torstai 25. helmikuuta 2016

Arkipäivää

Luontoloisen blogista bongasin hauskan haasteen; kirjoita tavallisesta arkipäivästäsi. Tähän tartuinkin mielelläni ja tiistaina koitin sitten kuvailla arkisia askareitani tätä postausta silmälläpitäen. Valitsin myös tarkoituksella tällaisen vähän aktiivisemman päivän, kun välillä on niitäkin kun ei tapahdu juurikaan mitään. No, tänä kyseisenä päivänä tapahtui, ainakin illan väsyneestä olotilasta päätellen.

Aamu alkoi herätyksellä kello 05.50, jonka jälkeen tulee pakollinen 9 min. torkkuaika ennen kuin nousin sängystä ja petasin pedin. Sitten vähän vaatetta niskaan ja koirille evästä.


P2230050
Ruokalistalla lihaa ja nappulaa.

Koirat syövät n. 10 sekunnissa ja sitten ne kirmaavat takapihalle aamuasioilleen. Sitten pääsen itsekin aamupalalle, joka nyt koostui kipollisesta marjoja ja proteiinilisänä oli kinkku-, kalkkuna- ja häränleikettä. Koitan urakalla tuhota noita viime kesän marjoja pois, jotta pakkaseen mahtuu taas uusia syksyllä. Ja mikäpä sen terveellisempää kuin lähimetsästä ja -suolta (ja paikalliselta mansikkatilalta) poimitut marjat. Lopuksi vielä kuurin viimeinen kortisonitabletti sekä allergialääke ja d-vitamiini.

P2230052

Aamupalan jälkeen nakkaan koirat häkkiin ja otan tarvittavat kamppeet ja romppeet mukaan ja sitten auto käyntiin ja lumenputsaushommiin. 06.42 startti pihasta 25 kilsan työmatkalle, joka taittuu noin 20 minuutissa, jos ei ole ihan mahdoton keli. Tänään oli onneksi ihan mainio talvikeli.

P2230059

Työmaalla sitten nopsa vaatteidenvaihto ja sitten hommiin. 15 annosta heinää, toinen mokoma väkirehuja ja 15 loimen pukeminen ja 12 kierrosta pihalle ja takaisin viemään kantturat tarhoihinsa (osa kulkeutuu pareittain, osa yksittäin, siksi määrä poikkeaa hieman pääluvusta). Välissä vähän täytellään heinäkärryä ja valmistetaan uudet aamiaiset huomista varten, täytellään valmiiksi vesisankkoja ja sensellaista pientä. Kello 8.15 kaikki ovat ulkona ja pääsen siivoushommiin.

DSC_0754
Asiakkaani eivät ole aamuisin kovin kärsivällisiä. "Tänne sitä heinää ja heti!"

DSC_0755
Heinätarjoilun jälkeen kulkee tällainen tarjoiluvaunu, jossa on jokaiselle omanlaisensa aamupala.

DSC_0756
Näin talvisaikaan konit pitää pukea ulos. Osa voi hyvällä säällä
olla ilmankin, mutta osa puetaan säällä kuin säällä. Tällä kertaa oli
luvassa lumisadetta, joten kaikki puettiin.

Talleja on kaksi, joista pienemmässä asuu 6 hevosta ja isommassa tällä hetkellä 9 yhden karsinan ollessa tyhjillään (asukkaasta tuli meetwurstia viime viikolla). Aloitan siivouksen isommasta käyden läpi ensin karsinat, minkä jälkeen tuon tarpeen mukaan lisää turvetta ja lopuksi lakaisen käytävät. Aikaa tähän menee reipas tunti. Sitten täyttelen vesiastioita valmiiksi ja kannan ne tarhojen eteen ruoka-aikaa odottamaan. Hepat juovat näin talviaikaan parhaiten heinien jälkeen, joten siksi vesi tarjoillaan vasta aamupäiväheinien yhteydessä. Muuten niitä vesiastioita käytetään jalkapallona... Kesäaikaan vettä on vapaasti saatavilla koko päivän.


DSC_0761
Turvekarsina on nopea siivottava.

DSC_0762
Kaikkiaan reilut 100 lirtaa kuskaan vettä pihalle.


Tallien siivousten välissä täyttelen valmiiksi päivän heinäkärryt, joita on kaikkiaan kolme kappaletta. Ahnehdin aina vähän liikaa ja lopputuloksena on armoton noituminen kun heinät leviävät pitkin pihaa ennen kuin saan ne tarhoille asti. Niin myös tänään.

DSC_0764
Erikoisleveäkuljetus.


Sitten siirryn siivoamaan pikkutallin, josta selviydyn vähän nopeammin. Tänään yksi asiakkaista on siivonnut itse oman hevosensa karsinan, joten pääsen hieman helpommalla. Vähän kymmenen jälkeen hommat ovat tältä päivältä ruokintaa vaille valmiit. Kun en polta tupakkaa enkä juo kahvia, niin en myöskään pidä taukoja, vaan teen hommat yhteen menoon niin pitkälle kuin mahdollista.

Aamutallissa tulee hiki, ja kun tänään on meno ihmistenilmoille, niin otan pikasuihkun ja ihmistäytymisen tähän väliin ja nappaan banaanin välipalaksi. Sen jälkeen kello läheneekin jo yhtätoista ja on aika jakaa heinät.


DSC_0765

P2230060
Vesi ja heinä hevosen tiellä pitää. 

P2230061
Sisu on samaa mieltä.


Heinien jakamisen yhteydessä farkuistani kuuluu erikoinen ääni. Huomaan että kangas on repeytynyt persauksen kohdalta. Mitä ihmettä! Jostain syystä kangas on kai päässyt heikentymään, sillä housut eivät ole edes kovin vanhat. Toki ne ovat halpiskaupan satoa, mutta on minulla vastaavat kestäneet ennenkin ihan normaalia käyttöä. No, onni onnettomuudessa, että huomaan asian tässä vaiheessa, enkä esim. kaupassa. Ja toinen onni että tallifarkut ovat pesun jäljiltä puhtaat ja saan ne jalkaani.

P2230063

Sitten suuntaan kaupunkiin päin ja ajan Citymarketiin ruokaostoksille. Tällä viikolla on nimittäin minun vuoroni käydä hoitamassa 91 v mummoni kauppa-asiat. Kaupassa tuleekin vastaan tuttava, jonka kanssa vaihdetaan pikakuulumiset. Kassalla onnistun naarmaisemaan kynnellä itselleni haavan sormeen. Tällainen itseni telominen on hyvin tyypillistä minulle, ja monesti illalla laskeskelenkin mustelmia eikä minulla välttämättä ole mitään muistikuvaa mistä niitä on tullut.


P2230066

Ostosten jälkeen ajan suoraan mummolaan ja siellä on tällä kertaa vastassa pirtsakka muori. Hyvä näin. Aina vointi ei ole ihan noin hyvä ja silloin tulee tietenkin ikävä fiilis itsellekin. Oli hän nytkin rukoillut kuolemaa, mutta se ei tälle mumetsulle ole mitään uutta, ja minä kyllä ymmärrän täysin että tuossa iässä haluaa jo päästä pois, sinne missä kaikki ystävät ja sukulaisetkin ovat.

Ostin itselleni lounaaksi valmiin kreikkalaisen salaatin, jonka söin mummon luona. Silti sieltä tuli se tyypillinen "syö nyt sinäkin jotain, etkö muka ota mitään, ethän sinä tuolla elä" jne -liturgia. No, uhrauduin sitten ja otin pätkän pullaa. :D

P2230071

Mummolasta matka jatkui Kärkkäiselle mielessäni ostaa muutama kuivasäkki. Niin, retkeily on aina mukana arjessakin jollain lailla. No, niitä kuivasäkkejä en löytänyt, mutta kaikkea muuta pärtöä ostoskoriin tietysti tarttui, kuten uutta luettavaa, irtoremmejä, hiusväri, juomapullo ja mitäs vielä. Sitten päätin käydä vielä mutkan Tokmannilla, kun niillä suunnilla kerran liikuin. Sielläkin suuntasin ensimmäisenä retkiosastolle, josta ei tällä kertaa tarttunut mukaan mitään. Pyykinpesuainetta, parit aurinkolasit (matkalla meinasi jo häikäistä silmiä) ja ruokatarvikkeita kuitenkin ostin ennen kuin pääsin kotimatkalle. Matkaevääksi sorruin ostamaan Kismetin. Hyi minua.


P2230072

Päätin käydä matkalla ohikulkiissani katsomassa Isokankaalla Kummunkorven laavun puutilannetta, mutta se jäi nyt haaveiluasteelle kun teitä ei ollut aurattu ja minulla oli vain pikkukengät jalassa. Täytyy käydä joku toinen kerta paremmalla ajalla ja suksien kanssa. Ajattelin että siellä voisi käydä yöpymässä, mutta olisi hyvä tietää ottaakko omat puut mukaan vaiko ei. Ajelin Kalimenlammelle johtavaa tietä siihen risteykseen, mistä lähelle tuota laavua menevä tie lähtee, mutta käännyin sieltä takaisin kun huomasin että tie oli auraamatta. Myös tuo Kalimenlammelle johtava tie oli vähän niin ja näin. Kyllä siinä pikkuautollakin ajelisi, mutta missään huippukunnossa se ei ollut.

P2230077
Isokankaalle johtava tie. Mukavan luminen maisema.


P2230079
Ostoksia.


Kotiin pääsin kolmen maissa ja aika pikaisen vaatteidenvaihdon ja ostoskassien purkamisen jälkeen lähdin koirien kanssa lenkille. Kuuden kilsan lenkki heitettiin tunnissa, eli melkoista tahtia pidettiin yllä. Samalla testailin vähän lisää tuota uutta urheilukelloani, joka olikin tallentanut vaikka ja mitä dataa lenkistäni. Mukava hikilenkki, sykkeet huitelivat melkein juoksulenkin lukemissa.

DSC_0766
Lauma odottaa vapautusta häkkituomiosta.
P2230082
Välillä on hyvä muistella miten sitä hihnassa kuljettiinkaan.


lenkki_23_2_1
Lenkin perustiedot.


lenkki_23_2
Ja paljon muutakin dataa.


Posti oli tuonut minulle kirjepaketin, jossa oli torista ostamani untuvatöppöset. Retkikäyttöönhän ne nämäkin ovat, jospa nyt varpaatkin tarkenisivat makuupussissa.

P2230093
Menossa mukana myös uusi violetti juomapulloni. Ihan vain värin takia ostettu.


Lenkin jälkeen pikainen punttitreeni: maastavetoa n. 40 kg painolla 3 x 8 toistoa, ojentajia 9 kg käsipainoilla 3 x 12 toistoa, hauiksia 9 kg käsipainoilla 3 x 10 toistoa (per käsi) ja askelkyykkyjä 9 kg käsipainojen kanssa 2 x 20 ja 1 x 22 kpl. Sitten protskujuoma (rasvatonta maitojuomaa ja Sportlifen vaniljaheraa) pakkaseen kylmenemään ja suihkuun. Protskujuoman vetäisin kitusiin samalla kun keitin puikuloita ja valmistin jauhelihakastikkeen. Teki mieli kunnon ruokaa, ja tämä jos mikä on sitä parhaimmillaan. Ruoan valmistuttua vähän rehuja lisukkeeksi ja ääntä kohti. Hyvää oli ja maha tuli täyteen. Puoli 7 aikaan koiratkin saivat iltaruokansa: lihaa, raejuustoa, merilevää, öljyä ja nappulaa.

DSC_0768
Protskujuoma.


DSC_0770
Oma annokseni.


DSC_0772
Hurttien annokset.


Sittenpä istahdinkin koneelle kirjoittamaan tätä "päiväkirjaa" ennen kuin asiat luikkivat mielestä. Kahdeksan aikoihin luovutin kirjoittamisen ja suoritin vielä pakolliset iltarutiinit, eli koirat sisälle ja vesikuppiin puhdas vesi, iltavitamiinit naamaan, hampaidenpesulle ja sitten sänkyyn lueskelemaan ja unta odottamaan. Yhdeksän jälkeen olen yleensä jo hyvinkin unten mailla.

Semmoinen oli se arkinen tiistai elämässäni. Kirjoitelkaahan lukijat tekin arkipäivistänne blogeihinne, näitä on hauska lukea. :)

perjantai 19. helmikuuta 2016

Hyvää ja vähemmän hyvää helmikuuta

Vielähän tässä toki on kuukautta jäljellä, mutta onpa tässä jo yhtä jos toistakin kerennyt tapahtua.

Kuukausi alkoi ihan lupaavasti kivalla bongauksella lähimetsässä.


P2010020
Nämä mammantytöt viihtyvät vieläkin emonsa kanssa vaikka ovat jo parivuotiaita (sama porukka on nähty jo viime keväänä).

P2010017

Läheltä menivät, kuvat on otettu 17-millisellä objektiivilla. Koirilla oli hieman osuutta asiaan, mutta siltikään kovin usein ei satu noin sopivasti hollille kameran kanssa. :)

Ilmakin oli harvinaisen hieno ja tunnelma korkealla.


P2010003

P2010007

P2010010


P2010030

P2010031
Lähde.

Tekaisin pekoni-sipulipiirakankin vhh-pohjalla (mantelijauhoa, hieman spelttiä, voita, juustoraastetta, leivinjauhetta, vettä). Voita tuli vähän liikaa, pohja oli ennemminkin puuroa. Mutta hyvää oli!

P2020040

Hedelmäsalaatillakin on herkuteltu.

P2020043

Tämä vähän nostatteli sellaista yksinretkeilyintoa. On muuten kirjana aika paljon parempi kuin elokuvana, kuten yleensäkin. Oli myös pakko kahlata tämän jälkeen läpi Monsenin Kanada-, Alaska- ja Pohjoiskalotti-seikkailut. Jokohan on kohta sulanmaan kelit?

P2030047

Tervareitillä käytiin vähän hiihtelemässä pari viikkoa sitten. Kohtapa sinne tehdäänkin ladut ja sitten sinne ei ole enää asiaa tämmöisellä vääräuskoisella hiihtelijällä kun fanaatikot valtaavat reitin. Voisihan tuota tietenkin vaikka kesäreittiä pitkin käydä hiihtelemässä ja tehdä ihan omat ladut.

P2060061
Joutensuon laavu on aika sympaattinen.

P2060064

P2060067

P2060069

P2060074
Vetoapua (joo, en vedätä kaulapannoilla, ne tekivät sen ihan itse kun jouduin ottamaan hihnaan tien ylityksen lähestyessä).

Seuraava hiihtoreissu olikin melkoista rypemistä.

P2070007

Ja sitten otin suosiolla lumikengät käyttöön. Vai oisko ne sittenkin vesikengät?

P2100012

P2100013

P2100023
Puroon oli tullut hienoja muodostelmia.

Kävi jo pieni lupaus keväästä. Mutta ehkä ne huhtikuun säät voisi odottaa ihan huhtikuuhun asti.

P2100030

Viime viikonloppu menikin Kuopiossa, ensin perjantaista lauantaihin tädin ja miehensä luona ja sitten la-su ystävän luona kyläilemässä. Kivaa oli ja ihana oli nähdä pitkästä aikaa. Kiitos kyläpaikoille. <3 Lauantain ohjelmaan kuului koirapuistoilua, elokuvaa (Revenant oli hyvä!) ja ravintolaa sekä tietysti akkain juoruilua.

P2130221
Laumani etäjäsen on vähän lapsi vielä, vaikka täyttääkin kohta kolme vuotta.
Muston mustan ystävän, Saivan häntäjouhet saavat kyytiä.

Toinenkin aurinkoinen päivä näemmä mahtunut tähän alkukuuhun.

P2160280

P2160282

P2160287

P2160290

P2160293
Tässä tuli jo aika keväinen tunnelma. Joutsenen koski vapautuu jäistään.

P2160312
Alempanakin jäät ovat jo romahtaneet.
Sittenpä tässä onkin ollut vähän terveysongelmaa. Viime viikolla koitin napata terrieriltä suusta ryöstösaaliin ja siinä pienen taistelun tuoksinassa lihapalan ohella myös sormeni sai osuman. Eipä siinä muuta kuin päivystykseen antibiootteja hakemaan, Nuo koiranpuremat ovat nimittäin semmoisia että niiden kanssa en ota riskejä. Muutama kauhukertomus viattomalta tuntuvista nirhaisuista seuranneista amputaatioista riittää siihen että syön ihan suosiolla sen kuurin ennemmin kuin otan riskin tulehtumisista. Minun tuurillani toki tapaus sattui juuri sopivaan aikaan, jolloin yksityiset lääkärit sulkevat ovensa, joten yhteispäivystys oli siis ainoa vaihtoehto. Onneksi selvisin pelkällä hoitajan tapaamisella, joten en joutunut jonottamaan lääkäriä. Kynsi on halki ja sormen pää on kova ja edelleen vähän tunnoton, mutta kyllä tämä tästä, vaikka tapahtumahetkellä olikin aika lähellä ettei taju lähtenyt. Ja minä kun olen niin pyhästi vannonut että koiran suuhun en käsiäni laita (paitsi omieni, jotka tunnen läpikotaisin, joskaan edes niiden kohdalla en mahdollisiin tappeluihin mene väliin)... No, ehkä en tästedes enää...

9.2. Taisteluvamma.

No sitten. Tämän viikon oli pyhä tarkoitus olla sellainen raakaruokaviikko, että syön vain tuoreita kasviksia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja siemeniä, siis kypsentämätöntä kasvisravintoa. Kaksi ensimmäistä päivää menikin ihan hyvin, kunnes sitten keskiviikkoaamuna herättyäni huomasin olevani yltäpäältä nokkosrokon vallassa. En oikein keksinyt syytä että mistä se olisi voinut aiheutua, mutta epäilykset kohdistuivat ensimmäisenä pähkinöihin, joita olin nyt syönyt huomattavasti enemmän kuin normaalisti, ja myös eri pähkinälajeja, kun tavallisesti syön lähinnä cashew-pähkinöitä. Mutta periaatteessa epäiltyjen listalle voivat mennä yhtälailla myös tiistai-iltana syömäni appelsiini, kiivi ja päärynä sekä aamuyöstä ottamani migreenilääke, jotka eivät kylläkään aiemmin ole aiheuttaneet ongelmia. No, kiivin syönti kyllä kirvelee suuta, mutta yleensä olen ihan ongelmitta sen yhden kerrallaan pystynyt syömään. Torstaiaamuna rokko oli pahentunut ja en tiedä kuvittelinko, vai oliko henkikin vähän ahtaalla aamulla töihin ajaessani. Lääkäriaika järjestyi samalle päivälle ja siellä otettiin verikoetta ja piikitettiin kortisonia, jota pitää nyt syödä tabletteina vielä jokunen päivä, samoin kuin antihistamiiniakin. Ensi viikolla uusiin verikokeisiin, joissa tutkitaan pähkinäallergiat ja samalla myös muita juttuja liittyen jatkuvaan väsymykseen, joka alkaa olla jo sietämättömissä mittasuhteissa.

Mutta siis raakaruokaviikko loppui nyt lyhyeen tällä kertaa, koska en uskaltanut enää jatkaa pähkinöiden syöntiä, ja pelkkien kasvisten varassa en oikein jaksaisi töitä tehdä, siellä kun olen jatkuvassa liikkeessä koko aamun ja aamupäivän. Täytynee yrittää joskus uudelleen, ellei nyt sitten käy niin huono tuuri että heitän lusikan nurkkaan pelkästä pähkinöiden näkemisestä. Toivon kyllä että en olisi niille tai millekään muullekaan nyt allergisoitunut, vaan että tämä reaktio olisi vain seurausta jostain infektiosta (lääkärin mukaan hyvin tavallista että taustalla on jokin muu sairaus), esimerkiksi vaikkapa tuosta koiranpuremasta. Ja mikä parasta, niin onneksi en sattunut olemaan missään erämaan keskellä tällaisen iskiessä päälle. :)

Eilen sain myös uuden teknisen vempaimen retkeily- ja muuhunkin ulkoilukäyttöön. Viime vuonna sain synttärilahjaksi Suunto M5-sykemittarin, jota aika ahkerasti olen tässä vuoden ajan käyttänytkin. Tuossa kellossa vaan ei ole kovinkaan paljon ominaisuuksia, esim. GPS:ssää, joka on aika kiva olla olemassa matkan ja nopeuden mittaamiseen, vaan sen kanssa joutuu käyttämään varsin epäkäytännöllistä ja minun käytössäni ainakin varsin huonosti toimivaksi todettua GPS-podia. Niinpä olen salaa haaveillut uudemmasta, integroidulla gepsillä varustetusta kellosta. Uutena noiden hinta on varsin suolainen, mutta sitten hoksasin katsella niitä käytettyinä ja löysinkin lopulta mieleisen. Kello on siis nimeltään Suunto Ambit2, vanhaa mallia toki, mutta siinä on kaikki kaipaamani ominaisuudet.

P2190030
Kello on vähän ottanut osumaa, mutta se on ihan hyväksyttävää kun kyseessä on kovaan käyttöön suunniteltu tavara.

Itse kaupanteko olikin sitten taas yhdenlainen kokemus lukuisten ja pääasiassa oikein hyvin onnistuneiden nettikirppisostosteni joukossa. Kaupat saatiin sovittua suht hyvin ja maksoin tavalliseen tapaan myyjälle kellon hinnan ja noin kahdeksan euron postikulut päälle. Tapani mukaan pyysin saada lähetystunnuksen, koskapa minulla sattuu olemaan 20 km matkaa postiin, ja siten on kätevintä hakea paketti muiden asioiden yhteydessä heti kun se saapuu, sen sijaan että jäisin odottelemaan saapumisilmoitusta (jota ei aina edes tule, sekin on koettu). No, lähetystunnus tuli, mutta myyjäpä olikin lähettänyt paketin ärräpakettina, vaikka omalla paikkakunnallani ei koko r-kioskia edes ole ja olin kuitenkin ihan postikulut paketille maksanut. Ja saapumisilmoituksen tultua selvisi, että se on minulta kysymättä (tai edes minulle kertomatta) laitettu menemään Oulun keskustaan, jonne minulla tulee n. 90 kilsan edestakainen lenkki. Pikkuisen meinasi päässä kiehahtaa moinen idiotismi ja mietin jo että lieköhän paketissa edes sitä mitä on luvattu, tai että jos onkin, niin onko kello toimiva. Tällainen toiminta kieltämättä aiheuttaa epäluottamusta, ja laitoinkin myyjälle aika kipakkaa palautetta asiasta. No, eilen sitten kun tuolla lääkärireissulla jouduin keskustassa käymään niin hain paketin ja onneksi sisältö oli mitä pitikin ja kello toimii. Tokihan olisi ihan fiksua pestä ne omat hikijäljet pois sykevyöstä ja kellosta, sekä nollata kellon asetukset ennen kuin se myydään eteenpäin, mutta kaiken tämän jälkeen en jaksanut moisesta olla edes ihmeissäni. Olin jo suht tyytyväinen siihen että sain rahoilleni vastineen vaikka myyjän toiminnasta melko p*ska maku jäikin.

Mutta, vaikka joskus vähän verenpaine näiden kanssa nouseekin, niin kyllä sinne joukkoon mahtuu niitä hyviäkin kokemuksia, kuten vastikään tekemäni kaupat Vikingin vaelluskengistä. Bongasin ilmoituksen FB:n retkeily- ja vaellusvarusteiden myydään/ostetaan-ryhmästä (en nyt juuri muista miten tuon ryhmän oikea nimi menikään), joka on muuten todella hyvä ryhmä, jonka kautta olen monet onnistuneet kaupat tehnyt sekä ostajan että myyjän asemassa. Myyjän kanssa sovimme kaupoista ja hän jopa tarjoutui itse maksamaan postikulujen erotuksen, mikäli paketista tulisikin painavampi kuin 2 kg, joka on halvemman postimaksun raja, ja postitti kengät jo pelkän maksukuitin perusteella, vaikka tavallista on odottaa että raha näkyy tilillä. Kun paketti sitten saapui (lähetystunnuksenkin sain heti kuten olin pyytänyt), niin paketista ilmestyi todella hyväkuntoiset ja siistit kengät, joissa tosissaankin oli vastinetta 15 euron hinnalleen. Tämä oli siis puolestaan niitä onnistuneita kauppoja, joista uskoakseni kaikille jäi hyvä mieli, ja mikä tärkeintä, hyväkuntoinen tavara päätyi käyttöön ja minä vältyin uusien ostamiselta.

Jostain syystä nuo Vikingin kengät tuntuvat sopivan hyvin omiin kinttuihini, ja olenkin tässä jo harkinnut että kun tulee aika ostaa seuraavat tosikäyttöön tulevat vaelluskengät, niin taidankin kokeilla näitä Vikingin malleja, josko niistä löytyisi sopivat täysnahkaiset kengät kovaan käyttöön. Nämä heräteostoskengät ostin lähinnä hiihto- ja lumikenkäkäyttöä varten, kun Hanwageilla hiihtäessäni sain vain kipeät jalkapohjat ja komeat rakot kantapäihin. Hiihtämistä en ole näillä Vikingeillä vielä kokeillut, mutta lumikenkäillessä ne ainakin tuntuvat toimivan hyvin.

P2160277

Olenkin viime vuosina seuraillut noita myyntikanavia aika ahkerasti ja ihan hyviä löytöjä tehnyt, ja omiakin, itselleni tarpeettomia varusteita myynyt niiden kautta eteenpäin. Kaikkea ei tarvitse aina ostaa uutena ja oikeastaan poikkeuksetta kaikki ostokset ovat vastanneet odotuksia, vaikka ainahan siinä riskin ottaa kun siirtää ventovieraan ihmisen tilille rahaa ilman mitään takeita siitä mitä saa tai saako yhtään mitään. Onneksi retkeilyväki on kai pääasiassa rehellistä porukkaa.

Ettäpä semmoista tällä kertaa. Johan tuo vähän polttelisi päästä retkillekin ja tulistelemaan pitkästä aikaa, ja jos suunnitelmat toteutuvat niin ehkä viikon päästä jotain semmoista voisi olla tiedossa. Niin jos nyt tämä ruttotauti tästä helpottaa joskus. Jospa se tämä elämä vielä tästä iloksi muuttuu. ;)