perjantai 26. heinäkuuta 2013

Hossa 7/13

Eipä mennyt tämäkään vuosi ilman viikonloppuretkeä Hossassa. Muutama kaverini halusivat lähteä kokeilemaan vaeltamista, ja tottahan lupauduin heille "oppaaksi". Kohdettakaan ei tarvinnut kauaa miettiä, Hossaan tietenkin, kuinkas muuten. Loistava kohde ekalle reissulle (kuten myös kuudennelle tai vaikka sadannelle). Reitin piti olla sellainen, että pisinkin päivämatka jäisi suht kohtuulliseksi ihan jo senkin takia, että mukaan oli lähdössä 11-viikkoinen koiranpentu, yksi kasvateistani. Hetken karttaa katseltuani löysinkin sopivan reitin. Pelasin tässä toki vähän omaankin pussiini ja koitin katsella sellaisia pätkiä, joita en ole itse vielä kulkenut. Pari sellaista sainkin reittiin ympättyä. Retkiseurue koostui neljästä ihmisestä ja viidestä koirasta. Omista koiristani mukana oli vain yksi ihan mukavuussyistä.

Lähtöpaikaksi valikoitui siis Pitkä-Hoiluan parkkipaikka. En tiedä kuinka luotettavan kuvan annoin itsestäni "oppaana", kun johdatin autoletkamme tyylikkäästi ihan väärään paikkaan. No, pienellä kartanluvulla hoksasimme missä oltiin menty vikaan ja lopulta päädyimmekin oikeaan paikkaan. Ilta oli jo pitkällä kun pääsimme viimein taipaleelle P-paikalta kohti Lipposensalmea. Ilta oli upea: aurinko paistoi ja oli aivan tyyntä, eikä sääskiäkään ollut. Mikäs siinä oli tallustellessa Pitkä-Hoiluan rantaa.

Pidimme pienen tauon tulipaikalla, ja jatkoimme sitten matkaa. Lipposensalmen laavussa, missä olin ajatellut että yöpyisimme, oli jo nukkujia, joten jatkoimme vähin äänin (no, ainakin koitimme välttää metelöintiä. Anteeksi jos kuitenkin herätimme) matkaamme. Lipposenlammen tulipaikka oli tyhjä, joten leiriydyimme sinne. Teltat pystyyn ja nuotiolle iltapalalle. Tai no yöpala ehkä ennemmin kun kello taisi yltää jo seuraavan päivän puolelle tuossa vaiheessa. Makkaraa ja savukylkeä. Kyllä oli eväät kohillaan!

Lähtökaaosta


Myrskytuhoja





Tyyni kesäyö




Aamu valkeni aurinkoisena. Yö teltassa sujui mukavasti. Power Lizard oli juuri sopiva minulle ja koiralle, ja tavaratkin sain ympättyä absidin suojiin. Todellinen tilaihme. Tyynessä yössä tuuletus pelasi vähän niin ja näin, mutta aukaisin aamusella absidin auki, niin johan alkoi taas ilma kiertää. Aamiaiseksi munia ja pekonia. Taidan tehdä tästäkin perinteen, retkieväät pitää olla kohdillaan! Muutenkin pitäisi uudistaa vähän ruokalistaa, alkaa nuo perinteiset kohta tulla korvista ulos. Reissukaverilla oli omatekoisia hiilarittomia leipiä, olihan muuten hyviä. Ei ehkä grammanviilausevästä, mutta viikonloppureissulle ihan passeleita.




Aamiainen valmistuu


Ennen puoltapäivää olimme taas polulla. Matkamme kulki Kokalmuksen kautta kohti Kirkasvetistä, missä pidimme lounastauon. Tauon aikana alkoi sataa. Olin fiksuna unohtanut mökille uudet Marmot Precipini, jotka olen hankkinut nimenomaan näitä tilanteita varten. Hyvä minä! Onneksi G-1000-housut pitävät edes vähän vettä, tosin siinä nuotiolla istuessani polvet vähän pääsivät kastumaan. No, nuotio ne myös kuivatti, joten nou panik. Sitten vaan pikamarssia kohti Lihapyörteen laavua, missä oli tarkoitus olla seuraava yö. Säärystimet olisi olleet hyvä juttu pitkässä varvikossa, joka kasteli tietysti lahkeet. No, eipä tätäkään taas tajunnut etukäteen. Hengissä selvittiin Lihapyörteelle asti. Laavu oli tyhjä, joten notski tulille ja laavuun kuivattelemaan. Ilta siinä hurahtikin sadetta pidellessä ja lättyjä paistellessa. Sitten laavuun unten maille kosken rauhoittavaa kohinaa kuunnellen. Voi että sitten tykkään nukkua kosken kohinassa, tai pienemmän puron lorinakin käy. Se on jotenkin rentouttava ääni.




Pienimmäisen aarre





Tauko puunrungolla

Laavussa


Kuiva sukka, muovipussi ja märkä kenkä jalkaan.

Aamulla pika-aamiainen, tavarat kasaan ja viimeiselle etapille kohti Pitkä-Hoiluaa. Sää oli hyvä ja matkanteko sujui mukavasti. Selkä oli ilmeisesti tottunut hyvin rinkankantamiseen jo edellisreissun jäljiltä, että missään vaiheessa ei tullut sellaista totaaliväsymystä tai kolotusta, mikä yleensä tulee ekan tai viimeistään tokan päivän jälkeen. Matkalta löysimme aarteen: täydellisen herkkutatin, josta reissukaveri sai itselleen iltapalan. Itse en sienistä kauheasti välitä, vaikka tykkäänkin niitä kerätä ja olen kauppasienineuvojakin.





Perillä P-paikalla olimme jo 11 aikaan. Reissu oli ohi tältä erää. Mukava ja onnistunut retki jälleen kerran. Kuuleman mukaan muukin reissuseurue oli tyytyväinen kokemukseen ja aikovat jatkaa harrastusta vastakin. Hienoa. :) Vähän harmittaa, kun Hakokosken laavu jäi nyt yöpymättä tällä reissulla. Pitääköhän tuo lähteä syksyllä uudelleen ihan vain Hakokosken takia. :D Tälläkin reissulla tuli testattua uutta varustusta, mutta siitäkin lisää erillisessä postauksessa. Risukeitin oli muka matkassa, mutta enpä tullut sitä sitten käyttäneeksi kun tulistelimme nuotiolla ja mukana oli vielä kaksi trangiaakin.

Syksyllä olisi aikomus tehdä vielä 1-2 reissua riippuen seuralaisten aikatauluista ja monesta muustakin asiasta. Ostin Koilliskairan luontokeskuksesta Tuntsa-Savukoski-kartan, siitä voisi ehkä jo jotain päätellä syksyn suunnitelmista, mutta palaan niin sitten myöhemmin. :) 

1 kommentti: