keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Cumulus Panyam 600

Niinhän siinä sitten kävi, että otin ja tilasin tuon haaveilemani makuupussin. Olen luonteeltani vähän sellainen, että kun innostun jostain niin pyrin toteuttamaan sen mahdollisimman pian. :) Yritin ensin tilata pussia Cumuluksen verkkokaupasta, mutta maksutiedoista en saanut mitään selkoa, joten tilaus jäi vähän puolitiehen ja päädyin sitten ottamaan myyjään yhteyttä sähköpostilla. Vastausta ei meinannut ensin kuulua ja olin jo luopua toivosta. Haaparannassa käydessäni olin jo varautunut ostamaan pussin, jos edullisesti löytäisin esim. Marmotin tai Haglöfsin untuvapussin. Onneksi en löytänyt, sillä jo samana päivänä, noin viikon kuluttua tilauksen tekemisestä sain vastauksen Cumulukselta. Sain maksutiedot ja maksaminen onnistuikin ihan normaalilla tilisiirrolla omassa verkkopankissani (olin varautunut maksamaan visalla). Seuraavalla viikolla sain toimitusvahvistuksen ja linkin, josta voin seurata tilauksen vaiheita. Noin viikon kuluttua lähettämisestä makuupussi ilmestyi oven taakse. Kaikenkaikkiaan aikaa meni siis reilut kaksi viikkoa tilauksen tekemisestä makuupussin saapumiseen.

Panyam vaikutti juuri niin laadukkaalta kuin olin odottanutkin. Mukana tulivat säilytyspussi sekä pakkauspussi, joka on muuten yllättävän pieni. Mietin, että raskinkohan edes sulloa makuupussia siihen vaellusreissun ajaksi, vai käytänkö Haglöfsin pakkauspussia. Mutta kaipa luulisi täytteen kestävän noinkin tiiviin pakkaamisen, kun valmistaja on kerran tuon pakkauspussin sille suunnitellut. Pussi itse oli minulle vähän liian suuri, onhan se tarkoitettu 190-senttiselle nukkujalle. Valmistaja olisi varmaan tehnyt pussin omien mittojenikin mukaan, mutta ajattelin, että jos tykkään tuosta pussista, niin voin joskus tilata itselleni sitten uuden ja tuo saa jäädä miehen käyttöön ja ns. varapussiksi. Mukavampi tuossa on kyllä varmaan nukkua, kun se on vähän väljempi. Haglöfsin pussissa tuntuu välillä kädet puutuvat kyljellään nukkuessa, vaikka ihan hyvin siinäkin toki tilaa on.

Testireissua en ole vielä ehtinyt tehdä, enkä sen kummemmin suunnitellakaan. Ospreyn rinkkakin olisi vielä testaamatta, joten paineet syysreissun suhteen ovat kovat. Katsotaan miten käy. Sen verran olen Kestreliä kuitenkin kokeillut, että kävin sen kanssa metsälenkillä. Mukavalle se tuntui selässä, ainakin pienellä painomäärällä. Pitäisi vielä kokeilla vähän suuremmallakin painolla ennen varsinaista reissua. Taidan tehdä itselleni uudenvuodenlupauksen, että ensi vuonna en osta yhtään mitään retkeilyvarustetta. Eihän mun tänäkään vuonna pitänyt, mutta kuinkas sitten kävikään. On makuualustaa, rinkkaa ja makuupussia. Mutta toivottavasti nuo nyt ovat sellaiset ettei niitä ihan vähään aikaan tarvikaan uusia. Vaatteitahan ei varmaankaan lasketa retkeilyvarusteiksi, koska käytän niitä jokapäiväisessä lenkkeilyssäkin. Eli jos sen G-1000-puvun sitten kuitenkin... :D

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Ruskareissulla pohjoisessa

Viime viikolla kävimme ystäväni ja koiralauman kanssa mökkeilemässä Utsjoella ja ihailemassa ruskaa. Aiemmat syysreissut olen tehnyt myöhemmin, syyskuun loppupuolella ja syys-lokakuun vaihteessa, joten en ole sitä parasta ruskaa vielä ennen nähnytkään. Tällä kertaa reissun ajoitus meni enemmän kuin nappiin ja näimme sen parhaimmillaan olevan ruskan.

Säät suosivat meitä koko reissun ajan. Sadetta tuli hyvin vähän ja sekin ihan pientä pisarointia. Aurinko näyttäyi hetkittäin ja haaleat revontuletkin nähtiin. Retkeily rajoittui lähinnä pieniin päiväretkiin, kun mukana oli tuo 3-kuinen koiranpentu. Kävimme kuitenkin kävelemässä Ellin polun, huiputtamassa Karigasniemen Ailikkaan ja piipahdimme Sulaojan lähdettäkin katsomassa. Viimeisenä päivänä kävimme mökiltä käsin muutaman tunnin lenkin tunturissa. Jokohan sitä ensi kesänä pääsisi noihin maisemiin ihan oikealle vaelluksellekin, se jää nähtäväksi.

Tälle syksyä olisi vielä mukava käydä jokin viikonlopun mittainen lähireissu, mutta katsotaan nyt, saanko ketään innostumaan reissuseuraksi. Yksin en taida ihan vielä tohtia lähteä, varsinkaan kun yöt ovat jo pimeitä. Ei sillä että pimeys olisi ennenkään estänyt liikkumasta yksin metsässä, mutta entäs sitten kun pitäisi nukkuakin. :D No, katsotaan mitä tuleman pitää. Vaelluskuume olisi kuitenkin kova ja pitkä talvi edessä, joten kyllähän tuota saattaisi vielä jonkin reissun tehdä. Tämä vaelluskuume on vähän kuin Lapinhulluuskin: mitä enemmän vaeltaa, sen pahemmaksi kuume tulee. No, jospa pimeys, kylmyys, sateet ja viimeistään lumi ja pakkanen veisivät enintä intoa tuota tuonnemmas. Kevättalvellahan retkikuume taas pahenee entisestään, kun päivät alkavat pidentyä ja aurinko paistaa.