perjantai 23. maaliskuuta 2018

Hankintoja, hankintoja...

Viime aikoina on tullut törsättyä ihan luvattoman paljon, ja oikeastaan kaikkiin isompiin hankintoihin on liittynyt enemmän tai vähemmän kummallisia yhteensattumia, millaisia ei useinkaan tapahdu. Mitäs sitten olenkaan hankkinut, annas kun kerron.

Kaikki alkoi objektiivista. Vuodentakaisen avantoäksidentin yhteydessä menetin 25-millisen objektiivini, jota olen tässä aina aika-ajoin kaipaillut. Nyt se kaipuu taas iski jostain ja päädyin tutkiskelemaan sekä uusia että käytettyjä sellaisia. En oikein löytänyt mitään mielenkiintoista, joten päätin jättää asian edelleen hautumaan kunnes sopiva tilaisuus tulisi kohdalle. No, sitä ei tarvinnut lopulta pitkään odotella, sillä jo suunnilleen seuraavana päivänä törmäsin ihan sattumalta myynti-ilmoitukseen Pen-kameroiden fb-ryhmässä. Tein tarjouksen ja niinpä minulla oli taas 25-millinen linssi, joka myös pääsi mukaan Azorien reissulle.

Sitten koitti eräs lauantaiaamu ja -27 asteen pakkanen. Aamulenkillä aloin ajatella, että kyllä sellainen polvipituinen untuvatakki olisi aika ihana. Nuuk-parka on kyllä mainio pakkastakki, mutta se on hirvittävän painava, ja jos jostain en pidä, niin painavista vaatteista, ja sen takia Nuuk ei ole liikkuessa mikään kiva vaate. Olin jo aiemmin Kuopionreissulla käynyt ihastelemassa noita untuvatakkeja Joutsenen myymälässä ja sovittanutkin s-kokoa todeten sen turhan suureksi. Lenkin jälkeen tutkiskelin Joutsenen sivuja ja linkittelin niitä kaverillekin voivotellen niiden suolaisia hintoja. Jo samana iltana fb-fiidiini lävähti kuin tilauksesta ilmoitus: "Myydään Joutsenen polvipituinen untuvatakki, koko xs, Oulu". Hintakin oli lähes uudenveroisesta takista varsin kohtuullinen, joten muutamaa päivää myöhemmin tämäkin toiveeni oli täyttynyt. Ja on muuten ihana takki! Nyt mulla on vaan ongelma sen kanssa, kun se on kaikinpuolin sievä takki, enkä millään raskisi ryvettää sitä nuotiohommissa retkillä. Huoh.

Takin haettuani tuli kaverin kanssa puhetta merinokerrastoista ja totesin siinä puolihuolimattomasti että tarvisin uudet kalsarit. Minullahan on ollut neljät North outdoorin housut, jotka ovat palvelleet jokapäiväisessä käytössä syksystä kevääseen jo vuosikausia. Yhdet näistä ovat vielä suht ehyet, mutta ne ovat minulla töissä, ja kotikäytössä olevat viimeiset alkoivat olla jo melko hiutikuluneet. Syksyllä ostin yhdet uudet, mutta koska niitä saa mieluusti olla kahdet, niin tarvetta oli nyt toisille. Elähän mittään, tätä keskustelua seuranneena päivänä menin ihan muissa asioissa Halpa-Halliin ja kuinka ollakaan, North Outdoorin merinokalsarit olivat tarjouksessa. Tässä kohtaa aloin jo miettiä että mikä toivomuskeiju mua oikein seurailee.

Näiden sattumusten jälkeen ajattelin, että olisi paras olla tutkimatta mitään edes teoriassa mahdollisia hankintoja, mutta en sitten kuunnellut itseäni tarpeeksi ja vilkaisin vähän puhelimia. Avantouinnin seurauksenahan meni myös puhelin, ja ostin sille seuraajan erittäin pikaisella aikataululla ilman kummempaa perehtymistä. Xperia XA on ollut ihan ok puhelin, mutta siinä on aivan sysisurkea akku. Aloin olla lopen kyllästynyt lataamaan sitä kahdesti vuorokaudessa, ja pakkasessa jo muutaman kuvan ottaminen veti lähes täyden akun nolliin. Tilakin alkoi olla jo vähissä, enkä enää keksinyt mitä siitä olisin poistanut vapauttaakseni lisää tilaa. Niinpä sitten ajattelin että ihan vain vilkaisen puhelimia ja hankin sellaisen joskus tuossa keväällä. Löysinkin ihan kiintoisan kapistuksen, Asus Zenfone 4 maxin, jossa on 5000 mAh:n akku ( yli kaksi kertaa niin iso kuin XA:ssa) ja 32 GT tallennustilaa. Jos olisin yhtään järkevä, niin aiemmat tapahtumat huomioiden olisin tietenkin jättänyt asian tähän ja alkanut katsella hintoja vasta kun hankinta olisi ajankohtainen. Mutta koska en ole kovinkaan järkevä, niin nyt minulla on sitten myös uusi puhelin, joka sattui tietenkin löytymään kolmanneksen normaalihintaa edullisemmin.

Tässä välissä käytiin reissussa, ja kuten mainitsin niin ostin sieltä ihan liian monta takkia ja kenkäparia (koska halvalla sain). Reissun jälkeen ajattelinkin että nyt en kyllä osta mitään pitkään pitkään aikaan. Mutta mutta...



Niin, mistäs se tämä sitten tuohon tupsahtikaan?
No, juttuhan meni näin: Suzukin myymistä/vaihtamista olen suunnitellut jo jonkin aikaa. Alkoi tuntua, että sen ylläpito- ja polttoainekustannukset tulivat vähän turhan kalliiksi siihen nähden, minkä verran maasto-ominaisuuksille on tässä elämänvaiheessa ollut käyttöä. Helmikuussa sain projektia jo sen verran eteenpäin että siivosin sen sisältä ja enää puuttui pesu ja myynti-ilmoituksen laatiminen. Viime perjantaina sain viimein itseäni niskasta kiinni ja laitoin sen myyntiin, ja lauantaina se jo lähtikin uuteen kotiin. Olin siis yhtäkkiä autoton (ja huoleton) ja alkoi vimmattu nettiauton selaaminen. Olin jo aika varma, että haluan Honda Jazzin, koska tiedän sellaisen omaan käyttööni passeliksi autoksi ja perheessä on niitä jo pari ollut. Äitini Jazzillahan olen paljon ajellutkin viimeisen vuoden aikana lähinnä sen pienen kulutuksen takia, ja olenpa siinä yhden yönkin nukkunut (reissaavalle ihmiselle ihan tärkeä juttu että autossa voi yöpyäkin tarvittaessa).

Vielä tiistaina aamupäivällä olin lähdössä tekemään kauppoja sinisestä bensa-Jazzista, mutta keskiviikkona kello 7.30 huomasinkin tehneeni hieman vihreämmän valinnan, paitsi värin, niin myös tekniikan osalta, sillä kyseessä on hybridiauto. Tässäkin tuli melkoinen sattuma peliin, kun samana aamuna auto olisi ollut jo menossa liikkeeseen vaihdossa, ellen olisi edellisiltapäivänä soittanut myyjälle. Onneksi veljeni pääsi sen katsomaan pikaisella aikataululla ja hänen arvionsa perusteella pystyin tekemään ostopäätöksen ja sopimaan kaupat jo seuraavalle aamulle (onni on autoharrastaja perheessä). Hyppäsin siis yöjunaan ja matkustin Riihimäelle, missä tehtiin paperit ja lähdin samantien ajamaan sieltä kotiin. Näin parin päivän jälkeen olen ainakin vielä oikein tyytyväinen ostokseeni, ja onhan se aivan ihanan värinen! 😍

Huh, tästä listasta meinasi tulla pitkä kuin TV-shopin mainoksesta, mutta nyt ne olivat siinä kaikki, ainakin toistaiseksi. Laitan itselleni kiellon googlata enää yhtään mitään etten vain löytäisi enää mitään ostettavaa (no, lottokuponki voisi tulla kysymykseen näiden sattumusten jälkeen...).

Noin muuten tähän talveen ei mitään ihmeellistä kuulukaan. Töitä ja kotia, lumikenkäilyä ja lumitöitä. Siinäpä ne tärkeimmät. :D Kevättä yritän odottaa, mutta kovasti epäilen että se on tältä vuodelta peruttu kokonaan. Lunta alkaa olla lähemmäs metrin verran ja lisää tulee. Ja kun plussakelejä ei ole juuri ollut niin hangessa ei ole oikeastaan yhtään kerroksia, eikä se näin ollen kanna kovinkaan kummoisesti. Lumikenkäpolkujen auki pitämisessä on täysi työ ja suksilla en ole edes yrittänyt lähteä tuonne rämpimään. Samanlainen tilanne kuulostaa olevan myös muualla, joten retkelle ei ole ollut lähtemistä. Ei yhtään huvita lähteä ryöjäämään hankeen sen enempää suksilla kuin lumikengilläkään, ja yöpakkastakin on vielä ihan liikaa minun makuuni. Muutamana edellisvuotena tähän aikaan vuodesta on ollut mitä parhaimmat hankikelit, ja paljon sulaakin metsissä. No, vuodethan eivät tunnetusti ole veljeksiä...

Kuvia olen ottanut aika vähän siihen nähden että säät ovat välillä olleet tosi hienoja. Jotain räpsäyksiä nyt kuitenkin tähän tylsää tekstiä piristämään.








Kuopionreissulla kävin katsomassa Sallin lapsenlapsia.



Lapsi, äiti, (toinen lapsi) ja mummo.
Lempi katsoo paheksuen kuvaan ängennyttä velipoikaa. "Tämän piti olla tyttöjen kuva."


Salli on tyypillinen mummo. Heti puuttumassa lastenhoitoon.




Tervajärvellä piipahdin yks perjantai.


Palokärjen tekosia.







Lyyrapyrstö lähtenyt kiepistään.










Välillä tällaisessakin koiraseurassa liikkeellä.

Pakkasakka.
Seuraavista kuvista suurin osa on otettu uudella puhelimellani. Ihan ok kamerakin siinä on.


















Nalle käväisi kylässä.

Onnellinen äitikoira ja tytär.

Normaalisti tähän aikaan vuodesta tämä rinne on jo lähes sula.


Viikon päästä olisi tosiaan vankka aikomus olla tunturimaisemissa. Toivottavasti ei tule kovin isoja mutkia matkaan.