keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Palvi...eiku talviretki Simojärvellä

Viime viikonloppuna päätimme lähteä Ranuan mökille ja käydä sieltä käsin yhden yön hiihtoretkellä Porosaaren autiotuvalla. Mukaan pakkailtiin rinkkaa ja ahkiota ja tottakai suuri määrä kaikkia herkkuja. Perjantaina ajelimme mökille, missä olimme ensimmäisen yön ja lauantaina lähdimme sitten itse retkelle.

Lumitilanne paikanpäällä osoittautui vähän hankalaksi, sillä vastasatanutta höttölunta oli paksusti, eikä siinä hiihtäminen varsinkaan ahkion kanssa ollut suoranaisesti kovin nautinnollista. Niinpä mies kävi aamusella kelkalla tiedustelureissulla ja samalla ajamassa meille uraa jota pitkin hiihtää. Tupa ei kuulemma ollut vaikuttanut oikein houkuttelevalta, ja samaa muistelin itsekin viime talven visiitiltä, joten päädyimme suunnitelmaan b, ja otimme kohteeksemme Lamanginsaaren ja siellä olevan kodan. Matkaa sinne tulisi vähemmän, mutta sepä ei haittaa, hiihtobaanaa kyllä löytyy mikäli mielii käydä pidemmänkin mutkan suksimassa ilman varusteita.

Koitimme viivytellä hieman lähtöä, mutta niinhän siinä kävi että yhden aikaan oltiin jo suksilla. Mies veti ahkiota ja minä kannoin oman rinkkani. Hiihtosää oli ihan mainio, vaikka aurinko ei meille näyttäytynytkään. Tuuleton pikkupakkassää ja hyvä ura hiihdettävänä, niin mikäpäs siinä. Mies paineli ahkion kanssa suorinta tietä kodalle ja minä kiersin koirien kanssa saaren ympäri "maisemareittiä". Löysimme pupujussin, joka aiheutti vähän hämminkiä, mutta onneksi sain kiljuttua koirat ajoissa pois ja jussikka pääsi luikkimaan matkoihinsa. Vanni ja Musto sen perään vouhkasivat, Salli ei juuri jaksanut välittää vaikka jänö melkein sen nokan edestä juoksikin.

P2270027
Pakkaushommia.

P2270031
Hunnilaumalla oli tilaa viipottaa.

P2270034
Lamangin kota.

Kodassa oli jo tulet valmiina kun saavuin ja hetken istahtamisen jälkeen päätin lähteä samoilla hikoiluilla käymään mutkan siellä Porosaaressa, jonne oli alunperin tarkoitus mennä. Otin Vannin mukaan ja hiihtelin mukavaa tahtia ison järvenselän ylitse saaren eteläpäähän, missä on laavu (tupa on saaren pohjoispäässä). En kuitenkaan jäänyt olemaan vaan palasin samantien takaisinpäin. Paluumatkalla alkoi tuulla ja vähän tuiskutella luntakin, mutta onneksi ei mitään suurensuurta myräkkää kuitenkaan tullut. Kaikenkaikkiaan hiihtomatkaa kertyi tälle päivälle 13,8 km ja aikaa 2 h 40 min.

P2270102 (2)
Porosaaren laavu.

P2270104 (2)
Hiihtokaverini.

P2270109 (2)
Välillä vähän vetoakin.

P2270115 (2)

Hiihtolenkiltä palattuani vaihdoin ensitöikseni hikiset vaatteet kuiviin ja nakkasin vielä untuvahousut jalkaan ja vaihdoin vaelluskengät Soreleihin. Kodassa oli yllättävän lämmin, joten untuvatakkia ei tarvinnut oikeastaan koko iltana, vaan kaksi villakerrosta riitti hyvin. Tekaisin myös valmiiksi pedin, jotta sitten ruuan jälkeen voisi vain pistää pötkölleen ja nukahtaa nuotion loimuun...

Tammikuisesta pakkasyökokeilustani riehaantuneena otin ja tilasin itselleni kunnon talvialustan, Exped Downmat 9:n m-kokoisena. Sattui niin mukavasti että minulla oli Partioaittaan lahjakortti, ja Suomen ladun jäsenalennuksen ja tuon lahjakortin jälkeen hinta jäi varsin kohtuulliseksi, joten mitäpä tuota vatvomaan, tilaukseen vain. Ja kaikki nuo jäsenalennukset ja lahjakortin lunastuksen pystyi vieläpä hoitamaan verkkokaupassa. Patja tulikin supernopeasti, keskiviikkona tilaus ja perjantaina kahden aikaan sain jo hakea sen automaatista, ja näin ollen se pääsi heti testiin. Patjan täyttäminen on tuskallisen hidasta, mutta jos ei menetä uskoaan niin kyllä se siitä täyttyy aikanaan kunhan vaan jaksaa pumpata. Ja onhan se aika huikean paksu ja mukava nukkua. Parin viikon sisään pitäisi myös saapua kimppatilauksella Cumulukselta talvimakuupussikin. Miten tässä nyt näin kävi? Eihän minusta pitänyt talviretkeilijää tulla!

No mutta, palataanpas takaisin retkelle ja ruuanlaittoon. Illalliseksi oli luvassa pippuripihvit ja paistinpottuja ja jälkkäriksi paistelin muutaman lätynkin. Tarvinneeko erikseen sanoa että hyvää oli ja maha tuli täyteen noilla eväillä.


P2270042
Mutta kun minä en voi nukkua tämä pusero päällä.

P2270055
Suola ja perunamauste .

P2270056
Ensin potut tulille.

P2270060
Ja sitten steikit.

P2270063
Onnistunut retkiateria.

P2270066
Tekaisin lättytaikinan suoraan tähän uuteen juomapullooni.
Olipa ihan kätevä sekoittaa ja kaataa pannulle.

P2270078
Sitten paisteloihin.

P2270079
Hilloa ja kermavaahtoakin oli luksusretkellä mukana.

P2270093

P2270108

P2270125

P2270137

P2270147
Kota oli pimeällä aika hauskan näköinen mörkö.

P2270149
Pääsiäispupukin oli matkassa, joskin se jäi syömättä tuolla reissulla.

P2270154

Sitten kömmin, kuten olin aikonutkin, makuupussin uumeniin. Nukahdinkin siinä, kunnes heräsin siihen kun olin suunnilleen tukehtua savuun. Oli kodassa koko illan ajan ollut aika paljon savua, mutta sivulavereilla istuessa se ei ollut niinkään tuntunut. Tuonne perälle, minne olin petini virittänyt, savua näytti kertyvän kaikkein eniten. Ei auttanut muu kuin siirtää koko nukkumakalusto pihalle, sillä sisällä kodassa en enää kyennyt olemaan. Tulisipahan ainakin testattua kunnolla tuo uusi alusta, vaikka makuupussini kanssa alettiinkin olla jo mukavuusrajojen äärilaidoilla. Pakkanen kiristyi yön aikana lähemmän viittätoista astetta. Jonkin aikaa nukuinkin suht mukavasti, kunnes sitten uni loppui ja olin parisen tuntia semmoisessa ihme horroksessa, en unessa enkä valveilla. Jossain kohtaa täytin patjaa vähän lisää ja sitten se alkoi tuntua vähän kylmemmältä, joten fiksuna avasin venttiilin maatessani patjan päällä. Thermarestien kanssa tämä onnistuu ihan hyvin kun niissä on sellainen pyöritettävä venttiili, mutta tässä downmatissa venttiili aukeaa kertalinttuulla kokonaan auki ja ilma karkaa hetkessä. Onneksi nyt ei ihan kokonaan ehtinyt tyhjentyä, mutta jouduin kuitenkin nousemaan ylös pumppaushommiin. Tästä opin kuitenkin parikin asiaa. Ensinnäkin, että venttiiliä ei kannata avata maatessa patjan päällä ja toiseksi sen, että patjaa ei kannata pumpata ihan hirmu täyteen. Ainakin minusta se oli lämpimämpi sillain aavistuksen upottavana.


P2270116 (2)
Mitä lie hommaan juuri kuvanottohetkellä. :O

Aamuyön puolella alkoi jo tuntua vähän vilakalta, joten päätin siirtyä takaisin sisälle jotta saisin vielä vähän nukuttua. Kohensin tulet kunnolla palamaan ja asetuin ovea lähimpänä olevalle laverille, johon ei tullut läheskään niin paljoa savua kuin kodan perälle. Heti nuotion hiivuttua savua alkoi kuitenkin tulla sen verran että oli noustava ylös ja kohennettava tuli kunnolla palamaan. Aamulla olo oli kuin palvikinkulla konsanaan ja voitte uskoa että jokikinen mukana ollut varuste ja tavara haisee savulle! Joskus seitsemän aikoihin herättyäni en jaksanut enää mennä takaisin makuupussiin vain noustakseni hetken päästä taas kohentamaan notskia, joten nousimme aamupalan laittoon. Pitkästä aikaa pekoni-muna-aamiainen, joka maistuikin hyvin ja antoi energiaa hiihtämiseen takaisin mökille. Jälkkäriksi vielä kaakao ja twix-patukka. Kamppeiden kasailussa toki meni myös hetkinen ja olisikohan tuo ollut vähän kahdeksan jälkeen kun lähdimme kohti mökkiä. Taivas näytti jo pilkahduksen auringosta jostain sieltä pilvien välistä, ja hieno päivästä lopulta tulikin. Tällä kertaa minä olin ahkionvetovuorossa, ja ihan mukavaa vauhtia sen kanssa tultiinkin. En silti oikein osaa vielä sanoa pidänkö enemmän hiihtämisestä rinkan vaiko ahkion kanssa. Molemmissa on puolensa toki.

P2280158
Tuhtilla aamupalalla pärjäilee pitkään.

P2280166

P2280169
Retkillä pitää aamupalallakin olla jälkkäri...

P2280117
Lupaus komeasta päivästä.

Mökillä ei sitten kauaa enää kuuhattu, vaan lähdettiin melko suorilta ajelemaan takaisin kotiin. Ihan mukava retki, vaikka tuo savutilanne vähän heikensikin viihtyvyyttä. Vielä näin kolme päivää myöhemminkin savunhaju ällöttää, sen verran hyväsen yliannostuksen siitä sain. :P

P2280175
Hurttaväkeä väsyttää.

10 kommenttia:

  1. Ihanaa luettavaa! Melkein voin itsekkin tuntea savun hajun nenässä.

    VastaaPoista
  2. Mukavaa luettavaa tutuissa maisemissa. Ensikerralla kannattaa kokeilla Kenttäsaaren tupaa Simojärvellä. Ollaan oltu siellä kerran yötä. Tupa oli siisti, toimiva ja nopeasti lämpeävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, varmasti tuollakin voisi joskus vierailla. :)

      Poista
  3. Hyviä kuvia ja kivaa juttua. Ruokakuvia kattellessa alko kummasti tulla nälkä.... :) Slurps ja nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Hyvä ruoka onkin ihan ykkösjuttu retkeilyssä. :)

      Poista
  4. Savusta huolimatta retkikaipuu nousee tässä teidän matkassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten jännä asia tuo retkikaipuu. Koko ajan läsnä ja kun sitten pääsee retkelle niin heti sen jälkeen jo alkaa kaivata seuraavalle. :D

      Poista
  5. Kyllä on taas ihana reissu ollut teillä. Mieki niin kaipaisin retkelle :)Nuo teän karvakuonot on niin ihania ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Onneksi tässä kevättä kohti mennään, aurinkoiset päivät innostavat taas retkeilemään enemmän. :)

      Poista