Arkipäivää

Luontoloisen blogista bongasin hauskan haasteen; kirjoita tavallisesta arkipäivästäsi. Tähän tartuinkin mielelläni ja tiistaina koitin sitten kuvailla arkisia askareitani tätä postausta silmälläpitäen. Valitsin myös tarkoituksella tällaisen vähän aktiivisemman päivän, kun välillä on niitäkin kun ei tapahdu juurikaan mitään. No, tänä kyseisenä päivänä tapahtui, ainakin illan väsyneestä olotilasta päätellen.

Aamu alkoi herätyksellä kello 05.50, jonka jälkeen tulee pakollinen 9 min. torkkuaika ennen kuin nousin sängystä ja petasin pedin. Sitten vähän vaatetta niskaan ja koirille evästä.

Ruokalistalla lihaa ja nappulaa.

Koirat syövät n. 10 sekunnissa ja sitten ne kirmaavat takapihalle aamuasioilleen. Sitten pääsen itsekin aamupalalle, joka nyt koostui kipollisesta marjoja ja proteiinilisänä oli kinkku-, kalkkuna- ja häränleikettä. Koitan urakalla tuhota noita viime kesän marjoja pois, jotta pakkaseen mahtuu taas uusia syksyllä. Ja mikäpä sen terveellisempää kuin lähimetsästä ja -suolta (ja paikalliselta mansikkatilalta) poimitut marjat. Lopuksi vielä kuurin viimeinen kortisonitabletti sekä allergialääke ja d-vitamiini.

Aamupalan jälkeen nakkaan koirat häkkiin ja otan tarvittavat kamppeet ja romppeet mukaan ja sitten auto käyntiin ja lumenputsaushommiin. 06.42 startti pihasta 25 kilsan työmatkalle, joka taittuu noin 20 minuutissa, jos ei ole ihan mahdoton keli. Tänään oli onneksi ihan mainio talvikeli.

Työmaalla sitten nopsa vaatteidenvaihto ja sitten hommiin. 15 annosta heinää, toinen mokoma väkirehuja ja 15 loimen pukeminen ja 12 kierrosta pihalle ja takaisin viemään kantturat tarhoihinsa (osa kulkeutuu pareittain, osa yksittäin, siksi määrä poikkeaa hieman pääluvusta). Välissä vähän täytellään heinäkärryä ja valmistetaan uudet aamiaiset huomista varten, täytellään valmiiksi vesisankkoja ja sensellaista pientä. Kello 8.15 kaikki ovat ulkona ja pääsen siivoushommiin.

Asiakkaani eivät ole aamuisin kovin kärsivällisiä. "Tänne sitä heinää ja heti!"

Heinätarjoilun jälkeen kulkee tällainen tarjoiluvaunu, jossa on jokaiselle omanlaisensa aamupala.

Näin talvisaikaan konit pitää pukea ulos. Osa voi hyvällä säällä
olla ilmankin, mutta osa puetaan säällä kuin säällä. Tällä kertaa oli
luvassa lumisadetta, joten kaikki puettiin.

Talleja on kaksi, joista pienemmässä asuu 6 hevosta ja isommassa tällä hetkellä 9 yhden karsinan ollessa tyhjillään (asukkaasta tuli meetwurstia viime viikolla). Aloitan siivouksen isommasta käyden läpi ensin karsinat, minkä jälkeen tuon tarpeen mukaan lisää turvetta ja lopuksi lakaisen käytävät. Aikaa tähän menee reipas tunti. Sitten täyttelen vesiastioita valmiiksi ja kannan ne tarhojen eteen ruoka-aikaa odottamaan. Hepat juovat näin talviaikaan parhaiten heinien jälkeen, joten siksi vesi tarjoillaan vasta aamupäiväheinien yhteydessä. Muuten niitä vesiastioita käytetään jalkapallona... Kesäaikaan vettä on vapaasti saatavilla koko päivän.

Turvekarsina on nopea siivottava.

Kaikkiaan reilut 100 lirtaa kuskaan vettä pihalle.

Tallien siivousten välissä täyttelen valmiiksi päivän heinäkärryt, joita on kaikkiaan kolme kappaletta. Ahnehdin aina vähän liikaa ja lopputuloksena on armoton noituminen kun heinät leviävät pitkin pihaa ennen kuin saan ne tarhoille asti. Niin myös tänään.

Erikoisleveäkuljetus.

Sitten siirryn siivoamaan pikkutallin, josta selviydyn vähän nopeammin. Tänään yksi asiakkaista on siivonnut itse oman hevosensa karsinan, joten pääsen hieman helpommalla. Vähän kymmenen jälkeen hommat ovat tältä päivältä ruokintaa vaille valmiit. Kun en polta tupakkaa enkä juo kahvia, niin en myöskään pidä taukoja, vaan teen hommat yhteen menoon niin pitkälle kuin mahdollista.

Aamutallissa tulee hiki, ja kun tänään on meno ihmistenilmoille, niin otan pikasuihkun ja ihmistäytymisen tähän väliin ja nappaan banaanin välipalaksi. Sen jälkeen kello läheneekin jo yhtätoista ja on aika jakaa heinät.

Vesi ja heinä hevosen tiellä pitää. 

Sisu on samaa mieltä.

Heinien jakamisen yhteydessä farkuistani kuuluu erikoinen ääni. Huomaan että kangas on repeytynyt persauksen kohdalta. Mitä ihmettä! Jostain syystä kangas on kai päässyt heikentymään, sillä housut eivät ole edes kovin vanhat. Toki ne ovat halpiskaupan satoa, mutta on minulla vastaavat kestäneet ennenkin ihan normaalia käyttöä. No, onni onnettomuudessa, että huomaan asian tässä vaiheessa, enkä esim. kaupassa. Ja toinen onni että tallifarkut ovat pesun jäljiltä puhtaat ja saan ne jalkaani.

Sitten suuntaan kaupunkiin päin ja ajan Citymarketiin ruokaostoksille. Tällä viikolla on nimittäin minun vuoroni käydä hoitamassa 91 v mummoni kauppa-asiat. Kaupassa tuleekin vastaan tuttava, jonka kanssa vaihdetaan pikakuulumiset. Kassalla onnistun naarmaisemaan kynnellä itselleni haavan sormeen. Tällainen itseni telominen on hyvin tyypillistä minulle, ja monesti illalla laskeskelenkin mustelmia eikä minulla välttämättä ole mitään muistikuvaa mistä niitä on tullut.

Ostosten jälkeen ajan suoraan mummolaan ja siellä on tällä kertaa vastassa pirtsakka muori. Hyvä näin. Aina vointi ei ole ihan noin hyvä ja silloin tulee tietenkin ikävä fiilis itsellekin. Oli hän nytkin rukoillut kuolemaa, mutta se ei tälle mumetsulle ole mitään uutta, ja minä kyllä ymmärrän täysin että tuossa iässä haluaa jo päästä pois, sinne missä kaikki ystävät ja sukulaisetkin ovat.

Ostin itselleni lounaaksi valmiin kreikkalaisen salaatin, jonka söin mummon luona. Silti sieltä tuli se tyypillinen "syö nyt sinäkin jotain, etkö muka ota mitään, ethän sinä tuolla elä" jne -liturgia. No, uhrauduin sitten ja otin pätkän pullaa. :D

Mummolasta matka jatkui Kärkkäiselle mielessäni ostaa muutama kuivasäkki. Niin, retkeily on aina mukana arjessakin jollain lailla. No, niitä kuivasäkkejä en löytänyt, mutta kaikkea muuta pärtöä ostoskoriin tietysti tarttui, kuten uutta luettavaa, irtoremmejä, hiusväri, juomapullo ja mitäs vielä. Sitten päätin käydä vielä mutkan Tokmannilla, kun niillä suunnilla kerran liikuin. Sielläkin suuntasin ensimmäisenä retkiosastolle, josta ei tällä kertaa tarttunut mukaan mitään. Pyykinpesuainetta, parit aurinkolasit (matkalla meinasi jo häikäistä silmiä) ja ruokatarvikkeita kuitenkin ostin ennen kuin pääsin kotimatkalle. Matkaevääksi sorruin ostamaan Kismetin. Hyi minua.

Päätin käydä matkalla ohikulkiissani katsomassa Isokankaalla Kummunkorven laavun puutilannetta, mutta se jäi nyt haaveiluasteelle kun teitä ei ollut aurattu ja minulla oli vain pikkukengät jalassa. Täytyy käydä joku toinen kerta paremmalla ajalla ja suksien kanssa. Ajattelin että siellä voisi käydä yöpymässä, mutta olisi hyvä tietää ottaakko omat puut mukaan vaiko ei. Ajelin Kalimenlammelle johtavaa tietä siihen risteykseen, mistä lähelle tuota laavua menevä tie lähtee, mutta käännyin sieltä takaisin kun huomasin että tie oli auraamatta. Myös tuo Kalimenlammelle johtava tie oli vähän niin ja näin. Kyllä siinä pikkuautollakin ajelisi, mutta missään huippukunnossa se ei ollut.

Isokankaalle johtava tie. Mukavan luminen maisema.

Ostoksia.

Kotiin pääsin kolmen maissa ja aika pikaisen vaatteidenvaihdon ja ostoskassien purkamisen jälkeen lähdin koirien kanssa lenkille. Kuuden kilsan lenkki heitettiin tunnissa, eli melkoista tahtia pidettiin yllä. Samalla testailin vähän lisää tuota uutta urheilukelloani, joka olikin tallentanut vaikka ja mitä dataa lenkistäni. Mukava hikilenkki, sykkeet huitelivat melkein juoksulenkin lukemissa.

Lauma odottaa vapautusta häkkituomiosta.

Välillä on hyvä muistella miten sitä hihnassa kuljettiinkaan.

Lenkin perustiedot.

Ja paljon muutakin dataa.

Posti oli tuonut minulle kirjepaketin, jossa oli torista ostamani untuvatöppöset. Retkikäyttöönhän ne nämäkin ovat, jospa nyt varpaatkin tarkenisivat makuupussissa.

Menossa mukana myös uusi violetti juomapulloni. Ihan vain värin takia ostettu.

Lenkin jälkeen pikainen punttitreeni: maastavetoa n. 40 kg painolla 3 x 8 toistoa, ojentajia 9 kg käsipainoilla 3 x 12 toistoa, hauiksia 9 kg käsipainoilla 3 x 10 toistoa (per käsi) ja askelkyykkyjä 9 kg käsipainojen kanssa 2 x 20 ja 1 x 22 kpl. Sitten protskujuoma (rasvatonta maitojuomaa ja Sportlifen vaniljaheraa) pakkaseen kylmenemään ja suihkuun. Protskujuoman vetäisin kitusiin samalla kun keitin puikuloita ja valmistin jauhelihakastikkeen. Teki mieli kunnon ruokaa, ja tämä jos mikä on sitä parhaimmillaan. Ruoan valmistuttua vähän rehuja lisukkeeksi ja ääntä kohti. Hyvää oli ja maha tuli täyteen. Puoli 7 aikaan koiratkin saivat iltaruokansa: lihaa, raejuustoa, merilevää, öljyä ja nappulaa.

Protskujuoma.

Oma annokseni.

Hurttien annokset.

Sittenpä istahdinkin koneelle kirjoittamaan tätä "päiväkirjaa" ennen kuin asiat luikkivat mielestä. Kahdeksan aikoihin luovutin kirjoittamisen ja suoritin vielä pakolliset iltarutiinit, eli koirat sisälle ja vesikuppiin puhdas vesi, iltavitamiinit naamaan, hampaidenpesulle ja sitten sänkyyn lueskelemaan ja unta odottamaan. Yhdeksän jälkeen olen yleensä jo hyvinkin unten mailla.

Semmoinen oli se arkinen tiistai elämässäni. Kirjoitelkaahan lukijat tekin arkipäivistänne blogeihinne, näitä on hauska lukea. :)