torstai 28. huhtikuuta 2016

Kolmannet Meindlit toden sanoo

...jos sanoo. Kenkien määrä sen ku lisääntyy vaikka kuin yritän estellä. :P No, kyllä niitä olen viime aikoina useat parit heittänyt menemään ja parempikuntoisia tarpeettomia myynyt eteenpäinkin, että aika vakiona se määrä pysyy kuitenkin.

Nyt kevään koittaessa mulle iski kenkäkriisi, kun laitoin pitkästä aikaa jalkaan ne syksyllä torista ostamani Hanwagit. Jo silloin alkuunkaan en oikein riemastunut niiden istuvuudesta jalkaani ja nyt muistin että miksi. Niiden lesti vaan on liian kapea minun jalkaani, mikä tuntuu sitten pienenä kipuiluna, ja muutenkin hieman epämiellyttävältä. Olen kenkien suhteen aika nirppanokka, ja minusta kengän pitää heti ensikokeilulla istahtaa jalkaan hyvin ja tuntua mukavalle. Käytössä kengät toki muotoutuvat, mutta jos ensivaikutelma ei ole kaikilta osin positiivinen, niin kengät jäävät minulla sitten kaapinperälle, eikä niitä sieltä tule enää käyttöön otettua. Näin on käymässä myös noille Hanwageille, ja sen myötä tulee vaelluskenkien tarve jälleen ajankohtaiseksi. Toki nuo myyn aikanaan eteenpäin, eihän ehjiä laadukkaita kenkiä kannata kaapissa säilöä.

Toissa syksynä ostamani Meindlin Vakuum ultrat tosiaan rikkoontuivat jo viime kesän reissulla ja vaikka ne kävivät maahantuojalla korjauksessa, niin niihin jätetyn ammottavan aukon myötä ne kelpaavat enää kuiviin maastoihin. Muutenkin niiden saumalangat ovat rispaantuneet niin monesta kohtaa että en oikein enää luota niiden kestävyyteen. Jalassa ne ovat ihanat ja vielä pitävät vettäkin (jos ei kahlaa nilkkaa myöten millä kohdalla on se reikä), mutta laatu oli melkoinen pettymys. 250 euron kenkien soisi kohtuullisella käytöllä kestävän enemmän kuin yhden vaelluskauden.
Näiden lisäksi minulla on myös 11 vuotta vanhat uskolliset Meindlini, jotka ovat kyllä oikein kopsakassa kunnossa vieläkin. Niissä vaan on niin mielettömän jäykkä pohja että pehmeissä maastoissa saan niiden kanssa penikat kipeiksi. Kivikkoisissa tunturimaastoissa ne ovat parhaimmillaan, ja näin jälkikäteen olen ihmetellytkin että miksi jätin ne pois viime kesän reissuilta. Rastigaissalla ja Vätsärissä ne olisivat olleet paremmat kuin pehmeäpohjaiset vakuum ultrat.

Mutta niin. Ne semmoiset peruskäyttöön soveltuvat retkikengät, joilla pärjäisi niin metsässä kuin tunturissakin, puuttuivat, joten aloin vimmatusti tutkia valikoimaa. Ajattelin että kävisin sovittelemassa eri kenkiä, ja paria Lowan mallia sovitinkin, joista toinen oli ihan ok, ja toinen ei istunut ollenkaan. Vikingin kengät kiinnostivat, mutta niissä mietitytti tekstiilinen iltti, kun haluan että kengät ovat täyttä nahkaa. Sitten vahingossa löytyi Torista ilmoitus uudenveroisista Meindl Derby gtx-kengistä, jotka vaikuttivat kiinnostavilta ja kokokin oli oikea. Kaksien Meindlien perusteella uskalsin ne sovittamatta ostaa, kun tiesin että jos mallien välillä ei suuria muutoksia ole niin ne olisivat kutakuinkin sopivat. Niinpä kaupat tehtiin ja tänään sain kengät kotiin.


OI000355
Lähes uudenkarheat kengät.

Derbyt istuvat jalkaan juuri niinkuin Meindlin kengät ovat tähänkin asti istuneet, eli hyvin, ja koko on sopiva niinkuin olin arvellutkin. Pohjan jäykkyysluokka on B, eli noiden kahden edellisen Meindlieni väliltä. Muutenkin kenkä on noiden kahden välimaastoa: tukevampi kuin Vakuum ultra, mutta pehmeämpi kuin nuo vanhat (ne saattaisivat olla Tunturihaukka-mallia ehkäpä). Plussaa näissä on myös korkea kuminen kivisuoja. Tokihan näin parin tunnin kotikäppäilyn perusteella on mahdotonta arvioida paljoakaan, mutta sanotaan nyt näin että tuntuma on sellainen että jos olisin kaupassa näitä sovittamassa, niin luultavasti lähtisivät mukaan. Eli ensivaikutelma on siis hyvä. Miinusta tulee pohjan heikosta pitävyydestä kostealla kivellä ja puulla. Tuttu juttu Vakuum ultrista, kun taas vanhojen kenkien Vibram-pohja pitää mukavasti liukkaammillakin pinnoilla. Myös pihan viimeisellä jääläntillä kävin liukastelemassa ja totesin jälleen että Meindlin Multigrip-pohja on todella liukas.

OI000353
Rasvaa pintaan.

OI000352
Väri hieman tummentui. Paremmaksi tuli minun mielestäni.

OI000350
Meindlien kokoontumisajot.

OI000348

Mutta toivotaan nyt että nämä osoittautuisivat hyviksi ja laadukkaiksi jalkineiksi. Varmasti ne pääsevät monenlaiseen menoon vielä tälle kesälle, joten lisäraporttia on kyllä luvassa kunhan kilometrejä kertyy. Ja ainakin nämä ovat mielestäni sievät. Vaikkei asialla suurensuurta merkitystä olekaan niin on se aina plussaa sekin. :D

Kenkien lisäksi tuli päivitettyä myös risukeitin hieman simppelimpään versioon, kun nyt sattui vielä pari Ikean aterintelinettä olemaan joutilaana. Ihan toimiva vekotin siitä tuli kun eilen testattiin. Tässä pohdiskelikaan kevyempiä keitinvaihtoehtoja Trangian rinnalle ja risukeitin olisi yksi vaihtoehto, kunhan löytyisi sellainen pieneen kasautuva kevyt malli. Mutta ensin pitänee joku reissu tehdä tuon olemassaolevan kanssa ennen kuin voi sanoa onko risukeitin meille sopiva ratkaisu.

OI000358

OI000357

Sitten tuli tehtyä se aiemmin uhkailemani toppahousujen untuvatäyteprojektikin. En jaksanut panostaa hommaan kunnolla, joten lopputulos on mitä on (esim lokeroita untuville en jaksanut tehdä, joten housuja joutuu vähän pöyhimään ennen käyttöä), mutta kokeilenpa nyt kuitenkin miten ne käytössä toimivat. Lämpimät ne ainakin varmasti ovat, ja painoa 300 g.


OI001013
Sulkasato.

OI001014
Untuvaa oli kaikkialla tämän jälkeen...

Ostin myös tässä jokin aika sitten pari varavirtapankkia. Ensimmäisen ostin pääsiäisen reissua varten, mutta sitten kun aloin etsiä siitä tietoa netistä niin törmäsin ennakkotilaustarjoukseen vastaavasta aurinkokennolla varustetusta versiosta, ja tilatahan se piti sekin. Molemmat ovat kapasiteetiltaan n. 8000 mAh, eli pari-kolme kertaa niillä puhelimen lataa. Tuo aurinkokenno toki aurinkoisella säällä voi roikkua repun ulkopuolella ja latailla siinä itseään minkä lataa. Onpahan vähän lisävirtaa kelloon ja tarvittaessa puhelimeenkin retkillä (vaikka yleensä tykkään olla retkillä erossa koko luurista).

DSC_0987
Valkea 183 g ja musta 219 g


Ja loppuun vähän kevätkuvia viime päiviltä. Lauantaina olimme miehen kotikotona Temmeksellä ja meikäläisen huoleksi jäi savusaunan lämmitys. Hyvin kai se lopulta onnistui kun saatiin hyvät löylyt aikaan. On siellä vaan niin oma tunnelmansa. Viikonloppuna yritettiin myös lähteä paikallistamaan lähistöltä kuuluvaa teerien pulinaa, mutta teerien sijasta näimmekin telkkiä, västäräkin, joutsenen, metsoja ja palokärjen. Ei siis tyhjä reissu kuitenkaan.
Jalan tilanne on nyt sellainen että sain siihen maanantaina kortisonia ja yhä edelleen se on kipeä, joten ensi viikolle uusi piikkiaika. Kuinka lie pitkällinen riesa tästä vielä tuleekaan...

OI000338
Kevään eka västäräkki.

OI000337
Viikonloppuna oli vielä vähän jäätä jäljellä.

OI000336

OI000335
Yksinäinen joutsen.

OI000334

OI000332
Lauantaina pääsin lämmittämään savusaunaa.

OI000331

OI000329
Mukava tunnelma.

OI000328
Vanni ei oikein arvosta tassutossuja.

24.4. Vesi virtaa.

OI000340

OI000363
Keskiviikkona ei enää ollut juuri jäätä joessa.

OI000362
Kohta vihertää.

OI000361

OI000356
Joku on tonkinut muurahaispesää.

OI000347
Lintulaudalla riittää asiakkaita.

OI000346 
OI000345
Vihervarpusia ja -peippo.

OI000344
Järripeippoja

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Aamuretki Pilpasuolla

Tämä viikko on mennyt sairaslomalla, tai ainakin melkein kun eilen jouduin kuitenkin käymään töissä. Sunnuntaina lonkan kipu paheni pahenemistaan, joten varasin maanantaille lääkäriajan. Lääkäri siis määräsi vain lisää Motifene dualia ja loppuviikon saikkua. No, mikäs siinä, kokeillaan nyt tekohengittää vähän aikaa, lääkehän nimittäin pitää kivun kurissa mutta itse vaivaa se ei kyllä poista...

No, kuitenkin, tänä aamuna oli mukava ilma joten päätin lähteä mettään katselemaan kevättä ja testaamaan eilen saapunutta uutta päiväreppuani. Jo viime kesänä Karasjoen Sport1:ssä katselin nätinväristä Bergansin pikkurinkkaa sillä silmällä, ja nyt kun mies tilasi itselleen vastaavan miesten mallisena niin iski kateus ja halusin samanlaisen. Tuolla voisi hyvässä lykyssä tehdä lyhyet yöreissutkin kun tilaa löytyy ihan mukavasti, mutta ensisijaisesti nyt päivärepuksi tuon ostin. Tämän päivän retkelle pakkasin mukaan risukeittimen ja pannun, vettä, barebarin ja yhden kappaleen koiria ja ajelin hetken mielijohteesta Pilpasuolle. Jo kahdeksan aikaan aamulla olin polulla lumisateessa, ja kyllähän se aurinkokin välillä pilkahteli.

OI000326 

 Matka taittui verkkaisesti jäisillä pitkoksilla ja kipeää koipea varoen. Maasto oli vielä aika märkää, joten kumpparit olivat oivallinen jalkinevalinta, joskin vaelluskengilläkin olisi toki päässyt hieman kierrellen kulkemaan. Taukoa pidettiin Pilpakankaan laavulla, missä keitin risukeittimellä teevettä.

OI000325
Oiskohan tämä Pahalammen laavu.

OI000324
Nättiä polkua.


OI000323
Ja suota.


OI000322

OI000321

OI000320
Pilpakankaan laavu.


OI000319
Juuri tarkoitukseen sopivat tulet.


OI000317

OI000316
Retkikunnan eväät.


OI000315
Askartelin taas lisää pakkauspusseja.


OI000314
Tulistelukaverit.


OI000313
Uusi päiväreppuni Bergans Rondane 46. 


Tauon jälkeen matka jatkui polkua vastapäivään kohti Ala-Korkiakangasta, joka on tuhansia vuosia sitten ollut saari. Nyt alue on melkoista kivilouhikkoa, jossa saa katsoa mihin astuu ettei mätkähdä nokalleen. Muutoinkin maasto oli tästä eteenpäin kivikkoisempaa ja paikoitellen luntakin oli vielä ihan reilusti.

OI000312
Vannin piti saada tutkia koirien somea. Oisko joku ihana poikakoira ollut täällä.

OI000311
Lisää nättiä polkua asteltavaksi.


OI000310
Ja väliin taas suota.


OI000309
Näköhavainto kurjesta.


OI000308
Tarkkuutta askeleisiin.


OI000307
Talven jäänteitä.


OI000306
Loppusuo...


OI000305

Lintuja tuntui olevan liikkeellä paljon. Alkumatkasta bongasin puunrungolta kaksi palokärkeä, soilta kuului kurkien huutoa ja teeren pulinaa, joutsenia lenteli yli ja metsässä oli metso sekä akkateeriä. Tulipaikalla ihan lähelle tuli isokäpylintupariskunta. Istuin hiljakseen paikallani ja katselin niiden touhuja, tottakai se kameran pitkä putki oli kotona... Paljon muitakin lintuja toki kuulin ja näin, mutta tunnen niitä niin kovin huonosti. Lintujen ääniä olisi kyllä kiva oppia tunnistamaan.

Kiva pieni kevätretki oli se. Reppu toimi oikein hyvin, samoin uudet Hellyhansenin kuorihousut, ja oli ihana päästä taas sulaan metsään talven jälkeen. Ainut vaan että tuo jalka ei tykännyt retkeilystä ja on nyt taas kahta kipeämpi. Maanantaille uusi lääkäriaika ja toivon saavani siihen kortisonipiikin, kun kiirehän tässä kohta tulee kun retkikausi kolkuttelee ovella. Ei ole aikaa nyt olla rampana.