maanantai 12. lokakuuta 2020

Lappia elo- ja syyskuulta

 Kerätäänpä tähän nyt kuvasaastetta noilta kahdelta Lapinreissultani, jotka tein elo- ja syyskuussa. Molemmat olivat viikon mittaisia ja vietin ne lähinnä vain mökillä. Kumpaankin mahtui parin yön retki tunturiin, joista olen jo retkikertomukset tänne postannut. Näissä nyt ei mitään järin erikoista kerrottavaa ole, joten antaapa kuvien ja satunnaisten kuvatekstien kertoa kaiken oleellisen. Tänä vuonna jäi vähän tylsiksi nämä loma-ajan reissut sikäli, että en liikahtanut mökiltä muualle kuin lähitunturiin. Norjakin jäi ensimmäistä kertaa ties miten moneen vuoteen käymättä. Elokuussa rajan yli olisi päässyt, mutta en tullut yksin lähteneeksi, ja syyskuussa ei tainnut olla enää suositeltavaa edes matkustaa. Kesäkuun reissulla rajat olivat niin ikään kiinni. Maisemat ovat siis vanhoja tuttuja mökkimaisemia, mutta ainakin syyskuun reissulla hienot ruskan sävyt värittivät nuo maisemat loistoonsa. 

Aloitetaan elokuun reissusta.

Ostin kaasulämmittimen kamiinan kaveriksi.


Motoristiporukka kävi mökillä
ja kas noin tulee taas vettä putkesta!



Iltakaakaolla.






Kissan hauta tunturissa.

Komeita hilloja, mutta ampiaisten omaisuutta.
Sen saimme tuntea nahoissamme, sekä minä että koira.



Suursiivosin sekä mökin että kodan. Lattia pitäisi maalata jollain tummalla.

Ikkunastakin näkyy taas läpi.

Kävisiköhän tuota pitkästä aikaa kalassa.










Leppälinnun poikanen piipersi pihassa lähtöaamuna. Tuli ihan lähelle.



Sitten syyskuun reissulle.

Vesitankkauspiste.



Ilta hämärtyy jo pohjoisessakin.






Mustikka-aika parhaimmillaan.









Kapustarinnat liikekannalla. Kun tarkemmin kuvaa zoomailin niin minusta vain yhdellä on aikuisen kapustarinnan väritys. Olisikohan loput sitten tämän kesän poikasia. 














Uunifetapasta onnistuu pannullakin.
Loput ainekset otin mukaan tunturiin, joten toimii myös retkiruokana.

Retkeltäpaluukaaos.

Lapintiainen. Ärsyttävä lintu kun ei ole hetkeäkään paikallaan. 💖






Hänellä oli siellä wc-paperirullassa oikein soma koti.

Karvarouskuja riitti tänä syksynä.








Viimeisenä päivänä kipusin lähivaaralle ihailemaan vielä maisemia. Ikävä tulee jo nyt.







Osa tunturikoivuista muuttuu punaiseksi, osa keltaiseksi ja osa oransseiksi.













Onkohan sama nuori leppälintu, joka kävi meitä tervehtimässä edellisreissun lähtöaamuna. 
Alkaisi kyllä olla jo aika lähteä muutolle.

Viimeisenä aamuna oli laaksossa kunnon sumu.
















Hain joulupukinkylästä itselleni uuden reissukaverin.
Saa nähdä liiteleekö tämäkin vuoden päästä karkuun.

Siinäpä ne sitten oli tämän vuoden lapinreissut. Neljä kivaa ja onnistunutta reissua, eli siltä osin oikein hyvä vuosi takana. Ehkäpä näillä jaksaa taas seuraavaa reissua odotella.