Pakkasyöpyminen vol. 3 sekä tammikuun alkupäiviä

Vuosi alkoi viileissä merkeissä, kun pakkanen huiteli taas kolmenkympin paremmalla (vai huonommalla?) puolella. Taas säälitti pikkueläimet, nyt enimmäkseen linnut, jotka joutuvat melko koetukselle sinnitellessään kylmyydessä. Olen kyllä koittanut alkutalven aikana lihottaa näistä "omista" suojateistani pulleita, jotta niillä olisi hyvät mahdollisuudet. Ja koville pakkasille valmistin uuden rasva-siemenkakunkin, joka näytti tekevän kauppansa. Silti säälitti katsoa kun ne nostelivat pieniä kinttujaan kylmällä alustalla istuessaan. Melkein jo lähdin leikkaamaan solumuovista pienenpieniä alustoja, mutta en sitten kuitenkaan.

Normaalit ihmiset pysyttelevät kovilla pakkasilla tietenkin sisätiloissa peittojensa alla lämpimässä, mutta jotkut, vähemmän normaalit ihmiset taas kaivelevat kaapeistaan talviretkeilyvarusteensa ja painuvat pihalle niitä testaamaan. Tietenkin tosiretkeilijät lähtevät metsään, mutta tällainen vilukissamukatosiretkeilijä sentään jää kodin lämmön välittömään läheisyyteen voidakseen kipaista äkkiä sisälle, jos haasteet kävisivätkin liian suuriksi. Alustaksi valikoituivat 15 mm solumuovi ja Exped Downmat 9, jonka hankin viime talvena. Se on hienohelmalle mitä parhain alusta, melkein kuin sängyssä nukkuisi. Ei tunnu herneet tai muutkaan epätasaisuudet läpi. Makuupussikokoelmastani Cumuluksen Panyam 600 ja Alaska 1300 pääsivät myös mukaan testiin, Panyam ohuempana sisemmäksi ja Alaska paksumpana ulommaksi. Lisäksi mukaan lähti uusi Cumuluksen takkini tuomaan lisälämpöä kaiken varalta. Päälle puin kaksi merinokerrosta, ohuemman ja paksumman, angoravillaiset (ehkä) sukat, untuvatöppöset, tuubihuivin ja tietenkin karvalakin. Sitten vain koko joukkio takapihalle mittarin näyttäessä -30,7 astetta (koirat jäivät toki sisälle lämpimään).

Vanni haluaisi mieluummin leikkiä nopalla. Akan touhotukset on ihan tylsiä.

Jos ei näillä tarkene niin millä sitten?

Lupaavalta näyttää.

Mikäs tuossa on nukkuessa.

Pedin tekaisin tuttuun tapaan taivasalle ja suoraan lumen päälle. Tämä siksi että hätätilanteessa, joita varten tässä nyt testaankin (tällaisilla pakkasilla en tietentahtoen nimittäin reissun päälle lähde mutta sääennusteet ovat epäluotettavia...), ei välttämättä ole muuta tarjolla. Yötä ennakoiden olin päivän mittaan syönyt vähän normaalia tuhdimmin ja vielä ennen nukkumaanmenoa hörppäsin kupillisen lämmintä vettä ja nappasin jokusen pähkinän. Sitten vain makuupussien uumeniin ja unille. Tähtitaivasta olisi ollut hirmu kiva katsella, mutta jotta ei tarvisi hengittää raakaa pakkasilmaa, niin kirrasin sisemmän pussin hupun tiukalle ja vetäydyin syvälle pussien sisälle ja vedin vielä karvalakin lipan silmille. Siinä ei paljon tarvi maisemia katsella, mutta nukkuminenhan se tarkoitus olikin. Useamman päivän reissulla tämä ei toki ole paras tyyli, sillä untuviin kertyy turhaa kosteutta, mutta näin yhden yön aikana sillä ei vielä ole merkitystä. Uni maistui pääasiassa hyvin ja vajaan yhdeksän tunnin unien jälkeen päätin siirtyä sisätiloihin aamuteelle. Alkuyöstä meinasi olla hiukan kuuma, joten piti raottaa vähän sisemmän pussin vetoketjua. Muutoin oli melkoisen sopiva lämpötila, eikä alustan läpi tuntunut pahemmin kylmää tulevan. Aamulla mittarissa oli enää -21 astetta, joten pakkasennätystä tästä ei nyt tullut kyllä. Onnistunein pakkasyökokeilu kuitenkin tähän mennessä.

Hieman kertyi kuuraa yön aikana.

Vielä pitäisi testailla tuota Alaskaa yksistäänkin, että missä meillä sen kanssa mukavuusraja kulkee. Valmistajan mukaan comfort-lämpötila pitäisi olla -19, mutta veikkaan että se minulla vähän tuosta jää. Pussissa on kyllä tilaa sen verran reilusti, että sinne voisi pukea vaikkapa untuvatakkia ja -housua tuomaan lisäeristystä.

Pakkaspäivien parasta antia ovat tietenkin auringonpilkahdukset. Sain plussakeleillä tallottua lumikenkäreitit sen verran tiiviiksi, että pakkaset jäädyttivät ne kantaviksi ja niitä pitkin pääsi kulkemaan jalkaisin. Pieniä lenkkejä kiertelimme koirien kanssa keskitalven aurinkoa ihaillen.

Tästä sitä mennään taas valoa kohti ja edessä on toivottavasti paljon aurinkoisia kevättalven päiviä.

Salli se sitten rakastaa pakkasta. xD

Tänä talvena ei onneksi yhtään vesilintua koskessa...

"Minä voisin ottaa namusen". Koitappa tuota vastustaa...

"Ja meki." Seniorit. <3

Koko orkesteri.

Vahvaluustoinen ja paksuturkkinen lapinkoirani... 😂

...muttako se on vaan niin soma.