maanantai 23. huhtikuuta 2012

Varusteasiaa

Kirjoitanpas tähän heti perään vähän asiaa retkivarusteista. Itse kun olen vielä harrastuksen alkutaipaleella, niin varustevalikoimanikin kaipaa vähän vielä täydennystä. Periaatteessa kaikki tarpeellinen (ja vähemmän tarpeellinenkin) löytyy, mutta silti niissä olisi vielä uusimista, jotta saisin rinkan painonkin kohdilleen. Tässä vaiheessa en ole kiinnostunut "grammanviilauksesta", mutta pienikokoisena naisihmisenä en välittäisi kantaa mitään hirveän painavaa kuormaa selässäni, joten varusteiden painoon on vähän pakko kiinnittää huomiota.

Telttana meillä on tällä hetkellä Vauden Taurus II, joka oli mukana sekä Norjassa että Hossassa. Norjan reissulla nukuimme siinä kahden ihmisen ja kahden koiran kokoonpanolla sujuvasti kolme yötä. Tilaa ei ollut liikoja, mutta tarpeeksi kuitenkin. Avotunturin kovasta tuulesta huolimatta teltta pysyi hyvin kasassa, eikä viimeisen yön vaakasuora vesisadekaan pyrkinyt sisään. Hossassa teltta pystytettiin ensimmäiseksi yöksi, mutta koska päädyimme sitten nukkumaan laavussa, niin teltalle ei tullutkaan käyttöä. Toiseksi yöksi emme edes purkaneet sitä pakkauksestaan. Vajaan kolmen kilon paino on kuitenkin vähän liikaa silloin, jos haluan kantaa sen yksin kaiken muun varustuksen ohella. Siksi haaveissani olisikin hankkia kevyempi ja pienempi teltta itseäni ja koiria varten. Kiikarissa olisi Vauden Power Lizard, jonka vaivainen kilon paino sopisi minulle vallan mainiosti.

Rinkan virkaa toimittaa Haglöfsin Oxo 550q, joka hankittiin pari vuotta sitten. Oxo on ollut mukana näillä kahdella retkellä ja toiminut moitteettomasti. Ainoa miinus tässäkin on paino, etenkin suhteutettuna tilavuuteen. Rinkka siis menee myöskin vaihtoon jossain vaiheessa, kunhan saan päätettyä että millaisen haluan tilalle. Oxon lisäksi meillä on 20 vuotta vanha pieni Savotta, joka palvelee vieläkin hyvin. Se ei taida lähteä meiltä minnekään koskaan. :) Oxossa on mukana oma sadesuoja, mutta koska se on mitoitettu vain juuri ja juuri rinkalle itselleen niin ostin siihen erillisen Savotan L-kokoisen sadesuojan. Sen alle mahtunee kaikki rinkan ulkopuolellakin roikkuvat tavarat. Samanlaisen sadesuojan sai myös pikku-Savotta.

Makuupussini on Haglöfs 1s Fibre, noin kilon painoinen kesäpussi. Norjan reissulla minulla ei (valitettavasti) tätä vielä ollut, joten se on ollut käytössä vasta Hossan reissulla. Hyvin se asiansa ajoi siellä ja saa siis kuulua varusteluettelooni toistaiseksi. Joskus, kunhan rikastun tarpeeksi, hankin hieman kevyemmän ja lämpimämmän untuvapussin.

Makuualustana toimii tällä hetkellä Erätukun itsestääntäyttyvä alusta. Käytän sitä yhdessä 1,5-senttisen solumuovin kanssa ja nämä kaksi reissua on selvitty kunnialla. Tämän kevään hankintalistalla olisi Thermarestin Neoair, kallis mutta ah, niin kevyt ja pehmeäksikin haukuttu alusta. Yksistään en kuitenkaan ilmatäytteiseen alustaan uskalla luottaa, vaan vanha kunnon solumuovi kulkee matkassa jokatapauksessa. Rinkan ulkopuolella se ei juuri vie tilaa, eikä painakaan mahdottomia, mutta siinä vaiheessa kun (jos) ilma-alusta puhkeaa niin se nouseekin arvoon arvaamattomaan. Ja pessimistinä en voi missään tapauksessa luottaa siihen ettei ilma-alusta puhkeaisi.

Keitin on Trangian 27-sarjaa. Sen hankin jokunen vuosi sitten ja se on palvellut hienosti niin retkillä kuin mökkiolosuhteissakin. Tänä keväänä sain siihen kauan kaipaamani kaasupolttimon. Vaikka Trangialla painoa onkin, niin se tulee kuulumaan varusteluettelooni toistaiseksi.

Tässäpä tuli vähän tärkeimpiä isoja varusteita. Kirjoittelen lisää aina kun mieleeni tulee jotain erityistä. Yksi mainitsemisen arvoinen pikkuvaruste, Erätukun minimaalisen pieni retkipyyhe ansaitsee kuitenkin tulla vielä esitellyksi. Ostin tällaisen viime kevään erämessuilta ja jossain mielenhäiriössä pakkasin sen mukaan Hossan reissulle. Pyyhe osoittautuikin tuikitarpeelliseksi. Sillä kuivasi nopsasti niin astiat kuin kädetkin ja kun sen jätti roikkumaan valtoimenaan rinkan ulkopuolelle, niin se kuivahti sopivasti seuraavaan taukoon mennessä, jolloin sen saattoi taas pakata omaan pikku pussukkaansa. Pyyhe ei paina juuri mitään, joten kävin ostamassa niitä pari lisää tulevia retkiä varten.

Ensi kesän reissusuunnitelmia

Olen tässä jo pitkin kevättalvea suunnitellut tulevaa kesää ja reissuja. Yksi pidempi reissu olisi tarkoitus tehdä, näillä näkymin suunnataan heinäkuun aikana Savukoskelle ja UKK-puistoon Nuorttin reitille. Tuo reitti vaikuttaisi sopivan mittaiselle näin aloittelijoiden kannalta ja siellä näyttäisi olevan mukavasti laavuja ja tulipaikkojakin. Olen kerran käynyt Tulppiossa, tuolla reitin lähtöpisteessä, kesällä 2007. Olimme liikkeellä asuntoautolla ja mieleen on jäänyt järkyttävä sääskien määrä. Kun auton oven aukaisi, niin sisälle pelmahti valehtelematta satapäin itikoita, ja niitä änkäytyi sisälle myös jokikisestä pienestäkin tuuletusräppänästä. Pahoin pelkään että tuo on sitä normaalia Itä-Lapin sääskimäärää juhannukselta elokuun alkuun, joten vaellusreissusta voi tulla vähintääkin mielenkiintoinen. No mutta, se mikä ei tapa, se vahvistaa. Varaamme mukaan sääskitakit ja tervakarkoitetta niin eiköhän tuolla pärjätä.

Pidemmän reissun lisäksi olen haaveillut ainakin yhdestä viikonloppureissusta. Viime kesänä tutuksi tullutta Hossaa kiinnostaisi nähdä vielä vähän lisää, joten sinne ehkä suuntaamme heti alkukesästä. Viimeksi kiersimme Järvien polun, mutta nyt olen suunnitellut vähän erilaisen reitin, joka kulkisi muun muassa värikallion kautta. Pituutta reitille tulisi 20-25 km, mikä olisi viikonlopulle ihan sopiva matka. Viimeksi käppäilimme perjantai-iltana vain n. 2 km, lauantaina 12 ja sunnuntaina 6. Enemmänkin olisi mennyt noissa maastoissa ihan keveästi. Kovin paljoa yli 20 km:n en kuitenkaan halua viikonloppureissun venyvän, että aikaa jää muuhunkin kuin hiki hatussa tarpomiseen. Tällä kertaa mukaan olisi mahdollisesti lähdössä kaksi ensikertalaista, joten senkin puolesta matkat olisi syytä pitää kohtuullisina.

Syksypuolella olisi mukava käydä vielä jokin pikkureissu, mutta se jää aivan nähtäväksi. Jos nyt nuo kaksikin reissua saisi käytyä niin hyvä olisi. Pohjoisessa toki käydään kesän mittaan jokusen kerran, mutta siellä tuskin tulee vaeltamaan lähdettyä, päiväretkiä nyt toki tehdään sielläkin.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Mistä kaikki alkoi

Lapinhulluus, tuo parantumaton tauti, johon ei ole hoitomuotoa ja joka pahenee vuosi vuodelta pahemmaksi. Kävin ensimmäisen kerran pohjoisessa kesällä 2005, 18-vuotiaana ja sen jälkeen sinne on pitänyt päästä joka vuosi, viime vuosina useammankin kerran. Joskus ihan pienenä olen toki käynyt Lapissa ja Pohjois-Norjassakin, mutta näistä reissuista en valitettavasti muista kuin pieniä pätkiä.

Isäni, joka on kulkenut Norjan tuntureilla ja Suomen Lapissa jo 70-luvulta lähtien, yritti kuljettaa veljeäni kalareissuilla pohjoisessa, turhaan. Veljeni viihtyi jo lapsena paremmin tietokoneen ääressä kuin tunturinkupeessa lammen rannassa virveli kädessä, kun taas minä olisin varmaan jo lapsena lähtenyt ilomielin telttaretkelle erämaahan. Isäni ei vain ehkä ajatellut asiaa niin, enkä oikein osannut itsekään mukaan kinuta, kun en tiennyt mistä jäisin paitsi. No, koskaan ei liene liian myöhäistä aloittaa. Kesällä 2005 isäni viimein hoksasi pyytää meitä, tai siis lähinnä poikaystävääni, ja minua siinä sivussa, mukaan kalareissulle Finnmarkiin. Varsinaisesta vaellusreissusta tuossa ei ollut kyse, vaikka keskellä erämaata olimmekin. Majoituimme mökissä, josta teimme päivä retkiä ja kalastimme. Silloin nuo upeat maisemat veivät minut mennessään, eikä paluuta entiseen enää ollut.

Seuraavana kesänä teimme samanlaisen reissun ja menomatkalla ajoimme vielä mutkan upean Jäämeren rannikon kautta. Nämä maisemat vielä entisestään vahvistivat lapinhulluuttani, ja tuon reissun jälkeen olenkin halunnut aina välillä käydä ihastelemassa Jäämeren maisemiakin. Kuitenkin tunturiylänkö tunturikoivikkoineen on sitä omaa "sielunmaisemaani", enkä kaipaa erityisemmin noita suurtuntureita tai vuoria. Siksipä Itä-Lappi onkin minulle sitä mieluisinta aluetta. Käsivarressakin olen toki käynyt, mutta komeista maisemista huolimatta en ihastunut siihen alueeseen samalla tavalla.

Vuonna 2009 kuviohin astui mökki Utsjoella, joka olikin lapinhullun unelmien täyttymys. Nyt olisi tukikohta pohjoisessa, josta voisi tutustua Lappiin yhä paremmin. Mökillä onkin käyty 2-3 kertaa vuodessa, lähinnä kesällä ja toinen reissu syksyllä. Vaikka mökki onkin pieni ja vaatimaton, niin on se siltikin mahtava paikka!

Ensimmäisen varsinaisen vaellukseni tein heinäkuussa 2010 samoissa maisemissa, missä olin alunperin tartunnan saanutkin, eli Finnmarkissa. Ei ehkä mikään ihanteellisin paikka kokemattoman vaeltajan ensimmäiselle reissulle, mutta hyvin selvittiin kuitenkin. Tällä reissulla pääosaa esitti kalastus, ja retki toteutettiinkin siten että teltat olivat kokoajan samassa leirissä, josta tehtiin päiväreissuja lähijärville. Säät olivat mitä upeimmat, paitsi viimeisenä päivänä, jolloin palasimme takaisin autolle. Parinkymmenen asteen lämpö oli vaihtunut 4 asteeksi ja hyytäväksi pohjoistuuleksi, sadetta tietenkään unohtamatta. Sama n. 16 km matka, johon meiltä oli ensimmäisenä päivänä kulunut 9 tuntia, kuljettiin nyt kuuteen tuntiin ja mahdollisimman vähillä tauoilla. Seuraavana yönä oli monin paikoin pitkin Lappia satanut lunta, ja lähtiessämme valkoisena oli myös Karigasniemen Ailigas. En epäile yhtään, etteikö myös tuolla vaellusalueellamme ole satanut lunta tuolloin. Kuvia reissulta täällä.

Toinen retki suuntautui vähän helpommalle alueelle Hossaan elokuussa 2011. Kyseessä oli viikonloppureissu, jonka aikana kiersimme Järvien polun. Liikkeellä oli yllättävän vähän ihmisiä. Paria sukeltajaa ja muutamaa kalamiestä lukuun ottamatta emme tavanneet muita ja laavuilla saimme nukkua rauhassa. Laavuyöpymiset olivatkin itselleni aivan uusi kokemus, tosin hyvä sellainen, joten tästä lähtien pyrinkin yöpymään laavussa jos siihen vain on mahdollisuus. Hossan reissulla meillä kävi myöskin hyvä tuuri säiden suhteen, sillä ensimmäisen illan pientä tihkua lukuun ottamatta ei satanut ollenkaan ja lämpötilakin oli juuri ihanteellinen eikä sääskiä ollut lainkaan. Täällä Hossan kuvia.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Esittäytyminen

Hei ja tervetuloa lukemaan blogiani.
Blogin takana on 25-vuotias naisihminen Pohjois-Suomesta, henkeen ja vereen luontoihminen ja aktiivinen koiraharrastaja. Olen aina viihtynyt metsissä ja soilla ja nykyisin kuljenkin koirien kanssa metsässä päivittäin, säällä kuin säällä ja kaikkina vuodenaikoina. Retkeily on kiinnostanut minua jo vuosikausia, mutta vasta viime vuosina olen päässyt tutustumaan tarkemmin tähän mukavaan harrastukseen. Olen siis hyvinkin alkutaipaleella harrastuksen parissa, mutta mihinpä se olisi kiire valmiissa maailmassa. :)

Lapinhulluus vei minut mennessään kesällä 2005 ja siitä saakka tauti on vain pahentunut vuosi vuodelta. Ensimmäiselle oikealle vaellukselleni pääsin kuitenkin vasta heinäkuussa 2010, jolloin aloitettiin vaatimattomasti Finnmarkin tunturiylängöltä. Seuraava reissu suuntautuikin sitten vähän helpommalle seudulle Hossaan. Kirjoitan myöhemmin lisää näistä retkistä.

Blogissani kirjoitan, paitsi itse retkistä ja retkeilyyn liittyvistä asioista, niin myös muista mieltä askarruttavista asioista, mitä milloinkin mieleen tulee. :)