perjantai 18. toukokuuta 2018

Pieni kevätretki

Edellisen pikkuretken jälkeen en viitsinyt edes purkaa reppua, vaan nakkasin sen kaikkine varusteineen autoon lähtiessäni keskiviikkona mökille. Perjantaina sitten koitti jälleen uusi pieni retki. Lähdin liikkeelle taas aika myöhään ja käppäilin melko lähellä olevalle mäntykankaalle yöpymään. Siinä kankaalla on semmoinen kallioisempi alue, josta avautuu jopa vähän maisemaakin nuoren taimikon ylle. Osuin paikalle juuri sopivasti auringonlaskun aikaan ja ihastelin hienoa värimaailmaa.



Leiripaikan olisin halunnut löytää tuosta "kalliolta", mutta ei siinä oikein semmoista hyvää paikkaa ollut, joten palasin metsän laitaan, mistä löytyikin tasaisia paikkoja ihan valita asti. Vähän tylsää se tuommoinen nuori talousmetsä on, mutta se ilo siinä on, että telttapaikkoja riittää. Pystytin tällä kertaa vain sisäteltan sääskisuojaksi (kyllä, ne olivat jo heräilleet pistämään), kun oli kirkas ja tuuleton sää. Semmoisella ilmalla ulkoteltasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tälläkään kertaa en iltatulia tehnyt vaan painelin suorilta telttaan unta odotelemaan. "Metsä" oli yllättävän hiljainen. Tai ei kai se mikään yllätys edes ole, puupeltomainen talousmetsä ei ole kovinkaan suosittu elinympäristö. Linnut viihtyvät paremmin luonnollisemmassa sekametsässä.

Leiri pystyssä jälleen.





Uni maistui ihan mukavasti, ja lämpötilakin oli ihan sopiva. Auringon kajastus näkyi taivaalla melkeinpä koko yön ajan, mikä oli taas yksi hyvä syy jättää ulkoteltta pois. Joka kerta kun kävi hereillä, sai ihastella taivaan värejä suoraan makuupussista. Migreenihän se herätteli kolmen aikoihin, mutta onneksi olen sen verran oppinut että lääke on syytä ottaa heti eikä 15. päivä. Niinpä sain aamulla herätä kivuttomaan päivään (joka toki kesti vain iltapäivään saakka).

Aamulla nukuin taas minun mittakaavallani katsottuna pitkään. Laitoin heti leirin kasaan ja siirryin kalliolle keittelemään teetä. Maasto oli niin kovin kuivaa, että varvikkoon en tohtinut risukeitintä laittaa, vaan halusin sen saada kiven päälle, ja paikkaan missä olisi jokin vesilammikko vieressä. Rinkkaa pakatessa huomasin kyllä tulusten roikkuvan läppätaskusta ulkona, mutta olin tukkivinani ne sinne takaisin. Sopivan keittelypaikan löydettyäni huomasin niiden kuitenkin pudonneen, joten nouduin käyttämään tulitikkuja tällä kertaa. No, pääasia että teet tuli keiteltyä, ja maasta löytyi vieläpä mahtavantuoksuisia tervasoksia polttopuuksi. Lämmin aurinkoinen aamu kruunasi aamupalahetken.

Aamuhetkiä

Puhelimen laajakulmakamera nappaa aina kappaleen vihreää suojakuortakin kuvaan mukaan.



Aamupalalla viineri ja teetä.
Aamupalan jälkeen palasin takaisin leiriin ja sieltähän ne tulukset löytyivätkin maasta. Hyvä homma. Sitten etsiytymään kelkkareitille ja sitä pitkin tielle ja edelleen kärrypolkua pitkin mökille. Matkalla huomasin koivunlehtien puhjenneen hiirenkorville.




Paju kukkii.


Omassa metsässä.
Sen pituinen se retki. Mukavia ne nämä pikkuretketkin ovat, mutta pitäisihän se jo päästä ihan viikonloppuretkellekin. Kunhan vähän hellittäisi nämä kiireet niin ehtisi vielä käydä ennen sääskiarmeijaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti