sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Helmikuun toinen retkiyö

Tulipahan sitten käytyä se toinenkin retkiyö tälle kuulle. Vähän rauhallisempi viikonloppu tälläkertaa niin samapa tuo oli painella mettään yöksi sen sijaan että olisi istunut kotona koneen äärellä koko illan.

Koko eilisen päivän satoi lunta, joten päättelin että omalla pikkukippoautollani olisi turha lähteä yrittämään Isokankaan metsäautoteille. Niinpä kävin hakemassa vähän järeämmän kulkuneuvon alle välttääkseni kiinni jäämisen. Ja hyvä että hain, nimittäin taisin joutua ajelemaan samaa uraa kuin ralliautot aiemmin samana päivänä. Tein pienen kunniakierroksen ennen kuin löysin sopivan paikan autolle. Siitä oli jokusen sadan metrin kävelymatka Kummunkorven laavulle, jolla olin aikonut yöpyä tällä kertaa. Samalla laavulla yövyimme viime syksyn reissulla, hirmu kiva paikka. Olihan muuten mahtava fiilis käppäillä pitkästä aikaa rinkka selässä!

Tulenteon kanssa oli taas työtä. Puut olivat kosteita, enkä ollut varannut mitään tulitikkuja kummempaa sytykettä mukaan. Olisi laavussa ollut jotain sanomalehteä sun muuta, vaan eihän niitä tietenkään voi käyttää jos ei ole ihan pakko. ;) Vuolin kiehisiä, jotka nekään eivät alkaneet palaa kunnolla. Sitten löytyi onneksi puuvajasta koivuklapi, josta sain vähän tuohta. Johan alkoi syttyä! Kiehistenkin arvoitus ratkesi aamulla kun päivänvalossa tutustuin puuvajan valikoimaan tarkemmin. Nehän olivat haapaa! Ihmekös sitä olikin niin helppo vuolla, ja ilmankos ne kiehiset eivät syttyneet. :D Tarkempana ensi kerralla sitten.


Minulle sitä makkaraa, kiitos.

Hyvä paikka nukahtaa.

Yö meni jälleen loistavasti. Nukuin varmaan pisimmän yhtäjaksoisen pätkän koko retkihistoriani aikana, noin 7 tuntia heräämättä kertaakaan. Aamulla kävin sytyttelemässä nuotion uudelleen ja rymysin vissiin sen verran märässä lumessa, että olin sitten vienyt sitä lunta vaatteiden mukana makuupussin sisällekin. Ihme ja kumma kun oli vähän kosteat tunnelmat. Muuten kyllä tarkeni taas oikein mukavasti. Valoisan koittaessa ylös ja nuotionrippeistä pienet tulet, joilla sain paistettua loput makkarat ja lämmitettyä kaakaoveden. Lähteen vettä en tällä kertaa käyttänyt, koskapa olin ottanut kotoa vettä mukaan siltä varalta että joutuisin menemään jollekin muulle laavulle. Tokihan sitä oisi voinut lumestakin sulattaa, mutta kun tuo rinkka ei muutenkaan painanut juuri mitään niin eipä tuossa isoa vahinkoa tullut vaikka kannoinkin veden mukana.

Hyvä paikka herätä.

Pienihän se tämäkin laavu on, mutta Myllykoskeen verrattuna ruhtinaalisen tilava. :P

Aamutulilla. <3

Lähde talviasussaan.


Rinkka ja Vanski

Kiitos yösijasta jälleen!

Polkua pitkin takaisin autolle.

Sen pituinen se retki!


8 kommenttia:

  1. Voi näitä ihania retkijuttuja ja kuvia. Tuo rinkan vahti on niin söpönä tuossa ♥ Kuinka koirat on innoissaan lähdössä retkille?
    Eikä morköjäkään näkyny :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne ihan mielellään ovat lähdössä aina, viihtyvät oikeastaan missä vain kun pääsevät vaan matkaan. :) Ei näkynyt mörköjä ei, harmi. :D

      Poista
  2. Kummunkorpi on kyllä Isokankaan laavuista ykkönen. Tosin ei passaa mainita asiaa ääneen, ettei sinne tule kansainvaellusta ;) Käypä joskus myös Korpilammen laavulla. Sinne vain kannattaa ottaa saha mukaan; ainakin viimeksi oli polttopuut vielä metrisinä halkoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, hieno paikka. Korpilammelle olisin mennytkin jommalla kummalla näistä helmikuun reissuista, mutta kun luin blogistasi tuosta puutilanteesta niin päätin jättää siellä käymisen kesälle. Silloin voi vaikka tehdä tulet risuista tai viedä muutaman kalikan mukanaan, kun sahaa tuskin jaksan kuitenkaan mukana raahata. :)

      Poista