lauantai 18. tammikuuta 2014

Pakkasyöpyminen vol. 2

No niin. Tulihan ne kunnon pakkaset sieltä tällekin talvea. Ulkotyöläisenä en ole kovin onnellinen kovista pakkasista, ja erityisesti säälittää pikkueläimet, joilla ei ole näin vähillä lumilla mitään kunnon suojaa pakkaselta. :( Mutta näin ihmisen kannalta ajateltuna, on näissä ilmoissa ihan hyviäkin puolia: aurinkoiset pakkaspäivät ja kaunis luonto, ja sitten tietenkin mahdollisuus kokeilla rajojaan ja kehittää itseään retkeilijänä. Viimeviikkoisesta onnistuneesta laavuilusta innostuneina aloimme kaverin kanssa suunnitella heti seuraavaa yöpymistä.

Alkuun mietimme laavullemenoa, mutta siihen liittyi muutama ongelma. Ensinnäkin sääennuste lupaili jo alkuviikosta pe-la-yölle lähes 30 asteen pakkasta. Mitättömällä talviretkeilykokemuksella ja kolmen vuodenajan varusteilla yöstä voisi tulla hyvinkin kylmä, ja laavulta ei ihan noin vain siirrytä lämpimään, vaikka auto olisikin lähellä. Toisekseen autojen käynnistäminen lämmittämättä kolmenkympin pakkasilla ei ole hyvä juttu. Olisin toki voinut lainata isäukon lantikkaa, jossa on webasto (ja jolla ei jäisi lumihankeenkaan kiinni. ;) ), mutta aloimme kuitenkin miettiä josko yöpyisimmekin ihan vain omalla pihalla. Silloin voisimme vielä perua koko jutun jos ei sitten muka huvittaisikaan.

Perjantai-iltana mittari näytti lähes -24 asteen pakkaslukemia, kun me elokuvan ja Amarilloillallisen jälkeen viimein pääsimme virittelemään makuualustoja pihamaalle. Päädyimme nukkumaan paljaan taivaan alla kuun loisteessa, kun ei kerran satanut eikä tuullutkaan. Pujottelin Haglöfsin kesäpussin Panyamin sisälle. Hyvin se sinne mahtui, mutta eteen tuli pieni probleema, sillä pussit ovat erikätisiä. Haglöfsissä vetoketju on vasemmalla, kun taas Panyamiin tilasin sen vartavasten oikealle puolelle. Miksi ihmeessä? Älkää kysykö, en tosiaankaan tiedä, kun minusta se on noin vieläpä vaikeampi käyttääkin. -_- Tyhymä mikä tyhymä. Noh, kyllä sinne pussien sisälle lopulta jotenkin pääsi ujuttautumaan. Päällä oli merinokerrasto, villapaita, kevyttoppahousut ja vielä UL-untuvatakki, joka tosin lensi jossain vaiheessa yötä pois päältä kun meinasi tulla kuuma. :P Jalassa oli semipaksut merinosukat sekä pitkävartiset perinteiset  villasukat. Päässä tuttuun tapaan karvareuhka, käsissä merinosormikkaat ja kaulassa puffi. Makuualustana oli tällä kertaa seuraavanlainen yhdistelmä: alimaisena 15 mm solumuovi, sen päällä Neoair ja sen päällä vielä 5 mm solumuovi. Oikein prinsessapatja, vain herne puuttui. -_-

Kuun valossa on soma nukkua. <3
Tästä lähdettiin illalla.

Alkuyön nukuin aika katkonaisesti. Olin koko eukko siellä pussien uumenissa, joten ei voinut oikeen tähtiäkään ihastella. Toki vähän typerää hengittää siellä pussien sisällä, mutta muuten oisi naama jäätynyt. Ja tälleen yhden yön aikana se kosteus ei vielä ehdi juuri vaikuttaa mihinkään. Pidemmät reissut sitten asia erikseen. Kahden aikaan tosiaan alkoi olla melko lämmin, joten siirsin untuvatakin päältä pois lantion kohdalle lisälämmikkeeksi. Sen jälkeen nukuinkin tosi hyvin puoli 7 saakka, jolloin sisäinen kelloni herätti minut (se ei ymmärrä, että viikonloppuisin se en ole minä jonka ne hevoset pitää ruokkia 7.00). Tuossa vaiheessa oli jo vähän semmoinen viileä, ja varsinkin varpaat alkoivat hiljalleen kylmettyä. Kaveri luovutti tässä vaiheessa ja nousi ylös ja painui sisälle kaakaota keittelemään. Itse koitin vielä saada unen, mutta tunnin jälkeen luovutin ja nousin myöskin ylös. Aamun pakkaslukema näytti tältä:


Kasvoton pakkasnukkuja (kuva: Mariella H)

Eipä voi oikein muuta kuin olla tyytyväinen tähänkin yöhön. En olisi itsekään uskonut että pystyn nukkumaan nykyisellä varustuksellani mukavasti noissa pakkaslukemissa, ja että ylipäätään kehtaan ruveta moista kokeilemaan. Mutta niin sitä vaan yllättää joskus itsensäkin. Ja suuri osuus asiaan on tuolla minun urhealla ystävälläni, jonka kanssa toinen toisiamme yllyttäen tulee helpommin tällaisia tempauksia tehtyä. :D Ehkä tämän kokemuksen jälkeen voisi miettiä laavuyöpymistä n. -20:ssa. Katsotaan mitä tässä talven mittaan keksitään. Mukava kun päivät pitenevät koko ajan niin tulee taas enemmän intoa retkeilyyn. :)

Huomasin sitten semmoisenkin asian, että tälle kuulle ois nyt kaksi retkiyötä plakkarissa. Eihän mun pitäny edes osallistua siihen haasteeseen. :O Haittaakse?

Edit: Lisätty vielä kuva.

11 kommenttia:

  1. Oletta te aikamoisia sissejä, ei voi muuta sanoa:) Arvaa olenko kateellinen vähän ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oltiin me tosiaan itsekin aika yllättyneitä että tuo noinkin hyvin meni. Kaikkea sitä pitääkin näköjään kokeilla. :) Meidän oli tarkoitus edetä hitaasti näissä talvitesteissä, mutta nyt näiden kolmen testiyön välit ovat olleet sen n. 15 astetta. Ensin 0, sitten -15 ja nyt jo melkein -30. Mistäköhän me se -45 löydettäisiin seuraavaa testiä varten, pitäneekö lähteä Siperiaan. :D

      Poista
  2. No huh. Ja jos en ihan väärin muista, niin joku vielä lokakuussa tuumi, että retkeilykausi jatkuisi vasta keväällä... Melkoisia karpaaseja olette kyllä. Kai tässä on kohta itselläkin pakko uskaltautua ulos yöksi, vaikka tuota pakkasta onkin meikäläisen talviretkeilykokemuksiin suhteutettuna turhan paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän minä vannoin että talviretkeily ei ole minun juttuni. Mutta jos en itsekään ihan väärin muista niin sain silloin melko monta rohkaisevaa kommenttia että "ei muutakuin kokeilemaan vain!" ;) Ja tottapuhuakseni, onhan tuommonen omassa pihassa yöpyminen ihan eri asia kuin oikea retkeily, missä ollaan koko ajan sen pakkasen armoilla. Tuskin näin kovilla pakkasilla tulisi lähdettyäkään kuin korkeintaan tupiin tukeutuen, ainakaan tällä kokemuksella ja varustuksella. Mutta mitenpä muutenkaan se kokemus karttuisi kuin kokeilemalla ja tekemällä, yrityksen ja erehdyksen kautta. :)

      Poista
  3. Oli kyllä ihan huibs yö, vaikka oltiinki vaan takapihalla! ^^ Harmi ku se Amarillo täytti mahan niin ei retkiherkut maistunu vielä aamullakaan ;( Lukuunottamatta sitä kaakaota, joka sekin kyllä maistuu paremmalta ulkona nautittuna ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se tosiaan. :3 Tulia jäi vähän kaipaamaan, mutta jospa ens kerralla sitte. ;)

      Poista
  4. Prinsessapatja :D

    Oma piha on kaikenlaisiin kokeiluihin oikein oiva paikka. Sama taivas se näkyy siitäkin.. :) Retkeillään lasten kanssa jonkun verran, ja niidenkin kanssa kokeiltiin talvitelttailua ensimmäisen kerran ihan omassa pihassa. Turhaa lähteä ensimmäisillä kerroilla kauemmas, vaikka se oma piha voi vähän pöhköltä tuntuakin ja naapurit katsoa kieroon. Itse kokeilin taivasalla nukkumista kunnon pakkasilla (luokkaa -35) ensimmäisen kerran eräällä talvivaelluksella autiotuvan pihassa. Jos pusseissa olisi tullut kylmä, olisin kömpinyt tyynesti sisälle tupaan ja heittänyt kamiinaan pari kalikkaa. Keskellä korpea tuon kokeilu olisi ollut jo typerää.

    Mä en oikeastaan ole vieläkään ihan varma pidänkö talviretkeilystä, mutta joku kumma sinne silti aina vetää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on kyllä totta että parempi testailla vermeitä turvallisissa olosuhteissa. Tuommoset -30 asteen pakkaset (ja vähempiki riittää) ovat jo aika vaarallisia lukemia jossain keskellä mettää jos kamppeet ei sitten olekaan niin pakkasenkestäviä kuin olis kuvitellut. Kyllä minä luultavasti jatkossakin mieluummin retkeilen kevät-kesä-syksy-aikaan, mutta toisaalta ihan mielenkiintoista kyllä nyt kokeilla tätä talviretkeilyäkin, ja saapahan vähän lievitettyä retkeilykuumetta ennen kuin varsinainen kausi taas alkaa. :)

      Poista
  5. Heippa. Miten muuten kännyköitten ja kameroitten kans, olette toimineet? Miten virrat on riittäneet, kun montapäivääkin on mettässä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kameraan mulla on kaksi akkua, mutta viikonloppureissulla yksikin on riittänyt, vaikka saatan reissun aikana räpsiä kevyesti sen 500 kuvaa tai ylikin. Luulen että vähän säännöstelemällä kaksi akkua riittäisi viikon reissulle ihan mukavasti. :) Kännykän pidän pidemmillä reissuilla, eli lähinnä Lapissa, missä kuuluvuuttakaan ei ole, suljettuna ja käytän päällä vain tyyliin kerran päivässä jos sitäkään (tunturin päälle kun kiipeää niin löytyy yleensä kenttää). On muuten ihanan vapauttavaa olla välillä ilman kännykkää ja kelloa. ;) Viikonloppureissulla alueella, missä on kenttää, kestää pitää päälläkin koko ajan. Minulla tosin onkin tuommoinen peruspuhelin, jossa on tosi hyvä akku. Älypuhelinta kun en suostu hankkimaan ennen kuin on ihan pakko. :D Niin ja onhan mulla tosin kännykkäänkin vara-akku olemassa.

      Poista
    2. Kiitos tiedosta. Ei ole muuten mullakaan, kuin perus parinkumpin puhelin, ei kameraakaan :) Aika hyvin siinä on akkukin kestäny. Enkä luovu siitä ennenkuin on pakko :) Mulla tulee otettua myös paljon kuvia, vaikka pyörin täällä kotinurkilla.

      Poista