, ja koskapa olimme vasta syöneetkin, niin päätimme vain keittää kaakaota ja soppaa ja paistella lättyjä. Yhdeksän maissa kömmimme makuupusseihin ja aika pian uni veikin voiton.

Makkuukset valmiina.

Peto ja Nalle

Prinsessa. <3

Ja mami

Koirien retkieväänä tällä kertaa: Natural menu-nappulaa ja kuivattua turskaa runsaan veden kera.


Samissauvat. Joo pinkit on retkikamun ja noi sinisen mun. x)

Lättykestit

Naiselliset, puhtoiset kätöseni (kuva: Mariella H)





Voilla meinas olla vähän rankkaa noissa lämpötiloissa.

Unille...



Aamuneljän ja viiden välillä kävimme henkeviä keskusteluita.

Yön aikana sää muuttui ja alkoi sataa vettä, juuri niinkuin oli ennustettukin. Nousimme ylös joskus kahdeksan aikaan. Niin hyvä alusta kuin tuo Neoair onkin, niin 11 tuntia sen päällä makaamista alkaa jo vähän tuntua selässä ja menikin siinä hetki että pääsi ylös. Tulia emme jaksaneet alkaa tekemään sateessa, joten virittelimme aamupalaa varten trangian. Hyvinpä ne pekonit ja halloumit siinä paistuivat, samoin kuin kaakao- ja soppavedetkin.

Aamuhommien jälkeen lähdimme palailemaan eilistä reittiä takaisin autolle. Siinäpä ei sateessa juuri pysähdelty ja matka taittuikin nopsasti. Kahvilan katoksessa oli hyvä lonia tavarat kasaan ja pakkailla märät koirat ja kamppeet autoon. Ja sitten kotimatkalle. 



Märkiä hiskejä auto täys.

Tästäki ois saanu tietenki nätimmän kuvan edellisenä päivänä auringonpaisteessa...


Hieno reissu tämäkin. Helle ei ole paras mahdollinen retkeilysää, mutta ei sitä ole kyllä kaatosadekaan. Molemmista saimme osamme tällä kertaa. Mukavasti tuli taas nähtyä uutta reittiä ja leiripaikkaa. Hossa ei pettänyt tälläkään kertaa. :) Lupailin edellisessä postauksessa raportoida Rocky roadin toimivuudesta retkiherkkuna. Joo tuota... muuten ihan jees mutta ei toimi helteellä, kuten ei mikään muukaan suklaa. x) Makkarat, pekoni ja halloumi sietivät helteen yllättävän hyvin eivätkä aiheuttaneet ongelmia vaikka vähän kylmäketju saattoi päästä siinä katkeamaan. Mutta omalla vastuulla toki näiden kanssa aina.

Täytyy kyllä vielä erikseen mainita, että vaikka nämäkin laavut olivat pääasiassa oikein siistejä ja viihtyisiä paikkoja, niin kummankin nuotiopaikalle oli jätetty foliota ja pillimehupurkkia lojumaan. Onhan tuo nyt liikaa vaadittu että ne palamattomat jätteet tuotaisiin pois metsästä. Luontohan on yksi suuri roskis!! Noh, me toimme roskat pois, mutta mukavampaa olisi tietenkin kun ei tarvisi muiden jälkiä siivoilla... 

12 kommenttia:

  1. Jos tarvitsee voita helleretkellä, suosittelen kirkastettua voita. Sitä on helppo tehdä ja se kestää säilytystä lämpimässä huomattavasti paremmin kuin tavallinen voi. Suklaan osalta olen päätynyt Maxi-Tuplaan; se säilyttää olomuotonsa lämpimässäkin suhteellisen miellyttävänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin joskus lukenut kirkastetusta voista ja sen tekemisestä, mutta ei ole tullut kokeiltua. Pidetään mielessä, jos alkaa hellereissuja tulla enemmältikin. Aika pitkällehän tavallisellakin voilla pärjäilee ja jähmettyyhän se uudelleen sitten kun ilma taas viilenee. Maku nyt tietenkin voi vähän kärsiä.

      Poista
  2. Voi että, taasen teillä hieno retki hienoissa maisemissa :)Hyvännäköset sapuskat teillä ja plätyt vielä päälle, nam..
    Ja niin söpöt retkikoirat ♥ Hyviä retkiä jatkossakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, juu kiva retki se oli taasen. Eväät pitääkin olla viimesen päälle, muuten ei ois yhtään niin kivaa. :D

      Poista
  3. Mun on pakko saada tuollainen marjapuuron värinen lusikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihana! Mun on aina pakko ostaa jos nään jossain nätinvärisen sporkin.

      Poista
    2. Löysin sen säkällä kun pysähdyttiin Ivalossa kaupassa :D

      Poista
  4. Kuolemanretki XD Ihana kaunis prinsessa ammottavan kitansa kanssa <3 Olipa kivoja kuvia munki piskeistä sulla, saatan vohkia itellekki :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vohki pois vain. x) Kuolemanretki tosiaankin mutta juuri ja juuri henkitoreissamme säilyttiin. Mitä nyt riisitauti meinas uhata ku niin vähillä eväillä taas oltiin liikkeellä. :(

      Poista
  5. Kuvakertomuksesi toi muistoja mieleen. Noin parikymmentä vuotta sitten olen kulkenut tuolla Ölkyn maisemissa ja Ölkynperän laavullakin tulilla istunut. Hieno paikka, hienot maisemat.

    VastaaPoista
  6. Oli kiva lukea teidän retkestänne. Lähdimme eilen samalle retkelle joskus kolmen maissa iltapäivällä, ja melkein näännyin matkalle. Luulin reittiä paljon helpommaksi. Hyvin kuvasit, miten kesti kauan mennä sinne laavulle, ja sieltä se vasta paluumatkan koettelemukset alkoivatkin, yhtä nousua ja laskua, äkkijyrkkää välillä, suota, kivikkoa ja juurakkoa. Karhunkakkaa ja tassunjälkiä. Emme jääneet yöksi laavulle, kun aikeissakin oli päiväretki. Taitoimme koko matkan runsaassa neljässä tunnissa. Äärirajoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu se on yllättävän rankka reitti, mutta maisemat palkitsevat vaivannäön. Karhunjälkiin olisikin mielenkiintoista törmätä Hossassa.

      Poista