perjantai 15. marraskuuta 2013

Japanin reissu tammikuussa 2012

Vajaat pari vuotta sitten teimme reissun Japaniin. Reissun pääasiallinen tarkoitus oli veljeni häät, mutta kun sinne asti kerran lähdettiin niin tokihan sitä piti vähän katsella ympärillekin. Majoituimme Tokiossa, mutta teimme myös pienen "roadtripin" niin kutsutulle maaseudulle ja japanilaiseen kylpylähotelliin.

Lento kesti menomatkalla jotain 9-10 tuntia, en muista tarkalleen enää. Kone oli melkein tyhjä joten tilaa oli mukavasti, ja koskapa kyseessä oli yölento niin mikäs siinä oli nukkuessa ja välillä Lars Monsenin Alaska-kirjaa lukiessa. Paluumatka olikin sitten pidempi koskapa jouduimme myrskyn takia jonottamaan lentokentällä toista tuntia että pääsimme ilmaan. En pidä lentämisestä muutenkaan, mutta tuo nousu myrskyn riepotellessa konetta miten sattuu oli jotain karmeaa tällaiselle lentokammoiselle. Huh. Toinen asia, mistä en ollut erityisen riemuissani, oli lentokentällä leijuva savusumu, mikä lienee ihan tavallinen ilmiö vilkkailla lentokentillä (ja suurkaupungeissa yleensäkin). Kyllä siellä tuli tosiaankin ikävä Lappia ja puhdasta ilmaa. Mutta tuon nähtyäni en jaksa enää potea kovin huonoa omaatuntoa siitä että omistan auton. :P Ei tätä maapalloa taida enää mikään pelastaa.

Japanissa oli tammikuun lopussa suunnilleen samanlainen sää kuin täällä Oulun korkeudella huhti-toukokuussa. Kasvillisuudesta näki että luonto lepäilee, mutta aurinko paistoi ja lämmittikin mukavasti. Kylmä, kova tuuli ja yöpakkaset kuitenkin muistuttivat talvesta.

Hotellimme



Japanilaiset ovat kohteliasta väkeä. Alussa se kumartelu ja yltiömäinen ystävällisyys tuntui mukavalta, mutta viikon loppupuolella alkoi suomalaista juntti-einaria jo vähän kyllästyttää moinen pokkurointi. Tuli sellainen vaivaantunut olo: "ei tarvi oikeesti. Näytä vaan ihan rauhassa hapanta naamaa, vituttaa sua kuitenki oikeesti." Vähän käy sääliksi. Olisi kauheaa jos itsekin joutuisi kokoajan kumartelemaan jollekin. Viihdyn paremmin täällä perusvittuuntuneiden ihmisten luvatussa maassa. :P

Kävimme pienen mutkan Tokion "keskustassa". Hirmuisen siisti kaupunki, ei yhtään roskaa missään. Joko ihmiset ovat fiksuja kun eivät sotke (Suomessa kun on tapana rikkoa kaikki mitä irti lähtee ja heitellä roskia sinne tänne jne) tai sitten heillä on vain paljon siivoojia. Lintuja kaupungissa ei ole, ovat kuulemma myrkyttäneet ne. 

Kävimme kauppakeskuksessa mutta eihän sieltä oikein osannut mitään ostaa. Koiratarvikeliikkeessä meinasin saada kohtauksen: kauppa oli täynnä erilaisia koirien vaatteita ja bling-bling-juttuja. Ei siis mitään oikeita koiratarvikkeita. Juu, en ostanut tuliaisia koirille. Kadullakin näin muutamia koiria ja huh huh. Pienet koirat olivat kaikki rattaissa, mikä on ehkä sinänsä parempi etteivät tallautuneet ihmisten jalkoihin, mutta pakkoko niitä on kauppakeskuksiin ylipäätään viedä. Yksi isompi koira, rotikka muistaakseni, käveli itse, mutta sillä oli lippis ja aurinkolasit päässä. Vähän erilaista koiranpitoa kuin meillä. 

Auringonlasku

Turistikatu

Mikä lie räyhähenki (siinähän se varmaan lukisi, selvällä japanin kielellä).

Sitten lähdimme Tokion ulkopuolelle "maaseudulle", joka oli meikäläisen näkökulmasta katsottuna enemmän kaupunkia kuin Oulun keskusta. Mutta, kaikki on suhteellista. Ainakin siellä oli puistoja ja näin ollen vähän enemmän luontoa. 

Liikennettä. Tokiossa ei ole ohitustietä, vaan ylitystie. Tie oli siis ikäänkuin yhtä pitkää siltaa, joka luikerteli pilvenpiirtäjien lomitse.

Fuji-vuori voisi olla kiva retkikohde

Lähde, jonka vesi on peräisin Fujilta



Päämääränämme oli japanilaishotelli, joka oli siis eräänlainen kylpylä. Hotellissa oli altaita, joihin oli johdettu kuumien lähteiden vettä ja joissa sitten kylvettiin. Rentouttavaa kyllä, mutta vesi oli turhan kuumaa. Ulkoaltaassa oli miellyttävämpää kun pystyi vilvoittelemaan pakkasilmassa. Huoneemme oli japanilaistyyliin sisustettu mataline pöytineen ja bambumattoineen. Myös vuoteet sijattiin huoneen lattialle.

Kylvyn jälkeen menimme japanilaiselle illalliselle. Olihan kokemus sekin. Kalaa, kalaa, kalaa, kasviksia, kalaa, äyriäisiä, kalaa... ja raakana tottakai. Ainoa mauste oli soija ja wasabi. En voi sanoa että olisin pitänyt näistä eväistä kauheasti, mutta kokemuksena tämäkin oli varsin mielenkiintoinen. Ainakin japanilaiset syövät terveellisesti. Sama meno jatkui aamiaisella, jossa oli tarjolla, yllätys yllätys, kalaa! Ja semmoisia...mitäköhän ne ovat, valkoisia ohuita madon näköisiä jotain. Mereneläviä kai nekin. Muistelen olleeni rohkea ja syöneeni mustekalan lonkeronkin, kaikkine imukuppeineen päivineen. 

Hotellihuone ja tottakai vihreää teetä.


Kuuma lähde


Bambumetsä oli ihan mielettömän kaunis.


Paluumatkalla pysähtelimme jälleen nähtävyyksiä ihailemaan. Kävimme katsomassa paria vesiputousta sekä wasabiviljelmää ja vanhaa linnaa. Kävimme vielä lounaalla, missäpä muuallakaan kuin sushiravintolassa. 

Tätä täytyy kokeilla seuraavalla kalastusvaelluksella.

Paikallinen Hepoköngäs. 

Wasabia kasvaa

Autokaruselli

Jonkin sortin ruusu

Jännää maisemaa, vähän kuin tuntureita, muttei sinne päinkään.

Muratti

Vesiputous nro 2

Karppeja oli vissiin joskus ruokittu vähän. Raukat tuollaisessa likaisessa lammikossa. :(

Apinat häkissä. Näitä kävi kans sääliksi. :/


Linna

Semmoinen reissu se. Olihan tuo todella mielenkiintoista käydä ja nähdä aivan erilainen kulttuuri ja luonto. Ehkä voisin käydä joskus uudelleenkin (tosin se lentäminen ei edelleenkään houkuttele), joskus keväällä kirsikankukkien aikaan. Mutta olihan se mukava palata kotiinkin sieltä ihmisvilinästä, olla ihan rauhassa ja syödä normaalia ruokaa.

2 kommenttia:

  1. Japanissa ois kyllä joskus mukava käydä. Sitten Fuji-vuorelle retkuileen! 8)

    VastaaPoista
  2. Joo, sinne siis. Ja samalla voimme käydä siellä Aokigaharan ruumismetsässä. :O

    VastaaPoista