lauantai 17. marraskuuta 2012

Marraskuuta!

Jokunen tovi pääsi taas vierähtämään tämän blogin päivityksestä. Tämä loppusyksy on itselläni aika hiljaista retkeilyasioiden kannalta, ja kun syysreissukin jäi tekemättä, niin ei ole oikein ollut innostusta kirjoittaa. Toiset tuntuvat kehuvan tätä loka-marrakuuta hyväksi vaellusajaksi, mutta itse en ole oikein tästä vielä vakuuttunut. Koko ajan on märkää ja pimeää niin olisikohan tuo niin lystiä olla metsässä tai tunturissa? Tyhmä kysymys, totta kai metsässä ja tunturissa on aina hyvä olla! Sievinä päivinä iskeekin aina kauhea retkikuume, mutta sitten kun sataa monta päivää putkeen, väliin vettä, väliin räntää, niin silloin on ehkä aavistuksen verran mukavampaa sohvalla takkatulen ääressä kuin teltassa. Netti on täynnä uusia vaelluskertomuksia upeine kuvineen, joten niiden parissa aika kuluu mukavasti. Olen tosin yrittänyt säästellä niitä kevättalvea varten, jolloin vaelluskuume on yleensä pahimmillaan.

Syysreissu, josta aiemmissa viesteissä olen vouhkannut, jäi kuin jäikin tekemättä. Aikataulut vaelluskaverin kanssa eivät käyneet yksiin ja syksy tuntui loppuvan kesken. No, ehkä tuota ehtii retkeillä ensi vuonna, ja vielä sitä seuraavinakin. Välillä mielessä on käynyt ajatus että lähtisin yksinkin, tai siis koiran tai parin kanssa. Joku helppo kohde alkukesästä voisi sopia tähän tarkoitukseen hyvin, ja olisihan sitä mielenkiintoista kokeilla. Myös ajatus talviretkestä on alkanut houkutella. Tiedä mitä tässä vielä keksin. Mutta ensi kesän reissut nyt ainakin ovat jo suunnitteluasteella.

Varustehankinnatkaan eivät sitten jääneet rinkkaan ja makuupussiin. Bongasin tuossa aiemmin syksyllä myynti-ilmoituksen vähänkäytetystä teltasta, Vaude Power Lizardista, josta olen jo jonkin aikaa haaveillut. Teltta oli tässä aika lähellä, joten tottahan tilaisuus piti käyttää hyväksi ja lähdin katsomaan sitä. Koepystytyksessä teltta osoittautui todella hyväkuntoiseksi ja muutoinkin se vastasi odotuksiani, joten mukaanhan se sitten lähti. Pienihän se on, mutta eiköhän sinne yksi akka ja pari koiraa mahdu, kuten oli tarkoituskin. Mutta on se myös älyttömän kevyt. Ajattelin hankkia siihen jonkin kevyen kankaan lisäpohjaksi suojaamaan koirien kynsiltä ja toisen siihen pienenpieneen absidiin "lattiaksi". Teltta oli yllättävän helppo pystyttää. Pari vaarnaa uusin siihen myyjän suosituksesta, koska teltan omat vaarnat ovat todella heppoisia. Yhden narun joutunen myös vaihtamaan kun tuo (kuvissakin esiintyvä) riiviö kerkesi purra sitä sillä välin kun itse loikoilin teltassa sisällä parin minuutin ajan. No, onneksi ei pahempaa jälkeä saanut aikaan.




Ja teinhän minä toisenkin, joskin huomattavasti pienemmän hankinnan. Tilasin nimittäin uuden makuupussin kaveriksi silkkisen sisäpussin suojaamaan untuvapussia likaantumiselta. Kävin myös Biltemassa täydentämässä trangiaan kaasuvarastoja. Jostain syystä en ole löytänyt enää noita pienempiä Primuksen kaasusäiliöitä, kaikki ovat niitä jättikokoisia, eikä viitsisi sellaista raahata lyhyellä reissulla mukana kun vähempikin riittäisi. Onneksi Biltemasta sentään saa vielä noita pienempiäkin. Suurempia hankintoja ei toivonmukaan tarvisi lähivuosina tehdä kun kaikki nuo isommat varusteet on nyt hankittuna. Kunnollinen kuoriasu olisi seuraavana listalla, ja sitten mahdollisesti se G-1000-takki. Mutta ne eivät ole mitenkään kiireellisiä hankintoja, varsinkaan nyt talvea vasten. Vaikka tokihan nuo talven alennusmyynnit voisi käydä kurkkaamassa, jos sieltä jotain kiinnostavaa löytyisi.

Nyt kuitenkin suunta kohti metsää. Koitan olla jatkossa ahkerampi näiden päivitysten kanssa. :)


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Cumulus Panyam 600

Niinhän siinä sitten kävi, että otin ja tilasin tuon haaveilemani makuupussin. Olen luonteeltani vähän sellainen, että kun innostun jostain niin pyrin toteuttamaan sen mahdollisimman pian. :) Yritin ensin tilata pussia Cumuluksen verkkokaupasta, mutta maksutiedoista en saanut mitään selkoa, joten tilaus jäi vähän puolitiehen ja päädyin sitten ottamaan myyjään yhteyttä sähköpostilla. Vastausta ei meinannut ensin kuulua ja olin jo luopua toivosta. Haaparannassa käydessäni olin jo varautunut ostamaan pussin, jos edullisesti löytäisin esim. Marmotin tai Haglöfsin untuvapussin. Onneksi en löytänyt, sillä jo samana päivänä, noin viikon kuluttua tilauksen tekemisestä sain vastauksen Cumulukselta. Sain maksutiedot ja maksaminen onnistuikin ihan normaalilla tilisiirrolla omassa verkkopankissani (olin varautunut maksamaan visalla). Seuraavalla viikolla sain toimitusvahvistuksen ja linkin, josta voin seurata tilauksen vaiheita. Noin viikon kuluttua lähettämisestä makuupussi ilmestyi oven taakse. Kaikenkaikkiaan aikaa meni siis reilut kaksi viikkoa tilauksen tekemisestä makuupussin saapumiseen.

Panyam vaikutti juuri niin laadukkaalta kuin olin odottanutkin. Mukana tulivat säilytyspussi sekä pakkauspussi, joka on muuten yllättävän pieni. Mietin, että raskinkohan edes sulloa makuupussia siihen vaellusreissun ajaksi, vai käytänkö Haglöfsin pakkauspussia. Mutta kaipa luulisi täytteen kestävän noinkin tiiviin pakkaamisen, kun valmistaja on kerran tuon pakkauspussin sille suunnitellut. Pussi itse oli minulle vähän liian suuri, onhan se tarkoitettu 190-senttiselle nukkujalle. Valmistaja olisi varmaan tehnyt pussin omien mittojenikin mukaan, mutta ajattelin, että jos tykkään tuosta pussista, niin voin joskus tilata itselleni sitten uuden ja tuo saa jäädä miehen käyttöön ja ns. varapussiksi. Mukavampi tuossa on kyllä varmaan nukkua, kun se on vähän väljempi. Haglöfsin pussissa tuntuu välillä kädet puutuvat kyljellään nukkuessa, vaikka ihan hyvin siinäkin toki tilaa on.

Testireissua en ole vielä ehtinyt tehdä, enkä sen kummemmin suunnitellakaan. Ospreyn rinkkakin olisi vielä testaamatta, joten paineet syysreissun suhteen ovat kovat. Katsotaan miten käy. Sen verran olen Kestreliä kuitenkin kokeillut, että kävin sen kanssa metsälenkillä. Mukavalle se tuntui selässä, ainakin pienellä painomäärällä. Pitäisi vielä kokeilla vähän suuremmallakin painolla ennen varsinaista reissua. Taidan tehdä itselleni uudenvuodenlupauksen, että ensi vuonna en osta yhtään mitään retkeilyvarustetta. Eihän mun tänäkään vuonna pitänyt, mutta kuinkas sitten kävikään. On makuualustaa, rinkkaa ja makuupussia. Mutta toivottavasti nuo nyt ovat sellaiset ettei niitä ihan vähään aikaan tarvikaan uusia. Vaatteitahan ei varmaankaan lasketa retkeilyvarusteiksi, koska käytän niitä jokapäiväisessä lenkkeilyssäkin. Eli jos sen G-1000-puvun sitten kuitenkin... :D

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Ruskareissulla pohjoisessa

Viime viikolla kävimme ystäväni ja koiralauman kanssa mökkeilemässä Utsjoella ja ihailemassa ruskaa. Aiemmat syysreissut olen tehnyt myöhemmin, syyskuun loppupuolella ja syys-lokakuun vaihteessa, joten en ole sitä parasta ruskaa vielä ennen nähnytkään. Tällä kertaa reissun ajoitus meni enemmän kuin nappiin ja näimme sen parhaimmillaan olevan ruskan.

Säät suosivat meitä koko reissun ajan. Sadetta tuli hyvin vähän ja sekin ihan pientä pisarointia. Aurinko näyttäyi hetkittäin ja haaleat revontuletkin nähtiin. Retkeily rajoittui lähinnä pieniin päiväretkiin, kun mukana oli tuo 3-kuinen koiranpentu. Kävimme kuitenkin kävelemässä Ellin polun, huiputtamassa Karigasniemen Ailikkaan ja piipahdimme Sulaojan lähdettäkin katsomassa. Viimeisenä päivänä kävimme mökiltä käsin muutaman tunnin lenkin tunturissa. Jokohan sitä ensi kesänä pääsisi noihin maisemiin ihan oikealle vaelluksellekin, se jää nähtäväksi.

Tälle syksyä olisi vielä mukava käydä jokin viikonlopun mittainen lähireissu, mutta katsotaan nyt, saanko ketään innostumaan reissuseuraksi. Yksin en taida ihan vielä tohtia lähteä, varsinkaan kun yöt ovat jo pimeitä. Ei sillä että pimeys olisi ennenkään estänyt liikkumasta yksin metsässä, mutta entäs sitten kun pitäisi nukkuakin. :D No, katsotaan mitä tuleman pitää. Vaelluskuume olisi kuitenkin kova ja pitkä talvi edessä, joten kyllähän tuota saattaisi vielä jonkin reissun tehdä. Tämä vaelluskuume on vähän kuin Lapinhulluuskin: mitä enemmän vaeltaa, sen pahemmaksi kuume tulee. No, jospa pimeys, kylmyys, sateet ja viimeistään lumi ja pakkanen veisivät enintä intoa tuota tuonnemmas. Kevättalvellahan retkikuume taas pahenee entisestään, kun päivät alkavat pidentyä ja aurinko paistaa.


















perjantai 24. elokuuta 2012

Uusi rinkka

Viime viikolla tein lopultakin päätöksen uuden rinkan hankkimisesta. Olen jo pitkään haaveillut ostavani Osprey Kestrel 68-rinkan Oxon tilalle/rinnalle ja nyt viimein sain aikaiseksi niin paljon että laitoin rinkan tilaukseen. Kyseinen rinkka vaikutti hyvälle valinnalle paitsi painonsa, niin myös tilavuutensa perusteella. Tarkoituksenani oli käydä sovittamassa rinkkaa etukäteen, mutta koska en tietenkään saanut käytyä, niin ajattelin että tilataan nyt, meni syteen taikka saveen. Tilauksen tein Scandinavian outdoor storesta sunnuntaina ja keskiviikkona rinkka oli jo minulla. Nopeaa palvelua siis.

Ensivaikutelma Kestrelistä ei ollut kovin vakuuttava. Liiskaan lytätty rinkka näytti ja tuntui melko rimpulalle, mutta kun sain kaikki remelit vapautettua ja taskut pöyhittyä niin kyllähän siitä rinkka muotoutui. Koepakkaus tuotti kuitenkin lievän pettymyksen, sillä samat tavarat, jotka menivät Kestreliin ahtamalla, sujahtivat 55 litraiseen Oxoon "heittämällä". Tokihan pakkaaminen oli vähän sinne päin, mutta silti en usko että noiden todellisissa tilavuuksissa on suurensuurta eroa. Harmi toisaalta, kun odotin vähän suurempaa rinkkaa, mutta ehkäpä keveys kompensoi vähän tuota tilan menetystä. Miinusta täytyy myös antaa Kestrelin sivutaskuille, joissa ei ole lainkaan "laskosta". Eli kun iso tasku pakataan täyteen, niin sivutaskuihinpa ei juuri mitään enää mahdukaan. Alatasku veti juuri ja juuri makuupussini (Haglöfs 1s fibre) ja iso tasku vaikutti mukavan tilavalle, samoin läpässä olevat taskut. Sadesuojasta tulee plussaa, se vaikutti olevan riittävän iso peittämään pakatun rinkan ja varmasti vielä sen ulkopuolellakin roikkuvan tilpehöörin. Sadesuojan taskuun jäi vielä vähän tilaa muullekin pikkutavaralle.

Selässä Kestrel vaikutti äkkiseltään vähän kiikkerälle. Ehkä olen juuri alkanut tottua pitkään ja kapeaan Oxoon, joten lyhyt ja leveä rinkka tuntui aluksi oudolle selässä. Myös säätömahdollisuuksia on vähemmän. Mutta ehkä tuo tuosta vielä muotoutuu selkään, kun käyttöä tulee enemmän. Niin kävi Oxonkin kanssa, uutena se tuntui kankealle, mutta mitä enemmän sitä käytän, sen paremmalle se alkaa tuntua selässä. Ja tokihan olen tässä muutaman reissun aikana jo oppinut sitä säätämäänkin enemmän.

Materiaaleiltaan Kestrel on paljolti Oxoa heppoisempi, mutta se oli toki odotettavissakin, jossainhan sen n. kilon painoeron täytyy näkyä. Toivottavasti remelit ja lukot kestävät käytössä. Selänpituuden säätö tapahtuu tarran avulla, minkä kestävyyttä pidemmän päälle myös epäilen. Suuri yllätys oli kuitenkin se, että vaikka olen itse alle 160-senttinen, niin selänpituutta ei tarvinnut säätää edes pienimmilleen. Eli siitäkin plussaa Ospreylle, että rinkat käyvät hyvin eri pituisille käyttäjille. Olin etukäteen vähän pelännyt, että rinkan selkäosa olisi liian pitkä, joten onneksi siis näin päin.

Tässäpä siis vähän etukäteismietteitä Kestrelistä, katsotaan miten se lunastaa paikkansa käytännössä. Otan sen joku päivä lenkille mukaan testiin, josko siten saisi vähän tuntumaa rinkan kantomukavuuteen.

Muitakin varustehankintoja on harkinnassa. Olen jo pidempään katsellut lämpimämpää makuupussia, joka olisi kuitenkin kohtuullisen kevyt ja pieneen tilaan mahtuva. Katseeni onkin kohdistunut Puolalaisen Cumuluksen makuupusseihin, joissa kuulostaa olevan erinomainen hinta-laatusuhde. Suurin ongelma onkin, että kumman kahdesta vaihtoehdosta valitsen. Toisessa mukavuuslämpötila on -6 astetta ja toisessa -14 astetta. Painoeroa noilla ei merkittävästi ole, hinnassa jonkin verran. Enemmän olen kuitenkin kallistunut tuohon lämpimämpään, olen näet saanut tarpeekseni palelemisesta, ja noilla lämpöarvoilla pitäisi jo tareta syys- ja kevätretkilläkin. Mutta katsotaan nyt mihin päädyn ja saanko (raskinko) enää tälle vuotta tilattua uutta pussia.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Aihkipetsin kierros


Elokuun 10.-12. Kävimme kaverini ja koirien kanssa kiertämässä Aihkipetsin kierroksen Sallassa.
Reissuunlähtö tuli melko puun takaa, sillä sen ajankohta päätettiin vain kolme päivää ennen lähtöä. Enpä olekaan ennen lähtenyt näin lyhyellä varoitusajalla, mutta hyvinpä tuossa ehti rinkan pakata vähän kiireelläkin.

Perjantaina starttasimme Oulusta noin kello 13.00 kohti Kuusamoa, missä kävimme pikaisesti kaupassa ja jatkoimme edelleen Rukalle Riipisen riistaravintolaan syömään. Hyviä muikkuja, voin suositella muillekin! :) Rukalta sitten ajelimme Sallan poropuistoon ja vähän jälkeen puoli 7 illalla saimme rinkat selkään ja pääsimme aloittamaan retken.

Perjantaille matkaa kertyi noin viisi kilometriä. Polku oli helppokulkuista ja pitkokset hyväkuntoisia. Mustikoita popsittiin matkan varrelta ja soilta löytyi myös hilloja, joita toki pysähdyttiin syömään. Ensimmäinen yö vietettiin Siskelilammen kodalla, joka oli oikein siisti ja mukava leiripaikka. Ainoa miinus vain oli se, että vesi piti ottaa suolammesta ja rantaan oli hieman hankalaa päästä. Siispä virittelimme pitkävartisen työvälineen vedeottoa varten. Yö sujui kodassa hyvin, eikä sääsket tai yön viileyskään haitanneet.

Lauantaiaamuna matka jatkui kohti Aihkipetsin päivätupaa. Sää oli todella lämmin ja aurinkoinen. Välillä pidettiin hillanpoimintataukoja ja mustikoita söimme pitkin matkaa. Mukavaa retkeillä marja-aikaan kun ei tarvitse olla pelkkien kuivaruokien varassa. :) Lounastaukoa pidimme Aihkipetsin päivätuvalla, joka tosin muistutti enemmän jonkun kesämökkiä kuin autiotupaa. Hieno paikka kaikenkaikkiaan, miinusta vain polttopuista, jotka olivat metrisiä halkoja. Melkoinen homma alkaa niistä sahaamaan sopivia nuotiopuita.

Tuvalta lähdettyämme polku muuttuikin melkoisen haastavaksi. Oli kivikkoa, jyrkkää rinnettä sekä märkiä paikkoja, joissa pitkospuut olivat lähes vajonneet suohon. Välillä polku lähestulkoon katosi varvikon sekaan ja yhdessä kohdassa reittimerkinnätkin loppuivat kuin seinään. Onneksi niissä paikoissa, missä polku itsekin oli vaikeasti havaittavissa, merkinnät olivat sentään hyvin nähtävillä. Paltsarikummun laavulla pidimme hetken rinkattoman tauon ja täytimme vesipullot. Tarkoituksenamme oli jäädä hevosojan laavulle yöksi, mutta jostain syystä emme kyseistä laavua nähneet siellä missä sen piti olla. Joko se on maastoutunut niin hyvin metsikköön (mikä nyt on aika epätodennäköistä) ettemme väsyneinä sitä huomanneet, tai sitten sitä ei ole enää olemassakaan. Netistä en kuitenkaan löytänyt mistään sellaista tietoa että se olisi purettu, joten laavun olemassaolo jäänee arvoitukseksi. Onneksi seuraava, Hanhilammen laavu oli kuitenkin paikallaan, joten jäimme siihen yöksi. Tämä laavu oli aika mielenkiintoisessa paikassa, suon reunalla kivikossa. Tämän polkuosuuden laavut ovat hyvin yksinkertaisia, eli niissä ei ole huusseja tai puuvajoja. Pelkästään laavu, sen edessa tulipaikka ja vieressä puupino. Asumus kelpasi kuitenkin loistavasti väsyneille kulkijoille yösijaksi. Teimme ruoan ja paistoimme lätyt, joita varten poimimme aiemmin päivällä hillojakin. Kyllä ne tuolla metsässä maistuvatkin ihmeen hyvälle.

 Yö oli aika tukalan kuuma, lämmintä oli varmaan 15 astetta, joten makuupussissa olisi ehkä tarennut vähän vähemmälläkin vaatemäärällä. Mutta kun on tottunut siihen että viimeistään aamuyöllä alkaa palella, niin pitihän sitä villapaitaa ja -sukkaa pukea päälle. Ilman pussiakaan ei voinut nukkua sääskien takia, joita inisi kokoajan korvan juuressa. Kyllä niiden kanssa vielä pärjäsi, mutta jokin sääskihuppu olisi voinut olla tarpeen. Tuli piti onneksi itikoita vähän loitolla. Aamuyöllä tuli onneksi hieman viileämpi hetki, jolloin pystyi menemään paremmin makuupussin suojiin verenimijöiltä. Mutta kerrankin näin päin, että koko reissun aikana ei missään vaiheessa tarvinnut palella. :)

Aamulla alkoi retken viimeinen osuus. Neljä kilometriä taittui nopeasti ja pian olimmekin jälleen autolla. Parkkipaikalla oli poroja, joita tietenkin ihmeteltiin ja valokuvattiin. Sitten lähdimmekin kotimatkalle. Jälleen yksi mukava reissu takana. Vaelluskohteena Salla oli ihan ok, mutta luulenpa etten ainakaan ihan heti palaa samoille reiteille. Tai mistä sitä koskaan tietää, mutta mitenkään erikoisen hienona paikkana tuo ei jäänyt mieleen, vaikka reissu oikein onnistunut olikin. Vaelluskuumetta tämä reissu ei kyllä yhtään helpottanut, päinvastoin. Katsotaan, vieläkö sitä tälle syksylle saisi jonkin reissun järjestettyä. Ainakin uusi, kevyempi ja tilavampi rinkka on jo laitettu tilaukseen, joten pitäisihän sitä päästä testaamaan. Lähes kaikki reissun kuvat ovatkin jo tässä, mutta muutamia jäi vielä albumiinkin.