Vuoden eka laavuyö

Vuoden 2014 retkeilykausi on nyt avattu. Eilen illalla lähdimme Isokankaalle aikomuksenamme yöpyä jollain alueen laavuista. Pakkasta oli lähtiessä n. -10 astetta, ja aamua kohti oli luvattu pakastuvaa. Jännitti vähän että kuinka yö noinkin kylmässä sujuisi, mutta siksipä sitä juuri lähdettiinkin, että otetaan selvää. :P

Menomatka ei sitten sujunut ihan ongelmitta. Olimme ajatelleet majoittua Isokankaanjärven laavulle, mutta kun ajoin siitä ohi niin huomasinkin sen olevan miehitetty. Tuskinpa vain ne ihmiset siellä olisivat yötä olleet, mutta erakkoluonteeni otti vallan ja sai minut painamaan kaasua laavun kohdalla ja siirtymään suunnitelmaan B, joka oli vähän kauempana oleva Kummunkorven laavu. Metsässä oli yllättävän paljon lunta, mutta tajusin sen hieman liian myöhään kun olin innostuksissani jo "parkkeerannut" tien sivuun ja todennut että auto on onnellisesti kiinni penkassa. Noh, ei muutakuin ulos autosta ja miettimään seuraavaa siirtoa.

Aikani siinä ryömin auton alla, kaivoin lunta pois eturenkaiden alta ja työnsin erinäisen määrän risuja ja havuja vetävän pyörän alle, mutta auto vain oli ja pysyi kiinni. Kaverikin, jonka oli määrä saapua vähän myöhemmin, soitteli jo olevansa lähistöllä ja kyseli mihin hänen pitäisi tulla. Onneksi sentään tajusi ajatella niinkin pitkälle, että hänen ei ehkä kannattaisi ajaa minua vastaan, koska sitten oltaisiin motissa molemmat. Kaveri siis jäi n. puolen kilsan päähän risteykseen odottelemaan ja sai niin ikään autonsa jumiin. Ei onneksi niin pahasti kuin meikäläinen. :P Lopulta sain omani irti ja lähdin ritarillisesti pelastamaan ystävää hädässä. Ooppeli lähtikin helposti irti, mutta vielä oli pähkäiltävä että mille laavulle sitä nyt mentäisiin. Kummunkorpi ei siis tullut kysymykseen, koska autot olisi pitänyt jättää keskelle tietä, mikä nyt ei käynyt päinsä tietenkään. Sitten muistin parilta Kalimenlammen reissulta tutun Myllykosken laavun, jonka lähelle pääsee autollakin, joten lähdimme suunnistamaan sinne.

Myllykosken P-paikalle pääsimme kutakuinkin kommelluksitta, vaikka tie oli aika mielenkiintoisessa kunnossa. Saavuimme P-paikalle joskus kahdeksan maissa ja pienen tavaroiden lajittelun jälkeen suuntasimme kohti laavua, jonne oli matkaa niinkin hurjasti kuin 200 m. Tuttuun tapaan ekana tulet ja sitten petihommat (heh heh) ja tulille istumaan. Otin kotoa lämmintä vettä termariin, mutta minun 15 euron Retki-termarini, jota on käytetty noin kaksi kertaa, onkin rikki. Korkki ei enää mene kunnolla kiinni. Saakeli, tuolla piti olla takuu ja kaikki, vaan arvatkaapa säilytinkö kuitin. :P Noh, vesi pysyi lämpimänä niin saimme kaakaot siihen heti alkuun eikä tarvinnut odotella veden kiehumista. Lunta sateli ja tuuli aika kovaa, tosin onneksi laavun takaa, eikä suoraan laavuun päin. Makkaranpaiston ja muutamien kuumien juomien jälkeen painuimme nukkumaan. Siinä illalla mietin että jos oikein kovasti ajattelee, niin voisi vaikka kuvitella olevansa Hakokoskella Hossassa. Se kosken ääni, siinä on vaan sitä jotain. <3

Yö sujui ihan yllättävänkin lämpimästi. Olin toki pukeutunut Siperiavaatetukseeni, mutta pärjäsin kuitenkin pelkällä untuvapussilla. Kesäpussikin oli mukana, vaan enpä sitä sitten tarvinnutkaan ennen kuin aamupuolella vasta, ja silloinkin makuualustan lisäeristeeksi. Alkuyöstä meinasi olla jopa kuuma. Kahden aikaan tuli nukkumiseen tauko, piti vähän käydä henkeviä keskusteluita retkikaverin kanssa, mutta sen jälkeen nukuimme kai aika hyvin aamuun asti. Joskus puoli 7 aikaan heräilin siihen kun alkoi olla vähän vilakka, ja tein havainnon että makuualusta hohkaa kylmää. Asettelin siis kesäpussin jotenkuten sinne alustan ja itseni väliin, mikä auttoi vähän. Aloin kuitenkin vähän miettiä talvikäyttöön sopivamman makuualustan hankkimista, jos siis aion ihan tosissani talviretkeilyä ruveta harrastamaan. 

Aamusella nousimme ylös joskus kun alkoi jo vähän valostua. Nuotion saimme kutakuinkin pysymään hengissä koko yön yli kun lisäilimme siihen puuta aina välillä. Pakkanen oli selvästi kiristynyt, eikä makuupussista nouseminen oikein innostanut, mutta pakkohan se oli kuitenkin. Vesipullot olivat osittain jäässä, vaikka kylmälaukussa olivatkin. Saimme kuitenkin niistä veden tulille aamukaakaota varten. Ainut vaan että onnistuin pudottamaan nuotiolehän ritilän ihan alas, eikä se siitä suostunut enää nousemaan, ei sitten millään. Noh, hätä keinot keksii, nuotio hajalleen ja tunkemaan hiillosta ritilän alle. Hyvin toimi, joskin koko ajan piti huolehtia uutta hiillosta sinne kattilan alle että vesi saatiin lämpimäksi. Aamupalaksi paistelimme pekonia, jotka napsittiin suoraan pannulta kun kumpikaan ei viitsinyt ottaa mealkittiä mukaan. Lisäksi tietenkin kaakaota ja marjasoppaa (josta tuli ennemminkin mehua) ja vielä loput illalta jääneistä makkaroista. 

Aamuhommien aikana jäädytin varpaani aivan totaalisesti. Ei mitään uutta toki, ne ovat aikoinaan hevoshommissa paleltuneet niin monta kertaa että ihan sama mitä olisi jaloissa niin aina ne jäätyvät, kesälläkin useimmiten. Muuten kyllä tarkenin hyvin, tuo Fjellun parkatakki on ihan huippu, sillä kyllä tarkeneepi. Niin, minä sitten ostin sen itelleni joululahjaksi, satuin nimittäin löytämään sen (hyvin vähän) käytettynä huomattavasti edullisemmin uuteen verrattuna ja vielä oikean kokoisena ja värisenäkin. 

Tämä oli itselleni ensimmäinen kunnon talviyöpyminen maastossa. Ennakko-odotukset eivät olleet kovin korkealla, koska kuten olen 100 kertaa aiemminkin kirjoittanut, niin inhoan palelemista ja palelenkin hyvin herkästi. Tämä testireissu kuitenkin ylitti kaikki odotukseni. En ollut missään vaiheessa kunnolla jäässä (varpaita ei nyt lasketa kun ne ovat tosiaan aina jäässä. :P), enkä oikeastaan edes palellut silleen häiritsevästi. Aamun vilunväreetkin olisi olleet estettävissä erilaisella makuualustaratkaisulla (kenties vielä yksi ohut solumuovi Neoairin päällä?) ja ehkä lämpimällä juomalla (termarista). Ja siksihän tuolla oltiin, että kokeillaan miten homma sujuu ja mitä pitäisi tehdä toisin. Erityisen tyytyväinen olen jälleen kerran tuohon Cumuluksen pussiin. En ois ihan heti uskonut että sillä oikeasti tarkenee noissa pakkasissa vielä. Tokihan mulla oli sitä vaatetta siellä lisänä, mutta silti. Aloinkin jo vähän miettiä että ostaisiko toisenkin Cumuluksen, vähän kevyemmän version kesäkäyttöön. Haglöfsin pussi on kuitenkin sen verran painava ja tilaavievä, etten usko että sitä tulee otettua retkille mukaan edes kesäreissuille kun on kerran kevyempikin vaihtoehto olemassa. Ja tuo Panyam 600 on turhan lämmin kesällä. Noh, nämä on taas näitä pohdintoja, jotka siirtyy sinne jonnekin "sitten kun on kauheesti ylimääräistä rahaa"-tilanteeseen. 

Netin retkeilypiireissä on kiertänyt haaste, jossa pitäisi nukkua vähintään kaksi retkiyötä kuukaudessa niin pitkään kuin vain mahdollista. Pitkään mietin osallistunko vaiko en, mutta päädyin siihen lopputulokseen, että en osallistu. Periaatteessa voisi tietenkin varioida oman version, jossa ottaisi tavoitteksi yhden retkiyön/kk, mutta toisaalta, miksipä tehdä tästä asiasta itselleen mitään stressiä. :P Jos on sellainen fiilis, että haluan metsään yöpymään, niin sitten menen, jos taas ei ole niin en mene. Yksinkertaista. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, etteikö haaste sinällään olisi minusta ihan hyvä idea. :)