perjantai 19. helmikuuta 2016

Hyvää ja vähemmän hyvää helmikuuta

Vielähän tässä toki on kuukautta jäljellä, mutta onpa tässä jo yhtä jos toistakin kerennyt tapahtua.

Kuukausi alkoi ihan lupaavasti kivalla bongauksella lähimetsässä.


P2010020
Nämä mammantytöt viihtyvät vieläkin emonsa kanssa vaikka ovat jo parivuotiaita (sama porukka on nähty jo viime keväänä).

P2010017

Läheltä menivät, kuvat on otettu 17-millisellä objektiivilla. Koirilla oli hieman osuutta asiaan, mutta siltikään kovin usein ei satu noin sopivasti hollille kameran kanssa. :)

Ilmakin oli harvinaisen hieno ja tunnelma korkealla.


P2010003

P2010007

P2010010


P2010030

P2010031
Lähde.

Tekaisin pekoni-sipulipiirakankin vhh-pohjalla (mantelijauhoa, hieman spelttiä, voita, juustoraastetta, leivinjauhetta, vettä). Voita tuli vähän liikaa, pohja oli ennemminkin puuroa. Mutta hyvää oli!

P2020040

Hedelmäsalaatillakin on herkuteltu.

P2020043

Tämä vähän nostatteli sellaista yksinretkeilyintoa. On muuten kirjana aika paljon parempi kuin elokuvana, kuten yleensäkin. Oli myös pakko kahlata tämän jälkeen läpi Monsenin Kanada-, Alaska- ja Pohjoiskalotti-seikkailut. Jokohan on kohta sulanmaan kelit?

P2030047

Tervareitillä käytiin vähän hiihtelemässä pari viikkoa sitten. Kohtapa sinne tehdäänkin ladut ja sitten sinne ei ole enää asiaa tämmöisellä vääräuskoisella hiihtelijällä kun fanaatikot valtaavat reitin. Voisihan tuota tietenkin vaikka kesäreittiä pitkin käydä hiihtelemässä ja tehdä ihan omat ladut.

P2060061
Joutensuon laavu on aika sympaattinen.

P2060064

P2060067

P2060069

P2060074
Vetoapua (joo, en vedätä kaulapannoilla, ne tekivät sen ihan itse kun jouduin ottamaan hihnaan tien ylityksen lähestyessä).

Seuraava hiihtoreissu olikin melkoista rypemistä.

P2070007

Ja sitten otin suosiolla lumikengät käyttöön. Vai oisko ne sittenkin vesikengät?

P2100012

P2100013

P2100023
Puroon oli tullut hienoja muodostelmia.

Kävi jo pieni lupaus keväästä. Mutta ehkä ne huhtikuun säät voisi odottaa ihan huhtikuuhun asti.

P2100030

Viime viikonloppu menikin Kuopiossa, ensin perjantaista lauantaihin tädin ja miehensä luona ja sitten la-su ystävän luona kyläilemässä. Kivaa oli ja ihana oli nähdä pitkästä aikaa. Kiitos kyläpaikoille. <3 Lauantain ohjelmaan kuului koirapuistoilua, elokuvaa (Revenant oli hyvä!) ja ravintolaa sekä tietysti akkain juoruilua.

P2130221
Laumani etäjäsen on vähän lapsi vielä, vaikka täyttääkin kohta kolme vuotta.
Muston mustan ystävän, Saivan häntäjouhet saavat kyytiä.

Toinenkin aurinkoinen päivä näemmä mahtunut tähän alkukuuhun.

P2160280

P2160282

P2160287

P2160290

P2160293
Tässä tuli jo aika keväinen tunnelma. Joutsenen koski vapautuu jäistään.

P2160312
Alempanakin jäät ovat jo romahtaneet.
Sittenpä tässä onkin ollut vähän terveysongelmaa. Viime viikolla koitin napata terrieriltä suusta ryöstösaaliin ja siinä pienen taistelun tuoksinassa lihapalan ohella myös sormeni sai osuman. Eipä siinä muuta kuin päivystykseen antibiootteja hakemaan, Nuo koiranpuremat ovat nimittäin semmoisia että niiden kanssa en ota riskejä. Muutama kauhukertomus viattomalta tuntuvista nirhaisuista seuranneista amputaatioista riittää siihen että syön ihan suosiolla sen kuurin ennemmin kuin otan riskin tulehtumisista. Minun tuurillani toki tapaus sattui juuri sopivaan aikaan, jolloin yksityiset lääkärit sulkevat ovensa, joten yhteispäivystys oli siis ainoa vaihtoehto. Onneksi selvisin pelkällä hoitajan tapaamisella, joten en joutunut jonottamaan lääkäriä. Kynsi on halki ja sormen pää on kova ja edelleen vähän tunnoton, mutta kyllä tämä tästä, vaikka tapahtumahetkellä olikin aika lähellä ettei taju lähtenyt. Ja minä kun olen niin pyhästi vannonut että koiran suuhun en käsiäni laita (paitsi omieni, jotka tunnen läpikotaisin, joskaan edes niiden kohdalla en mahdollisiin tappeluihin mene väliin)... No, ehkä en tästedes enää...

9.2. Taisteluvamma.

No sitten. Tämän viikon oli pyhä tarkoitus olla sellainen raakaruokaviikko, että syön vain tuoreita kasviksia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja siemeniä, siis kypsentämätöntä kasvisravintoa. Kaksi ensimmäistä päivää menikin ihan hyvin, kunnes sitten keskiviikkoaamuna herättyäni huomasin olevani yltäpäältä nokkosrokon vallassa. En oikein keksinyt syytä että mistä se olisi voinut aiheutua, mutta epäilykset kohdistuivat ensimmäisenä pähkinöihin, joita olin nyt syönyt huomattavasti enemmän kuin normaalisti, ja myös eri pähkinälajeja, kun tavallisesti syön lähinnä cashew-pähkinöitä. Mutta periaatteessa epäiltyjen listalle voivat mennä yhtälailla myös tiistai-iltana syömäni appelsiini, kiivi ja päärynä sekä aamuyöstä ottamani migreenilääke, jotka eivät kylläkään aiemmin ole aiheuttaneet ongelmia. No, kiivin syönti kyllä kirvelee suuta, mutta yleensä olen ihan ongelmitta sen yhden kerrallaan pystynyt syömään. Torstaiaamuna rokko oli pahentunut ja en tiedä kuvittelinko, vai oliko henkikin vähän ahtaalla aamulla töihin ajaessani. Lääkäriaika järjestyi samalle päivälle ja siellä otettiin verikoetta ja piikitettiin kortisonia, jota pitää nyt syödä tabletteina vielä jokunen päivä, samoin kuin antihistamiiniakin. Ensi viikolla uusiin verikokeisiin, joissa tutkitaan pähkinäallergiat ja samalla myös muita juttuja liittyen jatkuvaan väsymykseen, joka alkaa olla jo sietämättömissä mittasuhteissa.

Mutta siis raakaruokaviikko loppui nyt lyhyeen tällä kertaa, koska en uskaltanut enää jatkaa pähkinöiden syöntiä, ja pelkkien kasvisten varassa en oikein jaksaisi töitä tehdä, siellä kun olen jatkuvassa liikkeessä koko aamun ja aamupäivän. Täytynee yrittää joskus uudelleen, ellei nyt sitten käy niin huono tuuri että heitän lusikan nurkkaan pelkästä pähkinöiden näkemisestä. Toivon kyllä että en olisi niille tai millekään muullekaan nyt allergisoitunut, vaan että tämä reaktio olisi vain seurausta jostain infektiosta (lääkärin mukaan hyvin tavallista että taustalla on jokin muu sairaus), esimerkiksi vaikkapa tuosta koiranpuremasta. Ja mikä parasta, niin onneksi en sattunut olemaan missään erämaan keskellä tällaisen iskiessä päälle. :)

Eilen sain myös uuden teknisen vempaimen retkeily- ja muuhunkin ulkoilukäyttöön. Viime vuonna sain synttärilahjaksi Suunto M5-sykemittarin, jota aika ahkerasti olen tässä vuoden ajan käyttänytkin. Tuossa kellossa vaan ei ole kovinkaan paljon ominaisuuksia, esim. GPS:ssää, joka on aika kiva olla olemassa matkan ja nopeuden mittaamiseen, vaan sen kanssa joutuu käyttämään varsin epäkäytännöllistä ja minun käytössäni ainakin varsin huonosti toimivaksi todettua GPS-podia. Niinpä olen salaa haaveillut uudemmasta, integroidulla gepsillä varustetusta kellosta. Uutena noiden hinta on varsin suolainen, mutta sitten hoksasin katsella niitä käytettyinä ja löysinkin lopulta mieleisen. Kello on siis nimeltään Suunto Ambit2, vanhaa mallia toki, mutta siinä on kaikki kaipaamani ominaisuudet.

P2190030
Kello on vähän ottanut osumaa, mutta se on ihan hyväksyttävää kun kyseessä on kovaan käyttöön suunniteltu tavara.

Itse kaupanteko olikin sitten taas yhdenlainen kokemus lukuisten ja pääasiassa oikein hyvin onnistuneiden nettikirppisostosteni joukossa. Kaupat saatiin sovittua suht hyvin ja maksoin tavalliseen tapaan myyjälle kellon hinnan ja noin kahdeksan euron postikulut päälle. Tapani mukaan pyysin saada lähetystunnuksen, koskapa minulla sattuu olemaan 20 km matkaa postiin, ja siten on kätevintä hakea paketti muiden asioiden yhteydessä heti kun se saapuu, sen sijaan että jäisin odottelemaan saapumisilmoitusta (jota ei aina edes tule, sekin on koettu). No, lähetystunnus tuli, mutta myyjäpä olikin lähettänyt paketin ärräpakettina, vaikka omalla paikkakunnallani ei koko r-kioskia edes ole ja olin kuitenkin ihan postikulut paketille maksanut. Ja saapumisilmoituksen tultua selvisi, että se on minulta kysymättä (tai edes minulle kertomatta) laitettu menemään Oulun keskustaan, jonne minulla tulee n. 90 kilsan edestakainen lenkki. Pikkuisen meinasi päässä kiehahtaa moinen idiotismi ja mietin jo että lieköhän paketissa edes sitä mitä on luvattu, tai että jos onkin, niin onko kello toimiva. Tällainen toiminta kieltämättä aiheuttaa epäluottamusta, ja laitoinkin myyjälle aika kipakkaa palautetta asiasta. No, eilen sitten kun tuolla lääkärireissulla jouduin keskustassa käymään niin hain paketin ja onneksi sisältö oli mitä pitikin ja kello toimii. Tokihan olisi ihan fiksua pestä ne omat hikijäljet pois sykevyöstä ja kellosta, sekä nollata kellon asetukset ennen kuin se myydään eteenpäin, mutta kaiken tämän jälkeen en jaksanut moisesta olla edes ihmeissäni. Olin jo suht tyytyväinen siihen että sain rahoilleni vastineen vaikka myyjän toiminnasta melko p*ska maku jäikin.

Mutta, vaikka joskus vähän verenpaine näiden kanssa nouseekin, niin kyllä sinne joukkoon mahtuu niitä hyviäkin kokemuksia, kuten vastikään tekemäni kaupat Vikingin vaelluskengistä. Bongasin ilmoituksen FB:n retkeily- ja vaellusvarusteiden myydään/ostetaan-ryhmästä (en nyt juuri muista miten tuon ryhmän oikea nimi menikään), joka on muuten todella hyvä ryhmä, jonka kautta olen monet onnistuneet kaupat tehnyt sekä ostajan että myyjän asemassa. Myyjän kanssa sovimme kaupoista ja hän jopa tarjoutui itse maksamaan postikulujen erotuksen, mikäli paketista tulisikin painavampi kuin 2 kg, joka on halvemman postimaksun raja, ja postitti kengät jo pelkän maksukuitin perusteella, vaikka tavallista on odottaa että raha näkyy tilillä. Kun paketti sitten saapui (lähetystunnuksenkin sain heti kuten olin pyytänyt), niin paketista ilmestyi todella hyväkuntoiset ja siistit kengät, joissa tosissaankin oli vastinetta 15 euron hinnalleen. Tämä oli siis puolestaan niitä onnistuneita kauppoja, joista uskoakseni kaikille jäi hyvä mieli, ja mikä tärkeintä, hyväkuntoinen tavara päätyi käyttöön ja minä vältyin uusien ostamiselta.

Jostain syystä nuo Vikingin kengät tuntuvat sopivan hyvin omiin kinttuihini, ja olenkin tässä jo harkinnut että kun tulee aika ostaa seuraavat tosikäyttöön tulevat vaelluskengät, niin taidankin kokeilla näitä Vikingin malleja, josko niistä löytyisi sopivat täysnahkaiset kengät kovaan käyttöön. Nämä heräteostoskengät ostin lähinnä hiihto- ja lumikenkäkäyttöä varten, kun Hanwageilla hiihtäessäni sain vain kipeät jalkapohjat ja komeat rakot kantapäihin. Hiihtämistä en ole näillä Vikingeillä vielä kokeillut, mutta lumikenkäillessä ne ainakin tuntuvat toimivan hyvin.

P2160277

Olenkin viime vuosina seuraillut noita myyntikanavia aika ahkerasti ja ihan hyviä löytöjä tehnyt, ja omiakin, itselleni tarpeettomia varusteita myynyt niiden kautta eteenpäin. Kaikkea ei tarvitse aina ostaa uutena ja oikeastaan poikkeuksetta kaikki ostokset ovat vastanneet odotuksia, vaikka ainahan siinä riskin ottaa kun siirtää ventovieraan ihmisen tilille rahaa ilman mitään takeita siitä mitä saa tai saako yhtään mitään. Onneksi retkeilyväki on kai pääasiassa rehellistä porukkaa.

Ettäpä semmoista tällä kertaa. Johan tuo vähän polttelisi päästä retkillekin ja tulistelemaan pitkästä aikaa, ja jos suunnitelmat toteutuvat niin ehkä viikon päästä jotain semmoista voisi olla tiedossa. Niin jos nyt tämä ruttotauti tästä helpottaa joskus. Jospa se tämä elämä vielä tästä iloksi muuttuu. ;)

4 kommenttia:

  1. Upeat kuvat, ja hieno kirjoitus. Nokkosrokko on inhottava, pelottava ja hirveä kokemus. Se alkaa minulla päänahkasta ja loppuu varpaisiin. Ensin näppylä on pieni, ja vähän ajan perästä läntit ovat kämmenen kokoisia. Minulla on paljon ruoka-aine allergioita, siitepöly- ym. allergioita. Myös monet lääkkeet tekevät oireita. Minulla turpoaa nielu vääristä aineista, mikä on tosi pelottavaa. Mutta on tämän kanssa oppinut elämään. Vikingin lesti käy myös minun jalkaan.Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. :) Allergiat ovat kyllä inhottavia. Itse olen onneksi päässyt niiden suhteen vähällä, ja toivottavasti tämäkään ei nyt enteile mitään pahempaa. Mutta tosiaan, varmasti niidenkin kanssa oppii elämään kun on pakko.

      Poista
  2. Siis hirvet! Liikkuuko ne tähän aikaan vuodesta jotenkin enemmän tai oudosti? Oon nyt nähnyt viikon sisään viisi hirveä, joista ensimmäiset kaksi oli tiellä. Ne oli samassa paikassa vielä tuntia myöhemmin, kun ajoin takaisin. Seuraavat kolme oli porukkana siellä, missä normaalisti ulkoilutan koiria. Ei niitä kiinnostanut mihinkään liikkua. Kunhan vaan katsoivat ja möllöttivät. Ihme tyyppejä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä meidän hirvet ainakin jäljistä päätellen pyörivät aika pienellä alueella nyt kun lunta on sen verran että joutuvat ihan kunnolla kahlaamaan. Ja varmaan ne pysyttelee taimikoissa missä on ruokaa. Mutta mistäpä nuista tietää, kuitenkin ihan piruuttaan pyörivät nurkissa kylvämässä hirvikärpäsiä. :D

      Poista