torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeisiä päiviä

Palaan vielä hieman loppuvuoden tunnelmiin ennen kuin uusi vuosi uusine seikkailuineen koittaa. Joulu vietettiin aikomusten mukaisesti Ranualla ja pääosissa olivat syöminen ja nukkuminen, kuten jouluna kuuluukin olla. Joulupäivänä taisin kirjanlukemisen ja syömisten välillä vetäistä neljät päikkärit. 😁 Retkillä ei nyt käyty, vaan tyydyttiin tuijottelemaan tulia takan ja kodan tulipesissä. Säät eivät olleet parhaat mahdolliset, joten mitäpä tuota. Koiratkin olivat tyytyväisiä riekuttuaan jäällä. Tapaninpäivänä jo ajelimme takaisin kotiin. Mukavan rento joulu.









tiistai 22. joulukuuta 2015

Sanginjoen vuosi

Keräilin tässä kuvakollaasin kotijoeltamme tämän vuoden jokaiselta kuukaudelta. Tällainen oli vuosi 2015 Sanginjoella.

Tammikuun 6.

Helmikuun 7.

Maaliskuun 12.

Huhtikuun 6.

Toukokuun 7.

Kesäkuun 8.

Heinäkuun 13.

Elokuun 26.

Syyskuun 15.

Lokakuun 14.

Marraskuun 8.

Joulukuun 14.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Lumikenkäkauden aloitus


Tänne saapui talvi sitten ihan kertaheitolla. Viime torstai-iltana satoi vielä silkkaa vettä, mutta perjantaiaamuna herättiinkin valkeaakin valkeampaan maisemaan: Yön aikana oli satanut 17 senttiä lunta. Tällaisina aamuina ei voi muuta kuin olla iloinen siitä että omistaa nelivetoisen auton, jossa ei maavarakaan lopu ihan heti kesken. Eihän täällä maan korvessa isompiakaan teitä aurata ennen kuin joskus kunhan joku ehtii, joten työmatkan ensimmäiset 14 kilometriä sai ajella melko kinoksessa. No mutta, siitäpä selvittiin ja aikanaan se aura-autokin oli tänne saakka ehättänyt, joskin perjantai-ilta vierähti kolahommien merkeissä. Mutta sepä onkin vain oivallista hyötyliikuntaa, 600 kaloria siinä sai puolessatoista tunnissa poltettua (sykemittari on aika hauska vempain).

Lauantaiaamuna sitten kaivettiinkin lumikengät naftaliinista, ja luminen metsä houkutteli lumikenkäreitin tallaamiseen. Voi että koirat olivat riemuissaan kun vapaus taas koitti. Lumettomaan aikaan lapikkaista vain Salli saa olla vapaana, se kun ei laiskanpulskeana oikein jaksa hillua hirvien perässä eikä se ole niin kovin riistaviettinenkään, toisin kuin Vanni ja Musto. Mutta nyt nuo hanget korkeat nietokset rajoittavat mukavasti hirvenjahtausintoa ja koirat pysyttelevät enimmäkseen lumikenkien jäljellä. Samainen reitti kierrettiin läpi myös sunnuntaina loppuverryttelyksi 10,6 kilsan juoksulenkin jälkeen. Taisi tulla jonkinlainen ennätys mitä tulee juoksulenkin pituuteen, ja keskinopeuskin oli mukavat 8,9 km/h. Pikkuhiljaa tästä pidentämään matkaa...

Talvi saapui.







Maanantaina oli sen verran enemmän pakkasta (-11) että en tohtinut lähteä juoksemaan. Niinpä päädyin jälleen lumikenkien kanssa metsään. Kiersin vähän pidemmän reitin ja löysin isot tassunjäljet. Vaihtoehdot ovat ilves taikka susihukka, mutta ehkä kallistun enemmän ilveksen puolelle jäljen pyöreyden ja kynnenjälkien puuttumisen takia. Ja ilveksiä täällä varmasti enemmän liikkuukin, vaikka ei kai se susikaan mikään ihmeellinen otus näille selkosille olisi. Toivon kuitenkin että kyseessä oli vain ilves, susi puolen kilsan päässä kotoa ei oikein tunnu mukavalta ajatukselta, varsinkaan kun koirat ovat päivisin häkissä pihalla.
















Mielettömän hienoja pakkaspäiviä on nyt ollut, ja lumikuorrutteiset puut  luovat mahtavaa joulutunnelmaa. Olen tehnyt urakalla jäälyhtyjä, nyt niitä taitaa olla 21 kpl ja seuraavat kuusi ovat vielä tulossa. Lauantaina piti pari lumiukkoakin tekaista kun oli sellainen keli. Auringon laskut värjäävät taivaan punertavaksi ja kuun kasvamista on kiva seurata. Ja olipa yhtenä iltana revontuliakin. Ei tämä vuoden pimein aika ole yhtään hullumpaa kun sää on kohdillaan.



























Maanantaina sain viimein tilaamani Icebugin juoksukengät. Eilen kävin pienen koelenkin ja en oikein osannut vielä muodostaa mielipidettä. Kauhean kapeat ja kovat koppurat ne ovat, ja vasen kenkä on vähän pienen tuntoinen. En tiedä sitten onko mulla erikokoiset jalat vai onko kengät keskenään eri kokoa. No, nastat toimii ainakin. Pitää nyt vähän vielä testailla noita ja miettiä sitten myynkö eteenpäin vai mitä tekisin niiden kanssa. Näemmä saman merkinkin sisällä koot vaihtelevat, sillä saman koon eri mallin kenkä, jota sovitin ennen tilaamista, olivat jopa ison tuntoiset ja nämä melkein puristavat.



Nytpä tässä otetaankin muutama päivä vähän rauhallisemmin, kun kävin eilen hammaslääkärin kidutettavana. Toiseksi viimeinen viisaudenripe kiskottiin pois ja keväällä lähtee sitten se viimeinenkin. Inha monttu ikenessä, mutta aika hyvin olen saanut kivun ja säryn pidettyä poissa buranalla. Jospa se siitä äkkiä paraneepi.